Haukkoja syyskuussa osa 1/2

Syyskuun loppu on tuonut pikkulinnut pihallemme. Ne tulevat kaksi kertaa päivässä, lähes aina täsmälleen samaan aikaan. Kurkkivat kaikki talon ja autotallin lautojen raot, etsivät maasta hyönteisiä ja ihmettelevät allekirjoittaneen kameraa.

Nyt minulle myös on selvinnyt miksi kukkaruukkujen kukat ovat välillä poikki ja kukan keskellä saattaa olla kolo.

Talitinttihän se on käynyt etsimässä ruokaa kukista!

Perhosiakin on vielä lennellyt aurinkoisina päivinä.

Kotikonnuilla olemme jonkin verran ajelleet tekemässä lintuhavaintoja. Kanadanhanhia ja valkoposkihanhia on näkynyt paljon.

Kanadanhanhia Loviisan lahdella.

"Mitä höpötät, en minä ole mikään hanhi!!"

Pipomies ottaisi kuulemma mieluusti
näin aikaansaavan kaverin mukaan ensi
talven metsätöihin...

Erittäin mielenkiintoisen havainnon teki myös ystävämme. Ja pakkohan sitä ole allekirjoittaneenkin käydä katsomassa ja kuvaamassa. 

Majava oli käynyt läheisellä joella. Majavaa emme valitettavasti havainneet, mutta todisteet puhukoon puolestaan...

Pesä saattaa olla satojen metrien päässä tästä, joten emme ole lähteneet vielä ainakaan pidemmälle sitä etsiskelemään. 

Kotikontujen lisäksi  päätimme eräävä viikonloppuna lähteä Virolahdelle katsomaan näkyykö siellä muuttajia. Vietimme siellä kaksi päivää peltoja ja merenrantaa tarkkaillen. 

Ensimmäisenä päivänä suunnistimme suoraan pelloille. Vaalimaanjoen varrella olevalla pellolla oli parikymmentä joutsenta.

Kutkuttaa, kutkuttaa...

Vaalimaanjoen kaunista maisemaa.  Ja huomaa kauniit heijastukset...

Joskus sitä näille reissuilla näkee sellaista, joka saa hätkähtämään. Ja nyt erään mutkan jälkeen kävi näin. Aluksi arvelimme eksyneemme totaalisesti, toiseen aikaan ja paikkaan...

Väittävät että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65,5 miljoonaa vuotta sitten.. 

No, kyseessä oli tietenkin veistos!


Iltasella saimme katsella kaunista tuulihaukkaa. Olen nähnyt toki tuulihaukkoja ennenkin, mutta näin kauan en koskaan ole päässyt sen toimintaa seuraamaan. Nyt tämä yksilö ei välittänyt meistä mitään, vaan kaikessa rauhassa metsästi pellolla ja saaliin saatuaan söi sen vieressämme langoilla. Huomasimme kaukana isommankin haukan istuvan puussa. Ei kuitenkaan tullut tarpeeksi lähelle.

Haukan tarkka katse havaitsee pellolla hiiren tai myyrän!

Metsästys oli onnistunut.

Lopulta lähdimme Pipomiehen kanssa pois ja jätimme tuulihaukan jatkamaan syömistä.

Valkoposkia näkyi runsaasti. Niitä oli pelloilla tuhansia, varmaan kymmeniä tuhansia joissakin paikoin.

Valkoposkien parvi laskeutumassa pellolle illan hämärässä.

Allekirjoittanut oli tyytyväinen ensimmäisen päivän tuloksiin.Lähdimme kotiin nukkumaan, jotta jaksaisimme heti aamusta tulla Virolahdelle uudestaan.

Toinen päivä valkeni myöskin kauniina. Aamupalan jälkeen lähdimme jälleen lintuja tarkkailemaan.

Ensimmäiseksi kävimme Hanskin satamassa katsomassa siellä koko kesän asustelleita silkkiuikkuja. Siellähän ne vielä olivat. Nuoriso oli kauempana, mutta aikuiset linnut olivat kuvaus etäisyydellä.

