Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virolahti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Virolahti. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. lokakuuta 2018

Arktika 2

Jatketaanpa viimeinkin Arktika muisteloita 😊

Päivä 3


Pääsimme Virojoelle vasta iltapäivällä. Paikalla oli jo paljon lintuharrastajia katsomassa ja havainnoimassa. Toivoimme, että nyt näkisimme lintuparvia. Asettauduimme mukavaan paikkaan istumaan, mukana oli paljon evästä isossa kylmälaukussa. Nyt aioimme istua rannalla vaikka seuraavaan aamuun!

Kauaa emme ehtineet istua, kun saimme ihailtavaksi suloisen tavi pariskunnan. Nämä kaverit eivät välittäneet ihmisistä. Välillä ne kävivät edessämme uimassa ja sukeltelemassa. Parin rauhaa häiritsi aina silloin tällöin toinen tavi uros, mutta jo heti alussa sille kävi selväksi, ettei naaras ole siitä kiinnostunut.


Tavit tulivat tervehtimään 😊
Eurasian teals came to say Hello 



























Pieniä parvia lensi silloin tällöin kaukana merellä, mutta edelleen saimme odotella vilkkaampaa lentoliikennettä.

Mutta sitten se alkoi! Parvia tuli paljon, osa lensi ohitsemme niin kaukana merellä, että näimme vaan pieniä mustia pisteitä. Harmillista kun emme omista kaukoputkea! Kameran objektiivilla ja pikku kiikareilla ei nähnyt niin kauas. Voi kun tuuli hieman kääntyisi ja parvet tulisivat lähemmäs!

Sitten kuului huuto "Ne lentää nyt ihan meidän  päältä!" MISSÄ!! Ei allekirjoittanut nähnyt mitään! Kurkottelin ja kääntelin päätä  niin, että niskat olivat mennä sijoiltaan, mutta en nähnyt mitään!! Sitten äkkiä tajusin, että iso alli parvi oli todellakin aivan päämme yläpuolella. Kuulimme niiden siipien iskut! Ja äänet! Upeaa, tätä varten olimme tulleet paikalle.

Alli parvi
A flock of Long-tailed ducks



























Parvia meni koko illan, välillä ihan läheltä. Ja joka kerta se sykähdytti yhtä paljon.

Kyhmyjoutsen ei ymmärtänyt miksi me huutelimme rannalla innoissamme. Se keskittyi syömiseen.
Muteswan didn't understand why people were so excited. It focused on eating.



























Me istuimme Pipomiehen kanssa rannalla niin kauan, kunnes auringon viimeinenkin säde kaikkosi metsän taa. Meillähän oli runsaasti evästäkin mukana ja hienoa luonnon tarjoamaa viihdettä katseltavana. Välillä elämä vaan on ihan tosi mahtavaa!

Juuri kun olimme lähdössä kotiin, tulivat tavit vielä rannalle. Sain niistä kauniita kuvia auringonlaskussa. Teknisestihän kuvissa on kaikki pielessä, mutta minusta ne ovat hienoja.

Tavit auringonlaskussa.


Long.tailed duck in the sunset.

























Päivä 4


Pari päivää myöhemmin olimme taas Virolahdella. Nyt jo aikaisin aamupäivällä. Rannalla oli vielä aika rauhallista. Tai pitää kai sanoa jo, sillä aamuhavainnot oli tehty ja monet lintuharrastajat olivat lähteneet syömään ja päivälevolle. Parvia kun ei päivällä yleensä juurikaan lentele.

Me taas halusimme nauttia kauniista kevätpäivästä ja istuskella meressä uiskentelevia lintuja katselemassa. Allekirjoittanut käytti tilaisuuden hyväkseen ja kuvasi vieressäni kivellä istuskelevaa isokoskelo naarasta. Hän on niin mainio! Kauaa ei hän ehtinyt olla kivellä, kun jo taas lensi lähistöllä olevaan pönttöön.

