Kesä-syksy 2021

Ihana kevät 2022 on menossa, mutta palaan vielä hetkeksi vuoteen 2021 ja sen kesään ja syksyy. Muutama kuva haluaa vielä tulla julkaistuksi siltä ajalta😁.

Kesä

Pääskysiä näkyi paljon viime kesänä. Niiden touhuiluja oli mukava katsella. Omalla pihalla niitä näkee vain ylhäällä taivaalla. Lentelivät joka päivä ravinnon haussa. Ja sitähän suon yläpuolella riittää. Täällä näkee jos jonkin moista ötökkää...

Haarapääsky löysi pesänrakennusmateriaalia.
Barn swallow

Kuvan pääskynen haki pesän  rakennusmateriaalia merenrannalla, eli  kuva ei ole otettu kotonamme. Aurinko sai upeasti näkymään   höyhenten sinimustan värityksen.   Oletko  muuten huomannut, että moni  mustalta näyttävä lintu ei olekaan musta, vaan aurinko saa niiden höyhenet loistamaan upeissa eri väreissä?

Ja sitten se taas tapahtui... eräänä aamuna, kun avasin ikkunan sälekaihtimet siinä hän oli. Kirjosieppo istui takapihalla kivellä ja katsoi suoraan minuun (tai kameraan) ja katse kertoi: kaikki nämä pöntöt ovat tästä lähtien minun. 

Sillä sellainen kirjosieppo on, valtaa, tai ainakin yrittää vallata kaikki pihapiirin linnunpöntöt. Viime kesänä tämä ei kuitenkaan onnistunut. Talitintit pitivät pintansa ja saivat kasvattaa omat poikasensa. Kovasti kirjosieppo yritti kyllä, välillä käytiin hieman taisteluitakin. Kerran tulin kotiin töistä ja ei voinut kuin nauraa. Kahden pöntön katolla seisoivat talitintit, kahden katolla kirjosiepot ja kaikki neljä kyttäsivät toisiaan kuin taisteluun valmiit cowboyt. Oikein harmitti, kun ei ollut kamera mukana.

Täällä minä taas olen! Kirjosieppo koiras vaistosi kuvaajan ikkunan takana.
European pied flycatcher

Suurin osa viime kesästä meni maalatessa. Maalasimme Pipomiehen kanssa terassin, puuvajan ja osan autotallia. Lisäksi teimme uuden lattian puuvajan katokseen ja paljon muuta pientä touhua riitti kotosalla. Kesällä jäi kuvaaminen tosi vähiin. Perhoskuvia tosin riittää...

Perhosia oli paljon viime kesänä liikkeellä. Niitä kuvasin omalla pihalla ja suolla. Minä kastelin kukkia yleensä suihkulla, ja samalla kastui osa hiekkapihastamme. Heti tuli parvi perhosia paikalle. Ne lepäilivät hiekassa, kosteissa kohdissa, niin kauan kuin hiekka kuivui. Myönnän, että kastelin välillä hiekan ihan näiden perhosten takia. En pelkästään sen vuoksi, että niitä oli ihana katsella, vaan myöskin, koska ajattelin, että ne saavat imeä kosteutta koska oli niin kuivaa ja kuumaa.

Pipomies asetteli kimalaisille ruokaa, nekin tuntuivat kärsivän kuumuudesta ja kuivuudesta. Samoin laitoimme vettä sinne tänne pihalle, linnuille ja muille eläimille.

Suruvaippa kostealla hiekalla.

Neitoperhon kuviointi muistuttaa silmiä.

Hopeatäplä siankärsämöllä, koska kuva on otettu suolla kyseessä ehkä suohopeatäplä. En valitettavasti tunne kovin hyvin perhosia.
Bolaria aquilonaris

Suon laidalla olevat ohdakkeet keräsivät paljon perhosia.

Perhoset vierailivat jatkuvasti myös kukissa, jotka olin istuttanut pihallemme ruukkuihin. Osalla värit sopivat niin hyvin yhteen kukkien kanssa, ettei perhosta meinannut huomata kukassa.

