Arktika osa 1

Yksi kevään odotetuimpia asioita meidän perheessämme on Arktika-päivät Virolahdella. Tuolloin monet lintuharrastajat kokoontuvat tarkkailemaan miljoonien vesilintujen ja satojen tuhansien hanhien  matkaa pitkin Suomenlahtea kohti arktisia pesimäalueitaan. Siellä merenrannalla mekin istumme yleensä useina iltoina tätä upeaa näytelmää seuraamassa. Niin myös tänä keväänä.

Ensimmäisenä iltana teimme vain nopean "tiedusteluretken". Kävimme katsomassa onko rannoilla paljon ihmisiä ja vietimme itsekin hieman aikaa parvia tähyillen. Valitettavasti tuuli oli tosi kova ja kylmä. Se painoi parvet merelle. Lähdimme pois aika nopeasti, mutta päätimme tulla pian uudestaan.

Ja pari päivää myöhemmin lähdimmekin uudelleen Leerviikkiin. Tällä kertaa oli todella kaunis ilta. Meillä oli tietysti asiaankuuluvasti mukana runsaasti leipiä ja kahvia ja teetä. Meri oli tyyni ja istuimme pitkän tovin Leerviikissä muiden lintutarkkailijoiden seurassa. 

Muutama parvikin lensi ohitse. Minä en niitä havaitse, jos ovat kovin kaukana, sillä en omista kiikaria tai kaukoputkea. Katselen kamerani pitkän putken kautta sen, mitä näen. Mutta minä nautin niistä linnuista, jotka uivat meressä meidän lähellämme. Pipomiehellä on kiikari ja jos en itse näe parvea, hän näkee ne. Ja tietysti paikalla olevat lintuoppaat kertovat aina mistä lähestyy parvi ja mitä lintuja parvessa on.

Itse ihailin tukkasotkia ja tukkakoskeloita, ne uiskentelivat aika lähellä rantaa. Ihan kuin sanoakseen "hei, me ollaan täällä, älkää koko ajan tuijotelko sinne taivaalle!" 

Tukkakoskelo on hauskannäköinen lintu. Monet erehtyvät luulemaan naarastukkakoskeloa naaras isokoskeloksi. Se on kuitenkin tasavärisempi ja ruskeampi. Lisäksi naaras tukkakoskelon erottaa isokoskelosta jyrkän värirajan puuttumiselta kaulalta. 

Tukkakoskelo naaras
Red-breasted merganser female

Tukkakoskelo uros
Red-brested merganser male

Ja sitten yhdessä eteenpäin...

Siinä kuvatessani merellä uivia lintuja huomasin jotain liikettä ihan rannassa, vedessä. Tajusin, että rantakäärme oli myös uinut paikalle. Leerviikissä näkee rantakäärmeitä joka vuosi, aina niitä tosin ei onnistu kuvaamaan. Tämä yksilö uiskenteli kuitenkin niin rauhallisesti ihan jalkojeni juuressa, että ehdin hyvin ottaa siitä muutaman kuvan.

Ranatakäärmeen koko on noin 80 cm. Tämä yksilö olikin aika kookas, ei kuitenkaan Suomen ennätyskokoa, suurin havaittu rantakäärme on ollut 134 cm pitkä. Maailmalla on tavattu jopa 2 metrisiä yksilöitä. Voi olla, että sellaisen kohdatessaan ei allekirjoittanut enää pysyisi yhtä rauhallisena paikallaan istumassa kuin nyt tämän yksilön uidessa jalkojen juuressa...

Upea rantakäärme on myrkytön ja rauhoitettu.
Grass snake

Valkoposkihanhiparvia meni jonkin verran taivaalla. Mutta yksi parvi lensi ohi matalalla, meren pintaa viistäen. Sen allekirjoittanutkin pystyi havaitsemaan 😊

Valkoposkihanhia 
Barnacle geese

Meressä ja saarilla oli myös paljon haahkoja. Uros haahkojen ääntely illan pimetessä kuulostaa aika aavemaiselta. Muistan aina ensimmäisen kerran kun menimme Leerviikkiin Arktikaa seuraamaan, monia vuosia sitten. 

