Yllätys vuokralaiset

Rakas lukijani, jatkakaamme pitkän tauon jälkeen kevään muistelua...

Huhtikuun loppupuolella lintuja alkoi tulla enemmän ja enemmän Suomeen. Monet linnuista kävivät jo kiivasta kamppailua puolisoista ja reviireistä. Pipomies ja Allekirjoittanut kävivät retkillä luonnossa tiuhaan tahtiin. Useimmat retkistä teimme lähialueille, joskus ajelimme hieman kauemmaksikin.

Virolahti - Hamina

Kauniina kevät päivänä ei ole mitään niin hauskaa, kuin lähteä pikku ajelulle... Ja eräänä päivänä sää oli niin upea, että päätimme lähteä Virojoelle, vaikka kello olikin jo aika paljon, kun lopetimme etätyöt kotona.

Pipomiehen ehdotuksesta kävimme mennessä myös Haminan Lupinlahden lintutornilla. Näin teemme usein kun käymme Virolahdella. Viime kerralla sain ihania kuvia räyskästä. Nyt hauskimmat paikalla olijat olivat naurulokit. Niitä olikin joka puolella. Uskaliaimmat makasivat sillalla kalastajin jaloissa, kenties odottaen toiveikkaana pientä makupalaa mahdollisesta kalasaaliista. 

"Jaa... kauankohan tässä saa odotella, ennekuin sitä kalaa saa..."
Black-headed gull

Vedessä koetetiin valloittaa itselle puolisoa tai tilaa. Ja ei se nyt haitannut, vaikka viehättävä naurulokki neitonen oli jo varattu, ainahan voi yrittää saada neitosen mielen muutettua.

"Katsos tänne, minä olisin paljon parempi valinta!"

Olisihan noita naurulokkeja ja muita lintuja katsellut tornilla vaikka kuinka kauan, mutta tajusimme, että jos haluamme ehtiä vielä Virolahdelle, meidän on aika lähteä.

Sitä ennen otin vielä kuvan maailman suurimmasta Suomen lipusta. Tämä lippu näkyy Haminan kaupungilta lintutornille asti. Haminassa seisovaan 100-metriseen salkoon nostettu lippu on koripallokentän kokoinen: 16,5 metriä korkea ja 27 metriä pitkä. Lippu painaa noin 55 kg. Suomi sai  Suomen lipun noin 30 maalta 100-vuotislahjaksi. 

Maailman suurin Suomen lippu
Tha world's largest Finnish flag.

Virolahdella oli nyt kuitenkin hiljaista. Paikalla on toki muutamia vesilintuja Leerviikissä, mutta kaikki niin kaukana. Kolme isokoskeloa lensi kauniisti ohitsemme meren rannalla ja pari merihanhea oli ruokailemassa Hurpun pellolla. Eihän vielä ollutkaan varsinaisen arktikan aika. 

Isokoskelot vauhdissa
Common mergansers

Koska ilta alkoi jo hämärtää, päätimme ajella vielä Kurkealaan ja sieltä sitten kotiin. Tällä kertaa emme nähneet petolintuja, kuten Kurkelassa usein näkee. Ainoa näkemämme luontokappale korppien ja pikku lintujen lisäksi oli pellolla auringonlaskussa ruohoa kaikessa rauhassa mussuttava kauris.

Auringonlasku värjäsi pellon lilahtavan väriseksi.
A deer.

Loviisan seutu

Teutjärven ympäristö on yksi paikoista, jossa käymme joka kevät. Usein näemme siellä ensimmäiset useamman valkoposkihanhen parvet. Niin myös tänä keväänä. Hanhia laskeutui pelloille jatkuvasti. Välillä ne säikähtivät jotain ja lehtivät lentoon. Ne tekivät pienen kaartelun taivaalla ja palasivat sitten taas takaisin. Nyt hanhia ei tosin ollut niin paljon, kuin aiempina vuosina. 