Sitruunaperhonen japaninkellossa (miljoonakello).
Gonepteryx rhamni

Taivalkoski

Kesä meni ohitse todella nopeasti, aivan liian nopeasti. Heinäkuun kovan aherruksen jälkeen lähdimme äitini kanssa käymään Taivalkoskella. Varasin serkuiltani heidän mökkinsä. Aamulle heräilimme kun huvitti, söimme rauhassa aamupalaa ja sen jälkeen lähdimme tapaamaan sukulaisia tai teimme jotain muuta kivaa.

Keltavästäräkki
Western yellow wagtail

Aamuisin keltavästäräkit valloittivat mökin takapihan, osa oli ilmeisesti poikasia. Niitä tuli seurattua ja kuvattua paljon. 

Raindeers 

Etupihalla sitten puolestaan olivat porot. Niitä oli välillä useitakin. 

Yhden päivän vietimme Posiolla. Yritimme hakea mummuni lapsuuden kotia. Meillä ei kuitenkaan ollut tarkkaa tietoa paikasta, joten pyörimme siellä täällä Anetjärven ympäristössä. Lopulta löysimme paikan, joka äitini ja tätini muistin mukaan olisi ollut oikea. Mutta ihan täyttä varmuutta asiaan ei saatu. 

Pienenä vinkkinä Posioon menijöille voisin sanoa, että kannattaa ajaa tie 863 Taivalkoskelta Posiolle  kääntyä ennen Loukusaa Livoniskantielle ja siitä Väinämöntielle. Tämän tien alussa on ehkä kauneimmat suomaisemat, mitä olen koskaan nähnyt. 

Suon lammikoissa uiskenteli lintuja, mutta minulla ei sattunut olemaan järjestelmäkamera lähettyvillä. Mutta suo, se oli upea, valo oli poikkeuksellinen ja taivas... huokailin ihastuksesta ja muut ihmettelivät mitä kyttään tiellä ja kuvaan koko ajan kännykällä, keskellä ei mitään.

Miten lähellä taivas näyttääkään olevan. Ja suo on niin kaunis.

Ainoat vastaantulijat tiellä olivat porot. Näin ne jo kaukaa, ne kävelivät tiellä, eivätkä välittäneen tiellä seisovasta kuvaajasta. Yksi poroista oli lähes valkoinen. 

Here we come!

Ikäviä asioitakin oli Taivalkoskella ja lähiympäristössä tapahtunut. Kova myrsky oli aiheuttanut todella mittavat metsävahingot. Kilometreittäin kaatuneita puita! Moni paikka oli muuttunut aivan eri näköiseksi. 

Viikko Taivalkoskella hurahti hujauksessa. Oli ihana tavata serkkuja ja tätini ja setäni. Näen heitä aivan liian harvoin. 

Kiitos teille rakkaat sukulaiseni!

Syksy

Heti Taivalkosken matkan jälkeen aloitin työt ja syksy olikin töiden puolesta varsin kiireinen. Teen työtä, joka on minulle tosi mieluista, joten kiire ei haittaa. Ja ehdimme Pipomiehen kanssa käydä muutaman kerran katsomassa lintujen muuttoakin.

Joutsen perhe merellä.
Muteswans

Tuhannet valkoposkihanhet valloittivat pellot. Sääskjärvellä Iitissä niitä kerrottiin syksyllä olevan 200 tuhatta. En tiedä oliko niitä niin paljon, en ehtinyt laskea kaikkia 😁.

Välillä merikotka tuli paikalle ja silloin kaikki hanhet lähtivät lentoon yhtäaikaa. Se ääni mikä niiden siivistä lähtee kuuluu kauas.

Valkoposkihanhet pellolla.
Barnacle geese.

Ja taas mennään!

Merikotka haluaa lounasta!
White-tailed eagle wants lunch!

Ja tässä olikin kaikki viime vuoden tapahtumat lyhyesti kerrottuna ja kuvattuna. Seuraavassa blogissa ollaankin jo tässä vuodessa.

Lopuksi vielä haluan toivottaa kaikille äideille ihanaa Äitienpäivää. 

Erityisesti tietysti omalle rakkaalle

äidilleni!