Oli todella sumuinen aamu, merta ei edes nähnyt sumulta. Olimme juuri tulleet rannalle, kun näimme jonkin hahmon sumuverhon läpi kivellä. Emme silloin tienneet mistä on kyse ja kun se alkoi äännellä... kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin. Voit kuunnella uroshaahkan ääntä tästä.

Haahkat merellä, keskellä uros.
Common eider, male in the middle.

Västäräkki kävi moneen otteeseen poseeraamassa allekirjoittaneelle.
White wagtail

Mutta sitten tuli aika lähteä kotiin, ilta alkoi hämärtää ja parviakaan ei enää liikkunut. Auton nokan kääntyessä kohti kotia näimme tiellä jotain harmaata. Lähemmäs ajettuamme tajusimme, että tiellä seisoo ihan pieni ketunpoikanen! Voi miten suloinen! En kuitenkaan saanut siitä muuta kuvaa kuin auton etulasin läpi. Perässämme nimittäin tuli toinen auto ja me ajattelimme väistää tien sivuun. Tämä autoilija pysähtyi keskelle tietä ja otti takakontista kameran, johon verrattuna oma järjestelmäkamera ja pitkä putki yhdistelmä näyttää taskukameralta... Hän jäi sitten kuvaamaan ketunpoikasta ja me lähdimme jatkamaan matkaa. 

Pikkuinen kettu
Little Red fox

Oli kiva ilta ja paljon muistoja tallentui "filmille". Tässä kaikki tällä kertaa, ensi kerralla jatketaan Arktikasta ja luvassa myös harvinainen vieras Haminassa...

Vuokralaiset saapuivat!

Rakas lukijani, nyt olemme blogissa jo alkuvuodessa 2020 😉 . Helmikuussa hiihtolomien aikaan kaikki oli vielä normaalia... Sanotaanko, että aikaa ennen koronaa. Vaikkakin maailmalta oli jo kuulunut huolestuttavia uutisia, emme me Suomessa olleet vielä asiaa paljoa miettineet.

Äidin luona

Kävin äitini ja veljeni luona kylässä helmikuun puolenvälin paikkeilla. Katselin ja kuvasin pikkulintuja, jotka kävivät ruokailemassa äidin ruokintapaikalla. Ja kyllä niitä kavereita olikin paljon! Tali-, kuusi-, sini- ja hömötiaisia oli vaikka kuinka monta. Punatulkut olivat hieman arempia ja istuskelivat kaukana kuusien oksilla.

En mene yleensä ruokintapaikalle, vaan kuvaan linnut ikkunan läpi. En halua häiritä pikkuisia. Ja kun "putken" valovoimakaan ei ole niitä kaikkein parhaimpia, kuvat ovat epätarkkoja. 

Hömötiainen ja kuusitiainen syömässä sopuisasti samalla "lautasella" 😊

Tiesitkö muuten, että hömötiainen on Suomessa erittäin uhanalainen! Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLife Suomen toteuttamien pesimälinnustolaskentojen mukaan hömötiaisten määrä on vähentynyt 2000-luvulla noin 50 prosenttia. 

Talitiaisia herkuttelemassa.

Maasta löytyy paljon pudonneita siemeniä.

Toisten syödessä yksi talitiaisista piti muita tiukasti silmällä! 

Tänä talvena ei paikalla näkynyt harmaapäätikka pariskuntaa. Mihin lienee pariskunta mennyt, sitä mietimme useamman kerran. Se on ollut tuttu näky äidin takapihalla jo monena vuonna, mutta ei tänä vuonna. Toivottavasti ne saapuvat taas ensi talvena.

Käpytikka sen sijaan kävi paikalla monta kertaa päivän aikana.

Käpytikka pyrähti paikalle hetkeksi, suostui kauniisti poseeraamaan.

Katsellessamme lintuja ruokailemassa, huomasimme kaarnan liikkuvan kuusessa! No, kaarnahan ei liiku, vaan kyseessä oli puukiipijä. Tällä pikkulinnulla on pitkä ja ohut, kaareva nokka, joilla se kaivelee

kaarnan rakosista ja puunrungoilta pikkuötököitä ruoaksi. Kaikenlaisia herkkuja sitä jotkut harrastaakin 😉.

Puukiipijää voi olla hankala huomata puunrungolla, sillä on hyvä suojaväri!