Samalla pellolla valkoposkien kanssa oli myös kurki. Se oli kuitenkin hakeutunut hieman eri puolelle peltoa.

Osa hanhista lepäili rauhassa ja osa liikehti levottomasti koko ajan.
Barnacle geese.

Teutjärveltä jatkoimme matkaa meren rannalle. Siellä isokoskelo pariskunta vietti päivää ison kiven tuntumassa. Naaras oli asettunut ylös kivelle ja koiras pyöri jatkuvasti kiven ympärillä. Menossa jo kodin perustaminen?

"Hei! täältähän näkee kauas!"
Common mergansers

Kalatiira katseli merelle kaihoisan näköisenä...
Common tern.

Kivien seassa liikuskeli västäräkki! Tuo hauska pyrstönheiluttaja! Vanha loru, jossa sanotaan, että västäräkistä vähäsen kesään, tulee aina mieleen kun näkee kevään ensimmäisen yksilön.  Västäräkin väritys sopii hyvin kivikkoon, sitä ei meinaa millään huomata. Nyt se kuitenkin oli kivikossa, jossa oli punertavia kiviä, joten erottuu kuvassakin hyvin.

Se on kohta kesä!
White wagtail.

Pipomies ajeli pitkin merenrantoja ja eräässä mutkassa allekirjoittanut kiljaisi "Siinä niitä on!!" Pipomies tietysti ajatteli, että nyt näkyi jokin todella harvinainen haukka, tai muu lintu. Hän ajoi tiensivuun ja pysäytti auton. Allekirjoittanut hyppäsi autosta ulos, viipelsi tohkeissaan, hurjasti käsillä huitoen ja papattaen tietä pitkin takaisin päin innoissaan kuvaamaan... sinivuokkoja. No, kun en jostain syystä ollut niitä vielä tänä keväänä kertaakaan nähnyt... 😀

Ihania kevään ensi kukkia!
Anemone hepatica, beautiful flower, one of the first of spring.

Lähellä olevasta pajuskosta kuului pikkulintujen ääniä. Siellä oli ruokailemassa suloisia vihervarpusia. Niitä olen harvemmin päässyt kuvaamaan näin läheltä. Nyt pääsin aivan niiden viereen. Mutta pensaikossa on vaikeaa tarkentaa kamera.

Vihervarpusten ruokailuhetki
Eurasian siskins are having a lunch.

Olipa hauska seurata näiden pikkuisten touhuja! Mutta taas oli aika jatkaa matkaa! Suuntasimme Loviisan Sahaniemeen. Sielläkin oli nyt paljon lintuja.

Valkoposkihanhi pariskunta nautti kauniista kevätpäivästä laiturilla.
Barnacle geese

Meriharakalla on oiva työväline ruoan kaivamiseen maasta :)
Eurasian oystercatcher

Nurmikolla tepasteli myös kottarainen. Sen höyhenpeitteen värien kauneus tulee esille auringon valossa. Muuten saattaa ajatella, että se on kokonaan musta.

Kottaraisen höyhenpeitteen väritys on upea!
Common starling

Omalla pihalla

Kyllä luonto on kekseliäs! Aloimme yhdessä vaiheessa ihmetellä jatkuvasti autotalliin jostain läheltä kuuluvaa kovaa piipitystä. Pienen tutkiskelun jälkeen syylliset saatiin selville. Talitintti oli tehnyt pesän autotallin ilmanvaihtoputkeen! Jossain vaiheessa ritilä on irronnut hieman ja siitä emolinnut ovat sitten päässeet putkeen ja ilmeisestikin todenneet sen hyväksi pesäpaikaksi.

Taas viedään pikkuiselle maistuvaa ruokaa.
Great tit takes food to it's chicks.