Vihdoinkin Virolahdelle!

Ihanaa heinäkuuta Sinulle rakas lukijani! Vaikka todellisuudessa ollaankin heinäkuussa, blogissa kerron  ja kuvitan nyt huhtikuusta. Huhtikuussa lintumutto oli vilkasta ja luonnossa tapahtui paljon. Teimme havaintoretken merenrannalle ja koska Uudenmaan eristys päättyi pääsimme viimein käymään Virolahdellakin!

Päivä merenrannalla

Yleensä ensimmäinen muuttaja, jonka kuvaan keväällä on töyhtöhyyppä. Nyt jouduin jostain syystä odottamaan aika pitkään, että sain kuvan tästä sympaattisen näköisestä linnusta. Näkyihän niitä pelloilla jo paljon aiemmin, mutta kuvattavaksi eivät suostuneet. Viimein eteen kuitenkin tuli kaveri, joka suostui malliksi.
😊

Suostun kuvaan, jos otat kuvan tästä paremmasta puolestani...
The Northern lapwing

Pienellä lammella näimme kauniin tavi koiraan. Se oli lammella yksikseen. Tavi on pienin puolisukeltaja, sorsien sukua. Sorsista toisiksi yleisin. Allekirjoittanut ei voi kuin ihailla tämänkin linnun kaunista väritystä.

Tavi koiras
Eurasian teal

Töyhtöhyypän ja tavin näimme, kun olimme matkalla meren rannalle. Kun pääsimme perille, näin ison linnun lähestyvän meitä jo ennenkuin Pipomies sai auton pysäytettyä. Pääsin juuri ajoissa ulos autosta, ja sain kuvan ylitsemme lentävästä merikotkasta. Ylväänä se lensi, eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota alapuolella olevaan innokkaaseen kuvaajaan.

On hän komea!
White-tailed eagle

Kun merikotka oli mennyt, huomasin toiselta suunnalta lähestyvän pari isoa kyhmyjoutsenta. Ne lensivät ohi aivan läheltä ! Joutsenten siipien lyöntien kovana suhisevat äänet ovat hienoa kuunneltavaa. Toisin kuin merikotka, nämä kaverit katselivat tarkkaan allekirjoittanutta.

Vauhdilla ohi!
Muteswan

Emme ehtineet kuin hetken intoilla näitä havaintoja, kun paikalle alkoi ilmaantua harmaahaikaroita. Tiesimme kyllä, että niitä näkee täällä paljon.

Ensin kivelle lensi yksi haikara, sitten toinen, sitten kolmas ja niin edelleen. Parhaimmillaan haikaroita oli kivillä varmaan kymmenisen. Yksi haikaroista lensi ohitseni matalalla.

Ensimmäinen haikara paikalla...
First Grey heron...

Toinen, kolmas ja neljäs paikalla.
Four Grey herons.

Harmaahaikaran ohilento.
Grey heron.

Huomasin harmaahaikaroiden pesintäpuita kameralla merelle tähyillessäni. Ne olivat kaukana, kaukana. Sain kuitenkin kuvan pisimmällä putkella.

Olen lukenut ja kuullut, että Helsingin Viikissä on harmaahaikaroiden naapurina merikotkia. Täällä nämä harmaahaikarat hermostuivat suunnattomasti, kun merikotka näkyi kauempana merellä.

Lisää harmaahaikaroita.

Samalla kun harmaahaikarat olivat tähtäimessäni, sukelteli naurulokki ruokaa ihan rannan tuntumassa .

pulp...

Naurulokki sai pientä välipalaa.
Black-headed gull.

Olipa hieno päivä! Paljon mielenkiintoista nähtävää ja seurattavaa. Kuvissa näkyvien lintujen lisäksi oli myös isokoskeloita, sinisorsia, silkkiuikku, lokkeja, merimetsoja...

Juuri ennen lähtöä näimme vielä uivelo parin lentävän merellä. Jo toinen kerta tänä keväänä, hienoa.

Uivelo koiras
Smew male

Virolahti

Tänä keväänä kävimme ensimmäistä kertaa Virolahdella vasta huhtikuun puolenvälin jälkeen. Olimme kovasti odottaneet, että pääsemme sinne tekemään havaintoja.