"Kumpi on minun parempi puoleni, vasen?"
"Which is my better side, left?"

"Vai oikea?"
"Or right?"





















































Tavi herrakin kävi moikkaamassa. Jotain asiaakin hänellä taisi olla, en vaan oikein ymmärtänyt mitä.

Tavi uros
Male Eurasian teal



























Pikku hiljaa alkoi tulla ilta. Kauempana luodolla näkyi  haahkoja, merimetsoja ja lokkeja. Valkoposkihanhia lensi merenpintaa pitkin. Illan tummetessa värit olivat mielenkiintoiset. Välillä ei pystynyt sanomaan missä meri muuttui taivaaksi 😎


Kaikenlaisia lintuja...
All sorts of birds...


Valkoposkihanhet lensivät matalalla.
Barnacle geese flew low.



























Luodon ympärillä kierteli kolme kurkea, ajattelivat kai ensin laskeutua. Päättivät kuitenkin jatkaa matkaansa.

Katso tarkasti taivasta luodon takana, siellä menee lintuparvia.

Kurkia
Cranes

























Rantasipi
Common sandpiper


























Voi ei, niin se vaan alkoi tämäkin päivä loppua! Onneksi vielä saimme katsella lokin kalastusta.

"Ruokaa!"
"Food!"






"Sainpas!"
"Got it!"
















































Jaa, kai se on pakko lähteä kotiin nukkumaan mietimme Pipomiehen kanssa. Söimme viimeiset eväät, keräsimme kimpsut ja kamsut ja nousimme lähteäksemme.

Ketkäpä silloin vielä tulivatkaan paikalle! Ihan kuin olisivat tulleet sanomaan meille hyvää yötä. Söpöt tavit!


"Moi! Mitä Sinä nyt kuvaat?"
"Hello! What are You now photographing?"



























Ja vielä kerran


Pääsimme viidennen kerran käymään Arktikassa. Nyt meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla. Parvia ei näkynyt, mutta tapasimme vanhoja tuttuja. Kannatti mennä!


Aurinkoa sateen edellä.
Sun before rain.

























Lapintiira
The Arctic tern





























Haikein mielin lähdimme kotiin. Päätimme käydä matkan varrella olevassa Haminan lintutornilla. Auringonlasku loi sen verran hienoa valoa, että sitä piti hyödyntää.

Nokikana piilotteli rannan kaislikossa. Luuli kai, ettemme näkisi sitä. Kauaa tosin ei piilossa malttanut pysyä, vaan tyypilliseen nokikanamaiseen tapaan lähti häätämään todella äkäisenä liian lähelle uskaltautunutta silkkiuikkua.


"Kukaan ei huomaa minua!"
"Nobody can see me!"



























Silkkiuikku lähti paremmille pesintäpaikoille. Ja me lähdimme kotiin.


Auringonlasku kultasi maiseman!
The sunset cultured the landscape!




























Näin meidän osaltamme sujui tämän vuoden Arktika. Hienosti järjestetty tapahtuma, kiitos Virolahden kunnalle, järjestäjille ja lintuoppaille. Terveisiä myös kaikille mukaville ihmisille jotka tapasimme. Ensi vuonna toivottavasti tavataan taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa mennään lujaa!

Hyvää lokakuun alkua!

torstai 2. elokuuta 2018

Arktika 1

Suomen suvi on parhaimmillaan! Nyt on riittänyt aurinkoa ja lämpöä. Voi kun tästä lämmöstä saisi osan talteen talvea varten. Allekirjoittaneelle tämä alkaa jo olla hieman liiankin kuumaa, mutta en valita!

Tässä ja seuraavassa blogissani keskityn kuitenkin Virolahden Arktika-päivien tapahtumiin. Artika -päivillä seurataan Arktisten lintujen muuttoa Virolahdella eri kohteissa. Me vietimme eniten aikaa Leerviikissä Virojoella, mutta kävimme toki muuallakin. Olemme käyneet Arktika-päivillä jo useampana vuonna, seuraavan vuoden Arktikaa alamme odottaa aina lintujen syysmuuton jälkeen. Tänä vuonna allekirjoittaneella oli Artikan aikaan paljon vapaapäiviä, joten pystyimme käymään Virolahdella useampana päivänä.

