maanantai 21. joulukuuta 2015

Kaksi aurinkoista päivää!

Risteily

Allekirjoittanut ja Pipomies päättivät hakea piristystä joulukuun pimeyteen Turku - Tukholma risteilyltä. Pari viikkoa tutkailtiin tarkkaan säätiedotuksia. Ajatuksena oli, että pääsisimme risteilemään mahdollisimman kauniina päivänä. Säätiedotuksen näyttäessä otolliselta, varasimme risteilyn lähtöpäivänä. Tämä onnistui, koska satuimme olemaan molemmat viikolla vapaalla.

Laivana oli Baltic Princessjoka lähti Turusta 20.15, joten ajelimme illan pimetessä Turkuun. Ja olimme tapamme mukaan taas paikalla jo erittäin hyvissä ajoin. 

Ilta sujui mukavasti, ensin söimme pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen kävimme ostamassa hyvää naposteltavaa hyttiin. Tarkoituksena oli, että katsellaan teeveetä ja mussutetaan suklaata ja muuta hyvää. Ajatus oli hyvä, mutta kävikin niin, että uni tuli samantien, kun pääsimme hyttiin... 





Aamulla heräsimme sitten virkeinä aamupalalle. Ja havaitsimme säätiedotuksen olleen oikeassa! Syödessämme saimme ihailla kaunista auringonnousua. Allekirjoittaneella oli hieman kiire! Äkkiä kannelle kuvaamaan!





Tukholman saaristossa on paljon kauniita kyliä.



























Muuttolintujakin näkyi jonkin verran. Telkkä- ja isokoskelo parvia näimme lukuisia. Kyhmyjoutsenia näkyi myös paljon.


Telkkä parvi lenteli laivan lähistöllä lähestyessämme Ahvenanmaata ja Marianhaminaa. 


Maarianhaminassa lämpötila oli nollan tietämissä. Pipomies oli hyvin varautunut kylmään säähän ja merituuleen. Allekirjoittanut ei, mutta kuvatessa en huomaa kylmyyttä. Taustalla näkyy Galaxy.
Lokit tulivat tietysti tervehtimään laivan saapuessa Maarianhaminan satamaan. Tiedän, että ne jakavat mielipiteitä, omasta mielestäni ne ovat todella kauniita ja voisin kuvata niitä vaikka kuinka kauan.

























Tallink Siljan Baltic Princessin ja Galaxyn lähdettyä satamasta, paikalle saapuivat Viking Linen laivat. Maarianhaminassa on vilkasta.


Laivoja menee ja tulee...
Galaxy jatkaa Tukholman ja me suuntasimme Turkuun.

Laivasta päästyämme saimme raaputtaa ikkunat puhtaaksi jäästä. Ja kun lähdimme ajamaan kotia kohti, ensimmäiset kilometrit ajettiin todella rauhallisesti. Tie oli niin jäässä, ettei talvirenkaista ollut mitään apua. Auto liukasteli kiiltävällä jäällä ihan miten sattui.


Hei, hei Baltic Princess... nähdään taas!


Moottoritie oli kuitenkin sula ja matka kohti kotia edistyi nopsasti. Matkalla Pipomies sai idean! Mennäänpä katsomaan samalla reissulla Hesan jouluvaloja! Espan uusista jouluvaloista oli tullut radiossa juttua, kun menimme Turkuun. Pitihän ne nähdä!


Hienot ovat uudet valot. Radiossa sanottiin muistaakseni että 160 000 lediä on laitettu,




Hotelli Kämp luo kauniin taustan valoille







Kaupungin talo on kaunis iltavalaistuksessa



































Tämän jälkeen olikin mukava tulla kotiin ja nukkumaan omaan sänkyyn...

Virojoki

Toinen aurinkoinen päivä sai automme keulan kääntymään kohti Virojokea. Pitihän siellä käydä vielä kerran ennen lumen tuloa.

Hanskin satamassa oli vesi noussut aika korkealle. Yöllä oli ollut myrsky.
























Avomerellä näkyi edelleen korkeita aaltoja.




















Muita lintuja ei juuri näkynyt kuin joutsenia. Niitä tuntui olevan joka puolella pelloilla.

Osa pelloista oli veden alla, kuten viereisessä kuvassa. Parikymmentä laulujoutsenta oli siellä uimassa.




Kato!! Mitä!! Oikeelle! Vasemmalle!! Ei kun oikeelle...






























Lyhyt oli valon aika Virojoella. Mutta oli ihanaa, kun aurinko paisto edes hetken. Ja joutsenten touhujen tarkkailu on aina hauskaa!







Tälläistä tällä kertaa. Enää muutama yö jouluun, muistakaa olla kilttejä!


tiistai 8. joulukuuta 2015

Myrskyjä!

