Kevät 2021

Rakas blogini lukija, olen pahoillani laiminlyönnistäni! Tämä elämä on vain ollut viime aikoina niin kiireistä, ettei aikaa blogin kirjoitteluun ole ollut. Yritän nyt parantaa tapani. En kuitenkaan lupaa mitään... 😉

Ajattelin nyt kertoa hieman viime keväästä, ennenkuin aloitan tämän kevään luonnon havainnoin. Tosin kevään ensi merkit on jo nyt kuultavissa. Pikkulintujen laulu on käynyt voimakkaaksi, kun ne etsivät paria ja ilmoittelevat reviireistään.

Mutta, nyt siis kuvia ja turinaa keväästä 2021.

Äitini luona sinitiainen kotinsa edustalla
The Eurasian Blue tit

Kuten aina, ensimmäinen odotettu kevään asia on sinitiaisen ilmestyminen pöntölle. Ensin tulee varovaiset tunnustelut, noin maaliskuun toisella viikolla. Viime vuonna tämä tapahtui 10.3.

Myöhemmin alkaa pöntön puunaaminen: viedään pois mahdollisia vanhoja sisustuselemettejä ja sisälle tuodaan uudet, sen vuoden muodin muokaiset sisustuselementit. Eli kaikkea mitä lähistöltä löytyy: koirankarvoja, sammalta, allekirjoittaneen hiuksia, joita löytyy pihalta mm. mattojen tamppauksen jäljiltä. Ja koska asumme suon reunalla, mukaan mahtuu kaikkea kiinnostavaa sieltä löytyvää materiaalia.

Huhti-toukokuussa munitaan, sitten alkaa munien hautominen. Naaras hautoo noin 13 - 15 vuorokautta.

Ja sitten alkaakin kova touhu ja tohina! Kummatkin linnut ruokkivat poikasia. Allekirjoittanutta välillä suorastaan heikottaa katsoa näitä ahkeria pikkulintuja, jotka uutterasti tuovat poikasilleen ruokaa!

Kuka tuolla kyttää?
Roe deers

Viime keväänä ja kesänä näimme paljon peuroja ja kauriita. 

Kuvan metsäkauriit näimme matkalla äitini luokse. Olivat aivan äitini takapihalla. Niin söpöjä kun ne ovatkin, ovat myös aika ahmatteja. Äitini lintujen ruokapaikat on välillä yön pimeydessä syöty tyhjiksi. Kerran, kun hän avasi aamulla verhot oli 7 kaurista nauttimassa lintujen siemeniä.

Ja sitten on tietysti se kevään suuri hetki! Pelloille ilmestyvät ensimmäiset hanhet ja kurjet! Voi sitä ihanaa tunnetta, se valtaa koko sielun ja ruumiin! 

Tundrahanhia Kanteleella
Greaterwhite-fronted geese

Kurkia keväisellä pellolla.
Granes

Tundrahanhia laskeutumassa pellolle.
Greater white-fronted geese

Arktika

Arktika on tapahtuma, jota odotamme Pipomiehen kanssa joka vuosi yhtä innokkaasti. Viime keväänä olimme taas istumassa merenrannalla Virolahdella ja katsomassa kuinka miljoonat vesilinnut ja sadat tuhannet hanhet matkaavat pitkin Suomenlahtea, kohti arktisia pesimäalueitaan. No, hyvä on, emmehän me nähneet niin paljon niitä lintuja, mutta tuhansia kuitenkin. Mutta niitä muuttajia on tosiaan miljoonia.

Kilpakosija saapuu...
Here comes the rival...

Allekirjoittanut useimmiten kuitenkin kuvaa merenrannalla uiskentelevia lintuja. Objektiivin ominaisuudet sopivat siihen paremmin, kuin ylhäällä, todella ylhäällä ja usein kaukana lentävien parvien kuvaamiseen.

Reviiri- ja parinmuodotus menoja on myös mukava kuvat. Tosin meno on välillä aika rajua, kuten näillä telkillä...

Onko hän voittaja...
Is he a winner...

ja näin lähtee kilpakosija...
And here goes the rival...

Haahkat kivellä
Common eiders

Haahkapari sen sijaan vietti rauhallista luppoaikaa kivellä peseytyen ja leväten.