Ahkerasti emot kantoivat ruokaa poikasilleen. Me pelkäsimme poikasten puolesta, sillä arvelimme pesäpaikan kuumenevan aika paljon kesähelteillä. Poikaset kuitenkin varttuivat ja kaikki lensivät pois pesästä. Pipomies kävi tarkistamassa myöhemmin tilanteen ja totesi pesän tyhjäksi ja erittäin siistiksi. Hyviä vuoralaisia! 

Nyt ritilä on laitettu paikoilleen ja ensi keväänä talitintit saavat hakea uuden pesän. Emme halua, että esim. orava valtaa tuon paikan.

Tässä kaikki tällä kertaa! Oikein ihanaa syksyn alkua!

Kaksi kertaa Tallinna / Two times Tallinn, Estonia

Syksy on saapunut! Puut ja pensaat loistavat kauniin värisinä ja muuttolinnut täyttävät pellot ja vesistöt. Niistä kuitenkin vasta ensi kerralla, nyt muistellaan kesän reissuja! Olen kuluneen kesän aikana tehnyt kaksi reissua Tallinnaan, tuohon kauniiseen Eestin pääkaupunkiin. Ajattelin tässä blogissa muistella noita retkiä.

Äidin kanssa Tallinnassa

Ensimmäisen matkan tein äitini kanssa. Olimme varanneet yhden yön hotellissa, niin ehtisimme enemmän kuljeskella kaupungilla, nauttia hyvää ruokaa ja shoppailla - tietysti.

Menimme laivalla Helsingistä, olin varannut meille pienen hytin, jossa saatoimme säilyttää matkan ajan laukkuja ja istuskella rupattelemassa. Välillä kävimme kahvilassa kahvilla ja katselemassa laivaa.

Näissä sängyissä kelpaa nukkua!
Our hotel room.

Tallinnassa ajoimme hotelliin taksilla. Tällä kertaa hotelliksi valikoitui huolellisen nettitarkastelun tuloksena Radisson Blu Hotel Olümpia. Halusin hyvä tasoiseen hotelliin, josta on hyvät näköalat.

Näkymät huoneesta olivat ihan hienot. Lisää korkeita rakennuksia tulossa näköjään...
We had great view from our hotel room.

Vähän aikaa levähdettiin huoneessa, olihan allekirjoittaneella jo monta tuntia matkan tekoa takana. Sitten olikin aika lähteä kaupungille, suuntana tietysti Vanhakaupunki.

On ne käteviä nämä nyky vempaimet! Älypuhelimella otettiin esiin kartta, joka kertoi miten pääsee nopeinta reittiä kävellen Vanhaan kaupunkiin. Puhelimen mukaan matkaa oli vain reilu kilometri, eikä aikaakaan menisi kuin muutama minuutti. Ei tarvinnut kanniskella mukana paperista karttaa joka rypistyy ja repeytyy joka kerta kun siitä katsoo suuntaa...

Siis reippahasti käypi askeleet! Allekirjoittanut esitteli kännykän toimintaa äidille samalla kun käveltiin ja pisteitä naureskeltiin, suunta näytti suurinpiirtein oikealta. Mutta!! Tuolla on niin ihania kukkia! Mennään sinne katsomaan! Hei, mitä tuolla on, se pitää katsoa! Tuolla on joku hieno rakennus, mennään katsomaan! Nyt pitää kyllä löytää joku penkki, johon istua, täällä on niin kuuma, tuolla on joku puisto mennään sinne istumaan! Puluja!! Ne pitää kuvata!!... Ei hemuli, kyllä tämä matka on paljon enemmän kuin kilometri...

Ja kännykässä pisteet menivät ristiin rastiin sikin sokin... Ja se kävelty matka oli, nooh, huomattavasti enemmän kuin yksi kilometri...

Lopulta kuitenkin päädyimme Vanhan kaupungin portille ja pääsimme ihailemaan kukkamyyjien ihania kojuja.

Vanhan kaupungin portti. Onneksi meille sattui hieno lomasää!
The Old Town gate. Luckily we had a beautiful vacation weather!

