Amerikan ihmeitä ja lentoharjoituksia

Nyt ne ovat saapuneet! Syyssateet ja pimeys! Ja kohta alkaa marraskuu, se ikävistä ikävin kuten asia laulussa ilmaistaan...
Tässä kirjoituksessa sen ikävyyden torjumiseksi kauniita autoja ja ihania lintuja!

Jenkkiautonäyttely (Yankee Car Show) 2016 Lahti

Allekirjoittanut alkaa aina odotella tätä näyttelyä jo monta viikkoa aiemmin. Joka vuosi näyttelyssä on toinen toistaan kauniimpia autoja. Ja ihmiset mukavia ja leppoisia. Tänä vuonna pääsimme näyttelyyn sunnuntaina. Luulimme, että silloin ei olisi niin paljon ihmisiä, mutta olimme väärässä.

Parkkipaikat olivat jo aivan täynnä, kun pääsimme perille, saimme lopulta automme parkkiin monen sadan metrin päähän. Tämä tosin näyttää olevan kohdallamme sääntö, ei poikkeus. Näin käy yleensä aina kun menemme jonnekin. Vaikka nytkin olimme hyvissä ajoin perillä.

Eipä tuo haitannut, kamera kaulaan ja menoksi! Nythän oli lyhyt putki kamerassa, joten se ei edes painanut mitään.

Richard Rawlings  on tuttu ohjelmasta Fast N' Loud
Gas Monkey Garagen omistaja

Ensimmäiseksi allekirjoittanut halusi nähdä amerikan kuuluisuuden! Miehen, jonka takia ne parkkipaikat taisikin olla niin täynnä.

Tällä kertaa hän löytyi helposti. Richard Rawlings seisoi lavalla ja halukkaat pääsivät häntä sinne tervehtimään. 

Allekirjoittaneelle ei ollut tullut pieneen mieleen, että tämä herra on niin suuri julkkis Suomessa, että hänen luokseen pääsyä jonotettiin yli 2 tuntia... Ei kiitos, totesimme ja tyydyin ottamaan kuvan kauempaa, lavan edestä. 















Sitten keskityimme näyttelyn muuhun tarjontaan, eli autoihin! Ensimmäiseksi piti käydä tietenkin katsomassa näyttelyn Moparit!

Hieno Dodge Charger RT 1970

Autonäyttelyssä kuvaaminen on ihan oma lajinsa... Ainakin näin harrastelijalle. Aluksi menee aikaa, että löytää oikeat säädöt, automaattista en halua käyttää. Ensimmäiset kuvat on liian valoisia, seuraavat liian tummia. Lopulta osuu oikeat säädöt kohdalle. Ja vähän ajan päästä niitä taas muutetaan. Nykyään onneksi jo sen verran on tuntumaa, että säädöt löytyy aika nopeasti.

Tuttu auto Loviisasta Plymouth Barracuda 1972

Tässä varmaan eräs näyttelyn kuvatuimmista autoista. Richard Rawlings olisi kuulemma halunnut ostaa auton 70 000 dollarilla, mutta omistajat eivät myyneet.
Ford Model a Cabriolet "Eldorod" 1931

Nykyään autonäyttelyissä kuvataan paljon. Osa kuvaa kameralla ja osa kännykällä. Välillä itseäkin huvittaa kun yrittää saada sen parhaan mahdollisen kuvan. Siinä sitä ensin odottaa, että ei olisi kovin montaa ihmistä ihan auton vieressä. Sitten etsii sopivaa kuvakulmaa, kurkottelee ja kyyristelee. Lopulta ottaa kuva ja huomaa, että ympärillä on kymmenen jotka tekee samaa...

Dodge Challenger RT 1970

Imperial Crown 4 door hardtop 1959

Cadillac Coupe de Ville 1959

Omasta mielestäni yksi kauneimmista: Chevrolet Styleline 1954

Allekirjoittanut jaksoi hyvin muutaman tunnin kävellä ja kuvata, mutta lopulta alkoi olo olla kuten allaolevan kuvan kaverilla...