Arktika tapahtuman aikaan Leerviikin rannalla ja luodoilla näkee paljon haahkoja. Ja voi illalla kuunnella haahkakoiraiden aavemaista ääntelyä.

Illat ja aamut ovat myös parasta aikaa havaita muuttoparvia.

Onneksi osa parvista lentää sen verran alhaalla, että saa muutaman kuvankin napattua.

Samalla kun rannoilla katselee lintuja, voi havaita paljon muitakin eläimiä. Rantakäärme ja sisilisko ovat olleet paikalla joka kevät. Ne lämmittelevät auringon lämmittämillä kivillä. Ja jos kuvaaja malttaa pysyä rauhallisesti aloillaan, saa niistä napsittua kuvia. Mutta jos hiemankaan liikahtaa, häviävät valokuvamallit näkyvistä silmänrapäytyksessä.

Sisilisko lämmittelee
Viviparous lizard

Rantakäärmettä voi olla vaikea huomata kasvien ja kivien seassa.
The Grass snake can be difficult to spot among plants and rocks.

Leerviikin lisäksi käymme Arktikan aikaan (ja usein muulloinkin) Hanskin satamassa ja Kurkelassa. 

Punajalkaviklo
Common redshank

Hanskin satamassa voi nähdä paljon erilaisia vesilintuja, erityisen paljon siellä on silkkiuikkuja, sekä kahlaajia. Hanskin satama on lisäksi meidän vakio lounaspaikkamme.

Silkkiuikuilla on rannan tuntumassa useita pesiä. Koska satamassa on paljon veneitä ja veneilijöitä, linnut eivät juurikaan säiky ihmisiä. Kannattaa kuitenkin kunnioittaa pesiviä lintuja. Olisi surullista, jos joku pesä tulisi hylätyksi.

Kurkelan reissulla taas näkee pelloilla viihtyviä lajeja. Ja usein voi nähdä myös petolintuja. Viime vuonna näimme muutaman haukan, mutta eihän niistä kuvaa saanut, eikä tarkempaa lajitunnistusta, kun olivat niin kaukana. Pikkulintuja tuli sitten kuvattua sitäkin enemmän. Niiden tunnistus on allekirjoittaneelle tosi hankalaa. 

Allaolevassa kuvassa olevan kivitaskun toki tunnistan. Mutta entäpä tuo toinen pikkulintu?? Sain tunnistukseen apua ja minulle sanottiin, että kyseessä lienee pensaskerttu naaras. Kuvassa eivät näy jalat kunnolla, ne kuulemma auttaisivat tunnistamisessa. Lisäksi kuva ei ole ihan tarkka. Mutta otan mielelläni vastaan kommentteja lajista...

Kivitasku
North wheater

Onko tässä kyseessä pensaskerttu naaras??
Is this a female Common whitethroat??

Kuovi
Eurasian curlew

Kävimme Virojoella Arktikan aikaan useamman kerran. Joka kerta näimme pellolla kuovin, samassa paikassa. 

Kaikki loppuu aikanaan ja kaikki kiva aivan liian pian, niin myös viime vuonna Arktika. Mutta! Kohta on jo vuoden 2022 Arktikan aika. Toivottavasti aikataulumme sallii meidän vierailla usein Virolahdella.

Tässä osa viime keväänä tekemiämme havaintoja. Paljon, paljon kuvia olisi lisääkin. Ensi kerralla blogissa vielä ollaan vuodessa 2021. SIlloin muutama kuva kesästä ja syksystä.

Ihanaa keväistä maaliskuun jatkoa, muistakaa tarkkailla luontoa. Runsaasta lumesta huolimatta, kevät alkaa nyt edistyä hurjaa vauhtia.

Ja niin, ne sinitiaiset... tämän vuoden ensimmäinen vierailu pöntöllä tapahtui jo!!

Vihdoinkin Virolahdelle!

Ihanaa heinäkuuta Sinulle rakas lukijani! Vaikka todellisuudessa ollaankin heinäkuussa, blogissa kerron  ja kuvitan nyt huhtikuusta. Huhtikuussa lintumutto oli vilkasta ja luonnossa tapahtui paljon. Teimme havaintoretken merenrannalle ja koska Uudenmaan eristys päättyi pääsimme viimein käymään Virolahdellakin!