Äidin luona on aina niin ihana käydä! Hänellä on aina tuoretta pullaa, leipoo maailman parhaimmat korvapuustit ja kanelipullat. Siinä allekirjoittanut sitten popsii niitä hyvillä mielin kun samalla rupatellaan ja parannetaan maailmaa. Ja katsellaan lintujen touhuja! 

Ensimmäiset vesilintu havainnot

Alkutalvi oli allekirjoittaneella tosi kiireinen. Joten lintujen katselut jäivät tekemättä.

Mutta sitten tuli 13.3. ja kaikki muuttui! Toimin tietotekniikan tuntiopettajana eri kansalaisopistoissa ja tuona päivänä arvasin, että kevään opetukset on opetettu. Kaikkialla puhuttiin koronasta. Ja kouluja suljettiin. Kävin seuraavalla viikolla vielä pitämässä yhdet opetustunnit, mutta sitten tuli päätös, että lähiopetukset lopetetaan.

Onneksi sain vielä monta viikkoa opettaa etänä. Vapaata tuli kuitenkin paljon lisää. Ja sehän korjataan sillä, että otetaan kamera kainaloon, eväät kylmälaukkuun ja suunnataan luontoon! Ja heti 14.3. mentiinkin Loviisan Sarvisaloon katsastamaan, joko muuttolintuja on saapunut. Näimme muutamia joutsenia kaukana. 

Kanadanhanhet olivat saapuneet!

Sorsapari uiskenteli aika lähellä. Otin kuvia ja samalla huomasinkin, että kyseessä ei ole heinäsorsa, vaan uivelo pari. Hieno havainto heti ensimmäisellä linturetkellä. Ehdin ottaa kuvan uivelo naaraasta vedessä, sitten jostain ilmestyi vene ja säikäytti linnut ja ne lähtivät lentoon. Onneksi sain jonkinlaisen kuvan uivelo koiraasta lennossa. Mielestäni uivelo koiras on yksi kauneimmista vesilinnuista.

Uivelo naaras

Uivelo koiras vauhdissa.

Päätimme ajella vielä Kabböleen. Kabbölessä ei ollut muita, kuin jossain kauempana pari isokoskeloa. Mutta matkalla näimme parikin mukavaa kaveria.

Kettu oli selvästikin saanut vainun jostain kiinnostavasta, se jatkoi matkaansa koko ajan jotain nuuskien!

Ihan sellainen tunne, että joku tuijottaa...

Olipa mukava päästä luontoon ja näkemään eläimiä! Ja heti ensimmäisellä kerralla näimme näin paljon kaikkea! 

Viikon päästä olimme seuraavan kerran liikenteessä. Tuolloin teimme vain "pikaisen" reissun. Ilmakin oli kamala. Satoi räntää, tuuli hurjasti ja oli todella kylmä!

Näimme nyt ensimmäiset kyhmyjoutsenet. Laulujoutsenia näimme jo edellisellä kerralla, mutta ne olivat silloin niin kaukana, ettei niistä saanut kuvaa.

Kyhmyjoutsen ei kylmästä ja räntäsateesta ollut millänsäkään.

Löytyykö sieltä mitään syötävää??

Paikalle olivat saapuneet myös tukkasotkat. Harmillisen kaukana olivat nekin! Ne ovat niin hauskan näköisiä! Tiesitkö, että tukkasotka on englanniksi Tufted duck, eli töyhtö ankka? Hyvin kuvaavat molemmat nimet tätä lintua!

Tukkasotkien kokoontuminen.

Omalla pihalla

Saimme taas sinitiais vuokralaiset pönttöön tänä keväänä, noin viikkoa aikaisemmin, kuin muina vuosina. Tai ehkä me vaan huomasimme ne tänä vuonna aikaisemmin, tiedä häntä. Kuitenkin, eräänä aamuna hän vaan oli siinä, pöntön edustalla olevassa koivussa. Huomasin hänet, kun avasin sälekaihtimet. Voi sitä allekirjoittaneen ja Pipomiehen innostumista!! Allekirjoittanut haki heti kameran, onhan se nyt saatava ikuistettua tämä(kin) hetki!!