HUI!!

Eli alkoi suuta kuivaa ja nälkäkin alkoi tulla, joten oli aika lähteä kotiin. Hieno näyttely taas. Hyvä Lahti! Kiitos järjestäjille.

Paljon lisää autojen kuvia kirjoituksen lopussa olevan linkin päässä!

Muuttoliikettä

Kanadanhanhia lentää peltojen yllä eräänä kauniina iltana.

Olemme Pipomiehen kanssa käyttäneet vapaa päivät ja illat ahkerasti lintujen tarkkailuun. 

Vielä muutama päivä sitten sääkin oli tähän mitä parhain. Iltaisin oli myös upeita auringonlaskuja, jolloin lintukuviin tulee kauniita sävyjä.

Samalla pellolla oli myös joutsen perhe. 

Ilta-auringossa kanadanhanhet laskeutuivat pellolle.

Laulujoutsen ilta-auringossa.

Pari päivää myöhemmin meillä oli molemmilla vapaata. Lähdimme aamusta jo katselemaan näkyykö lintuja. Ensin ajelimme tutulle pellolle.

Siellä joutsen perheen nuoriso harjoitteli lentoon lähtöä.

Aloitetaan rauhallisesti...

Lisätään vauhtia...

Ja sitten lentoon!!

Osa joutsenista oli uimassa läheisellä joella.

Jonkin ajan kuluttua Pipomies keksi, että lähdetäänpä ajelemaan muuallekin. Tabletilta katselimme, missä lähistöllä olisi sellaisia paikkoja, jossa saattaisi olla muuttolintuja. 

Päätimme käydä Sääksjärvellä, joka on Kausalan lähistöllä. Järvellä oli useampi iso parvi valkoposkihanhi uimassa. Parvien pyörivää liikettä oli jännä katsella. Mieleen tuli hyrrä tai jokin vastaava. 

Valkoposkihanhia

Valkoposkihanhia oli tuhansia myös pellolla järven vieressä. 

Miten niin tuhansia, yksin minä tässä olen... Kuka sinä olet? Allekirjoittaneen kamera sai taas linnun uteliaaksi...

Sääksjärveltä ajelimme Kausalaan ja sieltä jonnekin... Tabletin avustuksella löysimme itsemme lopulta jostakin todella korvesta, pieneltä, todella kuoppaiselta peltotieltä. No, tabletti näytti, että tämä tie vie takaisin Kausalaan, joten eteenpäin... Tavallinen henkilöautomme ei ehkä ole soveliain tällaisille teille...

Lopulta pääsimme paremmalle tielle. Kävimme katsomassa Leininselällä kuinka tuuli alkoi muuttua myrskyksi. 


Pakkohan se oli sitten taas myöntää, että oli aika suunnistaa kotia kohti. Takaisin tullessa kävimme Sääksjärvellä katsomassa miten valkoposkihanhet pärjäsivät myrskyssä. Eipä heillä näyttänyt olevan mitään hätää, siis rauhallisin mielin kotiin.

Lopuksi vielä kävimme katsomassa auringonlaskun Hopom järven rannalla.

Tässä kaikki tällä kertaa!

Lisää autokuvia löydät kun klikkaat tästä

Muistakaapa varoa kummituksia ja muita kauheuksia..!!

Lokakuun ilmiöitä

Syksy etenee, lokakuukin lähestyy loppua. Meitä on hellitty ainakin täällä Itä-Uudellamaalla upeilla aurinkoisilla syyspäivillä. Kauniita auringonnousuja ja -laskuja on ollut vaikka kuinka monta. Ihanaa, että säiden puolesta niin huonon kesän jälkeen, olemme saaneet nauttia upeasta syksystä!

Jenkkiautonäyttely

AMC

Allekirjoittaneen ja Pipomiehen lokakuuhun kuuluu perinteisesti Jenkkiautonäyttely Lahdessa. Paikalla on hienoja jenkkiautoja paitsi Suomesta, myös muista Pohjoismaista ja tietysti Jenkkilästä. 