Tämän jälkeen menimme Kurkelan peltoja katsomaan. Siellä usein tekee mielenkiintoisia havaintoja. Ja niin nytkin! Haukka!! Allekirjoittanut kiljaisi innoissaan, kun näin ison linnun eräässä puussa. Arvelin kyseessä olevan hiirihaukan, mutta miksi sillä oli valkoinen pyrstö...

Lintu lähti puusta ja allekirjoittanut yritti epätoivoisesti saada asetuksia ja tarkennuksia kohdilleen. Himpura! Se ehtii mennä ennenkuin saan yhtään kuvaa!

Mutta eipäs mennytkään. Tämäkin lintu jäi pellolle metsästämään, joten sain rauhassa kuvata sitä jonkin aikaa.

Eihän tämä mikään hiirihaukka olekaan vaan piekana, sanovat paremmin lintuja tuntevat. Eli uusi laji allekirjoittaneelle!
Saali havaittu pellolla!

Valmiina sieppaukseen... Valitettavasti ei tullut tällä kertaa saalista.

Lopulta piekana otti lisää korkeutta ja kaarteli kauemmas. Ja me ajelimme pois. Emme kuitenkaan päässeet kuin noin kilometrin päähän, kun saimme taas haukan tähtäimeen. Mietin ensin, että kyseessä saattaisi olla sama piekana, mutta tämän kyllä tunnistin hiirihaukaksi, kun se tuli lähemmäksi.

Upeita ne on nämä haukat!

Teimme pitkän ajelun Virolahden ja Miehikkälän maisemissa. Ja haukkoja näkyi useita. Useimmat liian kaukana tai sitten allekirjoittanut ei ehtinyt kuvata. Mutta hienoa niitä oli kuitenkin katsella. Pitkään saimme katsella sinisuohaukkaakin joka myös oli ruoan hankinnassa.

Niin kaukana...

Ruokaa, ruokaa...

Illan hämärtyessä kuvasin vielä pellolle kokoontuvia valkoposkihanhia. Sitten kotiin ja nukkumaan! Seuraavaksi päiväksi oli luvassa lisää mielenkiintoisia kokemuksia. Mutta niistä seuraavassa blogikirjoituksessa!

Loppuun kuva syyshortensiasta, joka oli jokin aika sitten vielä näin kaunis.


Hyvää alkanutta lokakuuta!

Arktika osa 1 ja harvinaiset yllätysvieraat!

Viime keväänä olimme ensimmäistä kertaa seuraamassa Virojoella Arktikaa, eli arktisten listujen muuttoa. Siitä jäi niin kivat muistot, että nyt aloimme odottaa Arktika päiviä jo vuoden alussa.

Yhtenä viikonloppuna vietimme sitten paljon aikaa Virojoella, muuttoparvia ja muita lintuja ihaillen.

Perjantai

Perjantaina ehdimme paikalle vasta töiden jälkeen.

Lintuharrastajia oli jo ehtinyt paikalle muitakin. Oli mukavaa lintujen tarkkailun lomassa rupatella linnuista ja toisten tekemistä havainnoista. Isoja parvia ei kuitenkaan ollut vielä mennyt Leerviikin yli. Jäimme siis odottelemaan, mitä ilta tuo tullessaan.

Välillä haahkat lentelivät tarkkailijoiden iloksi merellä.

Illan suloisin lintujen tarkkailija... No, enemmän taisivat kiinnostaa kaksijalkaisten lintuharrastajien eväät...

Sitten parvia alkoi tulla! Toinen toistaan isompia. Parvissa saattoi olla useita satoja lintuja. Ne lensivät aika korkealla ja olivat vaikuttava näky.

Enimmäkseen parvissa oli mustalintuja ja alleja. Muutama valkoposkiparvikin lensi ylitsemme.

En valitettavasti laittanut ylös mitä lintuja tässä parvessa lentää. Mutta ehkä tässäkin on mustalintuja ja alleja...