Eli aamulla ensin eväiden valmistus, auton pakkaaminen ja sitten menoksi! Arvelimme, ettei tämä ensimmäinen visiittimme olisi kovinkaan pitkä, joten evääksi otimme vain teetä, kahvia, leipiä ja nakkeja.

Ensimmäisenä menimme Leerviikkiin. Siellä oli todella rauhallista. Ainoastaan kyhmyjoutsen sekä isokoskelo pari oli vasta saapunut läheiselle luodolle.

Onkohan kyseessä sama kyhmyjoutsen pari, joka on pesinyt luodolla jo muutamana aiempana vuonna.
Muteswans.

Katselimme jonkun aikaa luodolla olevia lintuja, mutta aika pian päätimme vaihtaa paikkaa. Tähän ei vaikuttanut niinkään se, että lintuja oli niin vähän, vaan se, että rannalla oli todella kylmä! Lähdimme siis Hanskin satamaan.

Rauhallista oli vielä sielläkin. Silkkiuikut olivat kuitenkin jo aloittaneet omat soidinmenonsa. Niiden kosintoja on hauskaa katsella. Pään heilutukset ja vedenpäällä juoksut saavat aina hymyn karehtimaan. Sanotaanhan näitä menoja pingviinitanssiksi, mitä muuta se voisi olla kuin hellyttävää katseltavaa. 

Pään pyörittely edestakaisin suuntiin kuuluu kosiomenoihin.
Great crested grebes.

Telkkä naaras seisoskeli kivellä ja vaikutti levottomalta. Vähän ajan päästä paikalle ilmestyi koiras telkkä ja naaras rauhoittui. Olikohan uljas urho lähtenyt liian kauas 😊. Nyt kaikki vaikutti kuitenkin olevan lintujen mielestä hyvin.

"Tule, tule kultani joudu jo, ai ai kun on ikävä..."
Common goldeneye, female.

Siinä samalla lintuja katsellessa söimme leivät, allekirjoittanut joi teetä ja Pipomies kahvia. Allekirjoittanut sanoo aina, että olen eläissäni juonut 2 kuppia kahvia ja siinä on 2 liikaa... Ja Pipomies ei suostu teetä juomaan 😀. Mutta kylläpä juusto-kinkku voikkari ja kuuma tee maistuikin hyvälle muutaman tunnin ulkoilun jälkeen, todella kylmässä, tuulisessa säässä.

Päätimme paluumatkalla käydä vielä Haminassa, Lupinlahden lintutornilla. Siellä oli paljon erilaisia lintuja. Suurimman huomion allekirjoittaneelta sai räyskä. Sen kalastusta kuvasin pitkän aikaa. Kaunis lintu!

Kohde havaittu!
Caspian tern.

Syöksy!

Ja eikun syömään!

Kiersimme lopuksi vielä Haminassa jonkin aikaa. Hamina on todella kaunis pieni kaupunki. Kannattaa käydä katsomassa keskustassa ja satamissa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva kukista, joita loppujen lopuksi istutin pihallemme. Olin kyllä jo päättänyt jättää kesäkukat tänä kesänä hankkimatta, mutta kesäkuun lopulla annoin periksi itselleni ja hain muutamia kukkia.

Mukavaa heinäkuun jatkoa!

Petolintu kohtaamisia ja muita luonto turinoita / Accipitriformes and other nature photos

Oi ihanaa! Se on nyt kevät! Linnut laulaa ja touhuaa kiihkeästi. Pihapiirissämme osa pöntöistä on jo saanut asukkaat. Tutut talitintti ja sinitiainen ovat asettuneet samoihin pönttöihin kuin joka vuosi. Ja ne pöntöt, joissa on pesinyt kirjosieppo, ovat vielä tyhjillään.

Ja kun kevät on parhaimmillaan, mitä tekeekään allekirjoittanut? Laittaa blogiin kuvia viime syksyltä! Kyllä, viime syksystä tähän kevääseen on ollut niin kiire, että moni kuva on jäänyt laittamatta blogiin.

