Haukkoja syyskuussa osa 2/2

Lokakuu rientää kovaa vauhtia eteenpäin, mutta allekirjoittanut on vielä syyskuussa, siis blogin osalta. Johtuu paitsi kiireistä, myös siitä, että vapaa-ajat kuluvat nyt pelloilla ja merenrannoilla muuttajia katsellessa ja kuvatessa.

Heinolan lintutarha

Kävimme Pipomiehen kanssa katsomassa lintuja Heinolan lintutarhalla. Allekirjoittanut on käynyt siellä aiemmin, joskus miljoona vuotta sitten. Nyt meillä oli muutakin asiaa Heinolan suuntaan, joten otimme lintutarhan samalla ohjelmaan mukaan.

Heinolan lintutarhalla hoidetaan loukkaantuneita lintuja. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta toimintaa voi tukea vaikkapa laittamalla rahaa paikan lippaaseen. Paikka sijaitsee lähes Heinolan keskustassa ja sinne on todella hyvät opasteet!

Ensimmäisenä näimme kalasääksiä, niitä oli muiden lintujen kanssa samassa häkissä kolme kappaletta (ainakin). Kovin terävästi tarkkailivat meitä ja varsinkin allekirjoittaneen kuvaus puuhia.

Rengastettu tarkkailija...

Kyllä noilla kynsillä kala pysyy hyppysissä...

Kuovi

Lintutarhalta löytyy myös papukaijoja. Niiden touhujen seuraaminen oli tosi hauskaa. Rupattelua, koputtelua ja lauleskelua riitti lintutalossa. Välillä tosin äänessä olikin Pipomies, joka rupatteli kaijojen kanssa kun vanha kaveri...

Tämä kaveri onkin erittäin puhelias!

Mehiläishaukkoja tarhalla oli useampia. Kuulemma sateisen elokuun johdosta mehiläishaukka on nyt ollut tarhan hoidetuin petolintu. Sateella eivät hyönteiset lennä ja nuoret haukat eivät löydä niiden pesiä, haukat eivät näin ollen saa ravintoa.

Mehiläishaukan lähipotretti.

Viimeisenä kävimme pöllöjä katsomassa. Ihmettelimme tyhjiä häkkejä, kunnes tajusimme, että ovathan ne pöllöt siellä, mutta ovat vaan niin hyviä piilottelemaan. 

Tällä pöllöllä lienee vikaa toisessa silmässä.
Somasti silti katselee allekirjoittanutta.

Huuhkaja tarkkaili tarkkailijaa... 

Nopeasti kului aika lintutarhalla. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka! Mutta meidän oli aika jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan!

Lusi ja peltilinnut

Päivän toinen kohde oli Lusi, jossa Suomen ilmavoimilla oli menossa Baana 16 - lentotoimintaharjoitus. Harjoitus paikkana oli Lusin varalaskupaikka 5 tiellä. Auton veimme Lusin kyläyhdistyksen parkkiin pellolle. Allekirjoittanut oli ajatellut, että maanantai päivänä tuskin kovin moni tulee katsomaan harjoitusta, mutta olin väärässä.

Meillä oli mukana retkituoli, eväitä, lämpöisiä vaatteita ja kaikkea muuta, mitä saattoi ajatella syyspäivänä ulkona tarvitsevansa. Lisäksi allekirjoittanut perusti oman katsomon strategisesti kyläyhdistyksen kahvilateltan kupeeseen.

CASA C-295M harjoitus laskeutuminen...

Enpäs laskeudukkaan!

CASA C-295M lensi muutaman kerran paikalla. Tämän jälkeen jäimme odottelemaan Hornetteja. Niitä odotellessa söimme eväitä. Ja koska grillimakkara tuoksui kahvilateltan lähellä niin herkulliselta, mussutimme sellaisetkin omien eväiden lisäksi. Ja onneksi mukana oli termoksessa kuumaa teetä! 

Katsojia tuli paikalle koko ajan lisää. Ensimmäinen pelto täyttyi autoista aika nopeasti.

Pian näimmekin Hornetit. Ja kuulimme! Melkein alkoi harmittaa, että kuulosuojaimet jäi kotiin...

Maksiminopeus: Matalalla 1300 km/h, korkealla Mach 1,8
Lakikorkeus: 15 000 m

Maanantaina näkemämme koneet olivat kaksipaikkaisia.

Jälkipoltin päällä

Hornettien jälkeen paikalle harjoittelemaan saapuivat haukat, eli Hawkit. Näitä koneita en ole ennen nähnytkään. Hornetteja kyllä, mutta enpä ole niistäkään kuvia juuri saanut.

Hawk Mk 66

Ilta alkaa hämärtää...

Näiden koneiden jälkeen lentotoiminnassa tuli tauko . Me päätimme lähteä autolle istumaan hetkeksi. Mutta sitten huomasimme, että kahviteltasta tuli taas herkullinen tuoksu... nuuh... lettuja... Ja sitten sitä istuttiinkin lettuja syömässä seuraavaksi...

Tämän jälkeen juttelimme parkkipaikalla ihmisten kanssa ja tunti kului huomaamatta. Oli aika palata odottelemaan, että lentotoiminta alkaa jälleen. Tauko venyi kuitenkin tunnista yli kahteen tuntiin. Siinä ehti tutustua moneen uuteen mukavaan ihmiseen!

Lopulta alkoi jälleen tapahtua! Ensimmäisten Hornettien valot ilmestyivät taivaalle. Näky oli kuin jostain Steven Spielbergin elokuvasta! 

Valoilmiöitä taivaalla...

Hornet iltalennolla.