Kannattaa käydä katsomassa näitä kukkakioskeja, kun käytte Tallinnassa! (jos pidätte kukista).
When You visit Tallinn go and see these flower, it's worth it! (if You like flowers)

Ihania kukkia!
Beautiful flowers!

Kukkien kuvaamisessa ja ihailemassa vierähti taas aikaa vaikka kuinka kauan. Välillä ihmettelin mihin äiti hävisi, mutta sitten huomasinkin hänet kyykkimässä jossakin kukkakimpun takana kuvaamassa.

Kukkien kuvaamisen jälkeen menimme vanhaan kaupunkiin. Alkoi olla jo nälkäkin, mietimme mihin menisimme syömään.

Vanhan kaupungin kapeita kujia. Vanhakaupunki on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997.
Narrow street of Old Town. The Old Town was inscribed as a Unesco World Heritage Site in 1997.

Raatihuoneentorilla on mukava käveleskellä ja kuunnella katusoittajia sekä katsella sitä ympäröiviä kauniita rakennuksia.
One of my favorite places in Tallin is Town hall square in Old Town.

Lopulta valitsimme erään Raatihuoneentorin reunamilla sijaitsevan ravintolan. Nautimme hyvää ruokaa ja juomaa. Samalla katselimme torilla kuljeskelevia ihmisiä. Eli siis nautimme lomasta ja kauniista kesäillasta kuten kunnon turistit.

Kohta saadaan ruokaa!!
Soon we gonna have food!!

Siellähän se hotelli jo näkyy! Onneksi!
There's the hotel!

Ruokailun jälkeen päätimme suunnata lyhyintä reittiä hotellille, sen verran alkoi ramaista. Nyt siis tottelimme kiltisti kännykkää! Ja todellakin, matkaa kertyi vain reilu kilometri. Jalat alkoivat tosin olla jo niin väsyneet, että sekin tuntui kymmeneltä kilometriltä.







Hotelli huoneessa allekirjoittanut lysähti sänkyyn ja ilmoitti ottavansa pikku nokoset. Toisesta sängystä kuului vastaukseksi vieno tuhina, joten ilmeisesti äidillä oli samat aikeet.

Lyhyt nokoset, tv:n tuijotus ja kännykällä pelailu piristi kummasti. Joten oli aika lähteä tutustumaan hotellin ravintola tarjontaan. Masu vaati pientä iltapalaa.



Kovin oli hotellilla hiljaista. Me päätimme ottaa jäätelöannokset ja drinkin. Drinkki ei ollut hyvää,
jäätelö sen sijaan oli.

Jonkin aikaa rupattelimme ravintolassa henkilökunnan kanssa. Ihanaa muuten kun eivät osanneet suomea, saimme harjoitella englantia.

Sitten lähdimme nukkumaan.

Aamiaisella.
At breakfast.

Aamu valkeni sateisena. Päätimme aamupalan jälkeen lähteä shoppailemaan. Onneksi olimme ihailleet maisemia edellisenä päivänä, kun oli aurinkoista.

Hotellin aamiainen oli todella hyvä ja runsas.







Koko päivän satoi kaatamalla, siispä ehdimme shoppailla monta tuntia. Oikeasti emme me nyt niin paljon ostelleet, mutta on kiva katsella kaikenlaista. Ja ainahan sitä jotain mukaankin löytää. Allekirjoittanut osti uuden käsilaukun, jota olenkin etsiskellyt jo pidemmän aikaa.

Laiva Helsinkiin lähti vasta klo 18, joten ehdimme vielä ostosten jälkeen lepäillä hetken hotellilla. Olimme sopineet, että saimme pitää huoneen klo 16 asti.

Sitten olikin aika lähteä kotiin. Uloskirjautuminen sujui todella hitaasti, sillä hotellilla oli alkamassa EU kokous. Turvamiehiä ja poliiseja oli joka puolella. Odottelimme pihalla jonkin aikaa taksia ja taksimme olikin viimeinen joka pihaan sai ajaa, sen jälkeen hotellin pihan valtasivat poliisit ja muiden kulku estettiin. Tämä johtui siitä, että Viro toimii ensimmäistä kertaa EU-puheenjohtajamaana.

