Vuokralaiset saapuivat!

Rakas lukijani, nyt olemme blogissa jo alkuvuodessa 2020 😉 . Helmikuussa hiihtolomien aikaan kaikki oli vielä normaalia... Sanotaanko, että aikaa ennen koronaa. Vaikkakin maailmalta oli jo kuulunut huolestuttavia uutisia, emme me Suomessa olleet vielä asiaa paljoa miettineet.

Äidin luona

Kävin äitini ja veljeni luona kylässä helmikuun puolenvälin paikkeilla. Katselin ja kuvasin pikkulintuja, jotka kävivät ruokailemassa äidin ruokintapaikalla. Ja kyllä niitä kavereita olikin paljon! Tali-, kuusi-, sini- ja hömötiaisia oli vaikka kuinka monta. Punatulkut olivat hieman arempia ja istuskelivat kaukana kuusien oksilla.

En mene yleensä ruokintapaikalle, vaan kuvaan linnut ikkunan läpi. En halua häiritä pikkuisia. Ja kun "putken" valovoimakaan ei ole niitä kaikkein parhaimpia, kuvat ovat epätarkkoja. 

Hömötiainen ja kuusitiainen syömässä sopuisasti samalla "lautasella" 😊

Tiesitkö muuten, että hömötiainen on Suomessa erittäin uhanalainen! Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen toteuttamien pesimälinnustolaskentojen mukaan hömötiaisten määrä on vähentynyt 2000-luvulla noin 50 prosenttia. 

Talitiaisia herkuttelemassa.

Maasta löytyy paljon pudonneita siemeniä.

Toisten syödessä yksi talitiaisista piti muita tiukasti silmällä! 

Tänä talvena ei paikalla näkynyt harmaapäätikka pariskuntaa. Mihin lienee pariskunta mennyt, sitä mietimme useamman kerran. Se on ollut tuttu näky äidin takapihalla jo monena vuonna, mutta ei tänä vuonna. Toivottavasti ne saapuvat taas ensi talvena.

Käpytikka sen sijaan kävi paikalla monta kertaa päivän aikana.

Käpytikka pyrähti paikalle hetkeksi, suostui kauniisti poseeraamaan.

Katsellessamme lintuja ruokailemassa, huomasimme kaarnan liikkuvan kuusessa! No, kaarnahan ei liiku, vaan kyseessä oli puukiipijä. Tällä pikkulinnulla on pitkä ja ohut, kaareva nokka, joilla se kaivelee

kaarnan rakosista ja puunrungoilta pikkuötököitä ruoaksi. Kaikenlaisia herkkuja sitä jotkut harrastaakin 😉.

Puukiipijää voi olla hankala huomata puunrungolla, sillä on hyvä suojaväri!

Äidin luona on aina niin ihana käydä! Hänellä on aina tuoretta pullaa, leipoo maailman parhaimmat korvapuustit ja kanelipullat. Siinä allekirjoittanut sitten popsii niitä hyvillä mielin kun samalla rupatellaan ja parannetaan maailmaa. Ja katsellaan lintujen touhuja! 

Ensimmäiset vesilintu havainnot

Alkutalvi oli allekirjoittaneella tosi kiireinen. Joten lintujen katselut jäivät tekemättä.

Mutta sitten tuli 13.3. ja kaikki muuttui! Toimin tietotekniikan tuntiopettajana eri kansalaisopistoissa ja tuona päivänä arvasin, että kevään opetukset on opetettu. Kaikkialla puhuttiin koronasta. Ja kouluja suljettiin. Kävin seuraavalla viikolla vielä pitämässä yhdet opetustunnit, mutta sitten tuli päätös, että lähiopetukset lopetetaan.

Onneksi sain vielä monta viikkoa opettaa etänä. Vapaata tuli kuitenkin paljon lisää. Ja sehän korjataan sillä, että otetaan kamera kainaloon, eväät kylmälaukkuun ja suunnataan luontoon! Ja heti 14.3. mentiinkin Loviisan Sarvisaloon katsastamaan, joko muuttolintuja on saapunut. Näimme muutamia joutsenia kaukana. 

Kanadanhanhet olivat saapuneet!

Sorsapari uiskenteli aika lähellä. Otin kuvia ja samalla huomasinkin, että kyseessä ei ole heinäsorsa, vaan uivelo pari. Hieno havainto heti ensimmäisellä linturetkellä. Ehdin ottaa kuvan uivelo naaraasta vedessä, sitten jostain ilmestyi vene ja säikäytti linnut ja ne lähtivät lentoon. Onneksi sain jonkinlaisen kuvan uivelo koiraasta lennossa. Mielestäni uivelo koiras on yksi kauneimmista vesilinnuista.

