torstai 27. lokakuuta 2016

Amerikan ihmeitä ja lentoharjoituksia

Nyt ne ovat saapuneet! Syyssateet ja pimeys! Ja kohta alkaa marraskuu, se ikävistä ikävin kuten asia laulussa ilmaistaan...
Tässä kirjoituksessa sen ikävyyden torjumiseksi kauniita autoja ja ihania lintuja!

Jenkkiautonäyttely (Yankee Car Show) 2016 Lahti


Allekirjoittanut alkaa aina odotella tätä näyttelyä jo monta viikkoa aiemmin. Joka vuosi näyttelyssä on toinen toistaan kauniimpia autoja. Ja ihmiset mukavia ja leppoisia. Tänä vuonna pääsimme näyttelyyn sunnuntaina. Luulimme, että silloin ei olisi niin paljon ihmisiä, mutta olimme väärässä.

Parkkipaikat olivat jo aivan täynnä, kun pääsimme perille, saimme lopulta automme parkkiin monen sadan metrin päähän. Tämä tosin näyttää olevan kohdallamme sääntö, ei poikkeus. Näin käy yleensä aina kun menemme jonnekin. Vaikka nytkin olimme hyvissä ajoin perillä.

Eipä tuo haitannut, kamera kaulaan ja menoksi! Nythän oli lyhyt putki kamerassa, joten se ei edes painanut mitään.

Richard Rawlings  on tuttu ohjelmasta Fast N' Loud
Gas Monkey Garagen omistaja






Ensimmäiseksi allekirjoittanut halusi nähdä amerikan kuuluisuuden! Miehen, jonka takia ne parkkipaikat taisikin olla niin täynnä.

Tällä kertaa hän löytyi helposti. Richard Rawlings seisoi lavalla ja halukkaat pääsivät häntä sinne tervehtimään. 

Allekirjoittaneelle ei ollut tullut pieneen mieleen, että tämä herra on niin suuri julkkis Suomessa, että hänen luokseen pääsyä jonotettiin yli 2 tuntia... Ei kiitos, totesimme ja tyydyin ottamaan kuvan kauempaa, lavan edestä. 















Sitten keskityimme näyttelyn muuhun tarjontaan, eli autoihin! Ensimmäiseksi piti käydä tietenkin katsomassa näyttelyn Moparit!


Hieno Dodge Charger RT 1970

Autonäyttelyssä kuvaaminen on ihan oma lajinsa... Ainakin näin harrastelijalle. Aluksi menee aikaa, että löytää oikeat säädöt, automaattista en halua käyttää. Ensimmäiset kuvat on liian valoisia, seuraavat liian tummia. Lopulta osuu oikeat säädöt kohdalle. Ja vähän ajan päästä niitä taas muutetaan. Nykyään onneksi jo sen verran on tuntumaa, että säädöt löytyy aika nopeasti.



Tuttu auto Loviisasta Plymouth Barracuda 1972


Tässä varmaan eräs näyttelyn kuvatuimmista autoista. Richard Rawlings olisi kuulemma halunnut ostaa auton 70 000 dollarilla, mutta omistajat eivät myyneet.
Ford Model a Cabriolet "Eldorod" 1931

Nykyään autonäyttelyissä kuvataan paljon. Osa kuvaa kameralla ja osa kännykällä. Välillä itseäkin huvittaa kun yrittää saada sen parhaan mahdollisen kuvan. Siinä sitä ensin odottaa, että ei olisi kovin montaa ihmistä ihan auton vieressä. Sitten etsii sopivaa kuvakulmaa, kurkottelee ja kyyristelee. Lopulta ottaa kuva ja huomaa, että ympärillä on kymmenen jotka tekee samaa...



Dodge Challenger RT 1970
Imperial Crown 4 door hardtop 1959



Cadillac Coupe de Ville 1959
Omasta mielestäni yksi kauneimmista: Chevrolet Styleline 1954





























Allekirjoittanut jaksoi hyvin muutaman tunnin kävellä ja kuvata, mutta lopulta alkoi olo olla kuten allaolevan kuvan kaverilla...



