Kesä-syksy 2021

Ihana kevät 2022 on menossa, mutta palaan vielä hetkeksi vuoteen 2021 ja sen kesään ja syksyy. Muutama kuva haluaa vielä tulla julkaistuksi siltä ajalta😁.

Kesä

Pääskysiä näkyi paljon viime kesänä. Niiden touhuiluja oli mukava katsella. Omalla pihalla niitä näkee vain ylhäällä taivaalla. Lentelivät joka päivä ravinnon haussa. Ja sitähän suon yläpuolella riittää. Täällä näkee jos jonkin moista ötökkää...

Haarapääsky löysi pesänrakennusmateriaalia.
Barn swallow

Kuvan pääskynen haki pesän  rakennusmateriaalia merenrannalla, eli  kuva ei ole otettu kotonamme. Aurinko sai upeasti näkymään   höyhenten sinimustan värityksen.   Oletko  muuten huomannut, että moni  mustalta näyttävä lintu ei olekaan musta, vaan aurinko saa niiden höyhenet loistamaan upeissa eri väreissä?

Ja sitten se taas tapahtui... eräänä aamuna, kun avasin ikkunan sälekaihtimet siinä hän oli. Kirjosieppo istui takapihalla kivellä ja katsoi suoraan minuun (tai kameraan) ja katse kertoi: kaikki nämä pöntöt ovat tästä lähtien minun. 

Sillä sellainen kirjosieppo on, valtaa, tai ainakin yrittää vallata kaikki pihapiirin linnunpöntöt. Viime kesänä tämä ei kuitenkaan onnistunut. Talitintit pitivät pintansa ja saivat kasvattaa omat poikasensa. Kovasti kirjosieppo yritti kyllä, välillä käytiin hieman taisteluitakin. Kerran tulin kotiin töistä ja ei voinut kuin nauraa. Kahden pöntön katolla seisoivat talitintit, kahden katolla kirjosiepot ja kaikki neljä kyttäsivät toisiaan kuin taisteluun valmiit cowboyt. Oikein harmitti, kun ei ollut kamera mukana.

Täällä minä taas olen! Kirjosieppo koiras vaistosi kuvaajan ikkunan takana.
European pied flycatcher

Suurin osa viime kesästä meni maalatessa. Maalasimme Pipomiehen kanssa terassin, puuvajan ja osan autotallia. Lisäksi teimme uuden lattian puuvajan katokseen ja paljon muuta pientä touhua riitti kotosalla. Kesällä jäi kuvaaminen tosi vähiin. Perhoskuvia tosin riittää...

Perhosia oli paljon viime kesänä liikkeellä. Niitä kuvasin omalla pihalla ja suolla. Minä kastelin kukkia yleensä suihkulla, ja samalla kastui osa hiekkapihastamme. Heti tuli parvi perhosia paikalle. Ne lepäilivät hiekassa, kosteissa kohdissa, niin kauan kuin hiekka kuivui. Myönnän, että kastelin välillä hiekan ihan näiden perhosten takia. En pelkästään sen vuoksi, että niitä oli ihana katsella, vaan myöskin, koska ajattelin, että ne saavat imeä kosteutta koska oli niin kuivaa ja kuumaa.

Pipomies asetteli kimalaisille ruokaa, nekin tuntuivat kärsivän kuumuudesta ja kuivuudesta. Samoin laitoimme vettä sinne tänne pihalle, linnuille ja muille eläimille.

Suruvaippa kostealla hiekalla.

Neitoperhon kuviointi muistuttaa silmiä.

Hopeatäplä siankärsämöllä, koska kuva on otettu suolla kyseessä ehkä suohopeatäplä. En valitettavasti tunne kovin hyvin perhosia.
Bolaria aquilonaris

Suon laidalla olevat ohdakkeet keräsivät paljon perhosia.

Perhoset vierailivat jatkuvasti myös kukissa, jotka olin istuttanut pihallemme ruukkuihin. Osalla värit sopivat niin hyvin yhteen kukkien kanssa, ettei perhosta meinannut huomata kukassa.