Allekirjoittanut on viime aikoina ollut laiska blogin kirjoittaja. Syynä on ollut ensin pitkittynyt, voimia vienyt flunssa ja sen jälkeen ei vain aika ole riittänyt. 

Vuoden viimeinen kuukausi on menossa. On ollut paljon myrskyjä ja vettä on tullut riittävästi. Linnut alkavat olla vähissä, mutta joutsenia näkyy nyt runsaasti. Loviisanlahdellakin niitä on välillä kymmeniä.

Eräänä iltana lähdimme Pipomiehen kanssa merenrannalle katsomaan miten kovasti myrskyää. Ja myrskysihän se. Allekirjoittanut ei meinannut päästä autosta ulos, kun tuuli painoi ovea. Ja kun pääsin ulos, ei kuvaamisesta meinannut tulla mitään. Niin rajusti tuuli tarttui kameraan. Allekirjoittanut ei ole kaikkein kevyimmästä päästä, mutta silti tuuli heilutti jopa kuvaajaa... 

Rannalla ei myrsky ollut niin kova kuin kauempana merellä.





Kyhmyjoutsenet hakeutuivat suojaan kivikkoon.



Isokoskelot olivat menneet kaislikkoon suojaan. Rouvien frisuurit olivat mennä pahasti tuulessa sekaisin!

Ja arvatkaapas, mitkä taas ovat alkaneet?! No metsähommat! Tällä kertaa kävimme muutamana päivänä Vihdissä. Sattui niin somasti, että Vihdissä juuri nuo päivät satoi hieman lunta. 

Pipomies on elementissään, kun pääsee puunkaatoon! 

Allekirjoittanut auttaa minkä jaksaa, mutta parasta noissa päivissä olivat kuitenkin ruokatauot!

Nuotiovahti!

Nuotiolla grillattu makkara on niin hyvää! 


Eipä se lumi maassa pysynyt kuin pari päivää. Metsätöiden päätyttyä oli aika etsiä taas kuvattavaa! Olimme ystävien kanssa ajelulla, kun näimme pellolla laulujoutsenia. Nuoriso popsi masuansa täyteen. Lieneekö menossa tankkaus muuttomatkaa varten.





Myrskyistä huolimatta allekirjoittanut on uskaltautunut myös laivalle! Kävimme äidin kanssa Tallinnassa päiväristeilyllä. Jännittyneenä seurasin säätiedostuksia. Ja niinhän siinä kävi, että saimme laivalla heilua ja keinua oikein kunnolla. Menomatkalla söimme kahvilassa ja allekirjoittanut toi pöytään tarjottimilla evästä kieli keskellä suuta. Ensin mentiin vauhdilla muutama askel "alamäkeen", sitten seisahdus ja odotus, meneekö jalat alta... sitten taas muutama hoiperteleva askel... 

Ihme kyllä, kukaan ei saanut kuumaa teetä niskaan vaan onnistuin kunnialla taituroimaan kaiken pöytään.

Kovin oli harmaata...







Tallinnassa oli niin huono sää, että päätimme vain piipahtaa sataman läheisessä ostoskeskuksessa.












Satamaan palatessa ei sentään satanut ja tuulikin oli mielestämme tyyntynyt. Hämärtyvässä illassa satamaan laitetut jouluvalot loivat kaunista tunnelmaa.



Aika hiljaista oli ruokailussa.

Paluumatkalla menimme seisovaan pöytään syömään. Ruoka oli hyvää ja olimme tyytyväisiä kun laiva ei keinunut... Mutta, mutta... Puolisen tunti lähdön jälkeen alkoi taas linkous! Ja nyt vielä kovempana kuin tulomatkalla. Lopulta kävely oli hankalaa ja päätimmekin vetäytyä hyttiin. Mikäs siinä, oli ihan mielenkiintoista katsella hytin ikkunasta merelle. Onneksi kumpikaan meistä ei näköjään helposti tule merisairaaksi. 


Laiva oli koristeltu jouluun!

Tässä kuulumiset tältä erää. Luvassa ensi kerralla ainakin toinen laivamatka! 
Lopuksi kuva Loviisanlahden rakastavaisista. Hyvää joulukuun jatkoa!

But the greatest of thing of all is love...



























keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Lintuja ja auringonlaskuja

Marraskuu... Allekirjoittanut ei valitettavasti tykkää siitä lainkaan. Kuvaaminen on hankalaa, kun ei valo riitä. Jos on aurinkoa, pitäisi olla heti valmiina kameran kanssa menossa, tai mieluiten jo kuvauspaikalla, niin vähän aikaa valoa riittää. Säätiedotuksia seuraan siis tällä hetkellä tarkasti. Mutta! Ei hätää, muutama aurinkoinen päivä on ollut ja silloin olen sattunut olemaan vapaana ja kamera on ollut mukana! (No, se on lähes aina mukana).