Joten nyt tässä muutama kuva ja lyhyt turina viime syksyltä. Rakas lukijani, toivottavasti jaksat vielä virittäytyä tunnelmaan.

Oman pihan pikkuisia

Koko viime kesän saimme seurata peippo pariskunnan elämää. Ne pesivät läheisessä puussa. Ahkerasti etsivät keväällä pesän rakennusmateriaalia, sen jälkeen haudottiin ja kun pikkuiset olivat kuoriutuneet, hankittiin ruokaa poikasille.

Usein allekirjoittaneen kastellessa kukkia tai istuessa muuten vaan pihalla, peipposet tulivat jalkojen juureen poimimaan hyönteisiä maasta. Olivat suhteellisen kesyjä, kunhan vaan allekirjoittanut malttoi liikkua hitaasti ja pysyä noin metrin päässä, niin minut katsottiin vaarattomaksi.

Ja sitten eräänä päivänä alkoivat pikku peipot liikkua pihallamme. Emme aluksi edes tajunneet mistä on kyse, kunnes näimme emojen ruokkivan pikkusia.

Ruokaa!! Ruokaa!!
Feed me!! Feed me!!

Ja pikkuinen sai ruokaa.
And the little one got food (Common chaffinch).

Niin suloisia!

Näimme ensimmäistä kertaa pihallamme puukiipijän. Se kiipeili kuusessa niin nopealla vauhdilla, ettei allekirjoittanut meinannut millään ehtiä kuvaamaan. Onneksi se laskeutui välillä maahan, jolloin sen kuvaaminen oli helpompaa. Puukiipijä viipyi pihapiirissämme vain muutaman päivän, sitten sitä ei enää näkynyt.

Puukiipijä etsi ruokaa kivien välistä.
Eurasian treecreeper 

Valkoinen sorsa 

Helsingissä käydessämme halusin kerran mennä Töölönlahdelle kuvaamaan lintuja. Pipomies jäi autoon, kun allekirjoittanut lähti kävelylle kameran kera.

Lahdella olikin paljon lintuja. Hanhia, silkkiuikkuja ja sinisorsia ainakin. Kuvasin niitä ja huomasin joukossa valkoisen sorsan. Olin toki kuullut linnusta ja nähnyt kuvia siitä, mutta en ollut itse aiemmin nähnyt tätä kaveria. Olihan hän kaunis.

Kuvaakohan tuokin tuossa minua...
Is she also taking photos of me...

Mä meen nyt, heippa!
I'm going now, bye!

Valokuvia ottaessani huomasin erään naisen hieman levottomana katselevan minua. Kohta hän jo tulikin kyselemään, enhän vaan ota kuvia, jossa hän näkyy.

Kerroin, että hänen ei tarvitse olla huolissaan, kuvaan vain rannalla ja vedessä olevia lintuja. Nainen sanoi, että häntä pelottaa, että hänen kuvansa joutuu hänen tietämättään jonnekin someen. Rauhoittelin naista ja sanoin, että voin näyttä hänelle mitä olen sinä päivänä kuvannut. Nainen sanoi, että ei tarvitse, kyllä hän luottaa minun sanaani.
"Mutta olisihan se kiva nähdä muuten millaisia kuvia sinulla on, kun sinulla on tuollainen iso kamerakin."

Niinpä istahdimme penkille ja minä näytin sen päivän kuvasaalista. Nainen kyseli aina mikä lintuja oli kuvassa ja kaikkea muutakin siinä rupateltiin. Sain kuulla naisen elämäntarinaa. Lopulta minun oli pakko lähteä, muuten Pipomies olisi ihmetellyt mihin jäin.

Autolle kävelin hyvillä mielin. Olin saanut kuvia linnuista ja sen lisäksi saanut jutella mukavan ihmisen kanssa. Ja olin ilmeisesti myös ilahduttanut yksinäistä ihmistä, joka kaipasi juttu seuraa.

Pipomies tulikin jo matkalla minua vastaan. Ja sanoi, että menee vuorostaan katsomaan valkoista sorsaa. Minä menin autolle odottelemaan. Siinä odotellessa katselin kyyhkystä, joka oli juomassa lätäköstä.

