Havaintoja kotikonnuilta

Allekirjoittanut on ollut niin onnellinen ihanista ja aurinkoisista toukokuun päivistä! Mikä mieltä ilahduttava voima onkaan valolla. Ja kaikkialla ihmiset ovat hyväntuulisia ja ystävällisiä. Kai se on niin, että kun meillä täällä Suomessa on niin paljon pimeää niin otamme sitten niistä valoisista ajoista kaiken irti. Keittiöpsykologin juttuja :)...

Joskus emme Pipomiehen kanssa jaksa lähteä sen pidemmille retkille, vaan ajelemme kodin lähistöllä. Näin keväällä näkee näilläkin reissuilla paljon kaikenlaista ja allekirjoittaneen kamera tallentaa niitä asioita kuviksi.

Alla on nyt kuvia tällaiseltä "kotiseutu" ajelulta.



Kurkia on ollut pelloilla usein. Ne ruokailevat rauhallisina, välillä toitottavat kuin torvet ja sitten jatkavat ruokailua.

Tämän parin kuvasin Liljendalin pelloilla. Toinen kurki katsoi allekirjoittanutta sekunnin verran, mutta totesi sitten vaarattomaksi ja alkoi taas nokkia maata.

Kurjen sivuprofiili

Aurinko saa tämän sorsauroksen pään värit suorastaan hohtamaan. Kuvan otin Kabbölessa. Sorsa uiskenteli pellolle sadevedestä muodostuneessa lammikossa.

Siinä ajellessa huomasimme tiellä auton edessä metsälinnun. Se lähti lentoon ja lensi läheisen männyn oksalle. Siellä käänsi selkänsä allekirjoittaneelle, joka oli tullut autosta ulos. Muka katseli muualle, mitäs tällaisesta ihmeellisen näköisestä otuksesta olisi väliä... Oikeasti olin taas tiiviin tarkkailun kohteena. Otin kuvan (olin kaukana, pitkällä putkella ei tarvitse mennä lähelle), ja sitten jatkoimme matkaa, ettei lintu häiriinny.

Hyvä on tälläkin linnulla suojaväri.

Merenrannalla oli räyskiä lepäilemässä. En ole ennen kuvannut näitä kavereita. Ovat aika tavalla kala- ja lapintiiran kanssa samannäköisiä, mutta huomattavasti suurempia. Kuten voit itse todeta, sillä kuvan alareunassa on näitä pieniä tiiroja.

Siinä kuvatessa tuntui äkkiä, kuin joku tuijottaisi minua...!

Ja todellakin, pieni västäräkkihän se oli tullut kuvaajan viereen kivelle ihmettelemään mitä allekirjoittanut hössöttää.







Kaukana merellä näkyi uimassa iso parvi isokoskeloita. Eräs isokoskelo rouva oli tullut rannalle kaunistautumaan. Höyhenpuku suittiin siistiksi tarmokkaasti.

Sulat ojennukseen, sulhaspojat odottelee merellä!

Kiveltä lähti lentoon suokukkoja. Valitettavasti en saanut niistä kuvia kivellä, liian kaukana.

Puiden oksistossa liikkui myös jotain. Oravahan se siellä hyppeli ja kiipeili. Löydätkö sen oksien lomasta?

Samaa sävyä on oksissa ja oravan turkissa.

Merenrannalta suunnistimme Teutjärven pelloille. Totesimme ettei siellä ollut muuta kuin töyhtöhyyppiä ja naakkoja. Ja päätimme lähteä muualle. Juuri kun Pipomies oli kääntymässä pois, huomasimme kaukana lintuparven, jonka lento näytti erilaiselta. Pakkohan se oli lähteä tarkistamaan mistä oli kyse. Ja olipa hyvä, että menimme! Pelto oli täynnä suokukkoja!

Suokukko on siitä erikoinen lintu, että ne ovat kaikki periaatteessa ihan eri näköisiä. Toki niillä on yhtenäisiä piirteitä, kuten uroksilla hienot kaulahöyhenet, jota esitellään soitimella. Mutta niiden väritykset poikkeavat suuresti toisistaan.

Suokukot ruokailemassa.

Katsokaapa tämän suokukon upeita höyhen kuvioita ja värejä.

Tässä erilaisella värityksellä...

Katselimme aikamme näitä kauniita lintuja. Töyhtöhyypät eivät tykänneet suokukoista ollenkaan, ne syöksyivät jatkuvasti niiden kimppuun ja hätistelivät niitä pois. Olisiko niillä ollut pesiä pellolla, hyyppähän tekee pesänsä syvennykseen pellolle.

Kotimatkalla näimme muitakin kahlaajia pelloilla. Niitä viipelsi siellä täällä. Suloisia!

