Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapintiira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapintiira. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. lokakuuta 2018

Arktika 2

Jatketaanpa viimeinkin Arktika muisteloita 😊

Päivä 3


Pääsimme Virojoelle vasta iltapäivällä. Paikalla oli jo paljon lintuharrastajia katsomassa ja havainnoimassa. Toivoimme, että nyt näkisimme lintuparvia. Asettauduimme mukavaan paikkaan istumaan, mukana oli paljon evästä isossa kylmälaukussa. Nyt aioimme istua rannalla vaikka seuraavaan aamuun!

Kauaa emme ehtineet istua, kun saimme ihailtavaksi suloisen tavi pariskunnan. Nämä kaverit eivät välittäneet ihmisistä. Välillä ne kävivät edessämme uimassa ja sukeltelemassa. Parin rauhaa häiritsi aina silloin tällöin toinen tavi uros, mutta jo heti alussa sille kävi selväksi, ettei naaras ole siitä kiinnostunut.


Tavit tulivat tervehtimään 😊
Eurasian teals came to say Hello 



























Pieniä parvia lensi silloin tällöin kaukana merellä, mutta edelleen saimme odotella vilkkaampaa lentoliikennettä.

Mutta sitten se alkoi! Parvia tuli paljon, osa lensi ohitsemme niin kaukana merellä, että näimme vaan pieniä mustia pisteitä. Harmillista kun emme omista kaukoputkea! Kameran objektiivilla ja pikku kiikareilla ei nähnyt niin kauas. Voi kun tuuli hieman kääntyisi ja parvet tulisivat lähemmäs!

Sitten kuului huuto "Ne lentää nyt ihan meidän  päältä!" MISSÄ!! Ei allekirjoittanut nähnyt mitään! Kurkottelin ja kääntelin päätä  niin, että niskat olivat mennä sijoiltaan, mutta en nähnyt mitään!! Sitten äkkiä tajusin, että iso alli parvi oli todellakin aivan päämme yläpuolella. Kuulimme niiden siipien iskut! Ja äänet! Upeaa, tätä varten olimme tulleet paikalle.

Alli parvi
A flock of Long-tailed ducks



























Parvia meni koko illan, välillä ihan läheltä. Ja joka kerta se sykähdytti yhtä paljon.

Kyhmyjoutsen ei ymmärtänyt miksi me huutelimme rannalla innoissamme. Se keskittyi syömiseen.
Muteswan didn't understand why people were so excited. It focused on eating.



























Me istuimme Pipomiehen kanssa rannalla niin kauan, kunnes auringon viimeinenkin säde kaikkosi metsän taa. Meillähän oli runsaasti evästäkin mukana ja hienoa luonnon tarjoamaa viihdettä katseltavana. Välillä elämä vaan on ihan tosi mahtavaa!

Juuri kun olimme lähdössä kotiin, tulivat tavit vielä rannalle. Sain niistä kauniita kuvia auringonlaskussa. Teknisestihän kuvissa on kaikki pielessä, mutta minusta ne ovat hienoja.

Tavit auringonlaskussa.


Long.tailed duck in the sunset.

























Päivä 4


Pari päivää myöhemmin olimme taas Virolahdella. Nyt jo aikaisin aamupäivällä. Rannalla oli vielä aika rauhallista. Tai pitää kai sanoa jo, sillä aamuhavainnot oli tehty ja monet lintuharrastajat olivat lähteneet syömään ja päivälevolle. Parvia kun ei päivällä yleensä juurikaan lentele.

Me taas halusimme nauttia kauniista kevätpäivästä ja istuskella meressä uiskentelevia lintuja katselemassa. Allekirjoittanut käytti tilaisuuden hyväkseen ja kuvasi vieressäni kivellä istuskelevaa isokoskelo naarasta. Hän on niin mainio! Kauaa ei hän ehtinyt olla kivellä, kun jo taas lensi lähistöllä olevaan pönttöön.

"Kumpi on minun parempi puoleni, vasen?"
"Which is my better side, left?"