HUI!!

Eli alkoi suuta kuivaa ja nälkäkin alkoi tulla, joten oli aika lähteä kotiin. Hieno näyttely taas. Hyvä Lahti! Kiitos järjestäjille.

Paljon lisää autojen kuvia kirjoituksen lopussa olevan linkin päässä!


Muuttoliikettä


Kanadanhanhia lentää peltojen yllä eräänä kauniina iltana.



Olemme Pipomiehen kanssa käyttäneet vapaa päivät ja illat ahkerasti lintujen tarkkailuun. 

Vielä muutama päivä sitten sääkin oli tähän mitä parhain. Iltaisin oli myös upeita auringonlaskuja, jolloin lintukuviin tulee kauniita sävyjä.





Samalla pellolla oli myös joutsen perhe. 





Ilta-auringossa kanadanhanhet laskeutuivat pellolle.




Laulujoutsen ilta-auringossa.


Pari päivää myöhemmin meillä oli molemmilla vapaata. Lähdimme aamusta jo katselemaan näkyykö lintuja. Ensin ajelimme tutulle pellolle.

Siellä joutsen perheen nuoriso harjoitteli lentoon lähtöä.



Aloitetaan rauhallisesti...
Lisätään vauhtia...




Ja sitten lentoon!!
Osa joutsenista oli uimassa läheisellä joella.



Jonkin ajan kuluttua Pipomies keksi, että lähdetäänpä ajelemaan muuallekin. Tabletilta katselimme, missä lähistöllä olisi sellaisia paikkoja, jossa saattaisi olla muuttolintuja. 

Päätimme käydä Sääksjärvellä, joka on Kausalan lähistöllä. Järvellä oli useampi iso parvi valkoposkihanhi uimassa. Parvien pyörivää liikettä oli jännä katsella. Mieleen tuli hyrrä tai jokin vastaava. 



Valkoposkihanhia



























Valkoposkihanhia oli tuhansia myös pellolla järven vieressä. 



Miten niin tuhansia, yksin minä tässä olen... Kuka sinä olet? Allekirjoittaneen kamera sai taas linnun uteliaaksi...

Sääksjärveltä ajelimme Kausalaan ja sieltä jonnekin... Tabletin avustuksella löysimme itsemme lopulta jostakin todella korvesta, pieneltä, todella kuoppaiselta peltotieltä. No, tabletti näytti, että tämä tie vie takaisin Kausalaan, joten eteenpäin... Tavallinen henkilöautomme ei ehkä ole soveliain tällaisille teille...

Lopulta pääsimme paremmalle tielle. Kävimme katsomassa Leininselällä kuinka tuuli alkoi muuttua myrskyksi. 


Pakkohan se oli sitten taas myöntää, että oli aika suunnistaa kotia kohti. Takaisin tullessa kävimme Sääksjärvellä katsomassa miten valkoposkihanhet pärjäsivät myrskyssä. Eipä heillä näyttänyt olevan mitään hätää, siis rauhallisin mielin kotiin.

Lopuksi vielä kävimme katsomassa auringonlaskun Hopom järven rannalla.

Tässä kaikki tällä kertaa!

Lisää autokuvia löydät kun klikkaat tästä

Muistakaapa varoa kummituksia ja muita kauheuksia..!!



tiistai 18. lokakuuta 2016

Haukkoja syyskuussa osa 2/2

Lokakuu rientää kovaa vauhtia eteenpäin, mutta allekirjoittanut on vielä syyskuussa, siis blogin osalta. Johtuu paitsi kiireistä, myös siitä, että vapaa-ajat kuluvat nyt pelloilla ja merenrannoilla muuttajia katsellessa ja kuvatessa.

Heinolan lintutarha


Kävimme Pipomiehen kanssa katsomassa lintuja Heinolan lintutarhalla. Allekirjoittanut on käynyt siellä aiemmin, joskus miljoona vuotta sitten. Nyt meillä oli muutakin asiaa Heinolan suuntaan, joten otimme lintutarhan samalla ohjelmaan mukaan.