Sitruunaperhonen japaninkellossa (miljoonakello).
Gonepteryx rhamni

Taivalkoski

Kesä meni ohitse todella nopeasti, aivan liian nopeasti. Heinäkuun kovan aherruksen jälkeen lähdimme äitini kanssa käymään Taivalkoskella. Varasin serkuiltani heidän mökkinsä. Aamulle heräilimme kun huvitti, söimme rauhassa aamupalaa ja sen jälkeen lähdimme tapaamaan sukulaisia tai teimme jotain muuta kivaa.

Keltavästäräkki
Western yellow wagtail

Aamuisin keltavästäräkit valloittivat mökin takapihan, osa oli ilmeisesti poikasia. Niitä tuli seurattua ja kuvattua paljon. 

Raindeers 

Etupihalla sitten puolestaan olivat porot. Niitä oli välillä useitakin. 

Yhden päivän vietimme Posiolla. Yritimme hakea mummuni lapsuuden kotia. Meillä ei kuitenkaan ollut tarkkaa tietoa paikasta, joten pyörimme siellä täällä Anetjärven ympäristössä. Lopulta löysimme paikan, joka äitini ja tätini muistin mukaan olisi ollut oikea. Mutta ihan täyttä varmuutta asiaan ei saatu. 

Pienenä vinkkinä Posioon menijöille voisin sanoa, että kannattaa ajaa tie 863 Taivalkoskelta Posiolle  kääntyä ennen Loukusaa Livoniskantielle ja siitä Väinämöntielle. Tämän tien alussa on ehkä kauneimmat suomaisemat, mitä olen koskaan nähnyt. 

Suon lammikoissa uiskenteli lintuja, mutta minulla ei sattunut olemaan järjestelmäkamera lähettyvillä. Mutta suo, se oli upea, valo oli poikkeuksellinen ja taivas... huokailin ihastuksesta ja muut ihmettelivät mitä kyttään tiellä ja kuvaan koko ajan kännykällä, keskellä ei mitään.

Miten lähellä taivas näyttääkään olevan. Ja suo on niin kaunis.

Ainoat vastaantulijat tiellä olivat porot. Näin ne jo kaukaa, ne kävelivät tiellä, eivätkä välittäneen tiellä seisovasta kuvaajasta. Yksi poroista oli lähes valkoinen. 

Here we come!

Ikäviä asioitakin oli Taivalkoskella ja lähiympäristössä tapahtunut. Kova myrsky oli aiheuttanut todella mittavat metsävahingot. Kilometreittäin kaatuneita puita! Moni paikka oli muuttunut aivan eri näköiseksi. 

Viikko Taivalkoskella hurahti hujauksessa. Oli ihana tavata serkkuja ja tätini ja setäni. Näen heitä aivan liian harvoin. 

Kiitos teille rakkaat sukulaiseni!

Syksy

Heti Taivalkosken matkan jälkeen aloitin työt ja syksy olikin töiden puolesta varsin kiireinen. Teen työtä, joka on minulle tosi mieluista, joten kiire ei haittaa. Ja ehdimme Pipomiehen kanssa käydä muutaman kerran katsomassa lintujen muuttoakin.

Joutsen perhe merellä.
Muteswans

Tuhannet valkoposkihanhet valloittivat pellot. Sääskjärvellä Iitissä niitä kerrottiin syksyllä olevan 200 tuhatta. En tiedä oliko niitä niin paljon, en ehtinyt laskea kaikkia 😁.

Välillä merikotka tuli paikalle ja silloin kaikki hanhet lähtivät lentoon yhtäaikaa. Se ääni mikä niiden siivistä lähtee kuuluu kauas.

Valkoposkihanhet pellolla.
Barnacle geese.

Ja taas mennään!

Merikotka haluaa lounasta!
White-tailed eagle wants lunch!

Ja tässä olikin kaikki viime vuoden tapahtumat lyhyesti kerrottuna ja kuvattuna. Seuraavassa blogissa ollaankin jo tässä vuodessa.

Lopuksi vielä haluan toivottaa kaikille äideille ihanaa Äitienpäivää. 

Erityisesti tietysti omalle rakkaalle

äidilleni!

Arktika osa 2 "Nyt tarkkana!"

