Hääpäivän retki Tammioon ja Ulko-Tammioon

Meillä oli ihan erityinen päivä viime heinäkuussa. Juhlistimme 20 vuotishääpäivää! Ja koska luonto on meille tärkeä, lähdimme päivän kunniaksi retkelle. Olimme jo pitkään miettineet, että olisi ihana jossain vaiheessa käydä Ulko-Tammiossa. Ja nyt oli aika toteuttaa tämä retki!

Ulko- Tammiohan on Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluva saari. Meillä ei ole omaa venettä, jolla voisimme mennä, joten menimme  Vikla-aluksella, yleisöristeilyllä. Vikla vie samalla ihmisiä myös Tammion saarelle.

Saimme tietää, että kyseisenä päivänä oli Tammion saaressa iso sukukokous. Vikla-alukselle ei oteta etukäteen varauksia, menimme paikalle jo todella aikaisin, varmistaaksemme, että saamme paikat alukselle. Vaikka olimme paikalla todella aikaisin, oli toimiston oven takana avautumista odottelemassa jo jonoa. Mutta ei onneksi niin paljon, ettemme mahtuneet mukaan alukselle.

Aluksella oli paljon toisilleen tuttuja ihmisiä menossa sukukokoukseen, joten tunnelma oli todella iloinen.

Me juhlistimme hääpäivää kuohuviinillä 😊

Pipomies asioi baaritiskillä

Kippis

Aluksen ensimmäinen pysähdys oli Tammion saari. Saaren satama on todella kaunis! Tänne jäikin suurin osa matkustajista viettämään sukukokousta. Me jatkoimme matkaa Viklan kyydissä Ulko-Tammioon.

Ja sitten saavuimme Ulko-Tammioon. Saarella on paljon sotahistoriaa. Vuosina 1939 - 1944 Kotkan, Haminan ja Virolahden merialueen saaret linnoitettiin. Ulko-Tammion varustaminen aloitettiin kesällä 1939.  Saarelle sijoitetulle vartiomiehistölle rakennettiin majoitustupa. Talvisodassa Ulko-Tammio toimi tähystyspaikkana.

Ulko-Tammiossa oli opastettu kierros, jolla näistä asioista kerrotaan ja käydään katsomassa paikkoja. Me kuitenkin lähdimme etsimään sopivaa paikkaa eväiden nauttimiseen ja maisemien katseluun.

Ulko-Tammiossa on katos, jossa on tulentekopaikka. 

Löysimmekin kivan kallio paikan, johon teimme itsellemme mukavan "retkikeittiön". Istuskelimme kalliolla ja samalla kun söimme eväitä seurailimme haahkojen elämää rannan tuntumassa. Samalle kalliolle tuli pari muutakin retkeilijää ja joogaaja esitteli omia taitojaan. Kateeksi käy moinen notkeus!

Haahkaemot ja poikaset uiskentelivat meressä.

Välillä linnut loivat meihin katseita, mutta totesivat ilmeisesti meidät vaarattomiksi, sillä ne eivät lähteneet pakoon.

Olimme suunnitelleet, että tutkisimme saarta enemmänkin, mutta siinä haahkoja seuratessa ja muiden jutellessa ihmisten kanssa aika olikin mennyt niin nopeasti, että meidän piti lähteä kohti satamaa. Aikaa saarella oli aivan liian vähän. Mutta ehkä tänä kesänä pääsemme käymään saarella uudestaan, jossain vaiheessa...

Osa retkeläisitä ei ollut poistunut lainkaan alukselta, vaan olivat nauttinut kesäpäivästä aluksen kannella.

Ulko-Tammiosta alus palasi Tammio saarelle hakemaan matkustajia. Allekirjoittanut istuskeli aluksen kannella ja kuvasi maisemia. Lintuja ei juuri muita näkynyt kuin merimetsoja ja lokkeja.

Luodoilla näkyi paljon merimetsoja.

Aluksen saavuttua Tammioon, se jäi joksikin aikaa satamaan. Niinpä meilläkin oli aikaa tutustua Tammioon. Saarella on kauniita rakennuksia ja pihoja.

