Räyskälä Vintage Drags 2017

Rakas lukijani! Tiedän, että monet odottavat jo Paras 2017 tuloksia. Valitettavasti Juryn jäsenten kiireiden vuoksi arvonta on vielä suorittamatta. Lupaan kuitenkin, että maaliskuun aikana saatte tiedot siitä, mikä kuva oli teidän mielestänne Paras ja ketkä ovat arvonnan voittajia.

Tuloksia odotellessa voisin muistella erästä kauniin kesäpäivän tapahtumaa, Räyskälän Vintage Drags. Olemme käyneet tapahtumassa jo useampana kesänä.

Tänä kesänä Pipomiehen loukkaantumisen takia, jenkin kuskina toimi allekirjoittanut. Olenhan toki ajanut Plymouthillamme aiemminkin, mutta nyt kyseessä oli pitkä matka. No, ajaminen meni ihan hyvin, vaikka jännitinkin automaattivaihteita. Ja onhan se ihan eri asia ajaa autoa, jossa on heppoja paljon enemmän kuin tavallisessa Corollassa ja moottorin tilavuuskin on ihan eri luokkaa.

Perillä Räyskälässä olimme ensimmäisten joukossa ja saimme hyvän paikan. Lähdimme heti katsomaan, millaisia autoja oli paikalla.

Upea! Takana näkyy tuttu Plymouth Satellite.
Gorgeous! Behind this car You can see our Plymouth Satellite.

Kaunis Dodge Challenger, katsokaa mikä väri!
Beautiful Dodge Challenger, look what a color!

Hieno!
Great!

Kun olimme katselleet autoja jonkin aikaa, alkoi kilpailuun osallistujien paraati.

Plymouth RoadRunner -71, kuljettajana legendaarinen Jokke Hakkarainen

Plymouth RoadRunner -71, driver legendary Jokke Hakkarainen

Hieman vanhempia autoja, upeita!
Little bit older cars, gorgeous!

Ja sitten päästiinkin asiaan! Eli ajoihin! Kaikkein hienointa ovat tietysti burn out osuudet, eli renkaiden lämmittelyt.

Hot Rod

Hieno, vanha pick up.
Great looking, old pick up.

Kohta päästään vauhtiin!
Soon we gonna go!

Burn Out!

Kaksi upeaa Rodia!
Two gorgeous Rod!

Kunnon savut!
Lot of burnout smoke!

Välillä kilpailussa oli taukoja, silloin menimme tietenkin Pipomiehen kanssa syömään eväitä. Koko ajan kävi joku juttelemassa, kyselemään meidän autosta ja esittelemään omaansa. Ihmiset olivat hyvällä mielellä, kuten Räyskälässä aina.

Kyllä näitä jaksaa katsella...
I could watch these all day long...

Räyskälässä oli toki muutakin katseltavaa, kuin hienoja autoja. Kentällä oli koko ajan lentotoimintaa. Purjelentokoneita nousi lentoon ja laskeutui.

Tapahtumapaikan yllä lenteli myös vanha lentokone. Sen lentoa taivaalla oli hauska seurata. Kyseessä on Viima-koulukone. Suomessa asuva englantilainen Phil Lawton hankki koneen Saksasta. Kone on kunnostettu täysin alkuvuosien asuun.  Koneen kylkeä koristaa Suomen ilmavoimien alkuvuosien tunnus, sininen vaakatasoon asennettu hakaristi valkoisella pohjalla.

Suomen ilmavoimien v. 1939 valtion lentokone tehtaassa valmistettu Viima-koulukone.

VL Viima, constructed  year 1939 by the State Aircraft Factory.

Tämä Challenger on kyllä allekirjoittaneen mielestä SE AUTO!
I have to admid that in my mind this Challenger is THE CAR!

Start!

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten myös tämä kiva päivä Räyskälässä. Ensi kesänä Vintage Drags tapahtuma järjestetään eri paikassa, Oripään lentokentällä. Sinne on pakko päästä 😊.
Allekirjoittanut ajeli rauhallisesti kotiin, matkalla syötiin vielä loput eväät...

Sininen hetki.

Blue hour.