Heinolan lintutarhalla hoidetaan loukkaantuneita lintuja. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta toimintaa voi tukea vaikkapa laittamalla rahaa paikan lippaaseen. Paikka sijaitsee lähes Heinolan keskustassa ja sinne on todella hyvät opasteet!

Ensimmäisenä näimme kalasääksiä, niitä oli muiden lintujen kanssa samassa häkissä kolme kappaletta (ainakin). Kovin terävästi tarkkailivat meitä ja varsinkin allekirjoittaneen kuvaus puuhia.


Rengastettu tarkkailija...
Kyllä noilla kynsillä kala pysyy hyppysissä...
Kuovi

























Lintutarhalta löytyy myös papukaijoja. Niiden touhujen seuraaminen oli tosi hauskaa. Rupattelua, koputtelua ja lauleskelua riitti lintutalossa. Välillä tosin äänessä olikin Pipomies, joka rupatteli kaijojen kanssa kun vanha kaveri...


Tämä kaveri onkin erittäin puhelias!

Mehiläishaukkoja tarhalla oli useampia. Kuulemma sateisen elokuun johdosta mehiläishaukka on nyt ollut tarhan hoidetuin petolintu. Sateella eivät hyönteiset lennä ja nuoret haukat eivät löydä niiden pesiä, haukat eivät näin ollen saa ravintoa.


Mehiläishaukan lähipotretti.

Viimeisenä kävimme pöllöjä katsomassa. Ihmettelimme tyhjiä häkkejä, kunnes tajusimme, että ovathan ne pöllöt siellä, mutta ovat vaan niin hyviä piilottelemaan. 


Tällä pöllöllä lienee vikaa toisessa silmässä.
Somasti silti katselee allekirjoittanutta.

Huuhkaja tarkkaili tarkkailijaa... 

Nopeasti kului aika lintutarhalla. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka! Mutta meidän oli aika jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan!

Lusi ja peltilinnut


Päivän toinen kohde oli Lusi, jossa Suomen ilmavoimilla oli menossa Baana 16 - lentotoimintaharjoitus. Harjoitus paikkana oli Lusin varalaskupaikka 5 tiellä. Auton veimme Lusin kyläyhdistyksen parkkiin pellolle. Allekirjoittanut oli ajatellut, että maanantai päivänä tuskin kovin moni tulee katsomaan harjoitusta, mutta olin väärässä.

Meillä oli mukana retkituoli, eväitä, lämpöisiä vaatteita ja kaikkea muuta, mitä saattoi ajatella syyspäivänä ulkona tarvitsevansa. Lisäksi allekirjoittanut perusti oman katsomon strategisesti kyläyhdistyksen kahvilateltan kupeeseen.


CASA C-295M harjoitus laskeutuminen...
Enpäs laskeudukkaan!



























CASA C-295M lensi muutaman kerran paikalla. Tämän jälkeen jäimme odottelemaan Hornetteja. Niitä odotellessa söimme eväitä. Ja koska grillimakkara tuoksui kahvilateltan lähellä niin herkulliselta, mussutimme sellaisetkin omien eväiden lisäksi. Ja onneksi mukana oli termoksessa kuumaa teetä! 

Katsojia tuli paikalle koko ajan lisää. Ensimmäinen pelto täyttyi autoista aika nopeasti.

Pian näimmekin Hornetit. Ja kuulimme! Melkein alkoi harmittaa, että kuulosuojaimet jäi kotiin...


Maksiminopeus: Matalalla 1300 km/h, korkealla Mach 1,8
Lakikorkeus: 15 000 m






Maanantaina näkemämme koneet olivat kaksipaikkaisia.
Jälkipoltin päällä


















































Hornettien jälkeen paikalle harjoittelemaan saapuivat haukat, eli Hawkit. Näitä koneita en ole ennen nähnytkään. Hornetteja kyllä, mutta enpä ole niistäkään kuvia juuri saanut.