Pönttö näyttää vapaalta! Kun vaan ei tässä olisi niin uteliaita naapureita, koko ajan kuvaavat mitä me tehdään!

Tämä pönttö on nyt virallisesti meille varattu!!

Näin siis alkoi meidän lintuharrastus vuosi 😃. Innolla kohti uusia havaintoja ja retkiä! 

Tässä kaikki tällä kertaa. Hauskaa toukokuun jatkoa!

Arktika 2019

Kuten olet ehkä huomannut rakas lukijani, en ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiani. Syynä on yksinkertaisesti kiire. Mutta nyt ehdin kirjoitella ja kuvittaa kirjoituksen Arktika päivistä.

Selitykseksi heille, joille tapahtuma ei ole tuttu kerrottakoon, että kyseessä on Virolahdella vietettävä tapahtuma, jossa monen päivän ajan lintujen tarkkailua harrastavat ihmiset kokoontuvat rannoille ja pelloille seuraamaan lintujen muuttoa Arktisille alueille. Olemme Pipomiehen kanssa jo usean vuoden ajan viettäneet mahdollisimman paljon aikaa Arktikassa.

Tämän vuoden Arktika päivillä kävimme monta kertaa. Ja allekirjoittanut kuvasi ahkerasti, tietenkin.

Ensimmäisen kerran kävimme paikalla jo päivää ennen virallisen tapahtuman alkua. Silloin olimme paikalla vain lyhyen aikaa. Lintuparvia ei tuolloin näkynyt, mutta merellä uiskenteli lintuja. Liian kaukana kuvattavaksi , valitettavasti. Meitä ilahdutti kuitenkin hauska kivitasku.

Kivitaskun paljon puhuva katse...
Northern wheateater

Tämän jälkeen jouduimmekin työkiireiden ja sateiden takia odottelemaan muutaman päivän ennenkuin taas pääsimme Virolahdelle. Lopulta kuitenkin taas koitti päivä kun pakkasimme kylmälaukun täyteen evästä ja suunnistimme Leerviikiin, Virojoelle.

Istuskelimme merenrannalla ja jutustelimme muiden lintutarkkailijoiden kanssa. Allekirjoittanut kuvasi rantakivillä oleskelevia ja kalastava tiiroja. Tiirat ovat omia "lempilintujani", kuten olen aiemminkin tainnut mainita. Ne ovat niin suuria persoonia ja eivät arkaile ihmistä.

Sainpas kalan!
I got the fish!

Annapas se minulle!
Give it to me!

Kumpikohan sen kalan sitten söi...
Witch one ate the fish...

Välillä kävimme katsastamassa lintutilannetta muualla. Pellolla näimme kurkia. Niiden olon pellolla tukalaksi tekivät toistuvasti niiden päälle iskuja tekevät töyhtöhyypät, jotka puolustivat pellossa olevia pesiään.

Kurki
Crane

Lopulta kurjet ajettiin pois kokonaan. Tai sitten ne vain kyllästyivät uhitteleviin töyhtöhyyppiin.

Mä häivyn nyt!
Crane flew away!

Tämän jälkeen kävimmekin lähes joka päivä Virolahdella. Välillä istuimme monta tuntia Leerviikissä muiden harrastajien kanssa ja välillä ajelimme muualle.

Leerviikissä ei ensimmäisinä päivinä lentänyt isoja parvia. Tämä oli pettymys monille, niin myös Pipomiehelle. Hän kun aina niin nauttii juuri parvien seuraamisesta ja tarkkailee taivaan rantaa herkeämättä, josko jostain suunnasta tuli parvia...

Kyhmyjoutsen uiskenteli rannan tuntumassa ja piti tarkasti huolen siitä, ettei kukaan asiaton (siis hänen mielestään) tunkeutunut alueelle.
The Mute Swan did not allow anyone to enter his territory.

Tukkasotkat lasketuivat mereen varsin vauhdikkaasti.
Tufted ducks descend into the sea quite quickly.

Isokoskeloita oli tänäkin vuonna runsaasti.
Common merganser

Eräänä aamuna olimme matkalla Virolahdelle, kun radiosta alkoi ohjelma, jossa puhuttiin lentokoneen matkasta Pyhtään uudelle lentokentälle. Meiltä kesti Pipomiehen kanssa jonkin aikaa tajuta, että lähetys oli reaaliajassa. Eli siis kone oli juuri tulossa Pyhtään lentokentälle ja me olimme noin kilometrin päässä kentästä! No Pipomiehelle tuli kiire! Täytyyhän se nyt nähdä kun DC3 laskeutuu Pyhtään kentälle!