Tammio on vanha kalastajakylä, jossa kalatusta harjoitettiin  1950-luvulle.  Nykyään saari on lähinnä tammiolaisten sukujen lomanviettopaikka. Tammio on osa Haminaa.

Tammiosta näkee Haminaan asti.

Kävelimme saarella ja ihailimme paikkaa. Joka paikassa oli paljon ihmisiä, sukukokoukseen liittyen. Tietysti oli myös muitakin meidän kaltaisia "turisteja".

Vikla odottaa, aika lähteä kohti Haminaa!

Matka Tammiosta Haminaan meni nopeasti. Allekirjoittaneella alkoi jo väsymys painaa, mutta silti innokkaasti katselin maisemia. Tosin välillä ihmettelin... olimme juuri ohittamassa luotoa, jota ajattelin kuvata, ja seiraavaksi tajusinkin, että olimme ihan eri kohdassa. En kyllä ollut torkahtanut!! En varmasti... 😊

Autossa kotimatkalla päätimme vielä käydä Pyhtäällä Stockforsin vanhassa tehdasmiljöössä, nykyinen Colombier Finland, ottamassa pari kuvaa. Samalla ruokimme joessa olevia kaloja, ne kun ovat tottuneet saamaan ruokaa päivittäin!


























Paikalla oli paljon haarapääskyjä. Ne olivat niin uteliaita, että tulivat tarkkailemaan meitä ihan lähelle. Mitä lienee meistä tuumineet, se jääköön arvailujen varaan!

Sitten olikin taas aika palata kotiin, väsyneenä, silti virkistyneenä. Olipa upea päivä ja paljon kaunista katsottavaa ja kuvattavaa!

Kiitos rakkaalle aviomiehelleni ihanasta 20 aviovuodesta. Yhteiseen elämäämme on kuulunut paljon iloa, suuria suruja ja sitä ihanaa arkea! Ja yhteinen matkamme jatkuu...
Loppuun häävalssimme sanat.

Akselin ja Elinan häävälssi

Ja näin me tanssimme 1999.

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin.
Kauan katsoin,
katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran,
vihille käydä saamme.
Kenties kerran,
olet rinnallain.
Kenties kerran,
vihille käydä saamme.
Kenties kerran,
olet rinnallain.

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin.
Kauan katsoin,
katsoin ja ajattelin.
Puutteen, murheen,
yhteisen riemun jaamme.
Kunnes pois häivymme unholaan
Puutteen, murheen,
yhteisen riemun jaamme.
Kunnes pois, häivymme unholaan.

Kauniita kukkia ja karvaisia olioita...

Angervohopeatäplä

Niin se vaan kesä menee nopeasti. Ja silläkin uhalla, että toistan itseäni, ei ole säiden puolesta ollut kovin hyvä kesä. Ajelut jenkillä ovat jääneet vähiin, kun on ollut niin usein sadetta. Eikä niitä kesän lämpöisiä iltoja, jolloin voi istuskella kodin terassilla, kuunnella musiikkia tai luonnon ääniä ole ollut kovinkaan montaa.




Mutta en silti voi valittaa. Paljon on saatu aikaan ja paljon on myös nähty ja koettu. Ja kesähän jatkuu vielä! Sitä paitsi luonto on ilmeisesti ollut säähän tyytyväinen, ainakin allekirjoittaneen kukat ja pihan kasvit (lue rikkaruohot) kukoistavat. Eikä ole tarvinnut kärsiä kuumuudesta päivisin, eikä viettää unettomia, hikisiä öitä.

Puutarha vierailu!

Puutarhat muutenkin näyttävät nyt upeilta. Allekirjoittanut kävi anoppinsa kanssa katsomassa kaunista puutarhaa Loviisassa. Tämä upea puutarha on avoinna Loviisan avoimet puutarhat päivinä, mutta allekirjoittanut sai henkilökohtaisen opastuksen. Eli voisi kai sanoa, kutsuin itseni kylään.

Allekirjoittaneen lempikukkia ovat pionit. Ja ne kukkivat tässä puutarhassa upeina ja runsaina! Sitä värien loistoa!

Jaloritarinkannus

Tässä kukkii kermesmarja. Se tekee valkoiset kukat joista kehittyy myöhemmin syksyllä syvänpunaiset marjat.

