lauantai 17. joulukuuta 2016

Harakan haukka...

Jouluvalmistelut  ovat nyt menossa joka puolella. Allekirjoittanut on laittanut peräti kyntteliköt ikkunoille. Ja joulukortit sain postiin tänä vuonna jopa vuorokautta ennen takarajaa. Yleensä kirjoittelen kortteja vielä tuntia ennen viimeistä mahdollisuutta. Ja kurvaan autolla laatikolle juuri kun postinkantaja on sitä tyhjentämässä. Enkä muuten ole ainoa...

Haukka ja harakka


Sain viime viikolla rakkaan äitini kylään meille. Vein hänet kaupungille, hän meni nauttimaan hemmotteluhetkestä kauneushoitolaan. Itse ajattelin mennä lintutornille. Matkalla tornille näin erään valopylvään päällä haukan! Voi!! Kamera oli kyllä mukana, mutta auton takapaksissa ja lyhyellä putkella varustettuna! Jokainen kuvausta harrastava tietää allekirjoittaneen ajatukset tuolla hetkellä...

Ajoin siis eteenpäin pari kilometriä. Mutta sitten päätin kuitenkin kokeilla, josko ehtisin ottaa haukasta kuvan, ennenkuin se lähtee pois. Niinpä pysäytin auton, otin kameran esille, vaihdoin putken ja käännyin takaisin päin. Mutta eihän haukka enää ollut paikalla!! Mikä pettymys!! Olin jo aikeissa lähteä pois, kun huomasin hieman kauempana ison linnun tien toisella puolella puussa! Jee!

"Mitäköhän tuo tuolla autossa säheltää..."

Sehän oli piekana! Mietin miten saan siitä kuvan, varmasti kaveri lähtee heti, kun avaan auton ikkunan. Siispä asetukset valmiiksi, putki valmiiksi, kamera kohilleen, ikkuna varovasti auki ja hirveä sarjatuli!!

Ja siinähän se piekana vaan istuu edelleen ja toljottaa allekirjoittanutta ihan kuin olisi ollut hieman huvittunut koko touhusta! Eli allekirjoittanut ei häirinnyt lintua, mutta joku muu kyllä.






























Harakkaa piekanan läsnäolo tuntui kovasti häiritsevän. Se hyökkäili koko ajan piekanaa kohti.



Lopulta harakka lensi piekanan alapuolelle ja töni sitä vatsaan, tällöin piekana nousi siivilleen...
"ihmeellistä porukkaa, mä meen nyt!"


























Itse jatkoin kohtaamisen jälkeen matkaa lintutornille, siellä ei kuitenkaan ollut nyt mitään nähtävää. Mutta olin kyllä tyytyväinen päivän "saaliiseen".

Sunnuntai ajelulla


Päätimme lähteä ajelulle Pipomiehen kanssa eräänä sunnuntaina. Kamera oli tällä kertaa allekirjoittaneella tiiviisti sylissä, ettei vaan mitään kuvattavaa menisi ohi!

Teeret pellolla


Matkalla olikin eräällä pellolla teeriä, ilmeisesti syyssoitimella. Kuvaaminen ei kuitenkaan onnistunut tieltä, joten hieman jouduimme taas etsimään hyvää kuvakulmaa.

Teeriuros piti kyllä kovaa pulputusta, mutta teerinaaraita kukon touhut eivät kiinnostaneet.
Ei tehnyt valkoinen huiska vaikutusta.


Parvessa oli toistakymmentä teertä, yksi vanhempi uros, muutama naaras ja nuoria uroksia.




I am the King!




Nuori uros
Naaras teeri




Jätimme teeret omiin puuhiinsa ja jatkoimme matkaa. Ajelimme Lahden kautta Tammistoon Vantaalle, jossa on Outlet myymälöitä vaikka kuinka paljon. Niissä tietysti piti käydä, mutta mitään ei kyllä mukaan tarttunut.

Helsinki by night


Lopulta sitä taas jotenkin päädyttiin Helsingin keskustaan. Siellä on aina näin ennen joulua niin kaunista! Allekirjoittanut napsi innoissaan kuvia.

Aleksanterinkadulla on kauniit valonauhat. Ja paljon ihmisiä...














Kauppatorilla oli hiljaista.



Helsinki pyörä hohtaa lempivärissäni. Taustalla Viking Line valmistautuu lähtöön.




















Valot heijastuvat kauniisti veteen kaupungintalon edustalla.

























































Aika kauan otin kuvia kauppatorin lähistöllä, sormet alkoivat jo jäätyä. Minulla on kyllä aina sormikkaat mukana, mutta en osaa käyttää niitä kuvatessa, en edes sellaisia, joissa on sormenpäät avoinna.