Päivä 1


Arktikan ensimmäinen päivä sattui olemaan pyhäpäivä. Teimme eväät valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta matkaan päästään heti aamun valjetessa. Saavuimme paikalla kuitenkin sen verran myöhään, että aamumuuttajat olivat jo menneet. No, eipä tuo haitannut, olihan paljon muutakin nähtävää.

Eniten näimme tiiroja. Ne ovat niin rohkeita, että eivät välitä lintuharrastajista, jotka ovat täyttäneet rannat. Tiirat lentelivät, syöksyivät ja leikkivät harrastajien nenän edessä.

Tiira on saanut kala-ateria.
Tern got a fish.



























Meressä näkyi paljon myös telkkiä, silkkiuikkuja ja lokkeja. Niiden touhuilija oli hauska seurata. Samalla rupattelimme muiden lintuharrastajien kanssa ja vertailimme kevään aikana tekemiämme havaintoja. Jostain kaukaa kuului myös haahkan aavemaista ääntelyä.

Telkkä koiraat lennossa.
Male Common goldeneyes




























Koska parvia ei lennossa näkynyt, lähdimme välillä käymään Hanskin satamassa. Siellä on aina paljon silkkiuikkuja. Niin oli nytkin. Kosiopuuhat olivat saaneet silkkiuikut sellaiseen hurmokseen, että vesi roiskui ja meidän tärykalvomme joutuivat kovalle koetukselle.

Harvinaisen rauhallinen hetki silkkiuikulla.
A Great crested grebe is having rare calm moment.






Siinä silkkiuikkujen temmellystä seuratessa söimme samalla eväitä. Kylläpä maistuivatkin hyvälle raikkaassa ulkoilmassa.

Ajoimme myös ns. Kurkelan reitin. Tällä kertaa ei valitettavasti näkynyt petolintuja. Suloisen kivitaskun näkeminen ilahdutti kuitenkin mieltä.


Kivitasku koiras
Male Northern wheatear



























Palasimme siis Leerviikkiin ja jäimme odottelemaan parvien yli lentoja. Mutta voi... tuulet eivät olleet meille suotuisia. Näimme ainoastaan muutaman pienen parven. Suuremmat parvet ohittivat Leerviikin kauempana meren puolelta.

Seuraava päivä oli allekirjoittaneella työpäivä, joten emme voineet olla kovin myöhään.

Hanhiparvi
A blog of geese



























Lähtiessämme ajamaan kohti kotia Pipomies sanoi, että varmaan huomenna sitten luetaan Tiirasta, että meni satoja tuhansia lintuja Leerviikin yli.

Kotimatkalla nämme vielä kaksi komeaa hirveä. Ne tulivat juuri pellolle metsiköstä kun ajoimme ohi. Koska tiellä ei juuri sillä hetkellä ollut muita liikenteessä, pysäytimme auton ja otin pari kuvaa. Hirvet jäivät kuin pyynnöstä poseeraamaan hetkeksi. Ilmeisesti ne olivat yhtä uteliaita kuin mekin.

Mitä, mekö?
What, we?

























Mennään lapseni, ei tuo tee mitään katsomisen arvoista...
Come on my child, let's go, she isn't doing anything worth watching...





























Olimme kotona juuri sopivasti nukkumaanmeno aikaan. Ja kuten olen ennenkin huomannut Pipomiehessä on ennustajan vikaa. Lintuja oli todellakin mennyt myöhään illalla Virolahdella satoja tuhansia...