Allekirjoittaneelle tämä oli uusi tuttavuus. Ehkäpä pääsen syksyllä sitten kuvaamaan, miltä se näyttää kun kukista on kehittynyt marjat.












Sormustinkukat ovat myös kauniita. Tästä puutarhasta löytyy Suomessa harvinaisempi muunnos, keltainen sormustinkukka. Se on Englannissa kuulemma erittäin suosittu.

Allaolevassa kuvassa on likusteri. Se on syreenikasvi, mutta ei kasva pensaaksi vaan puuksi. Kasvi kukkii myöhemmin kuin syreenit.

Likusteri

Puutarhan omistajan lisäksi meillä oli oppaana myös snautserin pentu! Melkein teki mieli salakuljettaa mukana tämä suloinen uusi ystävä omaan kotiin... Mitähän Pipomies olisi siitä sanonut!

Ja sitten! Se alkuperäinen syy miksi olin halunnut niin kovasti paikalle kuvaamaan! Upeat lumpeenkukat!

Puutarhassa on iso kasvihuone, jossa on ihania yksityiskohtia. Ja useita eri viinirypälelajikkeita. Ne tekevät paljon rypäleitä ja pärjäävät talven kylmässä kasvihuoneessa.

Puutarhassa on useampikin vesiaihe.

Tässä kesäkeittiössä kelpaa kokkailla!

Huomaa räsymatot joista on tehty istuimiin suojat!

Kiitos ihanalle emännällemme Mirjalle kun saimme nauttia hetken tästä kauneudesta!

Loviisan avoimet puutarhat päivät ovat tältä kesää ohi, mutta muistakaapa Loviisan Wanhat talot tapahtuma elokuun viimeisenä viikonloppuna!

Aurinkoinen päivä Helsingissä

Eräänä oikein kauniina kesäpäivänä päätimme lähteä käymään Helsingissä Plymouthilla.

Ihmisiä oli kyllä paljon liikkeellä, mutta suurin osa taisi olla turisteja.

Nämä turistit ovatkin valloittaneet kaivopuiston! Japanilaiset ovat haltioissaan nähdessään puiston lintuparvet. Ottavat kuvia linnuista ja toisistaan lintujen keskellä. 

Hernesaaressa ajattelin ottaa omasta autosta muutaman kuva, samalla kuvata merta ja lintuja. MUTTA! Sillä aikaa automme kuskinpaikka vallattiin!!

Heti kun käänsimme selkämme ystävämme Alf (joka on seurannut Pipomiehen matkassa jo 80 luvulta) päätti ottaa auton käyttöönsä ja lähteä cruisailemaan!

Nopeasti Alfille paljastui kuitenkin surullinen tosi asia...

Ei yllä pienen Melmacilaisen jalat suuren Plymouthin polkimille!

Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt, sillä ...

Kun ei päässyt ajamaan, niin näytetään sitten muuten mistä pieni Melmacilainen on tehty! 

Lopulta Alf rauhoittui ja suostui päästämään meidätkin autoon. Päätimme käydä Hietsussa eli Hietaniemessä, katsomassa olisiko siellä kuvattavaa.

Sitä ennen kävin kuitenkin kuvaamassa Hernesaaren graffitteja. Tämä on tuttu varmaan monille televisiosta ja lehdistä. Vaikuttava kaikessa karuudessaan.

Viking Line ohittaa linnoitukset

Hietaniemessä näkyikin paljon lintuja. Silkkiuikut olivat saaneet poikasia. Näiden ääni kantautui kauas!

Muut olivat niin kaukana, ettei kuvaaminen onnistunut.








JA TAAS! Alf yritti valloittaa allekirjoittaneen paikan. Mikä lienee levottomuus nyt on iskenyt häneen !

Nyt heti takapenkille!

Pipomies ehdotti, että olisi aika syödä jotain, allekirjoittanut hyväksyi ehdotuksen välittömästi. Café Ursulaan menimme herkuttelemaan! Sieltä saa aivan ihanaa kaakaota, jossa runsaasti kermaa! Ja leivokset tietysti piti maistaa. Pipomiehellä oli Cafe Mocca. Alf jäi ilman herkkuja! Mokoma!