Tässä kaikki tällä kertaa. Jotta totuus ei unohdu, loppuun kuva maaliskuulta. Nyt on vielä talvi!

Hyvää maaliskuun jatkoa!

Amerikan ihmeitä ja lentoharjoituksia

Nyt ne ovat saapuneet! Syyssateet ja pimeys! Ja kohta alkaa marraskuu, se ikävistä ikävin kuten asia laulussa ilmaistaan...
Tässä kirjoituksessa sen ikävyyden torjumiseksi kauniita autoja ja ihania lintuja!

Jenkkiautonäyttely (Yankee Car Show) 2016 Lahti

Allekirjoittanut alkaa aina odotella tätä näyttelyä jo monta viikkoa aiemmin. Joka vuosi näyttelyssä on toinen toistaan kauniimpia autoja. Ja ihmiset mukavia ja leppoisia. Tänä vuonna pääsimme näyttelyyn sunnuntaina. Luulimme, että silloin ei olisi niin paljon ihmisiä, mutta olimme väärässä.

Parkkipaikat olivat jo aivan täynnä, kun pääsimme perille, saimme lopulta automme parkkiin monen sadan metrin päähän. Tämä tosin näyttää olevan kohdallamme sääntö, ei poikkeus. Näin käy yleensä aina kun menemme jonnekin. Vaikka nytkin olimme hyvissä ajoin perillä.

Eipä tuo haitannut, kamera kaulaan ja menoksi! Nythän oli lyhyt putki kamerassa, joten se ei edes painanut mitään.

Richard Rawlings  on tuttu ohjelmasta Fast N' Loud
Gas Monkey Garagen omistaja

Ensimmäiseksi allekirjoittanut halusi nähdä amerikan kuuluisuuden! Miehen, jonka takia ne parkkipaikat taisikin olla niin täynnä.

Tällä kertaa hän löytyi helposti. Richard Rawlings seisoi lavalla ja halukkaat pääsivät häntä sinne tervehtimään. 

Allekirjoittaneelle ei ollut tullut pieneen mieleen, että tämä herra on niin suuri julkkis Suomessa, että hänen luokseen pääsyä jonotettiin yli 2 tuntia... Ei kiitos, totesimme ja tyydyin ottamaan kuvan kauempaa, lavan edestä. 















Sitten keskityimme näyttelyn muuhun tarjontaan, eli autoihin! Ensimmäiseksi piti käydä tietenkin katsomassa näyttelyn Moparit!

Hieno Dodge Charger RT 1970

Autonäyttelyssä kuvaaminen on ihan oma lajinsa... Ainakin näin harrastelijalle. Aluksi menee aikaa, että löytää oikeat säädöt, automaattista en halua käyttää. Ensimmäiset kuvat on liian valoisia, seuraavat liian tummia. Lopulta osuu oikeat säädöt kohdalle. Ja vähän ajan päästä niitä taas muutetaan. Nykyään onneksi jo sen verran on tuntumaa, että säädöt löytyy aika nopeasti.

Tuttu auto Loviisasta Plymouth Barracuda 1972

Tässä varmaan eräs näyttelyn kuvatuimmista autoista. Richard Rawlings olisi kuulemma halunnut ostaa auton 70 000 dollarilla, mutta omistajat eivät myyneet.
Ford Model a Cabriolet "Eldorod" 1931

Nykyään autonäyttelyissä kuvataan paljon. Osa kuvaa kameralla ja osa kännykällä. Välillä itseäkin huvittaa kun yrittää saada sen parhaan mahdollisen kuvan. Siinä sitä ensin odottaa, että ei olisi kovin montaa ihmistä ihan auton vieressä. Sitten etsii sopivaa kuvakulmaa, kurkottelee ja kyyristelee. Lopulta ottaa kuva ja huomaa, että ympärillä on kymmenen jotka tekee samaa...

Dodge Challenger RT 1970

Imperial Crown 4 door hardtop 1959

Cadillac Coupe de Ville 1959

Omasta mielestäni yksi kauneimmista: Chevrolet Styleline 1954

Allekirjoittanut jaksoi hyvin muutaman tunnin kävellä ja kuvata, mutta lopulta alkoi olo olla kuten allaolevan kuvan kaverilla...

