Näytetään tekstit, joissa on tunniste tikli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tikli. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. tammikuuta 2018

Hanhia, hanhia, hanhia... / Geese, geese, geese...

Vuosi on vaihtunut! Rakas lukijani, toivon, että se on alkanut Sinulla mahdollisimman onnellisesti. Olemme vuodessa 2018, saas nähdä missä vaiheessa allekirjoittanut oppii kirjoittamaan oikean luvun. Yleensä se tapahtuu tuossa heinäkuun korvilla!

Kuten viime blogissani lupasin, tässä blogissa on hanhia. Ja toki muitakin lintuja löytyy. Lintujen
syysmuuton aikaan meillä oli pari kohdetta, jossa kävimme muutaman kerran. Yksi oli Iitin Sääskjärvi, jossa oli paljon valkoposkihanhia. Sääskjärvi on muutenkin kaunis paikka, suosittelen käymään. Lintutornilta on hyvä näkymä järvelle ja järven toiselle puolelle pääsee myös hyvin. Valkoposkien lisäksi nyt syksyllä oli myös haukkoja, merikotkia, urpiaisia, lokkeja... Usein paikalla on myös taveja ja muita pieniä vesilintuja.


Hanhien kokoontumispaikat keräävät myös petolintuja. Tätä haukkaa eivät hanhet kiinnostaneet, se lensi ohi.
This hawk wasn't interested about geese, it fly away.
Osa hanhista oli ruokailemassa tiellä. Ja vartija piti huolen, etteivät pedot yllätä.
Some geese were eating on the road. And one of them was a security bird!

Katselimme valkoposkihanhia, ne ruokailivat pellolla kaikessa rauhassa. Jonkin ajan kuluttua näimme merikotkan lähestyvän hanhien olinpaikkaa. Sekin kuitenkin lensi ohitse ja metsän taakse. Allekirjoittanut kuvasi hanhia kaikessa rauhassa, ne eivät minusta välittäneet yhtään.

Äkkiä, simänräpäyksessä kaikki hanhet nousivat yhtäaikaa ilmaan! Ne melkein lensivät allekirjoittanutta päin! Se merikotka!! Ovelana olikin kiertänyt metsän takaa hanhilauman taakse ja hyökkäsi sieltä hanhilauman kimppuun!

Pakoon!!!
Let's go!!!

Valtava määrä hanhia lennossa kuitenkin tuntui sekoittavan merikotkan pää. Se yritti valita itselleen sopivaa uhria...

"Kenet näistä nyt ottaisin!"
"Now… Who should I choose…!"

Merikotka jahtasi hanhia aikansa, mutta joutui lopulta lähtemään pois tyhjin suin, tai kynsin.

Hetken aikaa kaikki hanhet olivat lennossa, osa kaarsi jonnekin kauemmas. Järvikin tyhjeni hanhista.

Mitä! Ei hanhia! Mutta onpas kauniit syksyn värit!
What! No geese! But look at those beautiful colors of fall!



Pian hanhet kuitenkin rauhoittuivat ja palasivat. Osa laskeutui järvelle ja osa takaisin pellolle allekirjoittaneen viereen.

Järvelle laskeutuneet asettuivat aika kauas rannasta. Se tosin ei paljon auttanut, merikotkia kävi vähän väliä niitä saalistamassa. Valitettavasti tilanteet olivat liian kaukana kuvattavaksi.




Merikotkia kävi kaksikin pelottelemassa myös pellolla olevia hanhia. Saalista nekään eivät saaneet. Huono päivä Sääskjärven merikotkille, hyvä hanhille.

Me päätimme vaihtaa paikka ja lähteä Elimäelle, siellä oli mediankin mukaan ihan ennätysmäärä hanhia. Maailmassa arvioidaan tälle hetkellä olevan noin miljoona valkoposkihanhea (riippuen mistä tietoja lukee...) ja parhaimmillaan Elimäellä oli noin 300 000 valkoposkea! Täytyyhän sitä mennä katsomaan. Ja kun jo olimme niin lähelläkin!

Elimäelle kuitenkin ensimmäisenä näimme eräällä pellolla, joen varrella kauniin näyn! Siellä oli laulujoutsenia, metsähanhia, taveja ja muita vesilintuja uimassa, syömässä ja lepäilemässä. No, oli siellä muutama valkoposkihanhikin, mutta vain muutama.

Lepäilyä ennen pitkää muuttomatkaa.
Birds are resting before the long migration.