Päivä merenrannalla

Yleensä ensimmäinen muuttaja, jonka kuvaan keväällä on töyhtöhyyppä. Nyt jouduin jostain syystä odottamaan aika pitkään, että sain kuvan tästä sympaattisen näköisestä linnusta. Näkyihän niitä pelloilla jo paljon aiemmin, mutta kuvattavaksi eivät suostuneet. Viimein eteen kuitenkin tuli kaveri, joka suostui malliksi.
😊

Suostun kuvaan, jos otat kuvan tästä paremmasta puolestani...
The Northern lapwing

Pienellä lammella näimme kauniin tavi koiraan. Se oli lammella yksikseen. Tavi on pienin puolisukeltaja, sorsien sukua. Sorsista toisiksi yleisin. Allekirjoittanut ei voi kuin ihailla tämänkin linnun kaunista väritystä.

Tavi koiras
Eurasian teal

Töyhtöhyypän ja tavin näimme, kun olimme matkalla meren rannalle. Kun pääsimme perille, näin ison linnun lähestyvän meitä jo ennenkuin Pipomies sai auton pysäytettyä. Pääsin juuri ajoissa ulos autosta, ja sain kuvan ylitsemme lentävästä merikotkasta. Ylväänä se lensi, eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota alapuolella olevaan innokkaaseen kuvaajaan.

On hän komea!
White-tailed eagle

Kun merikotka oli mennyt, huomasin toiselta suunnalta lähestyvän pari isoa kyhmyjoutsenta. Ne lensivät ohi aivan läheltä ! Joutsenten siipien lyöntien kovana suhisevat äänet ovat hienoa kuunneltavaa. Toisin kuin merikotka, nämä kaverit katselivat tarkkaan allekirjoittanutta.

Vauhdilla ohi!
Muteswan

Emme ehtineet kuin hetken intoilla näitä havaintoja, kun paikalle alkoi ilmaantua harmaahaikaroita. Tiesimme kyllä, että niitä näkee täällä paljon.

Ensin kivelle lensi yksi haikara, sitten toinen, sitten kolmas ja niin edelleen. Parhaimmillaan haikaroita oli kivillä varmaan kymmenisen. Yksi haikaroista lensi ohitseni matalalla.

Ensimmäinen haikara paikalla...
First Grey heron...

Toinen, kolmas ja neljäs paikalla.
Four Grey herons.

Harmaahaikaran ohilento.
Grey heron.

Huomasin harmaahaikaroiden pesintäpuita kameralla merelle tähyillessäni. Ne olivat kaukana, kaukana. Sain kuitenkin kuvan pisimmällä putkella.

Olen lukenut ja kuullut, että Helsingin Viikissä on harmaahaikaroiden naapurina merikotkia. Täällä nämä harmaahaikarat hermostuivat suunnattomasti, kun merikotka näkyi kauempana merellä.

Lisää harmaahaikaroita.

Samalla kun harmaahaikarat olivat tähtäimessäni, sukelteli naurulokki ruokaa ihan rannan tuntumassa .

pulp...

Naurulokki sai pientä välipalaa.
Black-headed gull.

Olipa hieno päivä! Paljon mielenkiintoista nähtävää ja seurattavaa. Kuvissa näkyvien lintujen lisäksi oli myös isokoskeloita, sinisorsia, silkkiuikku, lokkeja, merimetsoja...

Juuri ennen lähtöä näimme vielä uivelo parin lentävän merellä. Jo toinen kerta tänä keväänä, hienoa.

Uivelo koiras
Smew male

Virolahti

Tänä keväänä kävimme ensimmäistä kertaa Virolahdella vasta huhtikuun puolenvälin jälkeen. Olimme kovasti odottaneet, että pääsemme sinne tekemään havaintoja.

Eli aamulla ensin eväiden valmistus, auton pakkaaminen ja sitten menoksi! Arvelimme, ettei tämä ensimmäinen visiittimme olisi kovinkaan pitkä, joten evääksi otimme vain teetä, kahvia, leipiä ja nakkeja.

Ensimmäisenä menimme Leerviikkiin. Siellä oli todella rauhallista. Ainoastaan kyhmyjoutsen sekä isokoskelo pari oli vasta saapunut läheiselle luodolle.