Uivelo naaras

Uivelo koiras vauhdissa.

Päätimme ajella vielä Kabböleen. Kabbölessä ei ollut muita, kuin jossain kauempana pari isokoskeloa. Mutta matkalla näimme parikin mukavaa kaveria.

Kettu oli selvästikin saanut vainun jostain kiinnostavasta, se jatkoi matkaansa koko ajan jotain nuuskien!

Ihan sellainen tunne, että joku tuijottaa...

Olipa mukava päästä luontoon ja näkemään eläimiä! Ja heti ensimmäisellä kerralla näimme näin paljon kaikkea! 

Viikon päästä olimme seuraavan kerran liikenteessä. Tuolloin teimme vain "pikaisen" reissun. Ilmakin oli kamala. Satoi räntää, tuuli hurjasti ja oli todella kylmä!

Näimme nyt ensimmäiset kyhmyjoutsenet. Laulujoutsenia näimme jo edellisellä kerralla, mutta ne olivat silloin niin kaukana, ettei niistä saanut kuvaa.

Kyhmyjoutsen ei kylmästä ja räntäsateesta ollut millänsäkään.

Löytyykö sieltä mitään syötävää??

Paikalle olivat saapuneet myös tukkasotkat. Harmillisen kaukana olivat nekin! Ne ovat niin hauskan näköisiä! Tiesitkö, että tukkasotka on englanniksi Tufted duck, eli töyhtö ankka? Hyvin kuvaavat molemmat nimet tätä lintua!

Tukkasotkien kokoontuminen.

Omalla pihalla

Saimme taas sinitiais vuokralaiset pönttöön tänä keväänä, noin viikkoa aikaisemmin, kuin muina vuosina. Tai ehkä me vaan huomasimme ne tänä vuonna aikaisemmin, tiedä häntä. Kuitenkin, eräänä aamuna hän vaan oli siinä, pöntön edustalla olevassa koivussa. Huomasin hänet, kun avasin sälekaihtimet. Voi sitä allekirjoittaneen ja Pipomiehen innostumista!! Allekirjoittanut haki heti kameran, onhan se nyt saatava ikuistettua tämä(kin) hetki!!

Pönttö näyttää vapaalta! Kun vaan ei tässä olisi niin uteliaita naapureita, koko ajan kuvaavat mitä me tehdään!

Tämä pönttö on nyt virallisesti meille varattu!!

Näin siis alkoi meidän lintuharrastus vuosi 😃. Innolla kohti uusia havaintoja ja retkiä! 

Tässä kaikki tällä kertaa. Hauskaa toukokuun jatkoa!

Äkäisiä joutsenia / Crabby swans

Kesä on kauneimmillaan! Allekirjoittanutta hieman nyt nolattaa, sillä blogissani ollaan vielä täysin alkukevään tunnelmissa. Mutta ehkä näitä jäisiä ja hieman lumisia kuvia on mukavampi katsella kun kaikkialla on jo kauniin vihreää.

Olemme ahkerasti käyneet Pipomiehen kanssa lintu- ja luontoretkillä. Kuvattavaa on ollut paljon, jopa niin paljon, että suurin osa kuvista odottaa vielä koneella läpikäyntiä. Eihän sitä ehdi koneella istua, kun pitää lintuja ja muita eläimiä olla tarkkailemassa luonnossa.

Jäiden sulaessa

Eräänä päivänä päätimme tehdä vain lyhyen tarkkailuretken. Menimme tutulle paikalle katsomaan oliko paikalla paljon muuttajia.

Ensimmäiset merimetsot ilmestyivät, kun jään reuna pakeni kauemmas merelle. Ne oleskelivat jään reunalla. Välillä joku niistä ui meressä ja pyydysti kalaa. Merimetso jakaa jyrkästi mielipiteitä. Monet pitävät sitä erittäin haitallisena tulokaslajina.

Merimetsoja
Great cormorants

Paikalla oli paljon muitakin lintuja. Useimmilla oli menossa reviiritaistelut tai kosiomenot. Siinä sitä sitten Pipomiehen kanssa ihmeteltiin villiä menoa.

