maanantai 17. huhtikuuta 2017

Puuhastelijoita kotipihalla

Huhtikuu on jo yli puolenvälin. Kevät etenee, yöpakkasista huolimatta. Pääsiäisenä satoi meilläkin vähän lunta, ei kuitenkaan niin paljon, että se olisi ehtinyt maahan luoda lumipeitettä. Takkaa saa edelleen lämmitellä joka päivä vähintään kerran. Allekirjoittanut kyllä jo ottaisi mielellään vastaan hieman lämpöisempää, mutta tyydyn silti tähänkin 😊.

Olemme Pipomiehen kanssa "retkeilleet" jonkin verran lähiseuduilla lintuja tarkkailemassa... autolla. Olen keksinyt hyvän paikan, jonne pääsee autolla ja sitten voi piiloutua läheisen sillan alle. Siinäpä onkin hyvä istuskella kivellä ja tarkkailla lintujen elämää. Vaatetta pitää kyllä näillä keleillä olla runsaasti päällä. Pipomieskin pääsee paikalle, mutta istuu autossa, josta myös näkee kauas merelle. Termariin kahvia ja radiosta hyvää musiikkia, niin Pipomies viihtyy.

Sinisorsia on nyt todella paljon kaikkialla.
Ducks are now everywhere (Mallards)

Siinä kivellä lintuja tarkkaillessa ei kylmää oikeastaan huomaa, niin hauskaa on katsella lintujen touhuja. Ja linnut eivät allekirjoittaneesta välitä.

Sain viime kerralla seurailla harmaahaikaran touhuiluja. Se seisoi kaislikossa jäiden seassa.

Harmaahaikara yritti napata kalan, tällä kertaa ei onnistunut...
Grey heron tried to catch a fish, no luck this time...
Niin kylmää...
So cold...

Meteli merellä on korvia "hivelevä". Ja välillä tuntuukin illalla, että lintujen äänet kaikuvat korvissa vielä nukkumaan mennessä. Kerran alkoi kuulua tavallista enemmän meteliä. Ja huomasin vastarannalla useiden lintujen nousevan lentoon. Tämä yleensä on merkki petolinnun saapumisesta paikalle.

Niin tälläkin kertaa. Paikalle saapui peräti kolme merikotkaa. Vastarannalle on kovin pitkä matka, joten kuvat ovat kaikkea muuta kuin hyviä.

Sen verran kuitenkin näin, että merikotkat laskeutuivat jäälle varisten joukkoon. Ja huomaatko rakas lukijani, kuka poistuukaan juuri kuvasta oikealle?

Kuka on kuvassa oikealla??
Three White-tailed eagles... and what is that little animal on the right??
Well, that's our friend the Otter!

Saukko ystävämmehän se siellä. Oli ilmeisesti saanut kalaa ja jättänyt kavereillekin osan.

Sitten alkoikin jo tulla niin kylmä, että oli aika vaihtaa paikkaa. Ei kun autoon ja menoksi!

Ajellessamme kohti Loviisan saaristoa, ilmestyi iso lintu automme yläpuolelle. Merikotka liiteli kovassa tuulessa. Koska menimme samaan suuntaan, saatoin ajaa hieman merikotkan edelle ja kun tuli ensimmäinen sopiva paikka, auto tien sivuun, kamera syliin ja ulos.


On hän komea!!
He / She is so handsome!! White-tailed eagle.
"Iso saalis havaittu!! Oudon näköinen... iso harmaa nokka, joka surisee ja seuraa jokaista liikettäni!! Ääh, enpä taida vaivautua, ei tuota jaksaisi nostaa ilmaan ja viedä mukanaan..." 😄😄



























Merikotka liiteli korkeammalle ja lopulta hävisi metsän taakse. Mekin jatkoimme matkaa.

Ennen kotiin menoa näimme vielä kauniin kyhmyjoutsenen ja merihanhia.