"Vai oikea?"
"Or right?"





















































Tavi herrakin kävi moikkaamassa. Jotain asiaakin hänellä taisi olla, en vaan oikein ymmärtänyt mitä.

Tavi uros
Male Eurasian teal



























Pikku hiljaa alkoi tulla ilta. Kauempana luodolla näkyi  haahkoja, merimetsoja ja lokkeja. Valkoposkihanhia lensi merenpintaa pitkin. Illan tummetessa värit olivat mielenkiintoiset. Välillä ei pystynyt sanomaan missä meri muuttui taivaaksi 😎


Kaikenlaisia lintuja...
All sorts of birds...


Valkoposkihanhet lensivät matalalla.
Barnacle geese flew low.



























Luodon ympärillä kierteli kolme kurkea, ajattelivat kai ensin laskeutua. Päättivät kuitenkin jatkaa matkaansa.

Katso tarkasti taivasta luodon takana, siellä menee lintuparvia.

Kurkia
Cranes

























Rantasipi
Common sandpiper


























Voi ei, niin se vaan alkoi tämäkin päivä loppua! Onneksi vielä saimme katsella lokin kalastusta.

"Ruokaa!"
"Food!"






"Sainpas!"
"Got it!"
















































Jaa, kai se on pakko lähteä kotiin nukkumaan mietimme Pipomiehen kanssa. Söimme viimeiset eväät, keräsimme kimpsut ja kamsut ja nousimme lähteäksemme.

Ketkäpä silloin vielä tulivatkaan paikalle! Ihan kuin olisivat tulleet sanomaan meille hyvää yötä. Söpöt tavit!


"Moi! Mitä Sinä nyt kuvaat?"
"Hello! What are You now photographing?"



























Ja vielä kerran


Pääsimme viidennen kerran käymään Arktikassa. Nyt meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla. Parvia ei näkynyt, mutta tapasimme vanhoja tuttuja. Kannatti mennä!


Aurinkoa sateen edellä.
Sun before rain.

























Lapintiira
The Arctic tern





























Haikein mielin lähdimme kotiin. Päätimme käydä matkan varrella olevassa Haminan lintutornilla. Auringonlasku loi sen verran hienoa valoa, että sitä piti hyödyntää.

Nokikana piilotteli rannan kaislikossa. Luuli kai, ettemme näkisi sitä. Kauaa tosin ei piilossa malttanut pysyä, vaan tyypilliseen nokikanamaiseen tapaan lähti häätämään todella äkäisenä liian lähelle uskaltautunutta silkkiuikkua.


"Kukaan ei huomaa minua!"
"Nobody can see me!"



























Silkkiuikku lähti paremmille pesintäpaikoille. Ja me lähdimme kotiin.


Auringonlasku kultasi maiseman!
The sunset cultured the landscape!




























Näin meidän osaltamme sujui tämän vuoden Arktika. Hienosti järjestetty tapahtuma, kiitos Virolahden kunnalle, järjestäjille ja lintuoppaille. Terveisiä myös kaikille mukaville ihmisille jotka tapasimme. Ensi vuonna toivottavasti tavataan taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa mennään lujaa!

Hyvää lokakuun alkua!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kaksi kertaa Tallinna / Two times Tallinn, Estonia

Syksy on saapunut! Puut ja pensaat loistavat kauniin värisinä ja muuttolinnut täyttävät pellot ja vesistöt. Niistä kuitenkin vasta ensi kerralla, nyt muistellaan kesän reissuja! Olen kuluneen kesän aikana tehnyt kaksi reissua Tallinnaan, tuohon kauniiseen Eestin pääkaupunkiin. Ajattelin tässä blogissa muistella noita retkiä.

Äidin kanssa Tallinnassa


Ensimmäisen matkan tein äitini kanssa. Olimme varanneet yhden yön hotellissa, niin ehtisimme enemmän kuljeskella kaupungilla, nauttia hyvää ruokaa ja shoppailla - tietysti.

