Pöllömpi juttu...

Kylläpä aika taas rientää vauhdilla eteenpäin. Helmikuu lähenee loppuaan. Aika erikoinen on ollut tämä helmikuu säiden puolesta, lämmin. Upeita aurinkoisia päiviä on kyllä ollut useampikin. Allekirjoittanut on ollut useimmiten silloin töissä, joten valoilmiötä on tullut ihailtua ikkunasta. Kyllä se silti kummasti mieltä piristää.

Kohtaaminen

Eräänä aurinkoisena (mutta kylmänä) päivänä päätimme Pipomiehen kanssa lähteä ajelemaan. Mitään kuvattavaa ei kuitenkaan moneen tuntiin näkynyt ja se aurinkokin meni heti piiloon kun pääsimme lähtemään...

Olimme jo lähdössä kotiin, kun erään sähköpylvään päässä näkyi joku yksinäinen hahmo! Varovasti menimme eteenpäin ja ihmettelimme mistä on kyse. Lopulta tajusin! Kuiskasin Pipomiehelle, että nyt saan viimeinkin ensimmäiset kuvani pöllöstä luonnossa! Ja todellakin, siinä nökötti pöllö ja tapitti meitä suurilla, pyöreillä silmillään. 

Allekirjoittanut asetti kameran asetukset ja valmistautui kuvaamaan... mutta mitä! Kamera ei suostunut kuvaamaan. Ihan oli hiljaa ja pimeänä. Vaikka mitä tein en saanut kuvaa. Alahuuli väpättäen kuiskailin Pipomiehelle, että tämä kuvaa jääkin sitten vaan omiin muistoihin...

Hiiripöllö, ensimmäinen luonnossa kuvaamani pöllö.

Äkkiä kamera piippasi ja ilmoitti "muistikortti virhe". No, sitten jo tajusin miten toimia ja kas! Sain kuin sainkin kameran toimimaan. Asetukset nyt olivat ihan pielessä siinä vaiheessa, mutta sain sentään jonkinlaisia kuvia.

Niiden kuvien myötä päivä olikin jo painunut mailleen ja allekirjoittaneella huulilla leveä hymy.

Risteily

Teimme jo perinteeksi muodostuneen helmiristeilyn Turusta Tukholmaan, on ihanaa saada viettää aikaa rakkaiden kanssa. Samalla ehtii tarkastella näkyykö muuttolintuja.

Tänä vuonna sää sattui valitettavasti olemaan erittäin sumuinen ja sateinen. Muutaman kuvan otin kuitenkin.

Muuttajia ei nyt vielä näkynyt. Kyhmy- ja laulujoutsenia oli kyllä paljon.

Kyhmyjoutsen perhe uiskenteli merellä, yksi nuorista meni morjestamaan luodolla olevia sinisorsia. Oikeasti taisi löytää jotain hyvää syötävää.

Sykähdyttävin näky allekirjoittaneelle oli kummelin päällä tarkkaileva merikotka. 

Täällä vartioin minä!

Maarianhaminan satamaa lähestyttäessä merikotkia näkyi paljon. Parhaimmillaan niitä oli ilmassa ainakin 4 kappaletta. Mutta niin kaukana!

Yksinäinen sinisorsa laskeutui veteen, uhmaten merikotkia.

Kylmyys ja sade saivat lopulta allekirjoittaneen vetäytymään sisätiloihin. Ja tietysti se, että muut ilmoittivat menevänsä syömään.

Oli ihana risteily! Ihanaa seuraa, hyvää ruokaa, paljon naurua ja henkeviä keskusteluja. Kotiin saavuimme tyytyväisinä ja rentoutuneina.

Vielä pöllömpää!

Sattuipa eräänä kauniina aurinkoisena iltapäivänä niin hyvin, että meillä oli Pipomiehen kanssa vapaata. Lähdimme siis katselemaan, näkyykö lintuja tai muuta mielenkiintoista.

Ja erään pellon reunassa näkyi kuusenlatvassa... uskomatonta mutta totta - hiiripöllö! En ole todellakaan eläissäni aiemmin nähnyt pöllöä luonnossa ja nyt muutaman päivän sisällä kohtasimme jo toisen! Tällä kertaa kamerakin toimi.

En katso kameraan, no en varmasti katso...

Tjaa, tjaa...

"Hei! Sinä siellä alhaalla, saanen huomauttaa, että takanasi pellolla on mehukkaita myyriä. Huomattavasti sinua mielenkiintoisempaa katseltavaa..."

Tämä kaveri ei arastellut meitä lainkaan. Tarkkailimme sitä hyvän aikaa, mutta lopulta päätimme jatkaa matkaa. Ja pöllö jäi paikoilleen.

Sen verran kauan meni pöllöä katsellessa, että aurinko alkoi jo laskea. Allekirjoittanut ehti ottaa muutaman kuvan upeista väreistä.

Näin on helmikuu sujunut allekirjoittaneella ja Pipomiehellä. 