Pienemmät vesilinnut nousivat välillä lentoon...
Small waterbirds fly away every now and then…
... ja palasivat taas uimaan jokeen.
… and then they came back to river to swim.



























Olisin voinut seisoa siinä pellon reunalla vaikka kuinka kauan, mutta piti vielä nähdä se iso valkoposki porukka!

Paikalla olikin paljon ihmisiä, kukin eri paikoissa. Monella oli mukana kamera tai kaukoputki, useimmilla molemmat. Me mietimme mihin laittaisimme auton ja asettuisimme kuvaamaan. Siinä miettiessä tuntui, että minua tuijotetaan!! Ja kyllä, tunne oli aivan oikea. Pieni tikli oli laskeutunut läheiseen puuhun ja katseli minua sieltä varsin epäluuloisen näköisenä.

"Mitähän tuokin tuossa touhuaa! Ja nyt se huomasi minut, katsonpa sitä oikein vihaisesti!"
”What is she doing! Well, now she noticed me, I’ll give her a real angry look!”


























Pihlajissa oli rastas syömässä marjoja.
Thrush was eating berries in a sorbus.

Lopulta saimme auton parkkiin ja kameran kuvausvalmiiksi. Valkoposkia oli ihan tajuttomasti! Ja mikä meteli! Hanhet olivat paikalla useamman viikon, tunsin siis toisaalta suurta myötätuntoa lähistöllä asuvia ihmisiä kohtaan! Allekirjoittaneelle ja Pipomiehelle elämys oli tietysti upea.

Osa 300 000 valkoposkihanhesta!
Almoust 300 000 geese!

Moneen otteeseen hanhet pelästyivät jotakin ja lähtivät lentoon. Pari kertaa näimme merikotkan käyvän täälläkin.

Blogin lopussa on video, josta voit kuunnella ja katsella kun hanhet lähtevät kaikki lentoon.

Aika kauan seisoimme ja katselimme hanhia. Sitten söimme evästä ja päätimme ajaa vielä pienen reitin lähitienoilla ennen kotiin menoa.

Eräällä pellolla oli laulujoutsenia syömässä. Valo alkoi olla vähissä, mutta sain silti kaverit kuvattua. Huomasi, että kesällä on paljon satanut. Pellot olivat todella pehmeät ja mutaiset.

Vasemmalla ei vaaraa! Ei myöskään oikealla!
No dancer on the left or right!

Ja sitten olikin auringon laskun aika. Auton keula kohti kotia. Kotimatkalla oli vielä pakko pysäyttää pari kertaa ja napata kuvia auringonlaskusta.

Hanhetkin ovat käyneet järvelle nukkumaan.
Geese are sleeping on the lake.


Next time we will start the already traditional vote for
the best picture in Tarjan turinat. Get ready to take a look
at the pictures and vote.


Tämän aurinkolasku kuvan myötä toivotan hyvää tammikuun jatkoa.

Ensi kerralla alkaa perinteinen vuosittainen äänestys, eli vuoden 2017 parhaan Tarjan turinat kuvan äänestys! Olkaapa valmiina katsomaan kuvia ja äänestämään!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Aurinkoisen päivän antia!

On se niin ihanaa tämä kevät! Valo ja valoisa aika lisääntyy koko ajan. Se tekee valokuvaamisen helpommaksi. Ja kuvattavaahan nyt riittää! Pipomies on lomilla, joten olemme ehtineet käydä kuvaamassa paljon.

Suomenojan lintualtaat


Kevät auringossa on mukava lämmitellä, tuumaa telkkä naaras.
Jo jonkun aikaa olemme miettineet, että olisi kiva käydä Suomenojan lintualtailla. Viime keväänä siellä oli niin runsaasti kuvattavaa. Suosittelen paikkaa kaikille lintujen ystäville. Varsinkin aloittelevalle lintu- ja luontokuvaajalle. Linnut ovat aika lähellä ja osa ei arastele ihmisiä lainkaan. Eli ei välttämättä tarvita pitkälle kantavia objektiiveja.

Eräänä maanantaina sitten katselimme säätiedotuksesta, että on luvassa aurinkoinen päivä. Kamera ja tarvikkeet autoon ja kohti Suomenojaa.




Heti autosta ulos tullessa se iski! Naurulokkien räkätys! Alussa tuntui, ettei pysty edes ajattelemaan mitään... Täällä on vaikea uskoa, että Suomessa naurulokin uhanalaisluokitus on nykyään vaarantunut. Ääneen kuitenkin turtui pian niin, ettei sitä edes huomaa.