Hawk Mk 66







Ilta alkaa hämärtää...

































Näiden koneiden jälkeen lentotoiminnassa tuli tauko . Me päätimme lähteä autolle istumaan hetkeksi. Mutta sitten huomasimme, että kahviteltasta tuli taas herkullinen tuoksu... nuuh... lettuja... Ja sitten sitä istuttiinkin lettuja syömässä seuraavaksi...

Tämän jälkeen juttelimme parkkipaikalla ihmisten kanssa ja tunti kului huomaamatta. Oli aika palata odottelemaan, että lentotoiminta alkaa jälleen. Tauko venyi kuitenkin tunnista yli kahteen tuntiin. Siinä ehti tutustua moneen uuteen mukavaan ihmiseen!

Lopulta alkoi jälleen tapahtua! Ensimmäisten Hornettien valot ilmestyivät taivaalle. Näky oli kuin jostain Steven Spielbergin elokuvasta! 


Valoilmiöitä taivaalla...

Hornet iltalennolla.

Ilta pimeni niin ja alkoi olla aika lähteä kotiin. Vaihdoimme vielä muutaman sanan uusien tuttaviemme kanssa ja kävi ilmi, että he ovat entiseltä kotiseudultani. Arvaahan sen miten paljon sitten vielä meni aikaa jutellessa. Lopulta lähdimme paikalta melkein viimeisenä. 



Kotiin tulimme iloisina, oli oikein kiva päivä taasen! 

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla kauniita autoja ja ihania lintuja!

Lopetan tällä kertaa Camun viisaisiin sanoihin... 






tiistai 4. lokakuuta 2016

Haukkoja syyskuussa osa 1/2




Syyskuun loppu on tuonut pikkulinnut pihallemme. Ne tulevat kaksi kertaa päivässä, lähes aina täsmälleen samaan aikaan. Kurkkivat kaikki talon ja autotallin lautojen raot, etsivät maasta hyönteisiä ja ihmettelevät allekirjoittaneen kameraa.






Nyt minulle myös on selvinnyt miksi kukkaruukkujen kukat ovat välillä poikki ja kukan keskellä saattaa olla kolo.

Talitinttihän se on käynyt etsimässä ruokaa kukista!
Perhosiakin on vielä lennellyt aurinkoisina päivinä.



























Kotikonnuilla olemme jonkin verran ajelleet tekemässä lintuhavaintoja. Kanadanhanhia ja valkoposkihanhia on näkynyt paljon.

Kanadanhanhia Loviisan lahdella.

"Mitä höpötät, en minä ole mikään hanhi!!"
Pipomies ottaisi kuulemma mieluusti
näin aikaansaavan kaverin mukaan ensi
talven metsätöihin...




Erittäin mielenkiintoisen havainnon teki myös ystävämme. Ja pakkohan sitä ole allekirjoittaneenkin käydä katsomassa ja kuvaamassa. 

Majava oli käynyt läheisellä joella. Majavaa emme valitettavasti havainneet, mutta todisteet puhukoon puolestaan...


Pesä saattaa olla satojen metrien päässä tästä, joten emme ole lähteneet vielä ainakaan pidemmälle sitä etsiskelemään. 












Kotikontujen lisäksi  päätimme eräävä viikonloppuna lähteä Virolahdelle katsomaan näkyykö siellä muuttajia. Vietimme siellä kaksi päivää peltoja ja merenrantaa tarkkaillen. 

Ensimmäisenä päivänä suunnistimme suoraan pelloille. Vaalimaanjoen varrella olevalla pellolla oli parikymmentä joutsenta.

Kutkuttaa, kutkuttaa...




















Vaalimaanjoen kaunista maisemaa.  Ja huomaa kauniit heijastukset...
































Joskus sitä näille reissuilla näkee sellaista, joka saa hätkähtämään. Ja nyt erään mutkan jälkeen kävi näin. Aluksi arvelimme eksyneemme totaalisesti, toiseen aikaan ja paikkaan...

Väittävät että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65,5 miljoonaa vuotta sitten.. 


