Tämä näkymä näkyi pöytäämme kahvilan ikkunasta. Ei ehkä heti uskoisi, että on Suomesta. ja myös monia aikakausia yhdistyy tässä kuvassa.

Meriharakoita kylpemässä

Kaunis päivä oli kääntymässä iltaan. Alf vaati päästä Porvooseen illan cruisingiin, toipuakseen päivän takaiskuista. Päätimme toteuttaa hänen toiveensa.

Porvoossa oli kauniita autoja, tänään kuitenkin tyydyn laittamaan kuviin vain yhden. Valitsin tämän upean Buickin.

Oli kiva päivä, mutta oli aika palata kotiin.

Alfikin rauhoittui ja nautti vauhdista takapenkillä, omalla paikallaan.

Hyvää alkanutta elokuuta kaikille!

Picnic, Capu ja Sheriffi

Tässä blogi kirjoituksessa keskitytäänkin autoihin, eikä mihin tahansa autoihin, vaan nimenomaan kauniisiin jenkkiautoihin. Niiden muotoilu ja värit hivelevät allekirjoittaneen silmää. Heinäkuussa on ollut kaksi tapahtumaa, joissa olemme olleet kavereiden kanssa. Ja tottakai olemme myös käyneet paikallisen kerhon (A.C.D.C.) tapaamiisissa.

Ruukki Picnic

Tänä vuonna olimme toista kertaa Ruukki Picnicissä. Valmistautuminen tapahtumaan alkoi jo viikkoa ennen. Pipomies laittoi auton Picnic kuntoon pitkän kaavan mukaan, pesu, kuivaus, vahaus, kiillotus ja lopuksi vielä huippu kiiltävä suojaus... Allekirjoittanut katseli päätä pyöritellen sitä hellää silittelyä mitä auto sai kaksi päivää osakseen. Mutta kyllä auto sitten kiiltikin upeasti!

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin kaverin luokse. Sieltä sitten Cadillac ja Plymouth suuntasivat keulat kohti Ruotsinpyhtään Strömforsin Ruukkia.

Muutama auto oli jo paikalla ennen meitä. Hetken aikaa saimme jonotella ennen tapahtuman alkua. Hyvä, että olimme ajoissa, myöhemmin tulleet olivat jonotelleet kuulemma aika kauan. Eivätkä kaikki halukkaat edes autoineen mahtuneet varsinaiselle Picnic alueelle.

Cadillac -59

Kyllä se nyt kiiltää! Huomaa heijastus auton kyljessä...

Tapahtuma alueelle pääsyä odotellessa oli aikaa katsella kojujen tarjontaa ja ihailla kukkaistutuksia. Monta tuttuakin tapasimme jo tässä vaiheessa.

Cord 

Saimme hyvät paikat autoille pensasaidan viereen, koko kuuman päivän pystyi istumaan varjossa... Mustang, Cadillac, Plymouth Satellite ja Plymouth Belvedere

Viime vuodesta viisastuneena olin nyt hankkinut itselleni klaffituolin! Ei tarvinnut istua autossa silloin kun teki mieli jalkoja lepuuttaa. Kylmälaukussa oli mukana eväitä ja paljon juotavaa. Tosin kuuma ilma aiheutti sen, ettei se riittänyt, vaan läheisestä kyläkaupasta Pipomies herrasmiehenä kävi ostamassa allekirjoittaneelle lisää vettä.

Parasta Ruukki Picnicissä on juuri rento tunnelma. Jotkut nauttivat eväitä huovan päällä istuen, joillakin on mukana retkikalusteet.

Naisilla on monilla kauniit kampaukset ja vaatteet -50 luvun tyyliin.

Eräs päivän kauneimmista autoista

Chevrolet pickup, hiano!

Välillä allekirjoittanut käveleskeli aluella ympäriinsä tuttuja moikkaamassa ja kuvaamassa.

Huomasin, että kaikenkarvaisia picnicläisiä oli paikalla...

Itsellänikin on joskus ollut bokseri, tosin ei tälläinen tiikerijuovikas vaan keltainen. Ihania koiria!