Lähestyimme kenttää, kun Pipomies huomasi, että kone lentää aivan meidän lähellä. Hän ajoi sillalle, josta arveli allekirjoittaneen saavan hyvän kuvan. Ja kyllä, sainkin kuvan, sillä kone laskeutui kentälle niin, että lensi suoraan allekirjoittaneen pään päältä.

Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa Virolahdelle katselemaan muita siivekkäitä.

Näimme tänäkin vuonna paljon lintulajeja, joita emme muualla ole nähneet. Näimme ensimmäistä kertaa mm. haarahaukan. Yleensä nämä harvinaisemmat havainnot ovat niin kaukana, etti niistä saa julkaisukelpoisia kuvia. Niin tänäkin vuonna. Allaoleva kuva  ja juttu on hyvä esimerkki...

Istuimme rannalla ja allekirjoittanut katseli kaukana lenteleviä haahkoja. Ihan huvikseni otin niistä kuvia, kun mitään muutakaan ei näkyvissä ollut. Totesin, että kuvat ovat surkeita. Silloin joku alkoi huutaa "Haahkaparvi oikealla, seassa kyhmyhaahka kolmantena jonossa".

Just juu!! Tämän näki tietysti hyvin kaukoputkella, mutta ei allekirjoittaneen kameralla. No, onneksi minulla ei ole tapana poistaa kuvia kamerasta, vaan poistan huonot otokset vasta kotona tarkistettuani ne ensin tietokoneella.

Ja kyllä, siellä on kolmantena kyhmyhaahka, näkeehän sen selvästi 😂😂. Kuvaa on todella voimakkaasti zoomattu. Oikeasti, jos kukaan ei olisi sanonut, että haahkojen seassa on kyhmyhaahka, en olisi sitä tajunnut kuvassa olevan.

Kyhmyhaahka kolmas vasemmalta.
The king eider is third one from the left

Jos haluat nähdä minkä näköinen erikoinen lintu on kyseessä, voit katsoa sen kuvan esim. suomenluonto sivustolta.

Nämä haahkat olivat paljon lähempänä.
These common eiders were much more closer.

Tukkakoskelo uros
Male red-breasted merganser

Mutta niitä parvia, niitä ei vaan edelleenkään näkynyt. Tämä johtui lintuoppaiden mukaan siitä, että tuulet olivat sen suuntaiset, että parvet menivät paikan ohi kaukaa mereltä. Ainoat parvet olivat paikalliset valkoposkiparvet.

Valkoposkihanhia
Barnacle geese

Allekirjoittanut kuvaili meressä uiskentelevaa ja välillä kivelle levähtämään tullutta rantakäärmettä. Tämä käärme oli paikalla lähes joka ilta.

Rantakäärme uiskentelemassa.
The grass snake in the sea.

Ja vaikka niitä suuria parvia ei läheltä mennytkään istuimme uskollisesti rannalla katselemassa joka ilta. Olihan paikalla paljon muuta kiinnostavaa nähtävää ja mukavaa seuraa.

Ilta-aurinko maalasi kaiken kultaiseksi.
The evening sun coloured the landscape.

Ja niinhän sitä sanotaan, että kärsivällisyys palkitaan! Arktikaa oli enää pari päivää jäljellä, kun meidän kärsivällisyytemme sai palkinnon. Parvia alkoi tulla vaikka kuinka paljon. Niitä meni ylitsemme, ohi vasemmalta ja oikealta. Jatkuvasti! Olisittepa nähneet Pipomiehen onnellisen ilmeen!

Välillä parvet menivät ylitsemme niin läheltä, että kuulimme niiden siiven iskujen äänet. Upeaa!

Muuttoparvi, viimeinkin!
Flock of birds at last!

Saimme seurata parvien ohi lentoja parina iltana. Kaula oli lopulta jo ihan kipeä kaikesta kääntelystä ja kurkottelusta 😀.