Päivä 2


Menimme Virolahdelle seuraavan kerran parin päivän kuluttua. Nyt vietimme koko päivän Leerviikissä. Siellä oli paljon asian harrastajia, joten juttu seuraa riitti. Mukavinta tässä harrastuksessa (lintujen ja luonnon lisäksi) ovat kivat ihmiset. Ja kivaa on myöskin se, että oma lintutuntemus on kasvanut sen verran, että voi jo neuvoa aloittelevia harrastajia tavallisimpien lajien tunnistuksissa.


Meriharakka on helppo tunnistaa.
The Eurasin oystercatcher is easy to recognizing.


Kimmo Ohtonen ja Alma







Arktikan aikana Leerviikissä järjestettiin myös useita luentoja ja tapahtumia. Yhtenä esiintyjänä oli Kimmo Ohtonen, joka lienee monille tuttu televisiosta ja muista medioista. Pitihän hänestä napata kuva.














Tämän toisen päivän shown varastivat kuitenkin isokoskelot ja kyhmyjoutsenet. Ne pitivät  istumapaikkamme luona meille esityksiä pitkin päivää.

Isokoskelo pariskunnalla oli ilmeisesti munatkin lähistöllä olevassa pöntössä. Ainakin naaras kävi siellä vähän väliä. Koiraalla oli rankka päivä kilpailevan koiraan vuoksi. Tämä teki kaikkensa, että saisi naaraan huomion. Ja tätähän ei naaraan pari voinut hyväksyä.

Kilpaileva koiras saapui paikalle vauhdikkaasti ja kovalla metelillä.

Täältä tullaan baby!
Here I come baby!





Naaraan pari syöksyi samantien häätämään pois kilpakosijaa.


Häivy, lady on jo varattu!
Go a way, she is already spoken for!

Kun kilpakosija läksi pakoon, uhosi naaraan pari kivellä kuin suurikin sankari.

I am the king...

Rauhoituhan nyt, otetaan pienet päiväunet!
Take it easy, let's take a nap!



























Tämän episodin jälkeen naaras lensi pönttöön ja koiras jäi uiskentelemaan. Jonkin ajan kuluttua naaras tuli taasen ulos pöntöstä ja sama näytelmä toistui... yhä uudelleen.

Toinen pariskunta, jota saimme ihailla oli kyhmyjoutsenpari. Joku kertoi, että pariskunnalla on vähän matkan päässä rannasta olevan luodon takana pesä, jota nämä vahtivat todella innokkaana. Nyt pariskunta kuitenkin uiskenteli meidän luoksemme. Kaikessa rauhassa lipuivat vedessä majesteetillisina ja söivät ja sukivat itsenään.

Vähän ajan päästä näkyviin ilmestyi toinen pariskunta. Nämä olivat aikeissa laskeutua.

Voisikohan tänne laskeutua...
Maybe we could land here...



























Tästä ei meressä olleet tykänneet lainkaan, ne pörhistivät kauniisti siipensä.

Tämä paikka on meidän!
This is our place!



























Uudet tulokkaat tekivät (viisaan) ratkaisun ja jatkoivat lentomatkaansa. Naaras meressä lähti uimaan luodon taakse, ilmeisesti pesälle. Koiras päätti vielä näyttää meillekin, ettei hänelle kannata ruveta ryppyilemään.

Ja sinä siinä sen kameran kanssa, pysy myös kaukana! No, okei, voit kuvata minua, olenhan minä niin upea!
And you there with the camera, stay a way too! Well, okey you can photograph me, I am gorgeous!!



























Tämä sama näytelmä toistui moneen otteeseen päivän aikana. Voi rehellisesti sanoa, että nyt minulla on kymmeniä, jos ei satoja kuvia kyhmyjousenista siipiä pörhentelemässä... Ne ovat niin kauniita nämä joutsenet!!

Valitettavasti emme nyt nähneet tukkakoskeloita läheltä, kuten aiempina vuosina. Ne olivat kyllä paikalla, mutta pysyttelivät kaukana.