Ilta pimeni niin ja alkoi olla aika lähteä kotiin. Vaihdoimme vielä muutaman sanan uusien tuttaviemme kanssa ja kävi ilmi, että he ovat entiseltä kotiseudultani. Arvaahan sen miten paljon sitten vielä meni aikaa jutellessa. Lopulta lähdimme paikalta melkein viimeisenä. 

Kotiin tulimme iloisina, oli oikein kiva päivä taasen! 

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla kauniita autoja ja ihania lintuja!

Lopetan tällä kertaa Camun viisaisiin sanoihin... 

Neljä yötä jouluun...

Se on niin lähellä! Joulu! Useassa kodissa ovat varmaan valmistelut meneillään... Itse en ole vielä paljoakaan tehnyt, kinkku tosin on ostettu ja pikku hiljaa ostoskoriin on ilmestynyt muitakin jouluaaton ruokapöytään kuuluvia herkkuja. Täytyy kai myöntää, että olemme olleet Pipomiehen kanssa niin paljon "tien päällä", ettei esimerkiksi joulusiivous ole edes käynyt ajatuksissa.

Kävimme eräänä iltana taasen Helsingissä. Kaupungilla alkoi tietysti tehdä mieli jotain pientä purtavaa ja päätimme piipahtaa Café Ekbergissä. Siellä ei olekaan pitkään aikaan tullut käytyä.

Olihan siinä taas vitriinissä tarjolla kaikkea herkullista!

Onneksi tarjoilija tuo listan tuotteista pöytään ja tilaus tehdään vasta silloin. Muuten allekirjoittanut saattaisi seisoi tiskillä jonon tukkeena kauan...

Lopulta valinta osui molemmilla Napoleon leivokseen, aina varma valinta! Teen juojana ilahtuu aina ensiluokkaisesta teestä. Nyt tilasin Marco Polo teen, suosittelen!

Herkuttelun jälkeen kävimme katsomassa Finlandia taloa. Oikeastaan tarkoituksena oli kauempaa kuvata ja saada näkyviin hienot värit, mutta tekniikka petti, eli liian pimeää ja liian lyhyt putki. Siispä sain tyytyä kuvaan talon pihalta...






Eräänä iltana matkamme suuntautui Lahden kautta Heinolaan. Heinola viettää tänä vuonna 175 v. juhlia. Sen kunniaksi ilmeisesti kaupungin keskusta on koristeltu tosi kauniisti jouluvaloilla.

Puistossa voi kävellä jouluvalojen alla.

Torin ympärillä olevat puut on kaikki koristeltu jouluvaloilla.

Puun runko ja isoimmat oksat on koristeltu jouluvaloilla.

Matkan varrella Lahdesta Heinolaan on mielenkiintoinen ruokapaikka nimeltään Busburger. Tätä ruokapaikkaa on laajennettu lisäämällä jatkeeksi amerikasta tuotu koulubussi. Allekirjoittanut ei bussin puolella halunnut ruokailla, sen verran ahtaat pöydät siellä oli.

Sisustus ruokapaikassa on amerikkalaistyylinen, tai ainakin sellainen mielikuva kävijälle halutaan luoda. Päädystä mennään bussin puolelle. Ruoka oli erittäin hyvää ja annokset ovat todella suuria...

Tukholma

Meillä on ollut tapana joka vuosi risteillä Tukholmaan ennen joulua. Ja niin teimme tänäkin vuonna. Nyt olimme matkalla kolmestaan Pipomiehen ja anopin kanssa. Menomatkalla oli myrsky ja ilta loppui aikaisin. No, hytissä oli ihan mukava lukea kirjaa ja samalla miettiä, tälläistäkö olisi pyykinpesukoneessa pikapesuohjelman ollessa käynnissä... Onneksi seurueestamme ei kukaan kärsinyt pahoinvoinnista.

Aurinko nousee!

Pipomies (ilman pipoa!) matkalla linnaan, joka näkyy taustalla.

Aamulla olikin kaunis sää ja aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan kaupunkia. Menimme satamasta bussilla Kuninkaallisen oopperatalon pysäkille ja kävelimme siitä sillan yli Vanhaan kaupunkiin.

Joutsenia ja muita vesilintuja oli kerääntynyt paikalle paljon. Lieneekö odottaneet ruokaa.

Vanhan kaupungin kapeilla kujilla on mukava käveleskellä ja katsella näyteikkunoita.

Ihania!

Kuninkaan linna

Komea on portaikko, en kuitenkaan mennyt sisälle tällä kertaa...

Hän vartioi kuninkaan linnaa.

Vartijoiden vaihto suoritetaan puolilta päivin.

Vanhan kaupungin kujilla kävely kävi jalkoihin ja teki mieli istahtaa jonnekin. Tämä tonttu oli kuitenkin sen verran tuiman näköinen, ettei viereen uskaltanut mennä.

Oli siis aika palata laivalle. Bussia odotellessa Pipomies vielä ihmetteli paikallisia ajoneuvoja. Ilme kertonee enemmän kuin tuhat sanaa...









Paluuiltana ei onneksi ollut niin kovaa merenkäyntiä. Laivalla oli rauhallista. Eipä montaakaan kanssa matkustajaa näkynyt laivan käytävällä, kun hissillä ajoin hyttikerrokseen.

Seuraavana aamuna olimmekin takasin Helsingissä. Aurinko paistoi sielläkin, ainakin sen aikaa kun ajoimme pois satamasta.

Loppuun video! Olen harjoitellut videokameran käyttöä. Tässä ensimmäinen harjoitusotokseni! Ihan kamala, mutta omalla tavallaan hauska. Videossa Pipomies lempipuuhassaan...

Tässä kaikki tällä kertaa, älkää stressatko liikaa jouluvalmisteluilla, se tulee joka tapauksessa, valmistelemattakin!