"Mitäs siellä rannalla värjöttelet, tule tänne uimaan..."
The beautiful Mute swan.
Merihanhia lepäilemässä kivillä.


























Tuuli oli yltynyt myrskyksi ja muutenkin oli jo todella kylmä! Allekirjoittaneen sormet alkoivat olla tunnottomat jääkalikat, oli aika lähteä kotiin. Kotona äkkiä tuli takkaan ja kuumaa teetä mukiin. Johan alkoi mukavasti lämmittää.


Pikkulintuja


Rakas äitini oli meillä kylässä muutaman päivän, oi miten ihanaa!! Saimme rupatella kaikenmaailman asioista. Herkutteluakin kuului ohjelmaan.

Veimme äitini kotiin ja samalla sain taas kuvattua hänen ruokavieraitaan. Joko nyt saisin kuvaan puukiipijän?

Punatulkku kävi ahkerasti hakemassa siemeniä.
The Bullfinch 
Viherpeippo katseli kun muut söivät.
The European greenfinch



























Äidin pihan rohkein kaveri on kuitenkin pieni kuusitiainen. Se ei pelkää ketään! Ei edes allekirjoittanutta. Olin ruokapaikan vieressä, kun kuusitiainen tuli muina miehinä (tai -naisina, en erota näiden sukupuolta...) syömään.


Rohkea pieni kuusitiainen.
Brave little Coal tit.

Syy siihen, miksi olin ruokailuautomaatilla lymyili kauempana metsikössä. Siellä oli näet pyrstötiainen! Olen nähnyt luonnossa vain kerran aiemmin, silloin en onnistunut kuvaamaan. Nyt siis menin pihalle ja ajattelin, että saisin ehkä kuvan. Mutta kuinkas kävikään! Nämä eivät olleet arkoja vaan tulivat suorastaan poseeraamaan ruokapaikalle!

Saanko siis esitellä: Pyrstötiainen!


Ota kuva nyt, tämä minun oikea puoleni on paljon kuvauksellisempi...
The Long-tailed tit is posing for me...
Ja nyt saat kuvan meistä molemmista!
Do You think we are beautiful!?

Puukiipijää sen sijaan en vieläkään onnistunut näkemään, eli tämä tarina jatkuu...

Haikeana sanoin heippa, sekä äidilleni, että pikkulinnuille! Nähdään taas!!

Kotipihalla tapahtuu!


Meidän omalla pihallammekin alkaa taas olla elämää! Käpytikka hakkailee puita kaikenaikaa, ruoan toivossa.

Kotipihan männyt saavat tuntea käpytikan terävän nokan...
The Great spotted woodpecker in our yard...

Sinitiaiset ovat alkaneet puuhastella pöntössä. Toivottavasti ei vain liian aikaisin!! Ja toivottavasti käpytikka ja orava malttavat jättää pikkuiset rauhaan...


"Tämä on meidän kotimme!"
"This is our home!" The Blue tit

Talven aikana pihallamme ei ole näkynyt oravia. Nyt ainakin yksi on tullut. Ovathan ne söpöjä, mutta saisivat pysyä kauempana metsässä. Autotallimme seinän reiät ovat todiste niiden kovista hampaista...


Ha haa!! Täällä minä taas olen, autotallinne varokoon!!
The Squiller is cute, but I wish they stay in woods,,,
No mennään mennään, but I'll be back!!


Blackbird!






Tässä kaikki tällä kertaan. Ensi kerralla... no katsotaan, mitä kameraan osuu!

Loppuun vielä kuva mustarastaasta keinumassa äitini pihalla 😃

Hyvää huhtikuun jatkoa.


maanantai 3. huhtikuuta 2017

"kuoppaista tietä" kevääseen

Huhtikuu alkoi! Ja kevät edistyy, vaikka välillä maa onkin taas luminen. Lumi sulaa kuitenkin jo parissa tunnissa pois.