Tänä vuonna olikin erityisen hauskaa lähteä näyttelyyn, sillä saimme seuraksi ihania ystäviä! Oli mukavaa, että Pipomiehellä oli kaveri, jonka kanssa keskustella tekniikasta ja moottorista ja allekirjoittanut taas sai ihastella ystävän kanssa autojen kaunista ulkonäköä yms. Aiempina vuosinahan se on mennyt niin, että Pipomies on allekirjoittaneelle innostuneesti kertonut autojen teknisistä hienouksista ja allekirjoittanut on asiantuntevasti ja kiinnostuneena nyökkäillyt (lue: miettinyt ihan muita asioita...). Allekirjoittanut sen sijaan on ihaillut autojen väriä ja muotoilua ja raahannut väkisin Pipomiestä käsilaukkuja tai koruja myyvien kojujen ääreen...

Tämä ero kiinnostuksissa tuli taas hyvin esille heti näyttelyssä ensimmäisenä näkemämme auton kohdalla. Ihailimme joukolla vuoden 1959 Impalaa. Sitten siirryimme ystäväni kanssa eteenpäin kaselemaan muita autoja. Ja kun olimme aikamme kävelleet ja kuvanneet, ihmettelimme mihin ne miehet ovat jääneet. No, siellähän he olivat, edelleen kurkottelemassa samaisen Impalan konepellin alla...

Impala 1959

En siis todellakaan väitä, että kaikki naiset ja miehet olisivat samanlaisia, meidän perheessä tämä asia nyt vain on näin.

Tässäpä komea mafioso auto, tai jotain sellaista tämän kai on tarkoitus olla... Hot Rod Ford Gangster 1930

Oldsmobile 88 Deluxe Club Sedan 1949 (Huomatkaa tyyliin sopiva käsilaukku...)

Ja sitten! Siinä se oli edessäni, allekirjoittaneen mielestä näyttelyn ehdottomasti kaunein auto!! Tätä autoa allekirjoittanutkin tutkiskeli pitkään, kierteli, kuvasi, meni muita autoja katsomaan ja palasi taas tämän luokse takaisin...

Buick Super Sedanette 1950. Mikä kaunotar!! 

Snif... niin kaunista!

Jostain syystä Pipomies ei ollut autoon yhtä ihastunut. No, ehkä varsinkin sisustuksen kimallus oli hänestä liikaa...

Pontiac Streamliner 1951 upea on tämäkin auto.

Anita Mäkelä oli myös paikalla. Hän on aina yhtä iloinen ja ystävällinen!

Anita voitti muuten kesäkuussa Englannissa kiihdytysajojen EM-osakilpailun uudella ennätysajalla, 3,912 sekuntia. Loppunopeudeksi mitattiin 490 kilometriä tunnissa.

Anitan takana tuttu hahmo keskustelee innostuneesti...

Vaihdoin muutaman sanasen Anitan kanssa ja otin kuvia. 

Ja sitten lisää autoja...

Dodge Challenger 

Dodge Charger R/T 1970

Plymouth Roadrunner Convertible 1970

Esa Pulliainen

Välillä piti tietysti käydä virkistäytymässäkin. Näyttelyssä oli muutakin ohjelmaa kuin autojen katselua. Me menimme katsomaan Agentsin esiintymistä. Kyllä Esa on taituri kitaran kanssa, ei siitä mihinkään pääse. 

Nuorena allekirjoittanut kävi paljonki Agentsin keikoilla, jotain kuitenkin yhtyeestä hävisi Topin ja Jorman lähdön jälkeen. Kaikki kunnia uudelle solistille, hyvin laulaa, mutta...

Kovin kauaa emme kuitenkaan jaksaneet keskittyä musiikkiin vaan suunnistimme takaisin autojen pariin.

Sitten löytyikin Pipomiehen mielestä oikea aarre! Saimme kuulla häneltä pitkän selityksen auton tekniikasta ja kunnostuksesta. Tämä on näes Pipomiehen tuttavan auto. Onhan se kaunis!