Merihanhilla oli kuitenkin jo parinsa ja reviiriäkään ei oltu täältä hakemassa, joten ne uiskentelivat rauhallisena vedessä. Merihanhen arvellaan olevan kesyhanhen kantamuoto. Se on suurikokoisin harmaahanhilaji. Rehellisesti allekirjoittaneen täytyy tunnustaa, että harmaahanhien tunnistus oli alussa todella vaikeaa. Merihanhi oli ensimmäinen jonka opin tunnistamaan. Paljon on näissä tunnistus asioissa vielä opeteltavaa.

Tämä merihanhi päätti lähteä kävelylle jäälle.
This taiga bean goose decide to take a walk on the ice.

Kanadanhanhi
The Canada goose

Joutsenten elämä oli tässä vaiheessa täynnä draamaa ja vaarallisia tilanteita! Aina kun uusi pari tai muutama joutsen laskeutui merelle tai jäälle, hermostuivat jo paikalla olevat joutsenet. Uudet tulokkaat saivat varsin pian todeta, etteivät ole lainkaan tervetulleita.

Kyhmyjoutsenen uhoaminen, siipien ja höyhenten pörhistely on upeaa katsottavaa, mutta en haluaisi olla se, joka joutuu niiden "iskun" kohteeksi.

"Minä olin täällä ensin, häivy!!"
"I was here first! So go away!"

"Juu, juu, menen, älä nyt hermostu!"
"Yes, yes I'm going don't lose your nerve!"

Näimme merikotkan pitävän neuvottelua variksen kanssa. Mietimme Pipomiehen kanssa mitä ne keskenään voisivat jutustella...

Varis: "Kuule, minulla on nälkä, käypä pyydystämässä meille kala."
Merikotka: "Ei kuule, mulla on parempi idea! Odotellaan tässä nyt ihan rauhassa. Kohta tulee saukko, käy siltä varastamassa meille kala".

Kuvasta näkee hyvin, miten paljon variksella ja merikotkalla on kokoeroa. Eli, jos mielestäsi varis on iso lintu...

Varis ja merikotka
 The Hooded crow and the White-tailed eagle

Siinä joutsenten ja muiden lintujen tarkkailun lomassa, huomasimme liikettä kauempana jäällä. Ja kukas siellä olikaan! Eräs saukoista oli paikalla. Se sukelteli ja pyydysti kaloja, toi niitä jäälle ja popsi ne kaikessa rauhassa suuhunsa. Sitä eivät levottomat ja äkäiset linnut juurikaan häirinneet. Paisti eräs varis, joka välillä kävi ärsyttävästi nykäisemässä kalan pyrstöstä, vaikka kala oli jo häviämässä saukon sisuksiin. Varis kokeili onneaan, mutta kyllä kaikki kalat päätyivät saukolle.

Tämä oli tänä keväänä viimeinen kerta, kun tapasimme saukko ystävämme. Toivottavasti saamme ihailla sitä taas ensi keväänä.

"Hetkinen, tarkkaileeko joku minua?"
"Wait a moment, is someone watching me?"

Merellä oli runsaasti sympaattisia isokoskeloita. Joka kerta nähdessäni isokoskelo naaraan, tunnen sitä kohtaan suurta sielujen sympatiaa! Meillä on eräs samanlainen piirre molemmilla! Aina huono hiuspäivä!

"Älä tuijota, ei oma kampauksesi ole yhtään parempi!"
"Don't stare, you have a bad hairday too"

Tällä kertaa olimme liikkeellä ilman eväitä! Eli siis jonkin ajan kuluttua olikin jo aika lähteä kotiin. Jotta jaksaa taas lähteä seuraavan kerran lähteä luontoa katsomaan.

Taistelu pellolla

Sanovat, että joutsen liikkuu maalla todella kömpelösti. Ja siltähän se yleensä näyttääkin. Mutta keväisin ne ovat maallakin todella nopeita. Tämän saimme taas havaita, kun katselimme laulujoutsenia eräällä pellolla.

Pellolle laskeutui laulujoutsen pariskunta kovasti melua pitäen. Ne aloittivat soidinmenonsa heti laskeuduttuaan.

"Täältä tullaan!"
"Here we come!"

Laulujoutsenten duo laulua...
The Whooper swan duo...

Äkkiä jostain kauempaa pellolta tulokkaita saapui häätämään erittäin hermostunut ja äkäinen laulujoutsen. Tulokas sai kunnon läksytyksen. Joutsenet juoksivat pellon poikki hurjaa vauhtia. Toinen joutsen ajoi toista takaa, nyppi pyrstösulkia ja iski nokallaan milloin mihinkin. Ja toinen juoksi pakoon, minkä kerkesi.

Kanadanhanhet katselivat joutsenten yhteenottoa silmät pyöreinä.
Canada geese are wondering what the swans are doing.