Viimeisenä tapahtuma iltana istuimme rannalla niin kauan, kuin suinkiin jaksoimme. Pois lähdimme hieman haikein mielin.

No, ensi keväänä taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää lokakuuta kaikille.

PS: Allekirjoittanut pitää Facebookissa Linnut sivua. Käy tutustumassa siihen ja tykkää sivusta, linkki tässä!

Kevään mököttäjät

Toukokuu ja ihana kevät! Ainakin tällä hetkellä ikkunasta näkyy pilvetön, sininen taivas. Enimmäkseen on kuitenkin ollut pilvistä ja sateista. Olemme Pipomiehen kanssa siitä huolimatta käyneet havainnoimassa luontoa ja katsomassa lintuja. Uutisissa sanottiin, että osa linnuista on jopa kääntynyt takaisin etelään, kun säät ovat Suomessa oleet niin huonoa! No toivottavasti tulevat pian takaisin.

Kantele

Kävimme Pukkilan Kanteleella toisen kerran tänä keväänä eräänä päivänä. Aamu oli kauniin aurinkoinen, vaikkakin erittäin kylmä. Olimme kuulleet, että paikalla on paljon erilaisia lintuja. Lähdimme oitis tarkistamaan tilanteen!

Ja kyllä! Pellolla, tulvalammikolla uiskenteli vaikka mitä lintuja! Joutsenia, taveja, haapanoita, erilaisia hanhia, sorsia, naurulokkeja...

Paljon lintuja... leikin piilosta pensaiden takana, oksan varjo keskellä kuvaa...
Näyttääkö muuten kuvan joutsen oudolta mielestäsi??
Lots of birds!
By the way, do You think that swan in the photo looks odd??

Sehän on pikkujoutsen! Paikalla oli pikkujoutsen perhe.
It's a Tundra swan! A whole family.

Tundrahanhia lensi ylitsemme koko ajan
Greater white-fronted geese

Jonkin ajan kuluttua alkoi tulla kylmä! Allekirjoittaneella oli liian vähän vaatetta päällä. Yleensä en kyllä lintuja katsellessa edes huomaa, että palelee, mutta nyt kädet menivät ihan turraksi. Missäs ne minun kuvauskäsineet onkaan, mietin... Minulla on sellaiset villasormikkaat, joissa saa sormenpäät paljaaksi. No, kotonahan ne nyt oli. Hyvä minä...

Kuovi lumisateessa.
The Eurasin curlew is flying in the snowfall.

Päätimme jatkaa matkaa. Autolle kävellessä huomasin viereiseltä pellolta kuovin lähtevän lentoon. Kun se oli meidän yläpuolellamme, nappasin siitä kuvan. Ja samalla alkoi sataa lunta...

Mietimme menisimmekö kotiin, vai jatkaisimmeko vielä jonnekin lintuja katsomaan. Päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti. Matkalla alkoi kuitenkin aurinko paistaa ja ilmakin lämpeni hieman, joten päätimme vielä "poiketa" Porvoon saariston kautta.

Ajellessa näimme harmaahaikaroita saalistamassa kaislikossa. Ne häviävät kyllä niin hyvin maisemaan, että emme ensin huomanneet niitä lainkaan.

Ensin näimme tämän harmaahaikaran, Se saalisti useammankin kalan kun katselimme sitä.
First we saw this Great heron. It was fishing.

Tämä kaveri sen sijaan vain tyytyi seisomaan ja katselemaan, kun toinen saalisti ja söi.
This Grey heron just looked when it's buddy was fishing and eating.

Katselimme jonkin aikaa haikaroiden touhuiluja (samalla huomasimme, että niitä oli hieman kauempana useampiakin). Mutta lopulta oli aika jo lähteä todellakin kotiin. Vaikka ei millään olisi malttanut!

Kotimatkalla näimme vielä kevään ensimmäiset meriharakat. Siinä ne kököttivät kivellä aika apaattisen näköisenä aluksi. Sitten toinen siirtyi varovasti toisen luokse samalle kivelle, jolloin toinen vaihtoi eri kivelle. Tätä kiveltä toiselle siirtymistä jatkui jonkun aikaa, olisiko muuttomatkan aikana tullut riitaa ja aihetta mökötykseen...