Ja sitten laivalle ja kohti Helsinkiä ja kotia! Pipomiehen luo!!

Satamassa oli kauniita vanhoja laivoja.
Beautiful old ships in the harbor.

Hei, hei Tallinna! Oli ihana miniloma!
Bye, bye Tallinn! it was a wonderful short vacation!

Risteilyllä

Toisen reissun Tallinnaan tein Pipomiehen ja anoppini kanssa. Vietimme anopin syntymäpäivää risteilyllä Helsingistä Tallinnaan. Laiva lähti iltapäivällä Helsingistä ja oli Tallinnan satamassa illalla. Yön vietimme laivassa.

Illalla söimme runsaan päivällisen . Aikaakin meni huomaamatta paljon, hyvässä seurassa juttu luistaa. Ruokailun jälkeen allekirjoittanut nautti mansikkadaiquirin, joka on lempidrinkkini.

Mansikkadaiquiri
Strawberry daiquiri

Välillä kävimme Pipomiehen kanssa laivan kannella katselemassa Tallinnaa iltavalaistuksessa. Kannella oli paljon aasialaisia turisteja, jotka kuvailivat innoissaan satamaa ja kaupunkia.

Tallinna iltavalaistuksessa.
Tallinna in the evening.

Risteilyn suurin jännitys momentti seurasi kuitenkin sitten kun oli aika mennä nukkumaan. Pipomies ei ole vielä kertaakaan loukkaantumisen jälkeen nukkunut muualla kuin kotona. Silloin hän on tukenut ylävartalon tyynyllä, ettei olkapäähän ja käteen ole sattunut niin paljon. Saimme laivan infosta ylimääräisiä tyynyjä. Pipomies sai hetken tyynyjä aseteltuaan mukavan asennon ja kivut hallintaan ja sai nukutuksi.

Olimme suunnitelleet, että heräämme aamulla aikaisin aamupalalle ja sitten menemme maihin. Aamulla kuitenkin satoi, joten päästimme olla menemättä kaupungille. Niinpä käänsimme kylkeä ja nukuimme hieman pidempään.

Aamupalan aikana alkoi kuitenkin paistaa aurinko, joten lähdimme sittenkin ulos laivasta. Aikaa meillä oli vain lyhyeen kävelyyn sataman lähistöllä.

Sadepilvet väistyivät ja saimme loppuristeilyn ajan nauttia auringosta.
It rained heavily all morning, but then the sun came out, and we took a little walk  looking at the ships in the harbor.

Täältä tullaan Helsinki!
Helsinki, here we come!

Laivamatka Helsinkiin sujui kannella merta ihaillen. On mukava olla reissussa, mutta kiva on tulla kotiin!

Lintuja

Muutamia lintukuviakin olen onneksi ehtinyt ottamaan, vaikka luonnossa liikkuminen onkin nyt kiireiden takia ollut aika vähäistä.

Kävimme eräänä kauniina päivänä merenrannalla katsomassa näkyykö lintuja. Merimetsoja oli paljon joka puolella ja tiirat kalastelivat rannan tuntumassa. Muita lintuja ei näkynyt.

Lapintiira havaitsi kalan!
Arctic tern sees a fish!

Merimetso kuivattelee siipiä.
Great cormorant.

Atsalea

Viimeisenä kuvana tänään on upea atsalea, joka on kuvattu Fuksinpuistossa Kotkassa. Fuksinpuisto toimii Helsingin yliopiston atsalea-lajikkeiden koekenttäistutusalueena. Puistossa on paljon muitakin kukkia. Käykääpä tutustumassa ensi kesänä!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla palataan taas luontokuvien pariin!