Lopulta pakoon juossut antoi periksi, nousi siivilleen ja lähti. Sen pari lähti myös pois paikalta. Voittaja pörhisteli pellolla ja sen pari tuli sen luokse. Lopulta ne alkoivat syödä rauhallisena. Juuri kun tilanne rauhoittui, saapui paikalle jostain nuori laulujoutsen. Se suorastaan "hiipi" paikalle. Piti päätänsä alas laskettuna. Kai silläkin on jokin merkitys.

Nuori joutsen käveli hyvin hitaasti vanhemman pariskunnan ohi ja piti koko ajan päätänsä alas laskettuna. Se pääsi onnellisesti äkäisen joutsenen ohi. Mutta! Sitten nuori reppana meni nostamaan päänsä! Tämä ei miellyttänyt äkäistä joutsenta, vaan se ryntäsi heti nuoren joutsenen luokse. Nuori joutsen laski taas päänsä ja tilanne rauhoittui. Mielenkiintoista...

Arka nuori laulujoutsen ja merihanhi.
Young Whooper swan and Taiga bean goose.

Me lähdimme katsomaan mitä muualta löytyy.

Kauriita

Erään metsän reunassa näimme valkohäntäkauriita. Ne olivat ruokailemassa. Ne jatkoivat ruokailuaan meistä välittämättä. Välillä joku niistä nosti katsettaan ja varmisti, ettemme ole tulossa liian lähelle tai nouse ulos autosta.

Mitä! Kuinka monta jalkaa on tällä valkohäntäkauriilla?!
What! How many legs does this White-tailed deer have?!

No, neljä tietysti! Sen takana oli pienokainen. Se katseli meitä välillä uteliaana.
well, four of course! There was a little deer behind her. 

Vähän matkan päässä puron laidalla oli metsäkauris. Tällä uroksella oli mukana naaras, mutta se pysytteli puiden takana piilossa. Uros oli komea sarvipää.

Metsäkauriin erottaa valkohäntäkauriista koosta, metsäkaurin on pienempi. Lisäksi metsäkauriilla ei ole valkoista hännän alusta vaan sen hännän ympärys, eli siis peppu, on vaalea. Ja sillä on hyvin pieni häntä verrattuna valkohäntäkauriiseen.

Metsäkauris uros
Roe deer male

On ne hienoja eläimiä nämä kauriit! Mutta ilta alkoi hämärtää. Eli aika lähteä kotia kohti. Matkalla näimme vielä kevään ensimmäiset kurjet! Voi miten kauniita! Kurjet tulivat niin lähelle, että sain hyvä kuvatkin niistä.

Kurki
The Crane

Kotipihalla tapahtuu

Kirjosiepot saapuivat pihaamme! Ne ottivat heti hallintaansa kaksi uusinta pönttöä. Sen sijaan toisin kuin viime vuonna, ne eivät tällä kertaa saaneet häädettyä talitiaisia pois pöntöstä. Sinitiaiset pesivät jo kolmatta vuotta samassa pöntössä. Nekin kirjosieppo yritti häätää, kuten joka vuosi, mutta tulos oli sama, ei onnistunut!

Kirjosieppo naaras
European pied flycatcher female

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi viikolla alkaa jo kesäkuu! Nähdään!

Hetki ennen ensilunta

Marraskuu on jo puolessa välissä ja joulua kohti mennään. Apua, mihin aika häviää! Onneksi marraskuun alku ei olekaan ollut niin kamalan pimeä ja synkkä. Siihen vaikuttaa se, että lumi tuli niin aikaisin tänä vuonna. Tosin nythän se kuulemma sulaa...

Tämän blogin kuvat on otettu juuri ennen lumen tuloa. Silloin kun vielä oli paljon hanhia ja joutsenia pelloilla.

Loviisan seudulla

Piekana

Eräänä päivänä olimme ajelemassa Loviisan saaristossa, kun näimme piekanan kaartelevan peltojen yllä.

Taas allekirjoittanut osoitti tiettyjä akrobaattisia taitoja, jotenkin sitä vaan aina ehtii autosta ulos vaikka se ei ole vielä edes pysähtynyt.

Tässä linnussa meillä riitti Pipomiehen kanssa ihmettelemistä! Pyydysti pellolla ja lähes heti kun oli noussut ylös ja lentänyt puiden taakse ilmestyi jo esiin toiselta puolen metsikköä! Mikä nopeus!

No, jonkin ajan päästä linnun nopeuden salaisuus paljastui! Niitähän olikin kaksi!