Osa linnuista lensi kuun ohi. Tai ainakin siltä näytti...

Kävimme kävelemässä rantoja pitkin. Eräässä paikassa hietikolla juoksenteli pikkutylli! Yleensä tämä kaunis pikku lintu tekee pesänsä hietikolle, joten askeleitamme varoen menimme pois...

Perjantai-ilta alkoi muuttua yöksi, joten oli aika lähteä kotiin. Monet jäivät vielä tarkkailemaan lintuja ja odottelemaan uusia parvia. Innokkaimmat aikoivat jäädä yöksi.








Kotimatkalla näimme tuulihaukan puussa iltapalan kera...

Tuoretta lähiruokaa...

Ja olihan se vielä pakko käydä Haminan lintutornilla ikuistamassa upea auringonlasku!

Lauantai 

Lauantaina menimme Virojoelle heti aamusta! Päivä oli pilvinen ja tuulinen, mutta ei se lintuharrastajia haitannut, joka puolella oli ihmisiä kameroiden, kiikareiden ja kaukoputkien kanssa tähyilemässä taivaalle ja merelle.

Tiira lepäili kivellä, kova tuuli ei haitannut.

Lapintiira sai kalan...

Meni syömään sen kivelle tai oliko tarkoituksena antaa se toiselle...

Kova komento sai aikaan sen, että tiira söi kalan itse...

Tuuli sai parvet muuttamaan suuntaa, joten niitä ei näkynyt Leerviikissä. Niinpä päätimme käydä välillä Kurkelassa. Siellä oli paljon töytöhyyppiä pelloilla. Ja saalistaja!

Kalasääski eli sääksi kaarteli peltojen yllä. Se sai töyhtöhyypät levottomiksi! Ei kuitenkaan ollut niistä kiinnostunut, vaan jatkoi matkaansa jonnekin kaukaisuuteen.

Kävimme myös Hanskin satamassa. Siellä oli silkkiuikkuja.

Yksinäinen silkkiuikku uiskenteli aallokossa.

Pipomies tarkkaili lintuja laiturilla. Olimme suunnitelleet, että nautimme eväät täällä, mutta kova tuuli haittasi sen verran, että päätimme mennä muualle...

Meillä on oma salainen tarkkailu paikka Virojoella! Suunnistimme nyt sinne.





Ruokailun jälkeen palasimme Leerviikkiin. Parvia ei edelleenkään näkynyt. Allekirjoittanutta tämä ei haitannut, vaan kuvasin hauskaa isokoskelo pariskuntaa. Heitä eivät ihmiset häirinneet vaan kaikessa rauhassa söivät ja lepäilivät.

Senkun leveilet vaan, ei tee vaikutusta!

Lopulta se oli vaan pakko tunnustaa tosi asia! Ei ollut hyvä ilma arktikan seuraamiseen. Allekirjoittanut ja Pipomies päättivät lyödä pillit pussiin ja lähteä kotiin nukkumaan. Olihan tarkoitus tulla heti sunnuntai aamuna taas paikalle.

Sunnuntain havainnoista kerron seuraavassa blogissa. Sillä!! tähän loppuun haluan laittaa muutaman kuvan harvinaisesta ja upeasta yllätysvieraasta!

Eräänä iltana sain tekstiviestin. Kun avasin viestin, siinä oli kuva linnuista. Ja heti perään tekstiviestin lähettäjä, hyvä ystäväni, soitti. Hän kertoi nähneensä pellolla nämä linnut ja kysyi lähdetäänkö kuvaamaan. No, meillä kesti noin 5 min päästä autoon! Haimme matkalla ystäväni kyytiin ja jatkoimme pellolle kuvaamaan.

Siis mistä linnuista oli kyse!? Rumpuja tähän kohtaan kiitos!!

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kuvaamaan kattohaikaroita!

"Älä kuvittelekaan lentäväsi enää mihinkään tähän aikaan illasta!"

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla siis lisää Arktikaa ja jotain muuta...

Hauskaa kesäkuun jatkoa!