Sudenkorentoja lenteli veden yllä

Pari lumpeenkukkaa oli puhjennut kukkaan.

Etualalla oleva auto on minulla ollut kuvissa usein ennenkin, mutta kyllä sitä kestää katsella... 

Oikealla Maran Cadillac

Autoja oli jäänyt paljon virallisen alueen ulkopuolelle. Useimmilla näytti olevan silti hyvä meno.

Alueelle autoja oli jonottamassa vielä kauan tapahtuman alettua.

Välillä bändit esittivät musaa lavalla. Allekirjoittanut istuskeli auton luona mukavasti varjossa, hyvin kuului musiikki sinnekin asti.

Dodge

Kaksi kaunista farkkua... Vihreä on Plymouth Satellite STW 1972, eli muuten sama kuin meillä, mutta farkku.

Paikalla oli useampikin hienoksi kunnostettu pickup. Tämä turkoosi Donge Pickup on 1959 vuosimallia. Se todella hieno!

Hieman vanhempi Plymouth kuin allekirjoittaneen ja Pipomiehen....

Monta tuntia jaksoi allekirjoittanutkin helteessä olla ja nauttia picnicistä. Vasta illalla iski väsy ja oli aika palata kotiin!

Hieno päivä. Kiitos tapahtuman järjestäjille. Ensi vuonna taas!

Lahti

Seuraavalla viikolla vuorossa oli Lahti cruising. Sinne lähdettiin neljän auton voimalla.

Paljon mukavampi mennä porukalla tapahtumiin, on seuraa ja saa kyydin kotiin, jos auto päättää mennä lakkoon...

Capu kuunteli tarkasti mitä puhuttiin!

Tällä kertaa lähdimmekin niin ajoissa, että ehdimme ennen cruising ajelua istua cruising paikalla terassilla ja rupatella.

Välillä tuli pari pisaraa vettäkin,mutta eipä tuo haitannut.

Seurueeseemme kuului myös Capu, josta pian tulikin kaikkien silmäterä!

Nyt letkaan!

Noin klo 19 lähdetään cruisailemaan letkassa. Reitti kulkee Sibeliustalon ohi ja sataman kautta pitkin Vesijärven rantaa kauniissa maisemissa. Kesto on noin tunti.

Capu seuraa silmätarkkana, että isäntä kääntyy oikeaan suuntaan!

Autoja oli nyt todella paljon, cruisingletka venyi pitkäksi...

Cruisingletka kääntyy takaisin liikenneympyrässä. Sitten onkin hyvä kuvata palaavia autoja niiden vastaan tullessa.

Kaveri tulee vastaan Dusterillaan.....

... ja sitten Capu ja kaverit Chevrolet Bel Airilla ja Avo-Mustangilla. Pari vesipisaraa hieman heijastuu kuvaan.

Sheriffi Plymouthilla!!!

Hieno Impala, huomaa kuvaaja. Reitin varrella on paljon katsojia ja kuvaajia.

Vanha Plymouth

Ajelun jälkeen oli aika palata takaisin cruising paikalle. Nyt autoja oli niin paljon, että oli hankalaa löytää parkkitilaa. Mutta etsivä löytää, vai miten se meni...

Sitten olikin aika joidenkin alkaa polttaa kumia! Kyllä, kauhia savu ja katku täytti pian alueen. Tai jotkut puhuvat tuoksusta, mutta no...

Sheriffi polttaa kumia...

Sai lopulta molemmat takarenkaat puhki... 

Rodi

Kertakaikkisen upea vanha auto, Hupmobile! Sisällä oli hieno sametti tai plyyshi päällystys istuimissa. Kyllä tällä kelpaa ajella...

Mustangin takana näkyy hienon värinen auto, liekkejä!

Tätä miehet tutkivat pitkään. Autossa ei ole näkyvää maalipintaa. Jätetäänkö se näin, onko se tehty tällaiseksi vai maalataanko, that's the question?

Ilta alkoi hämärtää ja oli kotiin lähdön aika. Perinteisesti ensin kahville ja sitten letkassa kotia kohti. Kiva ilta!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla mm. vierailu kauniissa puutarhassa!