Paras 2016 äänestys päättyi. Sen tulokset ilmoittelen blogissa maaliskuun alkupuolella. 

Loppuun vielä kuva piekanasta, luulisin tämän olevan sama, jonka harakka ajoi tiehensä aiemmassa blogikirjoituksessani. 

Sama meno jatkui nytkin. Harakat yrittivät parhaansa mukaan ajaa piekanan pois. Tällä kertaa saivat haisevan vastalauseen, hienotunteisena ihmisenä jätän sen kuvan julkaisematta...

Ihanaa helmikuun loppua kaikille! 

Harakan haukka...

Jouluvalmistelut  ovat nyt menossa joka puolella. Allekirjoittanut on laittanut peräti kyntteliköt ikkunoille. Ja joulukortit sain postiin tänä vuonna jopa vuorokautta ennen takarajaa. Yleensä kirjoittelen kortteja vielä tuntia ennen viimeistä mahdollisuutta. Ja kurvaan autolla laatikolle juuri kun postinkantaja on sitä tyhjentämässä. Enkä muuten ole ainoa...

Haukka ja harakka

Sain viime viikolla rakkaan äitini kylään meille. Vein hänet kaupungille, hän meni nauttimaan hemmotteluhetkestä kauneushoitolaan. Itse ajattelin mennä lintutornille. Matkalla tornille näin erään valopylvään päällä haukan! Voi!! Kamera oli kyllä mukana, mutta auton takapaksissa ja lyhyellä putkella varustettuna! Jokainen kuvausta harrastava tietää allekirjoittaneen ajatukset tuolla hetkellä...

Ajoin siis eteenpäin pari kilometriä. Mutta sitten päätin kuitenkin kokeilla, josko ehtisin ottaa haukasta kuvan, ennenkuin se lähtee pois. Niinpä pysäytin auton, otin kameran esille, vaihdoin putken ja käännyin takaisin päin. Mutta eihän haukka enää ollut paikalla!! Mikä pettymys!! Olin jo aikeissa lähteä pois, kun huomasin hieman kauempana ison linnun tien toisella puolella puussa! Jee!

"Mitäköhän tuo tuolla autossa säheltää..."

Sehän oli piekana! Mietin miten saan siitä kuvan, varmasti kaveri lähtee heti, kun avaan auton ikkunan. Siispä asetukset valmiiksi, putki valmiiksi, kamera kohilleen, ikkuna varovasti auki ja hirveä sarjatuli!!

Ja siinähän se piekana vaan istuu edelleen ja toljottaa allekirjoittanutta ihan kuin olisi ollut hieman huvittunut koko touhusta! Eli allekirjoittanut ei häirinnyt lintua, mutta joku muu kyllä.

Harakkaa piekanan läsnäolo tuntui kovasti häiritsevän. Se hyökkäili koko ajan piekanaa kohti.

Lopulta harakka lensi piekanan alapuolelle ja töni sitä vatsaan, tällöin piekana nousi siivilleen...

"ihmeellistä porukkaa, mä meen nyt!"

Itse jatkoin kohtaamisen jälkeen matkaa lintutornille, siellä ei kuitenkaan ollut nyt mitään nähtävää. Mutta olin kyllä tyytyväinen päivän "saaliiseen".

Sunnuntai ajelulla

Päätimme lähteä ajelulle Pipomiehen kanssa eräänä sunnuntaina. Kamera oli tällä kertaa allekirjoittaneella tiiviisti sylissä, ettei vaan mitään kuvattavaa menisi ohi!

Teeret pellolla

Matkalla olikin eräällä pellolla teeriä, ilmeisesti syyssoitimella. Kuvaaminen ei kuitenkaan onnistunut tieltä, joten hieman jouduimme taas etsimään hyvää kuvakulmaa.

Teeriuros piti kyllä kovaa pulputusta, mutta teerinaaraita kukon touhut eivät kiinnostaneet.

Ei tehnyt valkoinen huiska vaikutusta.

Parvessa oli toistakymmentä teertä, yksi vanhempi uros, muutama naaras ja nuoria uroksia.

I am the King!

Nuori uros

Naaras teeri

Jätimme teeret omiin puuhiinsa ja jatkoimme matkaa. Ajelimme Lahden kautta Tammistoon Vantaalle, jossa on Outlet myymälöitä vaikka kuinka paljon. Niissä tietysti piti käydä, mutta mitään ei kyllä mukaan tarttunut.

Helsinki by night

Lopulta sitä taas jotenkin päädyttiin Helsingin keskustaan. Siellä on aina näin ennen joulua niin kaunista! Allekirjoittanut napsi innoissaan kuvia.

Aleksanterinkadulla on kauniit valonauhat. Ja paljon ihmisiä...

Kauppatorilla oli hiljaista.

Helsinki pyörä hohtaa lempivärissäni. Taustalla Viking Line valmistautuu lähtöön.

Valot heijastuvat kauniisti veteen kaupungintalon edustalla.