Allekirjoittanut ja Pipomies ovat kärsineet kummallisesta levottomuudesta... Pitäisi päästä ulos katselemaan ja havainnoimaan kevättä! Pipomiehen solisluu ei kuitenkaan salli esim. kävelyä luonnossa. Eikä autollakaan saa ajaa. Käsi on edelleen kantositeessä. No, luovat ihmiset keksivät aina jonkin ratkaisun. Olemme siis pari kertaa lähteneet liikenteeseen. Se menee näin: allekirjoittanut auttaa Pipomiehen istumaan pelkurin paikalle ja asettuu itse kuskiksi. Tämä ei tuota vielä hankaluuksia, sillä olen erittäin kokenut kuski. Mutta sitten alkavat ongelmat. Ensinnäkin, oletteko koskaan laittaneet turvavyötä henkilölle, jolla on solisluu irtipoikki? Tai ajaneet autolla kuoppaista, kelirikkoista tietä kyydissänne samainen henkilö? Ei mikään helppo homma... Vaikka kuinka ajaisi varovasti ja yrittäisi vältellä kuoppia ja äkkijarrutuksia, kuuluu vierestä vähän väliä mielenkiintoisia äännähtelyitä: korahduksia, syvään henkäisyjä, julkaisukelvottomia sanoja. Ja Pipomiehen mielipide Suomen maanteiden kunnosta on tullut useaan kertaan selväksi.

Päästyämme paikkaan missä on lintuja tai muuta nähtävää, allekirjoittanut nousee autosta ja asettuu kuvaamaan. Pipomies istuu autossa ja yrittää urheasti näyttää siltä, ettei tässä mitään, kuvaa vaan istun tässä mielelläni...

Meille se luonto nyt vaan on niin tärkeä asia, että sinne päästäkseen näköjään on valmis kaikenlaiseen.

My this spring's first whooper swan image.

On niin ihanaa nähdä taas joutsenia! Ensimmäiset tämän kevään laulujoutsenet näimme pellolla pari viikkoa sitten tullessamme lääkäristä.

Siinä sitä ihmeteltiin toisiamme. Lyön vetoa, että allekirjoittanut oli näkemästään paljon innostuneempi ja ihastuneempi kuin tämä kaveri.








Kotiseudun havaintoja


Autoreissumme eivät ole olleet pitkiä. Olemme lähinnä ajelleet kotimme lähistöllä, tutuilla ja hyväksi havaituilla paikoilla.

Eräänä päivänä lähdimme katsomaan, näkyykö harmaahaikaroita. Tiedämme paikan, jossa niitä yleensä on. Ensimmäisenä näimme kuitenkin telkkiä lentämässä. Eivät laskeutuneet, ilmeisesti pieni sula, jossa uiskenteli kyhmyjoutsen, ei ollut riittävä.

Common goldeneyes

Harmaahaikaroita sen sijaan ei näkynyt. Voi harmi... Mutta kun vähän aikaa kameralla tiirailin kauemmas merelle, tajusin, että onhan niitä! Yksi seisoskeli kivellä keskellä jäätä. Kaula pitkänä kurkotteli kohti taivasta. Mitä lienee nähnyt, en tiedä. Lopulta kaverikin tuli paikalle uteliaana ottamaan asiasta selvää.


What did grey heron saw in the sky? I do not know. A friend came to find out about the matter.

























Kyhmyjoutsen oli vallannut ainoan pienen sulan paikan merestä.
The Mute swan 




























Vähän aikaa kuvasin lintuja, mutta sitten päätimme vaihtaa paikkaa. Pitihän se vielä käydä katsomassa näkyykö saukko ystäväämme!