Menimme laivalla Helsingistä, olin varannut meille pienen hytin, jossa saatoimme säilyttää matkan ajan laukkuja ja istuskella rupattelemassa. Välillä kävimme kahvilassa kahvilla ja katselemassa laivaa.

Näissä sängyissä kelpaa nukkua!
Our hotel room.




Tallinnassa ajoimme hotelliin taksilla. Tällä kertaa hotelliksi valikoitui huolellisen nettitarkastelun tuloksena Radisson Blu Hotel Olümpia. Halusin hyvä tasoiseen hotelliin, josta on hyvät näköalat.







Näkymät huoneesta olivat ihan hienot. Lisää korkeita rakennuksia tulossa näköjään...
We had great view from our hotel room.



Vähän aikaa levähdettiin huoneessa, olihan allekirjoittaneella jo monta tuntia matkan tekoa takana. Sitten olikin aika lähteä kaupungille, suuntana tietysti Vanhakaupunki.

On ne käteviä nämä nyky vempaimet! Älypuhelimella otettiin esiin kartta, joka kertoi miten pääsee nopeinta reittiä kävellen Vanhaan kaupunkiin. Puhelimen mukaan matkaa oli vain reilu kilometri, eikä aikaakaan menisi kuin muutama minuutti. Ei tarvinnut kanniskella mukana paperista karttaa joka rypistyy ja repeytyy joka kerta kun siitä katsoo suuntaa...

Siis reippahasti käypi askeleet! Allekirjoittanut esitteli kännykän toimintaa äidille samalla kun käveltiin ja pisteitä naureskeltiin, suunta näytti suurinpiirtein oikealta. Mutta!! Tuolla on niin ihania kukkia! Mennään sinne katsomaan! Hei, mitä tuolla on, se pitää katsoa! Tuolla on joku hieno rakennus, mennään katsomaan! Nyt pitää kyllä löytää joku penkki, johon istua, täällä on niin kuuma, tuolla on joku puisto mennään sinne istumaan! Puluja!! Ne pitää kuvata!!... Ei hemuli, kyllä tämä matka on paljon enemmän kuin kilometri...

Ja kännykässä pisteet menivät ristiin rastiin sikin sokin... Ja se kävelty matka oli, nooh, huomattavasti enemmän kuin yksi kilometri...

Lopulta kuitenkin päädyimme Vanhan kaupungin portille ja pääsimme ihailemaan kukkamyyjien ihania kojuja.


Vanhan kaupungin portti. Onneksi meille sattui hieno lomasää!
The Old Town gate. Luckily we had a beautiful vacation weather!
Kannattaa käydä katsomassa näitä kukkakioskeja, kun käytte Tallinnassa! (jos pidätte kukista).
When You visit Tallinn go and see these flower, it's worth it! (if You like flowers)

Ihania kukkia!
Beautiful flowers!

Kukkien kuvaamisessa ja ihailemassa vierähti taas aikaa vaikka kuinka kauan. Välillä ihmettelin mihin äiti hävisi, mutta sitten huomasinkin hänet kyykkimässä jossakin kukkakimpun takana kuvaamassa.

Kukkien kuvaamisen jälkeen menimme vanhaan kaupunkiin. Alkoi olla jo nälkäkin, mietimme mihin menisimme syömään.


Vanhan kaupungin kapeita kujia. Vanhakaupunki on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997.
Narrow street of Old Town. The Old Town was inscribed as a Unesco World Heritage Site in 1997.
Raatihuoneentorilla on mukava käveleskellä ja kuunnella katusoittajia sekä katsella sitä ympäröiviä kauniita rakennuksia.
One of my favorite places in Tallin is Town hall square in Old Town.

Lopulta valitsimme erään Raatihuoneentorin reunamilla sijaitsevan ravintolan. Nautimme hyvää ruokaa ja juomaa. Samalla katselimme torilla kuljeskelevia ihmisiä. Eli siis nautimme lomasta ja kauniista kesäillasta kuten kunnon turistit.

Kohta saadaan ruokaa!!
Soon we gonna have food!!