Arktika

Allekirjoittanut on nauttinut kesän alusta täysin siemauksin. Jos aurinko on paistanut, olemme istuneet terassilla ja katselleet alivuokralaistemme elämää. Kirjosieppo- ja sinitiaispariskunta ovat ahkerasti ahertaneet jälkipolvensa hyväksi. Meitä ei ole niille olemassakaan tällä hetkellä. Jos ne alussa hieman "arastelivat" niin nyt saamme olla vaikka pöntön vieressä niin poikasille viedään syötävää. Allekirjoittanut voi siis rauhassa istutella kukkasia ja kuljeskella pihalla kameran kanssa.

"Juu, juu!! Meillä on sopimus, että saadaan asua tässä kunhan vaan toimitaan välillä mallina. Mutta eikö tämä mene jo liioitteluksi? Lentokuva on nyt otettu uusiksi varmaan 100 kertaa! Eikä se vieläkään kelpaa?!!"
"Yes, yes!! I know we had a deal, that we can live here if we time to time work as Your model. But isn't this an exaggeration? The image of me flying is now taken  at least 100 times! And yet it isn't it good enough?!!

Arktika

Ensimmäinen päivä

"Arktika, as the north-bound mass migration of arctic birds is 
called in Finland, is a highlight for any bird and nature enthusiast." 
(text from Arktika days page)
 We were following the migration of birds
to the Arctic regions over Finland.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin... Toukokuuhun asti! Silloin vietettiin Virolahdella taas Arktika päiviä. Tänä vuonna meillä jäi tapahtuma hieman lyhyeksi, johtuen Pipomiehen kunnosta. Kävimme paikalla vain pari kertaa. Mutta miten allekirjoittanut nauttikaan noista päivistä! Oli niin ihanaa istua rannalla, kuvata ohi lentäviä ja vedessä uiskentelevia lintuja. Ja rupatella muiden lintuharrastajien kanssa. Samalla saimme arvokasta tietoa ja vinkkejä paikalla olevilta lintuoppailta.







Allaoleva kuva osoittaa mistä Arktikassa periaatteessa on kyse. Sadat tuhannet linnut muuttavat Arktisille alueille ja niiden muuttoa seurataan maasta. Kukin omien kykyjensä mukaan. Joillakin on hienot ( ja kalliit) kaukoputket, joillakin kiikarit, joku sihtailee parvia kameran linssin läpi, samalla kuvaten. Ja monilla on kaikki nämä välineet ja paljon muitakin. Välillä tietoja laitetaan ylös vihkoon tai kännykkään, vaikkapa Tiiran havaintosivuille.

Usein parvet ovat niin korkealla, että vain kaukoputkella näkee mitä lajia nämä mustat täplät taivaalla edustavat. Allekirjoittaneesta tuntuu välillä uskomattomalta, kun en edes näe mitään ja joku tietää jo että parvessa lentää esim. mustalintuja.

Lintuparvi suuntaa kohti Arktisia alueita. Kuulemma Sepelhanhia.

They said this was flock of branths.

Tämän parven lajin allekirjoittanutkin tunnistaa: Valkoposkihanhia
These geese I know: Barnacle geese

Joskus paikalle osuu myös harvinaisuuksia. Tänä vuonna paikalla oli mustakaulauikku. Allekirjoittanut ei valitettavasti kameralla saanut ujoa kaveria kuvaan, niin kaukana se oli. Eräs ystävällinen herrasmies antoi allekirjoittaneen katsella harvinaista vierasta kaukoputkellaan. Ja siinä olikin aikamoista säätämistä, allekirjoittanut kun on puolimetriä lyhyempi kuin kaukoputken omistaja ja  silmälasitkin pyörii nenällä... Kiitos erittäin kärsivälliselle lintuharrastajalle!

Tuolla jossain aaltojen joukossa oli myös mustakaulauikku. Haahka ui etualalla ja lisää niitä on kivellä.
There was also a Black-necked grebe in the waves. The Common eider swims in the foreground.

