Arktika osa 1

Yksi kevään odotetuimpia asioita meidän perheessämme on Arktika-päivät Virolahdella. Tuolloin monet lintuharrastajat kokoontuvat tarkkailemaan miljoonien vesilintujen ja satojen tuhansien hanhien  matkaa pitkin Suomenlahtea kohti arktisia pesimäalueitaan. Siellä merenrannalla mekin istumme yleensä useina iltoina tätä upeaa näytelmää seuraamassa. Niin myös tänä keväänä.

Ensimmäisenä iltana teimme vain nopean "tiedusteluretken". Kävimme katsomassa onko rannoilla paljon ihmisiä ja vietimme itsekin hieman aikaa parvia tähyillen. Valitettavasti tuuli oli tosi kova ja kylmä. Se painoi parvet merelle. Lähdimme pois aika nopeasti, mutta päätimme tulla pian uudestaan.

Ja pari päivää myöhemmin lähdimmekin uudelleen Leerviikkiin. Tällä kertaa oli todella kaunis ilta. Meillä oli tietysti asiaankuuluvasti mukana runsaasti leipiä ja kahvia ja teetä. Meri oli tyyni ja istuimme pitkän tovin Leerviikissä muiden lintutarkkailijoiden seurassa. 

Muutama parvikin lensi ohitse. Minä en niitä havaitse, jos ovat kovin kaukana, sillä en omista kiikaria tai kaukoputkea. Katselen kamerani pitkän putken kautta sen, mitä näen. Mutta minä nautin niistä linnuista, jotka uivat meressä meidän lähellämme. Pipomiehellä on kiikari ja jos en itse näe parvea, hän näkee ne. Ja tietysti paikalla olevat lintuoppaat kertovat aina mistä lähestyy parvi ja mitä lintuja parvessa on.

Itse ihailin tukkasotkia ja tukkakoskeloita, ne uiskentelivat aika lähellä rantaa. Ihan kuin sanoakseen "hei, me ollaan täällä, älkää koko ajan tuijotelko sinne taivaalle!" 

Tukkakoskelo on hauskannäköinen lintu. Monet erehtyvät luulemaan naarastukkakoskeloa naaras isokoskeloksi. Se on kuitenkin tasavärisempi ja ruskeampi. Lisäksi naaras tukkakoskelon erottaa isokoskelosta jyrkän värirajan puuttumiselta kaulalta. 

Tukkakoskelo naaras
Red-breasted merganser female

Tukkakoskelo uros
Red-brested merganser male

Ja sitten yhdessä eteenpäin...

Siinä kuvatessani merellä uivia lintuja huomasin jotain liikettä ihan rannassa, vedessä. Tajusin, että rantakäärme oli myös uinut paikalle. Leerviikissä näkee rantakäärmeitä joka vuosi, aina niitä tosin ei onnistu kuvaamaan. Tämä yksilö uiskenteli kuitenkin niin rauhallisesti ihan jalkojeni juuressa, että ehdin hyvin ottaa siitä muutaman kuvan.

Ranatakäärmeen koko on noin 80 cm. Tämä yksilö olikin aika kookas, ei kuitenkaan Suomen ennätyskokoa, suurin havaittu rantakäärme on ollut 134 cm pitkä. Maailmalla on tavattu jopa 2 metrisiä yksilöitä. Voi olla, että sellaisen kohdatessaan ei allekirjoittanut enää pysyisi yhtä rauhallisena paikallaan istumassa kuin nyt tämän yksilön uidessa jalkojen juuressa...

Upea rantakäärme on myrkytön ja rauhoitettu.
Grass snake

Valkoposkihanhiparvia meni jonkin verran taivaalla. Mutta yksi parvi lensi ohi matalalla, meren pintaa viistäen. Sen allekirjoittanutkin pystyi havaitsemaan 😊

Valkoposkihanhia 
Barnacle geese

Meressä ja saarilla oli myös paljon haahkoja. Uros haahkojen ääntely illan pimetessä kuulostaa aika aavemaiselta. Muistan aina ensimmäisen kerran kun menimme Leerviikkiin Arktikaa seuraamaan, monia vuosia sitten. 

Oli todella sumuinen aamu, merta ei edes nähnyt sumulta. Olimme juuri tulleet rannalle, kun näimme jonkin hahmon sumuverhon läpi kivellä. Emme silloin tienneet mistä on kyse ja kun se alkoi äännellä... kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin. Voit kuunnella uroshaahkan ääntä tästä.

Haahkat merellä, keskellä uros.
Common eider, male in the middle.

Västäräkki kävi moneen otteeseen poseeraamassa allekirjoittaneelle.
White wagtail

Mutta sitten tuli aika lähteä kotiin, ilta alkoi hämärtää ja parviakaan ei enää liikkunut. Auton nokan kääntyessä kohti kotia näimme tiellä jotain harmaata. Lähemmäs ajettuamme tajusimme, että tiellä seisoo ihan pieni ketunpoikanen! Voi miten suloinen! En kuitenkaan saanut siitä muuta kuvaa kuin auton etulasin läpi. Perässämme nimittäin tuli toinen auto ja me ajattelimme väistää tien sivuun. Tämä autoilija pysähtyi keskelle tietä ja otti takakontista kameran, johon verrattuna oma järjestelmäkamera ja pitkä putki yhdistelmä näyttää taskukameralta... Hän jäi sitten kuvaamaan ketunpoikasta ja me lähdimme jatkamaan matkaa. 

Pikkuinen kettu
Little Red fox

Oli kiva ilta ja paljon muistoja tallentui "filmille". Tässä kaikki tällä kertaa, ensi kerralla jatketaan Arktikasta ja luvassa myös harvinainen vieras Haminassa...