Siellähän se hotelli jo näkyy! Onneksi!
There's the hotel!



Ruokailun jälkeen päätimme suunnata lyhyintä reittiä hotellille, sen verran alkoi ramaista. Nyt siis tottelimme kiltisti kännykkää! Ja todellakin, matkaa kertyi vain reilu kilometri. Jalat alkoivat tosin olla jo niin väsyneet, että sekin tuntui kymmeneltä kilometriltä.







Hotelli huoneessa allekirjoittanut lysähti sänkyyn ja ilmoitti ottavansa pikku nokoset. Toisesta sängystä kuului vastaukseksi vieno tuhina, joten ilmeisesti äidillä oli samat aikeet.

Lyhyt nokoset, tv:n tuijotus ja kännykällä pelailu piristi kummasti. Joten oli aika lähteä tutustumaan hotellin ravintola tarjontaan. Masu vaati pientä iltapalaa.



Kovin oli hotellilla hiljaista. Me päätimme ottaa jäätelöannokset ja drinkin. Drinkki ei ollut hyvää,
jäätelö sen sijaan oli.

Jonkin aikaa rupattelimme ravintolassa henkilökunnan kanssa. Ihanaa muuten kun eivät osanneet suomea, saimme harjoitella englantia.

Sitten lähdimme nukkumaan.




Aamiaisella.
At breakfast.




Aamu valkeni sateisena. Päätimme aamupalan jälkeen lähteä shoppailemaan. Onneksi olimme ihailleet maisemia edellisenä päivänä, kun oli aurinkoista.

Hotellin aamiainen oli todella hyvä ja runsas.







Koko päivän satoi kaatamalla, siispä ehdimme shoppailla monta tuntia. Oikeasti emme me nyt niin paljon ostelleet, mutta on kiva katsella kaikenlaista. Ja ainahan sitä jotain mukaankin löytää. Allekirjoittanut osti uuden käsilaukun, jota olenkin etsiskellyt jo pidemmän aikaa.

Laiva Helsinkiin lähti vasta klo 18, joten ehdimme vielä ostosten jälkeen lepäillä hetken hotellilla. Olimme sopineet, että saimme pitää huoneen klo 16 asti.

Sitten olikin aika lähteä kotiin. Uloskirjautuminen sujui todella hitaasti, sillä hotellilla oli alkamassa EU kokous. Turvamiehiä ja poliiseja oli joka puolella. Odottelimme pihalla jonkin aikaa taksia ja taksimme olikin viimeinen joka pihaan sai ajaa, sen jälkeen hotellin pihan valtasivat poliisit ja muiden kulku estettiin. Tämä johtui siitä, että Viro toimii ensimmäistä kertaa EU-puheenjohtajamaana.

Ja sitten laivalle ja kohti Helsinkiä ja kotia! Pipomiehen luo!!

Satamassa oli kauniita vanhoja laivoja.
Beautiful old ships in the harbor.
Hei, hei Tallinna! Oli ihana miniloma!
Bye, bye Tallinn! it was a wonderful short vacation!

Risteilyllä


Toisen reissun Tallinnaan tein Pipomiehen ja anoppini kanssa. Vietimme anopin syntymäpäivää risteilyllä Helsingistä Tallinnaan. Laiva lähti iltapäivällä Helsingistä ja oli Tallinnan satamassa illalla. Yön vietimme laivassa.

Illalla söimme runsaan päivällisen . Aikaakin meni huomaamatta paljon, hyvässä seurassa juttu luistaa. Ruokailun jälkeen allekirjoittanut nautti mansikkadaiquirin, joka on lempidrinkkini.

Mansikkadaiquiri
Strawberry daiquiri


Välillä kävimme Pipomiehen kanssa laivan kannella katselemassa Tallinnaa iltavalaistuksessa. Kannella oli paljon aasialaisia turisteja, jotka kuvailivat innoissaan satamaa ja kaupunkia.