Myös laulujoutsenia oli aterialla. Ilta-auringossa ne napsivat ruohon seasta herkkuja. Allekirjoittanut oli niille kuin ilmaa, niin makoisia olivat pellon antimet...

Nam, nam, nam... 

Kotipihalla tapahtuu: Ikkunoita pestessä sain kaverin.
Rastas tuli etsimään syötävää. 

Niinhän siinä kävi kun katseli muiden herkuttelua, että kotona oli vielä pakko laittaa iltapalaa. Kun ne eväätkään ei olleet mukana!

Olipa taas kiva päivä, ja paljon havaintoja. Peräti kaksi uutta lintulajiakin sain kuvattua. Eli räyskä ja suokukko.







Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla ainakin taiteilua riippusillalla.

Loppuun kuva keltaisesta ruususta, joka niin kauniisti kukkii terassillamme!

Hauskaa toukokuun jatkoa, muistakaa pitää silmät ja korvat auki ja tehdä hyviä havaintoja!

Riitoja ja rakkautta

Isokoskelo uros uiskenteli meressä Klamilan sataman edustalla.

Kävimme Pipomiehen kanssa retkellä Virolahdella. Päivä oli aika pilvinen ja viileä.

Yöllä oli ollut kuulemma pakkasta, meressäkin oli hyvin ohutta jäätä.

Linnut eivät siitä välittäneet, vaan kiihkeät kevätpuuhat pitivät ne kiireisinä.

Isokoskelo naaraalla on hiukset aina hieman sekaisin.

Satamasta jatkoimme matkaa Leerviikkiin. Linnut olivat kaukana luodolla, joten niitä ei nyt päässyt kuvaamaan. Valkoposki hanhia lensi muutama.

Västäräkki keikaili venevajan katolla

Allekirjoittanut on menettänyt pienen palan sydäntään Virojoelle ja kaikille ihanille paikoille joita sieltä löytyy. Yksi lempipaikoista on Hanskin satama, jota olen varmaan kehunut aiemminkin. Paikalla on aina runsaasti eri lintulajeja.

Tällä kertaa paikalla oli paljon silkkiuikkuja ja lokkeja. Myös telkkäpariskunta uiskenteli laitureiden lähistöllä.

Herra telkkä ja silkkiuikut

Merimetsot saapuivat...

Mene pois!

Lokeilla oli kova taistelu ruoasta. Aina kun joku onnistui pyytämään kalan, alkoi kova torailu ja meteli oli sen mukainen.

Minä pidän lokeista, niitä on kiva kuvata, sillä ne eivät ole arkoja vaan antavat mennä lähelle ja poseeraavat ammattilaisen elkein.

Valitettavasti laji tuntemukseni ei tässä nyt riitä, enkä uskalla varmana sanoa mitä lokkeja kuvissa esiintyy. Jos joku lukijani tietää, niin olisi kiva jos vaikka kommenteihin laittaisi tietoa...

Hei kaveri, äläs karkaa sen kalan kanssa, me halutaan kans!

Nyt se karkaa äkkiä perään!

Mun kivi!! 

Olihan lokeissa seurattavaa. Jonkin ajan kuluttua vaihdoimme kuitenkin paikkaa. Merenrannalla näimme lisää silkkiuikkuja. Yhdellä pariskunnalla oli kosiskelut menossa. Silkkiuikkujen kosiskelu on aika metkaa seurattavaa.

Oikealle, vasemmalle, oikealle, vasemmalle...

Välillä molemmat toivat rakennusmateriaalia. Koiras toi isoja tuppoja tilpehööriä. Silkkiuikkujen pesä on kelluva lautta joka rakennetaan kuolleista kasveista. Tämä sitten ankkuroidaan vesikasveihin.

Naaras asettelee rakennusmateriaalit paikoilleen...

Lisää materiaalia...

Ja sitten onkin aika odotella, että koiras tajuaa...

Ja hoplaa... Rajua menoa, naaras jää melkein veden alle.

Hmm... kyllä tämä jo alkaa näyttää ihan kelvolliselta...

Punajalkaviklo

Ilta alkoi hämärtää, oli siis aika lähteä ajelemaan kotiin. Matkalla poikkesimme Haminassa lintutornilla. Sielläkin oli paljon lintuja. Paikalla oli myös punajalkaviklo, olen ainoastaan kerran tällaisen nähnyt, nyt sain jopa kunnon kuvankin.

Kotipihalla tapahtuu: Söpö sinitiaispariskunta on
asettunut toiseen pönttöön asumaan. Nyt on
molemmissa linnunpöntöissä asukkaat.  

Kotimatkalla allekirjoittanut katseli tyytyväisenä päivän otoksia kameran näytöltä. Olinhan saanut
tallennettua kennolle paljon uusia asioita.