Allekirjoittanut huomasi lapasorsia kaislikon reunalla, lammen toisella puolella. Niitä piti tietenkin jäädä kuvaamaan. Ovat niin kauniin värisiä.

Lapasorsa uros tulee ihmettelemään allekirjoittanutta ihan nokan mitan tuntumaan... 
Nokikanat keräilivät jo pesätarvikkeita.  
Naurulokki ja harmaasorsa,  onko kyseessä ruoan anastus vai mikä, sitä en osaa sanoa...


Yllättäen sukelluksista esille pulpahtava telkkä naaras herätti hämmennystä naurulokeissa. Nokikana sen sijaan jatkoi itsensä sukimista.



Telkkä uros riensi rouvansa turvaksi... tai kenties vahtimaan, ettei kukaan muu telkkä uros pääse tekemään rouvan kanssa lähempää tuttavuutta.



Täällä allekirjoittanut näki kevään ensimmäisen västäräkin. Eli kesään on enää vähän aikaa...

Eipä taida allekirjoittanut sitä ihan uskoa.










Peipponen lauleskeli puussa ja samalla piti tiukasti silmällä allekirjoittanutta. Eihän sitä koskaan tiedä mikä hurja peto allekirjoittanut on...








Tämä hurja ilme ei oikeastaan kohdistu allekirjoittaneeseen, sinisorsa vain sattui venyttelemään näin näyttävästi... Niin ainakin minä asian näin.




Lintualtailla oli paljon tukkasotkia. Ne ottivat elämän rennosti ja muiden hössöttäessä parin löytämisessä ja pesän rakennusmateriaalin keruussa nämä kaverit nauttivat mukavia päiväunia.






Punasotka uros uiskenteli etsien sopivaa partneria itselleen... Valitettavasti kaikki olivat jo varattu ja tämä kaveri sai toistuvasti pakit.

Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta...
No kuitenkin, ensimmäinen kuvani tiklistä.

Kävelimme lintualtaiden kävelyreitin tällä kertaa kokonaisuudessaan. Eihän se pitkä ole, vajaa kilometri. Mutta kun oli niin paljon nähtävää ja kuvattavaa, kesti matka hyvinkin pari tuntia. Sen jälkeen menimme takaisin autolle. Allekirjoittanut oli jo laittanut kameran autoon kun läheiseen koivuun lennähti kaunis, värikäs pikkulintu. Tikli! Siitä minulla ei ole kuvaa! Äkkiä kamera esiin, virta päälle, asetukset... Ja tietysti lintu oli jo ehtinyt siirtyä kauemma ja oksien piiloon!!



Tyytyväisinä päivän havantoihin päätimme vielä jatkaa matkaa Porkkalanniemelle. Siellä olisi mukava katsella kauniita maisemia ja syödä eväät.

Porkkalanniemi

Kauniimpaa eväiden nauttimispaikkaa on vaikea kuvitella...




Porkkalanniemessä emme olekaan käyneet pitkään aikaan. Paikka on aivan ihana, aivan kuin olisi ulkomailla. Ja lintuja sekä muita eläimiä näkee melko varmasti, kunhan pitää silmät auki.

Tällä kertaa vierailumme oli aika pikainen, Suomenojalla meni niin kauan.




Eväät syötyämme, allekirjoittanut alkoi tähystellä lintuja. Joitakin vesilintuja näkyi kauempana, mutta en saanut selvää mitä ne olivat. Vasta kuvasta tajusin, että kuvissa on haahka pariskunta. Minulla on ainoastaan pari kuvaa haahkasta. Viime keväänä sain kuvat, kaukaa nekin otettu. Nyt sentään sain hieman paremman kuvan. Kuva on aika kaukaa ja rajusti rajattu...

Haahka koiras on kyllä hupaisan näköinen. Ihan kuin hattu olisi päässä.

Sitten alkoikin jo ilta taas hämärtää ja oli aika lähteä kotiin. Päätimme tulla Porkkalaan pian uudestaan, ja paremmalla ajalla. Jospa haahkoja olisi paikalla enemmänkin.

Kaislikossa näimme vielä kauniin peuran. Mutta se herätti meissä myös ihmetystä. Jotain on mennyt pieleen...

Onko sarvien kasvussa tapahtunut jotain vai mistä kyse. Ehkäpä joku lukija osaa valaista allekirjoittanutta?







Eipä muuta tänään. Hyvää huhtikuun jatkoa.