Dodge Charger 392 CID HEMI 1970

Monen tunnin kävelyn ja autojen ihailun jälkeen allekirjoittaneen jalat olivat hyytelöä. Oli tullut aika lähteä kotiin. 

Hyvä mieli jäi  näyttelystä. Kiitos ystävillemme seurasta!

Lintuja, lintuja

Eräänä aamuna nousimme todella aikaisin, muuttolintuja oli tarkoitus kuvata ja katsella. Pakatessamme tavaroita autoon oli vielä hämärää, kuukin oli taivaalla. 

Ajoimme ensiksi pelloille, jossa olemme usein nähneet kurkia. Nyt ei kuitenkaan onnistanut. Auringonnousun kuitenkin ikuistin. Sumussa se näytti upealta ja mitkä värit!

Seuraavassa vakipaikassa oli parempi tuuri. Ei ollut kurkia, mutta merimetsoja uiskenteli meressä ja osa oli noussut kiville.

Kaikkein eniten allekirjoittanutta täällä kuitenkin ihastutti tuttu kyhmyjoutsenperhe. Ne tulivat uiden jostain kauempaa ja aina välillä koko perhe kokeili siipiään.

Onhan näitä upeita lintuja ilo katsella. Saa nähdä lähteekö tämä perhe milloin muuttamaan. Vanhemmat olivat kuulemma talvehtineet täällä viime talvena. Ilmeisesti oli ollut tarpeeksi leuto talvi ja ruokaa riittävästi.

Tämän jälkeen suunnistimme paikkoihin, missä oli nähty paljon valkoposkihanhia. Ensimmäisenä menimme Kutostien varrelle katsomaan, vieläkö hanhia on paikalla. Ja olihan niitä, kymmeniä tuhansia.

Myös Teutjärvellä oli kerrottu olevan paljon valkoposkia. Puhuttiin jopa sadasta tuhannesta hanhesta viikonlopun aikana. Päätimme siis käydä myös siellä. Paikalla oli paljon muitakin lintujen katselijoita ja kuvaajia. Istuimme autossa ja katselimme lintujen touhuiluja. 

Ja sittenpä allekirjoittaneelle kävikin hassusti! En oikeastaan edes tiedä miten se tapahtui. Jotenkin Pipomies onnistui saamaan asiat siihen malliin, että ennenkuin ehdin tajuta mitä tapahtuu, seisoin pellon reunassa mikrofoni suun edessä. Kyseessä oli suora radiohaastattelu! Ylen toimittaja kyseli ja allekirjoittanut vastasi. Olen tottunut olemaan ihmisten edessä ja puhumaan, mutta nyt kuitenkin jännitti sen verran, etten muista ihan tarkkaan mitä tuli sanottua. Mutta ehkä hyvä niin.

Kysyin autossa Pipomieheltä, että miten meni. Hän vastasi ettei ollut uskaltanut avata auton radiota ja kuunnella, kun pelkäsi sen haittaavan suoraa lähetystä. Hah! Ei vaan uskaltanut kuunnella miten eukkokulta julkisesti sopertaa.

Haastattelun jälkeen jäin vielä kuvaamaan lintuja. Äkkiä ne kaikki nousivat lentoon yhtä aikaa. Ensin ihmettelimme, mitä ne pelästyivät, mutta nopeasti syy selvisi.

Nuori merikotka oli tullut paikalle, ilmeisesti katsomaan, olisiko mehevää paistia tiedossa.

Teutjärveltä lähdimme uudestaan kutostien varrelle katsomaan, onko siellä vielä hanhia. Ja olihan niitä!

Lintuja oli nyt enemmän ja edelleen niitä tuli koko ajan lisää. Komea näky auringonlaskussa!

Kun auringon viimeiset säteet valaisivat lintuja, tajusin, että valo ei enää riitä. Katselimme vielä hetken lintuja, mutta sitten auton keula kääntyi kohti kotia. Ja illalla kun painoin väsyneenä pään tyynylle ja suljin silmäni, näin edelleen tuhansia valkoposkihanhia...

Hyvää lokakuun jatkoa!