Sivu profiili
Side profile

Petolintujen päivä

Virolahdella kävimme kesän aikana muutaman kerran Arktika päivien lisäksi. Syksyllä saimme nähdä petolintuja.

Ensimmäisenä näimme kuitenkin suloisen kauriin syömässä niityllä. Se huomasi minut ennenkuin minä sen, mutta uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja kauris jä katselemaan mitä allekirjoittanut aikoo. Sain siis ottaa kuvan 😃.

Mitä sinä teet?
What are you doing?

Jätimme kauriin rauhassa ruokailemaan ja jatkoimme matkaa rajan pintaan. Eräällä pellolla huomiomme kiinnittyi pellon yllä liitelevään haukkaan. Haukka liiteli kauemmas ja päätimme mennä autolla siiihen suuntaan mihin se meni.

Jonkin matkan päässä haukka oli taas näkyvissä. Ja tällä kertaa huomattavasti matalammalla, joten arvelin saavani kuvan.

Astuin ulos autosta ja aloin kuvata. Haukka lensikin suoraan automme ylläpuolella ja todella matalalla. Se oli piekana. Samassa huomasimme toisen haukan tulevan paikalle metsän reunassa. Ja kohta tuli kolmas. Kaikenkaikkiaan piekanoja oli yhtäaikaa näkyvissä taivaalla 4.

Piekana
Rough-legged buzzard

Katselimme aika kauan piekanojen liitelyä. Välillä joku niistä laskeutui pellolle ja kerran taisi saada saalistakin.

Me jatkoimme lopulta matkaa.

Näimme vähän  ajan päästä taas yhden haukan, ajattelimme, että lisää piekanoja. Lähempää nähtynä haukka paljastui kuitenkin kanahaukaksi! Ensimmäinen kerta kun sain kuvattua kanahaukan, jee!!

Ensimmäinen kuvani kanahaukasta.
My first image of Northern goshawk.

Jossain kaukana näimme merikotkankin, se syöksyi hanhiparveen, mutta ei tällä kertaa onnistunut saamaan lounasta.

Merikotka
White-tailed eagle

Kotimatkalla kävimme vielä Haminassa Lupinlahden lintutornilla. Olen ennenkin blogissani kehunut paikkaa. Siellä pääsee helposti näkemään runsaasti lintuja. Nyt näimme mm. jalohaikaran, joutsenia, nokikanoja, silkkiuikkuja, tiiroja ja paljon muita. Tornilla on liuska, jota pitkin pääsee pyörätuolillakin tornin alempiin kerroksiin.

Tällä kertaa lintutornilla tapasin kaverin, jollaista harvemmin lintutornilla näkee. Allekirjoittanut ja kamera kiinnostivat tätä kaveria kuitenkin enemmän kuin linnut.

Kiinnostava olento tuolla alhaalla, hieman kuten nuo, jotka ovat minun palvelijoitani, mutta omituisen pitkä naama...
Cat was intrested about me taking photos.

Kissa oli kiinni ja omistajiensa hallinnassa ja valvonnassa koko ajan, joten sen olo tornilla ei vaarantanut lintuja.

Mökillä 

Viime kesänä saimme ihailla kuikkia mökillä ja sen ympäristössä. Mökkirannan lähettyvillä oli kuikan pesä. Kesän mittaan näimme poikaset muutaman kerran. Aluksi niitä oli kolme, mutta viimeisellä kerralla näimme enää valitettavasti vain yhden poikasen.

Kuikka vanhemmat
Black-throated loons

Pikkuinen kuikka
Little black-throated loon

Järvellä asusti myös isokoskelo poikue. Sekin vieraili välillä rannassamme.

Kerran olimme terassilla, kun isokoskelo äiti tuli todella vauhdikkaasti laiturille. Huomasi selvästi, että ne pelästyivät jotakin. Yleensä ne eivät edes tulleet laiturille, jos rannassa oli ihmisiä.