Aika kauan otin kuvia kauppatorin lähistöllä, sormet alkoivat jo jäätyä. Minulla on kyllä aina sormikkaat mukana, mutta en osaa käyttää niitä kuvatessa, en edes sellaisia, joissa on sormenpäät avoinna.

       

Keskuskadun kauniit joulupuut.

Mannerheiminkadulla on paljon jouluvaloja.

Aikamme kiertelimme kaupungilla, mutta sitten oli tullut aika palata kotiin. Kylläpä maistuikin taas uni mukavan päivän jälkeen!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää joulun odotusta!

Loppuun kuva kuusta, ei täydestä, mutta hienosta kuitenkin ☺

Porkkalanniemen haahkat

Kotipihalla tapahtuu:
Talitiaiset keräävät innokkaasti pönttöön
pehmustemateriaalia.

Nyt olemmekin saaneet nauttia aurinkoisista ja lämpöisistä kevätpäivistä. Allekirjoittanut häärää kameran kanssa innokkaasti.

Tässä blogissa käydään Porkkalanniemessä. Vietimme siellä päivän noin viikko sitten. Olemme aiemminkin käyneet Porkkalanniemen merenrannan kallioilla vaeltelemassa. Upea paikka, voin suositella. Ja liikkuminen on aika helppoa.






Lähdimme matkaan aikaisin aamulla, termareihin keitettiin kahvia ja teetä. Lisäksi mukaan evääksi kerrosvoileipiä. Täytyyhän sitä olla polttoainetta mukana, että jaksaa.

Auton jätimme parkkipaikalle, josta lähdimme kävelemään polkua pitkin merenrantaa kohti. Näillä reissuilla allekirjoittanut aina kiroaa mielessään jokaista minuuttia, jonka on viettänyt sohvalla istuen, sen sijaan, että olisi kohentanut kuntoaan... Usean kilon painoisen kameravarustuksen kanssa tasapainoilu saa aikaan hengästymistä...

Tämä kuitenkin unohtui heti, kun nousin kalliolle ja näin mäntyjen lomitse siintävän meren. Miten kaunista!

Männyt ovat vääränvänkyriä.

Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että kesti hieman aikaa, että pystyi katselemaan merelle ja tähyilemään näkyykö lintuja. Pian innoistuimme molemmat, sillä tajusimme, että merellä uiskelteli haahkoja. Vähän ajan kuluttua tajusimme, että niitä oli joka puolella. Allekirjoittanut on nähnyt haahkoja elämässään vain kaksi kertaa aiemmin, ja molemmilla kerroilla vain yhden pariskunnan.

Haahka pariskunta sai kolmannen pyörän. Vieras uros yritti herättää naaraan huomion,

Porkkalanniemen kalliot ovat todella kauniit. 

Rannalla huomasi, että tuuli oli aika kova. Onneksi oli kunnolla päällä, muuten olisi tullut kylmä.

Haahkanaaras uiskenteli aallokossa.

Aurinko sai veden kimaltelemaan.

Istuimme jonkin aikaa kalliolla ja tarkkailimme haahkojen puuhia. Sitten alkoikin tulla nälkä. Päätimme mennä syömään rannalle, missä oli pöytä ja penkit. Ajattelimme, että siellä  olisimme suojassa tuulelta. Vinkiksi kaikille lukijoilleni, paikalla on myös kunnon laavu, jossa grilli...

Kylläpä eväät maistuivatkin hyvälle. Mikään ei vedä vertoja raittiille ilmalle ja liikunnalle ruokahalun herättäjänä.

Joku odotti saavansa osansa eväistä...

Eväitä syödessä huomasin erään haahka uroksen tulleen hieman lähemmäksi. Se ui rauhallisesti ohitsemme.

Kun vatsat olivat täynnä lähdimme kävelemään kallioita toiseen suuntaan.

Välillä allekirjoittanut taiteili kivien päällä kieli keskellä suuta. Onpa hyvä, että tuli aikoinaan satsattua hyviin vaellukenkiin, jotka pitävät vaikka miten kaltevilla pinnoilla.

Haahkat lepäilivät joka puolella kallioilla.

Eräässä poukamassa oli haahka pari uimassa. He eivät arastelleet meitä ollenkaan.

Haahka uros näyttää niin hauskalta, aivan kuin sillä olisi lippalakki ja korvalaput!

Päivä alkoi kääntyä iltaan. Oli aika lähteä takaisin päin. Allekirjoittanut alkoi olla jo hieman väsynytkin.


Vielä viimeiset vilkaisut merelle ja haahkoihin. On ne kauniita ja hauskoja kavereita.

Tämä herra ei väsy... kepeästi loikki Pipomies takaisin autolle.

Sinivuokkoja

Autolle pääsimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua.

Kotimatkalla oli aikaa rupatella päivän hauskoista hetkistä... eli allekirjoittanut nuokkui puoliunessa koko matkan...

Tällainen oli päivä Porkkalassa.

Ensi kerralla ainakin kuvia silkkiuikuista.

Hauskaa toukokuun jatkoa!