HUI!!

Eli alkoi suuta kuivaa ja nälkäkin alkoi tulla, joten oli aika lähteä kotiin. Hieno näyttely taas. Hyvä Lahti! Kiitos järjestäjille.

Paljon lisää autojen kuvia kirjoituksen lopussa olevan linkin päässä!

Muuttoliikettä

Kanadanhanhia lentää peltojen yllä eräänä kauniina iltana.

Olemme Pipomiehen kanssa käyttäneet vapaa päivät ja illat ahkerasti lintujen tarkkailuun. 

Vielä muutama päivä sitten sääkin oli tähän mitä parhain. Iltaisin oli myös upeita auringonlaskuja, jolloin lintukuviin tulee kauniita sävyjä.

Samalla pellolla oli myös joutsen perhe. 

Ilta-auringossa kanadanhanhet laskeutuivat pellolle.

Laulujoutsen ilta-auringossa.

Pari päivää myöhemmin meillä oli molemmilla vapaata. Lähdimme aamusta jo katselemaan näkyykö lintuja. Ensin ajelimme tutulle pellolle.

Siellä joutsen perheen nuoriso harjoitteli lentoon lähtöä.

Aloitetaan rauhallisesti...

Lisätään vauhtia...

Ja sitten lentoon!!

Osa joutsenista oli uimassa läheisellä joella.

Jonkin ajan kuluttua Pipomies keksi, että lähdetäänpä ajelemaan muuallekin. Tabletilta katselimme, missä lähistöllä olisi sellaisia paikkoja, jossa saattaisi olla muuttolintuja. 

Päätimme käydä Sääksjärvellä, joka on Kausalan lähistöllä. Järvellä oli useampi iso parvi valkoposkihanhi uimassa. Parvien pyörivää liikettä oli jännä katsella. Mieleen tuli hyrrä tai jokin vastaava. 

Valkoposkihanhia

Valkoposkihanhia oli tuhansia myös pellolla järven vieressä. 

Miten niin tuhansia, yksin minä tässä olen... Kuka sinä olet? Allekirjoittaneen kamera sai taas linnun uteliaaksi...

Sääksjärveltä ajelimme Kausalaan ja sieltä jonnekin... Tabletin avustuksella löysimme itsemme lopulta jostakin todella korvesta, pieneltä, todella kuoppaiselta peltotieltä. No, tabletti näytti, että tämä tie vie takaisin Kausalaan, joten eteenpäin... Tavallinen henkilöautomme ei ehkä ole soveliain tällaisille teille...

Lopulta pääsimme paremmalle tielle. Kävimme katsomassa Leininselällä kuinka tuuli alkoi muuttua myrskyksi. 


Pakkohan se oli sitten taas myöntää, että oli aika suunnistaa kotia kohti. Takaisin tullessa kävimme Sääksjärvellä katsomassa miten valkoposkihanhet pärjäsivät myrskyssä. Eipä heillä näyttänyt olevan mitään hätää, siis rauhallisin mielin kotiin.

Lopuksi vielä kävimme katsomassa auringonlaskun Hopom järven rannalla.

Tässä kaikki tällä kertaa!

Lisää autokuvia löydät kun klikkaat tästä

Muistakaapa varoa kummituksia ja muita kauheuksia..!!

Sapokka ja Stadi

Syyskuu!

Eipä voi enää allekirjoittanutkaan muuta väittää, kyllä syksy on tullut! Ja kohta pääsee kuvaamaan muuttolintuja. Se on yksi syksyn hyviä puolia. Vaikkakin syksyllä muuttajien kuvaamisessa on eri tunnetila kuin keväällä. Haikeus ja pieni surumielisyys yhdistyvät lintujen kauneuden ihailuun. Ja onhan luontokin kaunis.

Kaarisiltaa pitkin puistoa ihailemaan.

Allekirjoittanut aloitti kuitenkin syyskuun ihailemalla Kotkan Sapokkaa anopin kanssa. Valitettavasti päivä oli pilvinen, mutta ei sentään satanut.