Syykin selvisi välittömästi, sehän oli agressiivisesti omaa reviiriään ja poikastaan puolustava kuikka! Kuikka ajoi takaa isokoskeloita ja nämä tulivat turvaan laiturille. jonkin aikaa kuikka kierteli laituria ja uhosi isokoskeloille, mutta poistui sitten lopulta. Isokoskelot jäivät joksikin aikaa laiturille. Kuvasin tapahtumaa terassilta. Ja jälkikäteen taas harmitti sama asia kuin niin usein ennenkin, en ikinä muista, että voisin ottaa kamerallani myös videota.

Turvassa laiturilla
Common mergansers

Älkääkä tulko enää minun reviirilleni!
Black-throated loon didn't like Common mergansers.

Toisella puolella järveä oli myöskin kuikka pesua. Täällä poikasia oli myös 3 ja ne ilmeisesti selvisivät kaikki, sillä näimme ne yhdessä vielä myöhään syksyllä, ennen muutolle lähtöä.

Käymme usein Pipomiehen kanssa Repoveden kansallispuiston maisemissa, sehän sijaitsee aivan mökkimme vieressä. Siellä näkee paljon lintuja, isokoskeloita, kuikkia, kaakkureita ja paljon muita. Suosittelen kaikille luontoa ja luonnossa liikkumista rakastaville. Kannattaa mennä parhaan "turistikauden" ulkopuolella, esim syksyllä. Valitettavasti Repovedellä liikkuu paljon ihmisiä, jotka eivät tajua, että luonnossa pitää kunnioittaa sitä ja sen eläimistöä. Ihmisten huuto ja remuaminen on välillä todella kovaa.

Kauniita kukkia Repovedellä.
Beautiful flowers in national park Repovesi

Kukkia

Viime kesänä laitoin tapani mukaan paljon kukkia ruukkuihin. Meillä ei ole kukkapenkkejä, koska asumme mäntykankaalla. Ne muutamat istutus yritykset, jotka olemme tehneet, mm. marjapensaat ja hedelmäpuut, ovat kuolleet aika  nopeasti. Niinpä olen todennut, että kukat kukkaruukuissa ja maahan istutetuissa kukkaputkissa saavat riittää.

Kesän kuivuus aiheutti sen, että kukkaistutukset eivät olleet niin rehevät kuin aiempina vuosina. Toki kastelin niitä, ensin keräämälläni sadevedellä, mutta se loppui pian, kun ei satanut. Vesijohtovesi ei ole sama asia kuin sadevesi.

Kotipihan kukkia.
Flowers in our yard.

Syksyn viimeiset 

Kävimme muutaman kerran kuvaamassa hanhia ja kurkia, joita oli lähiseudulla syksyllä runsaasti. Useamman sadan yksilön kurkiparvi viipyi seudulla muutaman viikon. Aluksi niitä oli vain jokunen, mutta joka päivä saapui lisää.

Olen harvoin nähnyt niin paljon kurkia samalla pellolla. Kävimme katsomassa niitä oikeastaan joka päivä. Sitten eräänä aamuna ne vaan olivat poissa. Kuin niitä ei ikinä olisi ollutkaan...

Kurkia
Common cranes

Kurkia kaatosateessa, viimeinen päivä kun saimme ihailla näitä upeita lintuja viime syksynä.
Common cranes in downpour.

Valkoposkihanhiakin oli paljon. Yhtenä aamuna kävimme kuvaamassa hanhia ja samalla kauris juoksi pellolle. Kyseessä lienee valkohäntäkauris.

Kauris ja valkoposkihanhia
Deer and Barnacle geese

Vaikka syksyllä tuntuukin haikealta, kun linnut muuttavat pois ja talvi lähestyy, on syksy kuitenkin kaunista aikaa.

On ihana istuskella auringonlaskussa ja katsella lintuparvien lentoa.

Valkoposkihanhet ne vaan jaksaa ja jaksaa, allekirjoittanutta alkoi jo nukuttaa...
Barnacle geese in sunset.

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla olemme Turinoissakin jo keväässä 2019 😃

Nyt ulos nauttimaan keväästä. Ja tekemään lintuhavaintoja. Tiirasta luin juuri, että lähistöllä on nähty mm. kattohaikara!