Tukkakoskeloita
Red-breasted mergansers



























Viivyimme aika myöhään istumassa ja ihailemassa lintuja. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä kotiin. Valitettavasti tuulet olivat meille taas epäsuotuisat ja kaikki parvet menivät kauempana merellä, niistä en saanut kuvia.

Autolle mennessämme näimme vielä rantakivikossa käärmeitä! Ei hätää, kyseessä oli rantakäärmeet. Niitä kuvasin innolla, harvemmin nykyään pääsee käärmeitä kuvaamaan näin läheltä. Kuulin, että käärmeet ovat olleet paikalla joka päivä.

Rantakäärme
Grass snake



























Näimme taas paljon  kaunista ja mielenkiintoista, hyvä päivä. Seuraavana päivänä emme menneet Arktikaa seuraamaan vaan äitejä juhlimaan.

Kotipihalla tapahtuu


Kirjosiepon poikaset ovat jo lähteneet pöntöstä. Saimme katsella niiden hauskoja pikku naamoja pöntön aukolla useaan otteeseen. Mutta emme valitettavasti nähneet niiden lähtemistä pöntöstä. No, ehkä ensi kesänä.

Real angry bird here!



























Tässä kaikki tällä kertaa, lisää Arktikaa seuraavassa blogissa, silloin saimme ihailla suuria lintuparviakin.

Loppuun tietysti kukkakuva. Tämä kaunis, pieni kukka kukkii nyt kukkaruukussa pihallamme.

Arvaatkos mikä kukka on kyseessä?
Voit laittaa arvauksia (tai tietoa) kommentteihin.





Hyvää alkanutta elokuuta!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Perhosten päivä / A day with butterflies


Huomaan, että edellisestä blogikirjoituksestani on ehtinyt vierähtää jo yli kuukausi! Mihin ihmeeseen aika oikein häviää?? Tällä välin on ehtinyt jo tulla ensilumikin maahan. Se on myös ehtinyt jo lähes sulaakin. viimeinen pari viikkoa, on ollut pimeää ja sateista...
Niinpä onkin mukava laittaa blogiin vähän aurinkoisempia kuvia! Sillä tässä kirjoituksessani kerron eräästä syyspäivän retkestä Virolahdelle. Luontokin oli silloin vielä aika vehreä.

Päivä Virolahdella


Olemme jo pidempään pohtineet, että olisi mukava käydä pitkästä aikaa Virolahdella. Eräänä aamuna päätimme lähteä siellä käymään, sillä luvassa oli aurinkoinen syyspäivä. Eli eväät ja kuvaustarvikkeet autoon ja auton nokka kohti rajaa.

Matkalla piti hakea Kotkasta vähän täydennystä eväisiin kaupasta. Kun tulimme kaupasta, oli automme viereen parkkeerannut farmariauto. Menin autoon ja käynnistin sen, sitten ihmettelin mihin Pipomies jäi! No, näkyi juttelevan viereisen auton kuljettajan kanssa. Minulle hän hihkaisi, että minun pitäisi tulla katsomaan, mitä autosta löytyy. Pitihän se mennä katsomaan. Ja mitäpä siellä olikaan!! Mikä ihanuus! Suloinen Lapinkoiran pentu! Allekirjoittanut rakastaa koiria! Jos meillä ei oltaisi niin allergisia, niin varmasti meillä olisi koira!


Täplätassu kennelin Rinsessa eli Nelli
She is Nelli

Jonkin aikaa siinä silittelin ja höpöttelin Nellille ja rupattelin mukavalle omistaja pariskunnalle. Sitten jatkoimme matkaa.

Virolahdella ajelimme ensin Leerviikiin. Täällä näimme heti ensimmäisenä autosta ulos tullessa hanhiparven. Ensimmäisen  isomman tänä syksynä.

Hanhia menossa jonnekin...
Geese are moving...

Tässä vaiheessa allekirjoittaneeseen iskee aina haikeus! Kesä on ohi, syksykin jo kääntymässä lopuilleen, edessä pitkä, kylmä talvi...