Sapokassa on paljon nähtävää. Kauniita puita ja kasveja, mutta myös taidetta, perhosia ja lintuja!!

Minua on petetty!!!... Ei vaan, tajusin kyllä heti ettei kyseessä ole oikea kattohaikara :)

Tämä söpö sorsa sen sijaan on oikea. Kovin innokkaana lähestyi ensin allekirjoittanutta, mutta sitten kun ei saanutkaan makupaloja lähti äänekkäästi protestoiden pois. Sapokassa lintujen ruokkiminen on kielletty, mutta kyllä sorsa tietää mikä on ihmisen tärkein tehtävä...

Vesiputous taitaa olla monille suurin syy tulla Sapokkaan. Ja onhan se hieno.

Kaunis kärhö allekirjoittaneen lempivärissä!

Vielä joku lumpeenkukkakin oli voimissaan.

Huomaa kuvasta vihreän monet sävyt!

Sapokassa oli kauniita kukkaistutuksia. Me tietenkin anopin kanssa ihailimme niitä pitkään ja hartaasti. Voi kun osaisi omaankin pihaan suunnitella jotain näin kaunista...

Amiraalikin tykkää kukista... Tämä yksilö on hieman "reissussa rähjääntynyt!"

Tätä kaunoista en tunnistakaan. Ystäväni kertoi että tämä on kelloköynnös.

Cosmoskukan sen sijaan tunnen. Ihanan pinkki väri!

Sapokkaan kannattaa mennä myös kauniina syysiltana, putous on silloin kauniisti valaistu. Me kuitenkin lähdimme syömään! Raittiissa ilmassa tulee nälkä!

Malmi ja Stadi

Allekirjoittanut on Pipomiehen kanssa käynyt cruisailemassa.  Kävimme Helsingissä. Ensin ajoimme Malmilla, jossa oli Pre-Party.

Pääsimme lähtemään kotoa vasta klo 18 jälkeen, joten olimme Malmilla aika myöhään.

Mielestäni lentokentän rakennukset ovat kauniita!

Malmin lentokenttää uhkaa Helsingin kaupungin aikomus muuttaa lentokenttäalue asuinalueeksi. Paikalla oli henkilöitä keräämässä nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa esitetään lakia säädettäväksi Helsinki-Malmin lentokentä suojelemiseksi.

Kovin kauaa emme olleet Malmilla, sillä kaikki muut alkoivat lähteä kohti Kauppatoria ja Stadi cruisingia. Mekin siis lähdimme käymään Helsingin keskustassa.

Hämärää...

Jenkkiautoja oli paljon kaupungilla ja ihmisiä. Torille emme edes viitsineet auton kanssa yrittää, vaan veimme oman automme kauemmas parkkiin ja kävelimme torille.

Toria reunustavat rakennukset iltavalaistuksessa.

Torilla musiikki soi ja ihmiset kuljeksivat autoja ihailemassa. Paikalla oli paljon autoja. Moni oli viimeistä kertaa tänä vuonna torilla, onhan seuraava Stadi Cruising vasta lokakuussa ja silloin monilla on jo auto laitettu talvilevolle.

On se kiiltävä kromi upiaa...

Kaunis auto ja huomaa kivan väriset terassi tuolit kadulla.

Olimme torilla kauan. Näimme paljon tuttuja, joiden kanssa rupatellessa aika kului huomaamatta. Mutta lopulta oli pakko lähteä omalle autolle ja kotiin.

Kun tulimme automme luo huomasin, että SkyWheel Helsinki sattui juuri loistamaan samanvärisenä kuin meidän auto. Pakkohan siinä oli sitten Pipomiehen asetella auto niin, että saadaan molemmat samaan kuvaan.

Ja merikin näyttää samanväriseltä kun siihe heijastuu maailmanpyörän värit.

Värit kohdillaan!

Tyytyväisinä lähdimme Pipomiehen kanssa kohti kotia. Olihan ilta ollut tosi mukava!

Kauneutta omalla pihalla!

Tässä kaikki tällä kertaa.

Hyvää syyskuun jatkoa! Nautitaan kauniista kukista, perhosista ja syyspäivistä!