Onkohan kyseessä sama kyhmyjoutsen pari, joka on pesinyt luodolla jo muutamana aiempana vuonna.
Muteswans.

Katselimme jonkun aikaa luodolla olevia lintuja, mutta aika pian päätimme vaihtaa paikkaa. Tähän ei vaikuttanut niinkään se, että lintuja oli niin vähän, vaan se, että rannalla oli todella kylmä! Lähdimme siis Hanskin satamaan.

Rauhallista oli vielä sielläkin. Silkkiuikut olivat kuitenkin jo aloittaneet omat soidinmenonsa. Niiden kosintoja on hauskaa katsella. Pään heilutukset ja vedenpäällä juoksut saavat aina hymyn karehtimaan. Sanotaanhan näitä menoja pingviinitanssiksi, mitä muuta se voisi olla kuin hellyttävää katseltavaa. 

Pään pyörittely edestakaisin suuntiin kuuluu kosiomenoihin.
Great crested grebes.

Telkkä naaras seisoskeli kivellä ja vaikutti levottomalta. Vähän ajan päästä paikalle ilmestyi koiras telkkä ja naaras rauhoittui. Olikohan uljas urho lähtenyt liian kauas 😊. Nyt kaikki vaikutti kuitenkin olevan lintujen mielestä hyvin.

"Tule, tule kultani joudu jo, ai ai kun on ikävä..."
Common goldeneye, female.

Siinä samalla lintuja katsellessa söimme leivät, allekirjoittanut joi teetä ja Pipomies kahvia. Allekirjoittanut sanoo aina, että olen eläissäni juonut 2 kuppia kahvia ja siinä on 2 liikaa... Ja Pipomies ei suostu teetä juomaan 😀. Mutta kylläpä juusto-kinkku voikkari ja kuuma tee maistuikin hyvälle muutaman tunnin ulkoilun jälkeen, todella kylmässä, tuulisessa säässä.

Päätimme paluumatkalla käydä vielä Haminassa, Lupinlahden lintutornilla. Siellä oli paljon erilaisia lintuja. Suurimman huomion allekirjoittaneelta sai räyskä. Sen kalastusta kuvasin pitkän aikaa. Kaunis lintu!

Kohde havaittu!
Caspian tern.

Syöksy!

Ja eikun syömään!

Kiersimme lopuksi vielä Haminassa jonkin aikaa. Hamina on todella kaunis pieni kaupunki. Kannattaa käydä katsomassa keskustassa ja satamissa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva kukista, joita loppujen lopuksi istutin pihallemme. Olin kyllä jo päättänyt jättää kesäkukat tänä kesänä hankkimatta, mutta kesäkuun lopulla annoin periksi itselleni ja hain muutamia kukkia.

Mukavaa heinäkuun jatkoa!

Arktika 1

Suomen suvi on parhaimmillaan! Nyt on riittänyt aurinkoa ja lämpöä. Voi kun tästä lämmöstä saisi osan talteen talvea varten. Allekirjoittaneelle tämä alkaa jo olla hieman liiankin kuumaa, mutta en valita!

Tässä ja seuraavassa blogissani keskityn kuitenkin Virolahden Arktika-päivien tapahtumiin. Artika -päivillä seurataan Arktisten lintujen muuttoa Virolahdella eri kohteissa. Me vietimme eniten aikaa Leerviikissä Virojoella, mutta kävimme toki muuallakin. Olemme käyneet Arktika-päivillä jo useampana vuonna, seuraavan vuoden Arktikaa alamme odottaa aina lintujen syysmuuton jälkeen. Tänä vuonna allekirjoittaneella oli Artikan aikaan paljon vapaapäiviä, joten pystyimme käymään Virolahdella useampana päivänä.

Päivä 1

Arktikan ensimmäinen päivä sattui olemaan pyhäpäivä. Teimme eväät valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta matkaan päästään heti aamun valjetessa. Saavuimme paikalla kuitenkin sen verran myöhään, että aamumuuttajat olivat jo menneet. No, eipä tuo haitannut, olihan paljon muutakin nähtävää.

Eniten näimme tiiroja. Ne ovat niin rohkeita, että eivät välitä lintuharrastajista, jotka ovat täyttäneet rannat. Tiirat lentelivät, syöksyivät ja leikkivät harrastajien nenän edessä.