Täällä toisella paikalla olikin paljon enemmän jo jää sulanut. Paikalla oli paljon lintuja. Isokoskeloita oli muutama parinskunta. Isokoskelo rouva saa aina allekirjoittaneelle hymyn huulille! Onhan se mukava, kun jollakin muullakin on huono hiuspäivä kuin itsellä 😄

Female and male Common merganser. This Lady really has a bad hair day... 😄

Northern lapwing (or just lapwing) 



Ohitsemme lenteli jotain pienempiä lintuja. Mitäs ne nyt olivat? Kovin vikkeliä! Kyllä! Kevään ensimmäiset töyhtöhyypätkin olivat jo ehtineet paikalle! Kunnon kuvaa ei saanut millään, niin kova kiire oli niillä jonnekin.







Sitten huomasin jotain outoa kaukana jäällä. Se kiemurteli omituisesti pitkin ja poikin. Pysähtyi välillä ja pulahti avantoon. Nousi taas jäälle ja jatkoi kiemurteluaan. Saukkohan se siellä! Nyt emme päässeet kovin lähelle. Hauska oli kuitenkin katselle saukon menoa.

Siellä hän menee!
There it goes! Eurasian otter
Välillä käytiin pulahtamassa ja sitten taas jatkettiin matkaa.


























Saukon nähtyämme lähdimmekin taas kotiin. Oli jo nälkä. Mietimme samalla, oliko tämä kevään viimeinen tapaaminen saukon kanssa, jää alkaa olla jo sulanut...

Pari päivää myöhemmin alkoi taas tuntua siltä, että nyt on lähdettävä katsomaan, mitä luonnossa tapahtuu. 

Harmaahaikara oli ensimmäinen jonka näimme. Aluksi näytti, ettei niitä ollut paikalla, mutta sitten yksi lennähti heinikon takaa näkyville. Jää oli sulanut huomattavasti parin päivän aikana.

Grey heron flyes
Kun seurasin lentävää haikaraa kameran katsella, huomasin, että niitähän olikin useampi paikalla. Huomaa yksi kaveri, joka kurkistelee kivien välistä.
Tuulee... hrrr... kylmää... Lähdetäänkö takaisin etelään??
It's windy... and cold. Shall we go back to the south??

Pellolla oli laulujoutsen perhe lepäilemässä, nuoriso oli väsyttänyt vanhemmat...
The Whooper swan family was resting in the field. 

Päätimme autoilla vielä toiseenkin kohteeseen.

Tukkasotkat olivat tulleet syömään.
Tufted ducks
Kyllä sinisellä taivaalla liitelevä harmaalokki on kaunis näky!
The European herring gull in a blue sky is a beautiful sight.

Ja kun nyt kerta aurinkokin alkoi paistaa ja olimme jo melkein puolessa välissä matkaa, päätimme jatkaa Pukkilaan asti. Allekirjoittanut kysyi kyllä moneen kertaan Pipomieheltä oletko nyt varma... Ja hän sanoi että kyllä, nyt mennään. 

Niinpä sitten ajoimme Pukkilan Kanteleeseen. Kanteleen tie oli erittäin huono, vierestä kuuluikin koko ajan "onko pakko ajaa noin kovaa" "Nyt tulee töyssy, varovasti nyt" "Tseeehh...huuuh..." 


Vaivan palkaksi saimme sitten katsella kauniita metsähanhia ja muita lintuja.
Taiga bean goose flock.
Paikalla oli tietysti myös joutsenia.
Of course there were also some Whooper swans.

Lintuja tuli paikalle koko ajan lisää. Katselimme niitä kauan. Ja kuuntelimme myös, uskomatonta miten paljon ääntä ne saavat aikaan. 

Mutta lopulta oli tullut aika lähteä kotiin. Kevät on tullut! Ihanaa!!

Metsähanhia lennossa.
Taiga bean geese.

I got these beautiful roses and
a bottle of  excellent champagne
from my awesome students
  




Tässä kaikki tällä kertaa! Ensi kerralla ainakin pikkulintuja ja iso lintu.

Loppuun vielä kuva kauniista ruusuista jotka sain ihanilta oppilailtani. Sain myös pullon erinomaista shampanjaa.

Hyvää huhtikuun jatkoa!