Tallinna iltavalaistuksessa.
Tallinna in the evening.












































Risteilyn suurin jännitys momentti seurasi kuitenkin sitten kun oli aika mennä nukkumaan. Pipomies ei ole vielä kertaakaan loukkaantumisen jälkeen nukkunut muualla kuin kotona. Silloin hän on tukenut ylävartalon tyynyllä, ettei olkapäähän ja käteen ole sattunut niin paljon. Saimme laivan infosta ylimääräisiä tyynyjä. Pipomies sai hetken tyynyjä aseteltuaan mukavan asennon ja kivut hallintaan ja sai nukutuksi.

Olimme suunnitelleet, että heräämme aamulla aikaisin aamupalalle ja sitten menemme maihin. Aamulla kuitenkin satoi, joten päästimme olla menemättä kaupungille. Niinpä käänsimme kylkeä ja nukuimme hieman pidempään.

Aamupalan aikana alkoi kuitenkin paistaa aurinko, joten lähdimme sittenkin ulos laivasta. Aikaa meillä oli vain lyhyeen kävelyyn sataman lähistöllä.

Sadepilvet väistyivät ja saimme loppuristeilyn ajan nauttia auringosta.
It rained heavily all morning, but then the sun came out, and we took a little walk  looking at the ships in the harbor.
Täältä tullaan Helsinki!
Helsinki, here we come!

Laivamatka Helsinkiin sujui kannella merta ihaillen. On mukava olla reissussa, mutta kiva on tulla kotiin!

Lintuja


Muutamia lintukuviakin olen onneksi ehtinyt ottamaan, vaikka luonnossa liikkuminen onkin nyt kiireiden takia ollut aika vähäistä.

Kävimme eräänä kauniina päivänä merenrannalla katsomassa näkyykö lintuja. Merimetsoja oli paljon joka puolella ja tiirat kalastelivat rannan tuntumassa. Muita lintuja ei näkynyt.

Lapintiira havaitsi kalan!
Arctic tern sees a fish!
Merimetso kuivattelee siipiä.
Great cormorant.


















Atsalea










Viimeisenä kuvana tänään on upea atsalea, joka on kuvattu Fuksinpuistossa Kotkassa. Fuksinpuisto toimii Helsingin yliopiston atsalea-lajikkeiden koekenttäistutusalueena. Puistossa on paljon muitakin kukkia. Käykääpä tutustumassa ensi kesänä!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla palataan taas luontokuvien pariin!


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Arktika osa 1 ja harvinaiset yllätysvieraat!

Viime keväänä olimme ensimmäistä kertaa seuraamassa Virojoella Arktikaa, eli arktisten listujen muuttoa. Siitä jäi niin kivat muistot, että nyt aloimme odottaa Arktika päiviä jo vuoden alussa.

Yhtenä viikonloppuna vietimme sitten paljon aikaa Virojoella, muuttoparvia ja muita lintuja ihaillen.

Perjantai


Perjantaina ehdimme paikalle vasta töiden jälkeen.

Lintuharrastajia oli jo ehtinyt paikalle muitakin. Oli mukavaa lintujen tarkkailun lomassa rupatella linnuista ja toisten tekemistä havainnoista. Isoja parvia ei kuitenkaan ollut vielä mennyt Leerviikin yli. Jäimme siis odottelemaan, mitä ilta tuo tullessaan.


Välillä haahkat lentelivät tarkkailijoiden iloksi merellä.
Illan suloisin lintujen tarkkailija... No, enemmän taisivat kiinnostaa kaksijalkaisten lintuharrastajien eväät...

Sitten parvia alkoi tulla! Toinen toistaan isompia. Parvissa saattoi olla useita satoja lintuja. Ne lensivät aika korkealla ja olivat vaikuttava näky.

Enimmäkseen parvissa oli mustalintuja ja alleja. Muutama valkoposkiparvikin lensi ylitsemme.

En valitettavasti laittanut ylös mitä lintuja tässä parvessa lentää. Mutta ehkä tässäkin on mustalintuja ja alleja...
Osa linnuista lensi kuun ohi. Tai ainakin siltä näytti...

