Näitä piekanoja ihaillessa saimme myös joutsen perheen seuraksemme.

"Laskutelineet alas! Nopeasti!"

"Juuri ja juuri laskeuduttiin kiitoradalle!" 

"Mekin ollaan täällä!" Kanadanhanhia ei sovi unohtaa, ne eivät kuitenkaan laskeutuneet pellolle vaan jatkoivat matkaansa.

Jätimme joutsenet ja piekanat omiin puuhiinsa ja lähdimme eteenpäin.

Kovin kauas emme kuitenkaan ehtineet, kun näimme takaa-ajon. Korppi ajoi takaa merikotkaa. Tätä paria ei kauaa ehtinyt ihailla, vauhdilla ne lensivät jonnekin näkymättömiin.

Sitten alkoikin ilta lähestyä. Aika lähteä kotiin. Mutta eihän sitä suoraan voi kotiin mennä, piti vielä käydä katsomassa eräällä pellolla olevia joutsenia.

"Eikö täällä saa edes syödä enää rauhassa!"

Taas kerran hieno havainto päivä. Valon vähyys hieman harmitti, mutta saimmehan katsella upeita lintuja.

Virolahti

Aina on aikaa käydä Virolahdella, ainakin pitäisi olla. Virolahdesta on tullut meille sellainen speciaali paikka. Aina kun menemme sinne, näemme jotain meille ainutlaatuista. Niinpä kun meille nyt sattui yhteistä vapaata, napattiin eväät mukaan ja suuntasimme Virolahdelle.

Merellä oli kova tuuli.

Näimme kauniita ja niin siroja metsäkauriita. Ne tulivat ensin metsän reunaan ja sitten lähtivät kävelemään peltoa pitkin. Ilmeisesti emo ja kaksi pienoista. Meno oli kovin varovaista. Kolmesta ainakin yksi piti vahtia toisten syödessä.

"Hmm... tuolla on joku, mutta näyttää vaarattomalta..."

"Miksi se surisee..."

Eteenpäin, kohti avaraa, isoa maailmaa...

Kauriiden ihailun jälkeen lähdimme käymään Kurkelassa. Jos vaikka meille kävisi tuuri ja näkisimme siellä taas petolintuja. Kurkelassa niitä näkyy useimmiten.

Eikä pettänyt Kurkela tälläkään kertaa, siellähän istua nökötti hiirihaukka tolpan päässä. Jonkin aikaa katselimme
sen oleilua, mutta sitten päätimme jatkaa matkaa.

Ajelimme eteenpäin hitaasti, peltoja ja metsän reunoja tähyillen. Ettei vain mitään mielenkiintoista jäisi huomaamatta.

Ja sitten näimme pienen linnun metsästävän pellon yllä. Olen joskus ennenkin nähnyt samanlaisen, mutta vain kerran saanut kuvan, sekin todella huono. Nyt onnistui hieman paremmin, vaikka olikin jo aika pimeää ja lintu oli koko ajan selin allekirjoittaneeseen.

Saanko esitellä isolepinkäinen...

Hienolta näytti tämän linnun paikallaan lento. Kerrassaan taidokasta, sanoisin.

Seuraavalla pellolla oli paljon joutsenia. Ja niiden kanssa erilaisia hanhia. Valkoposkihanhia, tundrahanhia ja ilmeisesti myös metsähanhia. Nyt allekirjoittanut tyytyi kuvaamaan lintuja autosta. Minua nimittäin vahdittiin! Rajavartiosto lähti peräämme isolepinkäisen kuvauspaikalta. Jännitti vähän tuleekohan noottia tai mistä on kyse. Rajavyöhyke on nimittäin ihan muutaman metrin päässä.

Hyvin varovasti avasin ikkunan ja laitoin kameran objektiivin hissukseen ikkunasta ulos. Ja kuvasin. Rajavartija seisoi lähes vieressä, mutta ei sanonut mitään. Otin muutaman kuvan, suljin ikkunan ja Pipomies lähti ajamaan. En tiedä mistä lienee oli kyse.

Kaikki sulassa sovussa

Välillä hanhet ottivat pienen lento pyrähdyksen.

Kurkelan reitin jälkeen ilta alkoi hämärtää, oli aika lähteä kotiin.

Ensi lumi satoi maahan pari päivää reissun jälkeen.

Metsätyötkin ovat jo alkaneet ja ensimmäiset makkarat on jo ehditty grillata nuotiolla lumisessa metsässä...

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla käydään risteilyllä ihmettelemässä dinosauruksia!