Puusta kuuluva äkäinen säksätys herätti allekirjoittaneen mietteistä. Orava juoksi edestäni ja kiipesi puuhun, josta alkoi vaatia äänekkäästi huomiota.

"Miksi ihmeessä kuvaat noita hanhia tuolla kaukana ylhäällä! Katso ja ihastele minua!!"
"Why an earth do you take photos those geese up in the sky?! Look at me, I'm so adorable!"

Onhan orava söpö, vaikkakin autotallin seinään jyrsityt reiät ovatkin tehneet aika ison särön allekirjoittaneen ja oravien suhteeseen.

Merellä näin tukkakoskelo pariskunnan uiskentelevan auringossa. Niiden katseleminen saa kyllä pahimmankin stressin unohtumaan!

Tukkakoskeloita
The red-breasted mergansers 

Merenrannalla huomasin perhosia lentelevän vanhan puun ympärillä. Sitä piti tietysti lähteä katsomaan. Puun luona oli useampi amiraaliperhonen ja yksi suruvaippa. Ilmeisesti vanhaan puuhun hakatut kolot vuotivat jotain mahlaa, sillä perhoset olivat niin lumoutuneita, etteivät ne välittäneet, vaikka menin ihan parin sentin päähän niitä tuijottamaan.

Amiraali
Vanessa atalanta, the red admiral
Suruvaippa
Nymphalis antiopa, M
ourning cloak

Perhoset ovat niin kauniita! Mutta myös agressiivisia, amiraalit eivät pitäneet ajatuksesta, että suruvaippa tulee apajille ja pian alkoikin taistelu!

Amiraalit lähestyivät suruvaippaa useammasta suunnasta.
Red admirals are coming closer to Mourning cloak
Hitaasti lähestytään kohti tunkeilijaa...
Slowly getting closer and closer...
Ja painimaan!
And then restling!


Tätä jatkui aika kauan. Välillä suruvaippa lensi pois paikalta hetkeksi, mutta tuli pian takaisin. Ja sitten sama show alkoi uudestaan. Oikeasti en tiedä yhtään mistä tässä oli kyse, mielenkiintoista seurattavaa kuitenkin.

Aika kauan seisoskelin siinä merenrannalla ja seurasin perhosten ja lintujen touhuilua. Olisin voinut jäädä siihen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta tähän aikaan vuodesta valoisa aika on kortilla, joten oli jatkettava matkaa!

Suuntasimme seuraavaksi Hanskin satamaan. Omaan lempipaikkaani Virolahdella. Paikalla oli sotkia ja silkkiuikkuja. Kuitenkin liian kaukana kuvattavaksi.

Västäräkit arvioivat allekirjoittaneen vaarallisuutta laiturin päässä. Todettiin vaarattomaksi.
First the White wagtails aren't sure if I'm dangerous or not. Then they decided I'm harmless.
Syksyn kukkaloistoa!
Last autumn flowers!

Jatkoimme aika pian matkaa, se valo!

Ajelimme peltomaisemissa ja katselimme näkyykö petolintuja. 

"Nyt erehdyt hieman, en ole mikään petolintu!"
"Now you are making a mistake, I'm not a hawk!"

Eräällä pellola näimme lentelemässä haukan. Kovin oli korkealla, mutta sain sentään jonkinlaisen räpsyn otettua. 

On se komee... Ruskosuohaukka.
It's gorgeous...The western marsh harrier

Pipomies oli kartalta katsonut, että joku pikkutie menee pienen joen yli ja siellä voisi olla kauniit maisemat. Kännykän kartan avulla paikka löytyikin aika helposti. Virolahdella rakennetaan moottoritietä Vaalimaalle, joten monilla pikkuteillä lukee, yksityistie, tietyömaa-ajo kielletty. Niin tälläkin tiellä. Mehän emme olleet tietyössä, joten ajoimme eteenpäin! Allekirjoittanut käänsi rattia kieli keskellä suuta... Viimein pääsimme joen ylittävälle sillalle ja kyllä paikka oli kaunis! 