Kävimme kävelemässä rantoja pitkin. Eräässä paikassa hietikolla juoksenteli pikkutylli! Yleensä tämä kaunis pikku lintu tekee pesänsä hietikolle, joten askeleitamme varoen menimme pois...




Perjantai-ilta alkoi muuttua yöksi, joten oli aika lähteä kotiin. Monet jäivät vielä tarkkailemaan lintuja ja odottelemaan uusia parvia. Innokkaimmat aikoivat jäädä yöksi.








Kotimatkalla näimme tuulihaukan puussa iltapalan kera...

Tuoretta lähiruokaa...

Ja olihan se vielä pakko käydä Haminan lintutornilla ikuistamassa upea auringonlasku!


Lauantai 


Lauantaina menimme Virojoelle heti aamusta! Päivä oli pilvinen ja tuulinen, mutta ei se lintuharrastajia haitannut, joka puolella oli ihmisiä kameroiden, kiikareiden ja kaukoputkien kanssa tähyilemässä taivaalle ja merelle.

Tiira lepäili kivellä, kova tuuli ei haitannut.
Lapintiira sai kalan...

Meni syömään sen kivelle tai oliko tarkoituksena antaa se toiselle...

Kova komento sai aikaan sen, että tiira söi kalan itse...







Tuuli sai parvet muuttamaan suuntaa, joten niitä ei näkynyt Leerviikissä. Niinpä päätimme käydä välillä Kurkelassa. Siellä oli paljon töytöhyyppiä pelloilla. Ja saalistaja!

Kalasääski eli sääksi kaarteli peltojen yllä. Se sai töyhtöhyypät levottomiksi! Ei kuitenkaan ollut niistä kiinnostunut, vaan jatkoi matkaansa jonnekin kaukaisuuteen.

Kävimme myös Hanskin satamassa. Siellä oli silkkiuikkuja.

Yksinäinen silkkiuikku uiskenteli aallokossa.




Pipomies tarkkaili lintuja laiturilla. Olimme suunnitelleet, että nautimme eväät täällä, mutta kova tuuli haittasi sen verran, että päätimme mennä muualle...

Meillä on oma salainen tarkkailu paikka Virojoella! Suunnistimme nyt sinne.





Ruokailun jälkeen palasimme Leerviikkiin. Parvia ei edelleenkään näkynyt. Allekirjoittanutta tämä ei haitannut, vaan kuvasin hauskaa isokoskelo pariskuntaa. Heitä eivät ihmiset häirinneet vaan kaikessa rauhassa söivät ja lepäilivät.

Senkun leveilet vaan, ei tee vaikutusta!

Lopulta se oli vaan pakko tunnustaa tosi asia! Ei ollut hyvä ilma arktikan seuraamiseen. Allekirjoittanut ja Pipomies päättivät lyödä pillit pussiin ja lähteä kotiin nukkumaan. Olihan tarkoitus tulla heti sunnuntai aamuna taas paikalle.

Sunnuntain havainnoista kerron seuraavassa blogissa. Sillä!! tähän loppuun haluan laittaa muutaman kuvan harvinaisesta ja upeasta yllätysvieraasta!

Eräänä iltana sain tekstiviestin. Kun avasin viestin, siinä oli kuva linnuista. Ja heti perään tekstiviestin lähettäjä, hyvä ystäväni, soitti. Hän kertoi nähneensä pellolla nämä linnut ja kysyi lähdetäänkö kuvaamaan. No, meillä kesti noin 5 min päästä autoon! Haimme matkalla ystäväni kyytiin ja jatkoimme pellolle kuvaamaan.

Siis mistä linnuista oli kyse!? Rumpuja tähän kohtaan kiitos!!


Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kuvaamaan kattohaikaroita!

"Älä kuvittelekaan lentäväsi enää mihinkään tähän aikaan illasta!"




Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla siis lisää Arktikaa ja jotain muuta...

Hauskaa kesäkuun jatkoa!