Valkoposkihanhia oli runsaasti sekä maalla, että ilmassa.
The Barnacle goose

Pelloillakin oli lintuja, tässä kurki.
The Crane in the field.

Kävimme tietysti Hanskin satamassa katsomassa mitä kuuluu silkkiuikuille. Haarapääskyt olivat myös saapuneet paikalle.

Beautiful Barn swallows are here!

Silkkiuikuilla oli edelleen menossa kosiomenot. Niitä onkin hauska seurata. Meteli on kova ja samoin vauhti. Silkkiuikkujen kosiomenoissa tanssitaan ns. pingviinitanssia. Ja juostaan vedessä.

Soidinmenoissa päätä käännellään samaan tahtiin eri suuntiin.
The Great crested grebe are lek mating.

Vedessä juoksulla katsotaan, pysyykö mahdollinen kumppani perässä, eli riittääkö kunto.

Nyt mennään kovaa!
Hurry up, hurry up... 

Maalissa!
At the finish!

Telkkänaaras kuivatteli itseään kivellä ilta-auringossa.
The female Common goldeneye in the evening sun.

Toinen päivä

Toisen kerran menimme Virojoelle Arktika tapahtuman viimeisenä päivänä. Paikalla oli edelleenkin paljon ihmisiä. Ja parvia lensi edelleen, vaikkakin suurin muutto oli ainakin hanhien osalta ollut paria päivää aikaisemmin.

Istuskelimme Leerviikissä lintuoppaiden juttuja kuunnellen jonkin aikaa, mutta sitten päätimme käväistä välillä muualla. Allekirjoittanut halusi käydä tutustumassa Kolsinpohjan lintutornille. Tornille johtaa pitkospolku. Tämä pitkospolku menee todella kauniissa metsikössä. Metsikössäkin oli vaikka mitä katseltavaa.

Perhosia oli paljon.
Butterfly in the woods.

Tornilta näimme mm. pikkutyllejä, valkoviklon ja sääksen. Mutta ne olivat kaikki niin kaukana, että kuvat ovat julkaisukelvottomia. Sen sijaan kaunis keltasirkku pääsi kuvaan.

Keltasirkku katselee ja ihmettelee maailmaa...
Little Yellowhammer is watching and wondering the wold...

Aikamme tiirailimme tornilta lintuja, mutta sitten alkoi tulla paikalle niin paljon ihmisiä, että oli aika antaa muille tilaa ja palasimme Leerviikkiin.

Isokoskelo naaras seisoi tomerana kivellä.
The Common merganser (female)

Tiira antoi allekirjoittaneelle kalastusnäytöksen. Sen syöksyily veteen oli vain turhan nopeaa kuvattavaa jo hieman väsähtäneelle allekirjoittaneelle.

The Common tern got the fish.

Arktika tapahtuma tältä vuodelta oli tullut päätökseensä. Lintuoppaat poistuivat paikalta ja niin päätimme tehdä myös me. Ensi vuonna taas uudestaan!!

Västäräkki kävi vielä poseeraamassa allekirjoittaneelle.
The White wagtail posed to me.

Nokikana
The Eurasin coot

Kotimatkalla ajoin Haminan kautta, tarkistamassa mitä näkyy Lupinlahden lintutornilla. Olihan sielläkin paljon lintuja.

Räyskä
The Caspian tern

Lopulta oli kuitenkin aika palata kotiin, uni alkoi jo painaa allekirjoittaneen silmiä. Ja piti vielä jaksaa ajaa!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää kesäkuun jatkoa! Ensi kerralla lisää lintumaailman ihmeitä.

I planted flowers to the pots. This is the Pelargonium.

Loppuun vielä kuva allekirjoittaneen pelargoniasta. Kukkaistutusten kanssa allekirjoittaneelle kävi vanhanaikaisesti, taimet loppuivat kesken, kamalaa! Nyt on "pakko" mennä ostamaan lisää!!
  😉