Kävimme eräänä aurinkoinen päivä Helsingissä, Seurasaaren sillalla. Siellä en ole ennen käynyt kuvaamassa. Paikalla oli paljon kanadanhanhia ja sorsia. Kauempana näkyi joutsenia ja jopa yksinäinen silkkiuikku. Sorsat odottelivat kai ruokaa, sen verran innokkaasti alussa seurailivat allekirjoittanutta. Pian kuitenkin tajusivat, että olenkin tylsä tyyppi ilman muruja ja menivät takaisin omiin touhinsa.

No, jo on kumma, jos ei tällä hienolla esityksellä edes muutamaa murua heru!! Siis ei!! No jo on!!
Kun ei tipu ruokaa, niin minähän käyn nukkumaan...

Kaikkein hauskin oli kuitenkin paikalle saapunut nuori tukkasotka. Kaveri poseerasi antaumuksella. Ilme oli aika äksy, mutta niin näillä aina. Ruokaa eivät ihmiseltä huoli, joten ilmeisesti kiinnostuksen kohteena oli allekirjoittaneen kamera.


Hmm... epäillyttävän näköinen kahdella jalalla kulkeva suriseva otus. Mielettömän pitkä nenä!! Mitä se tuolla sillalla oikein touhuaa??!!





Kappas, jo on komea kaveri tuolla vedessä... 


Mustarasta ei pelännyt meitä lainkaan.



Seurasaaren sillalta ajelimme Suomenojalle. Siellä kuvasaalis jäi aika laihaksi. Suurin osa linnuista on jo lähtenyt lämpimämpiin maihin viettämään talvea.

Tuttu harmaasorsa pariskunta oli edelleen paikalla. Olivatkin ainoat uiskentelijat.


Lopuksi kävimme vielä Hernesaaressa ikuistamassa auringonlaskun. Aika pilvistä oli jo tässä vaiheessa, mutta vielä ehdin saada kuvan auringin viime säteistä.



























Aina ei säätiedotukseen ole luottamista. Eräänä allekirjoittaneen ja Pipomiehen yhteisenä vapaapäivänä piti olla kaunista ja aurinkoista. Illalla laitoimme kellon herättämään aikaisin, jotta olisimme auringon noustessa valmiina kuvauspaikalla. Arvaahan sen miten siinä kävi. Heti herättyäni näin, että on tulossa pilvinen ja pimeä päivä. Laitoin siis kellon soimaan myöhemmin ja vedin peittoa tiiviimmiin ympärille!

Kunnon yöunien ja herkullisen (ja runsaan) aamupalan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä ajelemaan ja katselemaan, löytyykö kuvattavaa.

Kävimme Teutjärvellä. Ennen lintupaikkoja allekirjoittanut kiljahti riemusta, säikäyttäen Pipomiehen perusteellisesti. Miten söpö aasin varsa! Se piti tietysti kuvata.












Oli lintujakin paikalla. Joutsenia oli paljon ja niitä tuli koko ajan lisää. Voi kun olisi ollut kirkkaampi sää!! Muutaman kuva sain kuitenkin räpsittyä.


Tööt, tööt... Laulujoutsenten ääni ei tee oikeutta niiden nimelle!















Muutama valkoposkihanhikin oli ruokailemassa.





Päädyimme lopulta Haukkavuorelle. Oli kovin sumuista, märkää ja ilta alkoi hämärtää. Maisemat ovat kuitenkin komeat, tänne pitää joskus tulla paremmalla säällä!

Tässä vaiheessa runsas aamupala oli muisto vain ja olikin aika lähteä kotiin syömään.




Loviisan rannoilla olen käynyt katsastamassa lintutilannetta. Eräänä kauniina päivänä paikalla oli kanadanhanhia, joutsenia, isokoskeloita ja sorsia Meri oli tyyni ja valo oli sininen. Sorsat laskeutuivat ja auringon valo paistoi niiden pikku räpylöiden ihon läpi. Kaunista!


























Isokoskelo uros vauhdissa. 



























Joskus käy niin, että kaikkein kauneimman, tai ainakin värikkäimmän kuvan saa napattua vasta auringon laskeutuessa. Ja varsinkin nyt on ollut monia iltoja, jolloin taivas on suorastaan kuin tulessa.


Päivän linturetkellä jäivät linnut (melkein) kuvaamatta, mutta auringonlasku oli henkeäsalpaavan kaunis!
Onhan siellä kokonainen lintuparvi, horisontissa!

















Ihana vaaleanpunainen ruusunikin tietää, että talvi lähestyy. Viimeinen kukka aukesi täyteen loistoon jo pari viikkoa sitten. Nuppu ei enää aukea, on liian viileää. Muut kukat ovatkin jo talvilevossa...

Hyvää marraskuun jatkoa! Saas nähdä mitä kuvaan osuu ensi kerraksi!