Tiira on saanut kala-ateria.
Tern got a fish.

Meressä näkyi paljon myös telkkiä, silkkiuikkuja ja lokkeja. Niiden touhuilija oli hauska seurata. Samalla rupattelimme muiden lintuharrastajien kanssa ja vertailimme kevään aikana tekemiämme havaintoja. Jostain kaukaa kuului myös haahkan aavemaista ääntelyä.

Telkkä koiraat lennossa.
Male Common goldeneyes

Koska parvia ei lennossa näkynyt, lähdimme välillä käymään Hanskin satamassa. Siellä on aina paljon silkkiuikkuja. Niin oli nytkin. Kosiopuuhat olivat saaneet silkkiuikut sellaiseen hurmokseen, että vesi roiskui ja meidän tärykalvomme joutuivat kovalle koetukselle.

Harvinaisen rauhallinen hetki silkkiuikulla.
A Great crested grebe is having rare calm moment.

Siinä silkkiuikkujen temmellystä seuratessa söimme samalla eväitä. Kylläpä maistuivatkin hyvälle raikkaassa ulkoilmassa.

Ajoimme myös ns. Kurkelan reitin. Tällä kertaa ei valitettavasti näkynyt petolintuja. Suloisen kivitaskun näkeminen ilahdutti kuitenkin mieltä.

Kivitasku koiras
Male Northern wheatear

Palasimme siis Leerviikkiin ja jäimme odottelemaan parvien yli lentoja. Mutta voi... tuulet eivät olleet meille suotuisia. Näimme ainoastaan muutaman pienen parven. Suuremmat parvet ohittivat Leerviikin kauempana meren puolelta.

Seuraava päivä oli allekirjoittaneella työpäivä, joten emme voineet olla kovin myöhään.

Hanhiparvi
A blog of geese

Lähtiessämme ajamaan kohti kotia Pipomies sanoi, että varmaan huomenna sitten luetaan Tiirasta, että meni satoja tuhansia lintuja Leerviikin yli.

Kotimatkalla nämme vielä kaksi komeaa hirveä. Ne tulivat juuri pellolle metsiköstä kun ajoimme ohi. Koska tiellä ei juuri sillä hetkellä ollut muita liikenteessä, pysäytimme auton ja otin pari kuvaa. Hirvet jäivät kuin pyynnöstä poseeraamaan hetkeksi. Ilmeisesti ne olivat yhtä uteliaita kuin mekin.

Mitä, mekö?
What, we?

Mennään lapseni, ei tuo tee mitään katsomisen arvoista...
Come on my child, let's go, she isn't doing anything worth watching...

Olimme kotona juuri sopivasti nukkumaanmeno aikaan. Ja kuten olen ennenkin huomannut Pipomiehessä on ennustajan vikaa. Lintuja oli todellakin mennyt myöhään illalla Virolahdella satoja tuhansia...

Päivä 2

Menimme Virolahdelle seuraavan kerran parin päivän kuluttua. Nyt vietimme koko päivän Leerviikissä. Siellä oli paljon asian harrastajia, joten juttu seuraa riitti. Mukavinta tässä harrastuksessa (lintujen ja luonnon lisäksi) ovat kivat ihmiset. Ja kivaa on myöskin se, että oma lintutuntemus on kasvanut sen verran, että voi jo neuvoa aloittelevia harrastajia tavallisimpien lajien tunnistuksissa.

Meriharakka on helppo tunnistaa.
The Eurasin oystercatcher is easy to recognizing.

Kimmo Ohtonen ja Alma

Arktikan aikana Leerviikissä järjestettiin myös useita luentoja ja tapahtumia. Yhtenä esiintyjänä oli Kimmo Ohtonen, joka lienee monille tuttu televisiosta ja muista medioista. Pitihän hänestä napata kuva.














Tämän toisen päivän shown varastivat kuitenkin isokoskelot ja kyhmyjoutsenet. Ne pitivät  istumapaikkamme luona meille esityksiä pitkin päivää.

Isokoskelo pariskunnalla oli ilmeisesti munatkin lähistöllä olevassa pöntössä. Ainakin naaras kävi siellä vähän väliä. Koiraalla oli rankka päivä kilpailevan koiraan vuoksi. Tämä teki kaikkensa, että saisi naaraan huomion. Ja tätähän ei naaraan pari voinut hyväksyä.