Sunnuntai

Allekirjoittaneen ja Pipomiehen osalta sunnuntai oli viimeinen Arktika päivä. Lähdimme taas hyvissä ajoin kohti Virolahtea. Leerviikissä oli aamupäivällä vain muutama innokas lintuharrastaja. He olivat kuulemma lähteneet liikkeelle jo aamulla kolmen maissa ja tehneet ensin veneellä retken merelle. Ja jotkut olivat istuneet Virolahden rannoilla koko yön parvia tähyilemässä. Täytyy tunnustaa, että allekirjoittanut katseli silloin unikuvia...

Ensimmäinen siivekäs, jonka näimme ei kuitenkaan ollut lintu vaan kaunis neitoperhonen. Olin juuri pari päivää aiemmin valitellut Pipomiehelle, etten ole saanut perhoskuvia. No, nyt sain ainakin muutaman neitoperhosen kuvan...

Neitoperhonen

Minua tarkkaillaan... 

Kurkelantie kulkee erittäin lähellä valtakunnan rajaa.

Koska oli vielä niin aikaista, ettei parvia ollut tulossa, lähdimme ajelemaan peltomaisemiin. Kurkelassa ei tällä kertaa kuitenkaan näkynyt petolintuja. Taisi olla ensimmäinen kerta kun niin kävi.

Rakas lukijani, jos satut Virojoen maisemiin, niin jo useaan kertaan mainitsemani paikkojen lisäksi kannattaa ajaa Kotolantielle, siellä on kauniita pelto- ja jokimaisemia.

Kaunista jokimaisemaa...

Hienojen maisemien jalkeen olikin taas aika palata katsomaan lintuja. Istuin kivillä ja katselin merta, mikäs lintu siellä oli uimassa...

Ensimmäinen lähihavaintoni tukkakoskelosta (uros)! 

Isokoskelo pariskunta lennossa.

Sitten lintuopas saapui kertomaan meille, että 5 kilometrin päässä on tulossa 1500 vesilinnun parvi. "Nyt tarkkana!" Kuului neuvo! Ja mehän olimme tarkkana!

Sunnuntaina lensi päämme ylitse useita satojen, jopa tuhansien lintujen parvia. Auts, niska parka!! 

Illan viimeinen havainto oli pysähdyttävä. Merikotka saapui luodolla olevien haahkojen kauhuksi paikalle. Ja se oli nälkäinen, mukaan lähti yksi onneton haahka naaras. 

Syö tai/ja tule syödyksi...

Valitettavasti kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös meidän Arktikamme. Oli aika kiittää ihania lintuharrastajia ja lähteä kotiin. 

Ja kiitos Virolahden kunnalle, hienosti järjestetty tapahtuma!

Tallinna

Allekirjoittanut on toki tehnyt muutakin kuin tarkkaillut ja kuvannut lintuja. Eräänä päivänä teimme äidin kanssa päivän shoppailureissun Tallinnaan. Ohjelmaan kuului Vanhassakaupungissa käveleskelyä, ruokailu ja no, sitä shoppailua marketeissa.

Lempipaikkamme on Vanhankaupungin portilla olevat kukkakojut. Siellä tulee aina otettua kukkakuvia.

Näkymä satamasta Vanhaankaupunkiin.

Laivamatkalla Helsinkiin istuimme laivan kannella ja nautimme kauniista merimaisemista. 

Helsinki

Päivä oli oikein onnistunut ja nautin rakkaan äitini seurasta, kuten aina. Neljä tuntia vaan on niin lyhyt aika viettää Tallinnassa...

Minulta on jo kyselty, missä viipyvät kesän autokuvat! Nyt on aika mennyt lintujen katseluun ja muuhun, ei ole ehtinyt autotapahtumiin.

Mutta!! Ystävälläni on menossa projekti, josta laitan tähän loppuun pari kuvaa, ehkä näin saan anteeksi autoharrastuksen laiminlyönnin!

Eikös ole upea väri!

Plymouth Duster

Tässä kaikki tällä kertaa, ensi kerralla mennäänkin lomalle Pohjoiseen...

Hyvää juhannusta kaikille!!!!