Jännittävää on aina ladata kuvat kotona koneelle. Usein tietokoneen näytöllä huomaa kuvassa asioita, joita ei paikalla ehtinyt havaita. Olenkin ottanut tavaksi poistaa kuvia vasta kun olen ajanut ne ensin koneelle ja latsonut kaikki läpi.











Tässä kaikki tänään. Loppuun vielä äidin kauniita kesäkukkia.

Hyvää toukokuun jatkoa!

Porkkalanniemen haahkat

Kotipihalla tapahtuu:
Talitiaiset keräävät innokkaasti pönttöön
pehmustemateriaalia.

Nyt olemmekin saaneet nauttia aurinkoisista ja lämpöisistä kevätpäivistä. Allekirjoittanut häärää kameran kanssa innokkaasti.

Tässä blogissa käydään Porkkalanniemessä. Vietimme siellä päivän noin viikko sitten. Olemme aiemminkin käyneet Porkkalanniemen merenrannan kallioilla vaeltelemassa. Upea paikka, voin suositella. Ja liikkuminen on aika helppoa.






Lähdimme matkaan aikaisin aamulla, termareihin keitettiin kahvia ja teetä. Lisäksi mukaan evääksi kerrosvoileipiä. Täytyyhän sitä olla polttoainetta mukana, että jaksaa.

Auton jätimme parkkipaikalle, josta lähdimme kävelemään polkua pitkin merenrantaa kohti. Näillä reissuilla allekirjoittanut aina kiroaa mielessään jokaista minuuttia, jonka on viettänyt sohvalla istuen, sen sijaan, että olisi kohentanut kuntoaan... Usean kilon painoisen kameravarustuksen kanssa tasapainoilu saa aikaan hengästymistä...

Tämä kuitenkin unohtui heti, kun nousin kalliolle ja näin mäntyjen lomitse siintävän meren. Miten kaunista!

Männyt ovat vääränvänkyriä.

Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että kesti hieman aikaa, että pystyi katselemaan merelle ja tähyilemään näkyykö lintuja. Pian innoistuimme molemmat, sillä tajusimme, että merellä uiskelteli haahkoja. Vähän ajan kuluttua tajusimme, että niitä oli joka puolella. Allekirjoittanut on nähnyt haahkoja elämässään vain kaksi kertaa aiemmin, ja molemmilla kerroilla vain yhden pariskunnan.

Haahka pariskunta sai kolmannen pyörän. Vieras uros yritti herättää naaraan huomion,

Porkkalanniemen kalliot ovat todella kauniit. 

Rannalla huomasi, että tuuli oli aika kova. Onneksi oli kunnolla päällä, muuten olisi tullut kylmä.

Haahkanaaras uiskenteli aallokossa.

Aurinko sai veden kimaltelemaan.

Istuimme jonkin aikaa kalliolla ja tarkkailimme haahkojen puuhia. Sitten alkoikin tulla nälkä. Päätimme mennä syömään rannalle, missä oli pöytä ja penkit. Ajattelimme, että siellä  olisimme suojassa tuulelta. Vinkiksi kaikille lukijoilleni, paikalla on myös kunnon laavu, jossa grilli...

Kylläpä eväät maistuivatkin hyvälle. Mikään ei vedä vertoja raittiille ilmalle ja liikunnalle ruokahalun herättäjänä.

Joku odotti saavansa osansa eväistä...

Eväitä syödessä huomasin erään haahka uroksen tulleen hieman lähemmäksi. Se ui rauhallisesti ohitsemme.

Kun vatsat olivat täynnä lähdimme kävelemään kallioita toiseen suuntaan.

Välillä allekirjoittanut taiteili kivien päällä kieli keskellä suuta. Onpa hyvä, että tuli aikoinaan satsattua hyviin vaellukenkiin, jotka pitävät vaikka miten kaltevilla pinnoilla.

Haahkat lepäilivät joka puolella kallioilla.

Eräässä poukamassa oli haahka pari uimassa. He eivät arastelleet meitä ollenkaan.

Haahka uros näyttää niin hauskalta, aivan kuin sillä olisi lippalakki ja korvalaput!

Päivä alkoi kääntyä iltaan. Oli aika lähteä takaisin päin. Allekirjoittanut alkoi olla jo hieman väsynytkin.


Vielä viimeiset vilkaisut merelle ja haahkoihin. On ne kauniita ja hauskoja kavereita.

Tämä herra ei väsy... kepeästi loikki Pipomies takaisin autolle.

Sinivuokkoja

Autolle pääsimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua.

Kotimatkalla oli aikaa rupatella päivän hauskoista hetkistä... eli allekirjoittanut nuokkui puoliunessa koko matkan...

Tällainen oli päivä Porkkalassa.

Ensi kerralla ainakin kuvia silkkiuikuista.

Hauskaa toukokuun jatkoa!