Kilpaileva koiras saapui paikalle vauhdikkaasti ja kovalla metelillä.

Täältä tullaan baby!
Here I come baby!

Naaraan pari syöksyi samantien häätämään pois kilpakosijaa.

Häivy, lady on jo varattu!
Go a way, she is already spoken for!

Kun kilpakosija läksi pakoon, uhosi naaraan pari kivellä kuin suurikin sankari.

I am the king...

Rauhoituhan nyt, otetaan pienet päiväunet!
Take it easy, let's take a nap!

Tämän episodin jälkeen naaras lensi pönttöön ja koiras jäi uiskentelemaan. Jonkin ajan kuluttua naaras tuli taasen ulos pöntöstä ja sama näytelmä toistui... yhä uudelleen.

Toinen pariskunta, jota saimme ihailla oli kyhmyjoutsenpari. Joku kertoi, että pariskunnalla on vähän matkan päässä rannasta olevan luodon takana pesä, jota nämä vahtivat todella innokkaana. Nyt pariskunta kuitenkin uiskenteli meidän luoksemme. Kaikessa rauhassa lipuivat vedessä majesteetillisina ja söivät ja sukivat itsenään.

Vähän ajan päästä näkyviin ilmestyi toinen pariskunta. Nämä olivat aikeissa laskeutua.

Voisikohan tänne laskeutua...
Maybe we could land here...

Tästä ei meressä olleet tykänneet lainkaan, ne pörhistivät kauniisti siipensä.

Tämä paikka on meidän!
This is our place!

Uudet tulokkaat tekivät (viisaan) ratkaisun ja jatkoivat lentomatkaansa. Naaras meressä lähti uimaan luodon taakse, ilmeisesti pesälle. Koiras päätti vielä näyttää meillekin, ettei hänelle kannata ruveta ryppyilemään.

Ja sinä siinä sen kameran kanssa, pysy myös kaukana! No, okei, voit kuvata minua, olenhan minä niin upea!
And you there with the camera, stay a way too! Well, okey you can photograph me, I am gorgeous!!

Tämä sama näytelmä toistui moneen otteeseen päivän aikana. Voi rehellisesti sanoa, että nyt minulla on kymmeniä, jos ei satoja kuvia kyhmyjousenista siipiä pörhentelemässä... Ne ovat niin kauniita nämä joutsenet!!

Valitettavasti emme nyt nähneet tukkakoskeloita läheltä, kuten aiempina vuosina. Ne olivat kyllä paikalla, mutta pysyttelivät kaukana.

Tukkakoskeloita
Red-breasted mergansers

Viivyimme aika myöhään istumassa ja ihailemassa lintuja. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä kotiin. Valitettavasti tuulet olivat meille taas epäsuotuisat ja kaikki parvet menivät kauempana merellä, niistä en saanut kuvia.

Autolle mennessämme näimme vielä rantakivikossa käärmeitä! Ei hätää, kyseessä oli rantakäärmeet. Niitä kuvasin innolla, harvemmin nykyään pääsee käärmeitä kuvaamaan näin läheltä. Kuulin, että käärmeet ovat olleet paikalla joka päivä.

Rantakäärme
Grass snake

Näimme taas paljon  kaunista ja mielenkiintoista, hyvä päivä. Seuraavana päivänä emme menneet Arktikaa seuraamaan vaan äitejä juhlimaan.

Kotipihalla tapahtuu

Kirjosiepon poikaset ovat jo lähteneet pöntöstä. Saimme katsella niiden hauskoja pikku naamoja pöntön aukolla useaan otteeseen. Mutta emme valitettavasti nähneet niiden lähtemistä pöntöstä. No, ehkä ensi kesänä.

Real angry bird here!

Tässä kaikki tällä kertaa, lisää Arktikaa seuraavassa blogissa, silloin saimme ihailla suuria lintuparviakin.

Loppuun tietysti kukkakuva. Tämä kaunis, pieni kukka kukkii nyt kukkaruukussa pihallamme.

Arvaatkos mikä kukka on kyseessä?
Voit laittaa arvauksia (tai tietoa) kommentteihin.





Hyvää alkanutta elokuuta!