No, kyseessä oli tietenkin veistos!


Iltasella saimme katsella kaunista tuulihaukkaa. Olen nähnyt toki tuulihaukkoja ennenkin, mutta näin kauan en koskaan ole päässyt sen toimintaa seuraamaan. Nyt tämä yksilö ei välittänyt meistä mitään, vaan kaikessa rauhassa metsästi pellolla ja saaliin saatuaan söi sen vieressämme langoilla. Huomasimme kaukana isommankin haukan istuvan puussa. Ei kuitenkaan tullut tarpeeksi lähelle.

Haukan tarkka katse havaitsee pellolla hiiren tai myyrän!
Metsästys oli onnistunut.






Lopulta lähdimme Pipomiehen kanssa pois ja jätimme tuulihaukan jatkamaan syömistä.

Valkoposkia näkyi runsaasti. Niitä oli pelloilla tuhansia, varmaan kymmeniä tuhansia joissakin paikoin.

Valkoposkien parvi laskeutumassa pellolle illan hämärässä.

Allekirjoittanut oli tyytyväinen ensimmäisen päivän tuloksiin.Lähdimme kotiin nukkumaan, jotta jaksaisimme heti aamusta tulla Virolahdelle uudestaan.

Toinen päivä valkeni myöskin kauniina. Aamupalan jälkeen lähdimme jälleen lintuja tarkkailemaan.

Ensimmäiseksi kävimme Hanskin satamassa katsomassa siellä koko kesän asustelleita silkkiuikkuja. Siellähän ne vielä olivat. Nuoriso oli kauempana, mutta aikuiset linnut olivat kuvaus etäisyydellä.



Tämän jälkeen menimme Kurkelan peltoja katsomaan. Siellä usein tekee mielenkiintoisia havaintoja. Ja niin nytkin! Haukka!! Allekirjoittanut kiljaisi innoissaan, kun näin ison linnun eräässä puussa. Arvelin kyseessä olevan hiirihaukan, mutta miksi sillä oli valkoinen pyrstö...

Lintu lähti puusta ja allekirjoittanut yritti epätoivoisesti saada asetuksia ja tarkennuksia kohdilleen. Himpura! Se ehtii mennä ennenkuin saan yhtään kuvaa!

Mutta eipäs mennytkään. Tämäkin lintu jäi pellolle metsästämään, joten sain rauhassa kuvata sitä jonkin aikaa.

Eihän tämä mikään hiirihaukka olekaan vaan piekana, sanovat paremmin lintuja tuntevat. Eli uusi laji allekirjoittaneelle!
Saali havaittu pellolla!


























Valmiina sieppaukseen... Valitettavasti ei tullut tällä kertaa saalista.

Lopulta piekana otti lisää korkeutta ja kaarteli kauemmas. Ja me ajelimme pois. Emme kuitenkaan päässeet kuin noin kilometrin päähän, kun saimme taas haukan tähtäimeen. Mietin ensin, että kyseessä saattaisi olla sama piekana, mutta tämän kyllä tunnistin hiirihaukaksi, kun se tuli lähemmäksi.

Upeita ne on nämä haukat!

Teimme pitkän ajelun Virolahden ja Miehikkälän maisemissa. Ja haukkoja näkyi useita. Useimmat liian kaukana tai sitten allekirjoittanut ei ehtinyt kuvata. Mutta hienoa niitä oli kuitenkin katsella. Pitkään saimme katsella sinisuohaukkaakin joka myös oli ruoan hankinnassa.

Niin kaukana...
Ruokaa, ruokaa...



























Illan hämärtyessä kuvasin vielä pellolle kokoontuvia valkoposkihanhia. Sitten kotiin ja nukkumaan! Seuraavaksi päiväksi oli luvassa lisää mielenkiintoisia kokemuksia. Mutta niistä seuraavassa blogikirjoituksessa!





Loppuun kuva syyshortensiasta, joka oli jokin aika sitten vielä näin kaunis.


Hyvää alkanutta lokakuuta!