Kaunis jokimaisema Vaalimaanjoelta.
Beautiful landscape from Vaalimaariver.

Pipomies ihaili maisemia ja allekirjoittanut otti kameran esille. Tässä vaiheessa vanhan talon pihalta alkoi meitä lähestyä mies, joka pukeutumisensa puolesta näytti aivan englantilaisen sarjan kartanonherralta. Allekirjoittaneelle tuli tunne, että olemme ihan eri maassa... Ja ajattelin, että olemme kielletyllä alueella.

Mutta tämä herra tulikin kertomaan paikasta ja mitä kaikkea hän on siellä tehnyt. Paikka on nimittäin vanha mylly. Siellä on ns. kalaportaat, jotka on kunnostettu. Pipomies rupatteli miehen kanssa sillä aikaa, kun allekirjoittanut kuvasi. Valitettavasti mukana oli vain pitkä putki, joten maisemien kuvaaminen oli vaikeaa, etenkin harmitti, etten saanut kuvattua kaunista, vanhaa myllyrakennusta.




Joen varrella oli paljon perhosia ja sudenkorentoja.
There were lots of butterflies and dragonflies in the riverside.


















































Kiitos tälle miellyttävälle herralle tiedoista ja paikan esittelystä!

Mutta pakko se vaan on myöntää, päivä on lyhentynyt huomattavasti. Oli aika lähteä kotiin. Päivä oli ollut ihana! Kaunista katseltavaa oli riittänyt ja olimme (taas kerran) tavanneet mukavia ihmisiä ja saaneet ihailla kauniita eläimiä.

Hyvillä mielin kotiin!

Kotimaisemissa


Olimme Pipomiehen kanssa katselemassa näkyykö kotimaisemissa lintuja. Lähinnä ajelimme peltomaisemia, tarkkaillen taas niitä petolintuja. Mitään vaan ei näkynyt! Pari pikkulintua oli pesulla lätäkössä, söpöjä. Petolintuja ei näkynyt, no, pikkulinnut varmaan olivat tästä iloisia.

"Olen nähnyt Helga neidin kyylvyyssää, iihaanaa..." "Älä pärskytä vettä mun päälle!"
Little bird is taking a bath.
"Mä meen nyt!" "Höh, tylsimys!"
"I'm going now!" "You are boooooooring!"

Allekirjoittanut ehdotti kotiin menoa. Vähän ennen kotia näimme eräältä pellolta ruskosuohaukan nousevan lentoon. Molemmat innostuimme! Dialogi meni näin:
Pipomies " Äkkiä, pysäytä auto!!"
Allekirjoittanut "Enhän minä tästä mitään kuvaa saa!"
Pipomies "Nouse ulos autosta, äkkiä nyt, se ehtii nousta liian korkealle!Äkkiä nyt!!"
Allekirjoittanut yrittää samaan aikaan ajaa autoa tien reunaan, avata turvavyötä, ottaa kameraa ja vastata Pipomiehelle...
Kaikki tämä mahdollisimman nopeasti...
Lopulta pääsin ulos autosta, kameran asetukset säädettyä edes jotenkin oikeaan asentoon... ja missä himpurassa se haukka onkaan!! Liian korkealla, että saisin kunnon kuvaa!
"Saiko se saalista" kuuluu autosta kysymys. Mistä minä sen tiedän! Näen vaan mustan pisteen taivaalla!!

Kotona kuvista näen, että saalista lähti mukaan. Tällaista seon lintutarkkailijan elämä välillä!

Ruskosuohaukka tämäkin.
This is also a The western marsh harrier


Zorro ja hänen kaverinsa
Zorro and a friend



Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa ainakin valkoposkihanhia :)
Vieressä kaksi kaverusta, joilla naama on aivan erinäköinen.

Hyvää alkanutta marraskuuta!