Meriharakat
The Eurasian oystercatchers

Sen verran hauskan ja mielenkiintoisen näköistä oli meriharakoiden kiveltä kivelle touhu, että allekirjoittanut jopa unohti kuvata tapahtuman.

Suomenoja

Kävimme visiitillä äitini ja veljeni luona. Samalla kävimme myös Espoon Suomenojalla, lintualtailla. Se onkin yksi lempipaikoistani, sillä siellä lintuja näkee niin läheltä.

Nyt oli vielä altailla aika hiljaista. Naurulokit eivät olleet saapuneet ja muutenkin lintuja oli aika vähän. Sääkin oli pilvinen ja kylmä. Allekirjoittanutt se ei haitannut, nyt oli sormikkaatkin mukana!

Ensimmäisenä vastaan tuli punasotka uros. Hauskannäköinen kaveri, jonka ensimmäisen kerran näin pari vuotta sitten (siis lajin, en tiedä onko tämä sama kaveri...).

Punasotka uros
The Common pochard male

Altaalla oli todella paljon sinisorsia. Urokset nahistelivat naaraisen suosiosta. Ja välillä pyllisteltiin, eli syötiin. Sinisorsat eivät ihmistä pelkää.

Sinisorsa uros, katsokaa kuinka upea hän on!.
Mallard male, look how gorgeous he is!

Ken saa tämän paikan omakseen...
Who's getting this place of his own...

Tämä on minun paikkani... voittaja
This is my place... the winner

Paikalla oli myös ahkera liejukana. Koko ajan se etsi kai ruokaa, liejusta. Liejukanasta erityisen kauniin tekee mielestäni sen nokka.

Liejukana
The Common moorhen

Lapasorsa oli tällä kertaa ihmeen sopuisalla tuulella.
The Norhern shoveler was very peaceable this time.

Nokikanat sen sijaat olivat todella villillä päällä. Tappelivat keskenään ja muiden lajien kanssa aina kun vaan siihen tarjoutui tilaisuus. Yksi nokikanoista oli vallannut itselleen pesäpaikan kävelypolun vierestä. Meistä ihmisistä se ei välittänyt, mutta auta armias, jos joku muu lintu sattui lähistölle!!

Älkää tulko tänne, häipykää!!
Don't come here!!

Tajusivatpa viimeinkin, kuka on paikan kingi!
Finally they realised who's the king!!

Tukkasotka otti rauhallisesti.
The Tufted duck.

Harmaasorsa pariskunta ei muista linnuista välittänyt vaan uiskenteli ja söi kaikessa rauhassa kaislikon reunassa. Mielenkiintoisinta oli, että ne saivat kaikessa rauhassa myös olla nokikanan pesän luona, kaikki muut lajit sen sijaan saivat kokea nokikanan raivon.






Suomenojalta lähdimme sitten äitini luo. Pipomies oli jo varmaan kurkkua myöden täynnä allekirjoittaneen höpötystä siitä, miten olisi kiva saada puukiipijä kuvaan. Heti kun pääsimme pihalle, otin kameran ja menin paparazzaamaan äidin ruokapaikalle, ajattelin, josko nyt viimein onnistuu.

Ja kyllä!! Siellä hän oli!!

Puukiipijä
The Eurasian treecreeper

Tämän jälkeen olikin kiva mennä äiti kullan kahvipöytään, nauttia äidin leipomia rahkapiirakoita ja korvapuusteja. Sillä kukaan ei tee niistä niin ihania!! Siinä aikamme rupattelimme ja sitten taas kohti kotia.

Mikä ihana päivä!!

Olen lisännyt muutamia videoklippejä Youtube tililleni. Tässä niistä kaksi.

Ensimmäisestä voit katsella kun harmaahaikara nappaa kalan.
Here is a short video from Grey heron catching the fish.

Tässä toisessa liejukana touhuilee ahkerana.
And here is a short video from Common moorhen.

Lisää videoita mm. sinisorsia ja harmaasorsa naaras syömässä, löydät Youtube tililtäni, pääset sinne tästä.

I have Youtube account, there are more videos.

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla arvoitus...

Ihanaa alkanutta toukokuuta kaikille! Loppuun vielä kuva kevään kauniista kukkijasta, sinivuokosta.