       
Keskuskadun kauniit joulupuut.

























Mannerheiminkadulla on paljon jouluvaloja.




























Aikamme kiertelimme kaupungilla, mutta sitten oli tullut aika palata kotiin. Kylläpä maistuikin taas uni mukavan päivän jälkeen!




Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää joulun odotusta!

Loppuun kuva kuusta, ei täydestä, mutta hienosta kuitenkin ☺

lauantai 10. joulukuuta 2016

Puunhakkaaja


Joulua kohden mennään aina vaan kiihtyvällä vauhdilla. Ja sää vaihtelee päivästä toiseen. Jos aamulla on reilusti pakkasta saattaa illalla jo olla plussaa ja vettä sataa. Juuri nyt on 6 astetta pakkasta ja aivan älyttömän liukasta!

Valokuvaaminen on jäänyt nyt vähälle, pimeää ja pilvistä, ei oikein innosta.

Virolahti




Eräänä hieman kauniimpana päivänä lähdimme kuitenkin käymään jälleen Virolahdella. Tai oikeastaan lähdimme ajelemaan ja löysimme lopulta sieltä itsemme.

Olen aina halunnut kuvata tämän pienen kosken. Nyt siinä oli niin paljon vettä, että siitä sai hyvän kuvan.





Veden pärskintää oli mukava katsella.



























Ajelimme Kurkelassa taas merelle ja pelloille tähyillen. Kiinnitin huomion kauempana lahden toisella puolella olevaan vesitorniin. Samalla Pipomies sanoi, että siellähän on joku iso lintu tuon tornin kohdalla. Ja todellakin, merikotkahan siellä liiteli.

Tällä kertaa valitettavasti allekirjoittanut oli liian hidas. Siinä vaiheessa kun pääsin autosta ulos, ottanut muutaman baletti askeleen liukkaalla maantiellä ja olin valmis kuvaamaan, ei kotkaa enää näkynyt. Harmillista! Eipä tuo ollut tosin ensimmäinen kerta kun noin käy.

Ajelimme kuitenkin lahden toiselle puolelle vielä katsomaan, josko merikotka olisi vielä jossain siellä lähellä. Mutta ei ollut...

Kotkaa ei näkynyt, mutta isokoskeloita oli paljon kauempana rannasta.


























Isokoskeloita näkyi nyt joka puolella. Valitettavasti joka paikassa niin kaukana rannasta, ettei kuvaaminen oikein onnistunut.

Myös Hanskin satamassa oli isokoskelo. Sen kiusaksi tuli lokki. Lokki hyökkäili isokoskelon päälle, varmaankin yritti varastaa sen saaman kalan. 


























Kauniit kaislat olivat ainoat kasvit rannassa.




Oudolta tuntui Hanskin sataman hiljaisuus. Keväällä ja kesällä oli paljon eri lintujen ääni, lokit tappelivat, haarapääskyt liversivät, silkkiuikut... no miksi sitä niiden ääntelyä nyt voisi sanoa... meteliä se ainakin on


Hanskin jälkeen päätimme vielä piipahtaa Leerviikissä. Sinne ajellessa samalla mietittiin miten pitkä aika on vielä siihen, kun Arktika jälleen alkaa. Voisi luulla, että kaipaamme kevättä. Ja niin se onkin!

Leerviikissä uiskentelivat joutsenet kivien takana.

























Ilta-aurinko alkoi maalata omia värejään meren pintaan.



























Seisoskelimme rannalla ja katselimme merelle, kun äkkiä takaamme alkoi kuulua kaunista ääntä. Ihan kuin sadat tuulikellot olisivat alkaneet heilua tuulessa yhtä aikaa. Jonkin aikaa kesti tajuta, että ääni tulee venepoukamasta. Veden pinnalle oli ehtinyt muodostua todella ohut jää, joka nyt alkoi murtua, kun pieni aalto pääsi poukamaan.

Ei uskoisi miten kaunis ääni voi syntyä tällaisesta ohuesta jäästä. Valitettavasti en tajunnut ottaa videota!
















Aurinko alkoi painua mailleen ja oli aika suunnata kotiin. Mutta piti ottaa vielä yksi kuva!


Hei, hei Virolahti, kohta taas nähdään!

Kotona

Itsenäisyyspäiväksi sattui tänä vuonna kaunis, aurinkoinen sää. Pipomies meni aamupäiväksi metsätöihin ja allekirjoittanut jäi kotiin valmistelemaan illan juhlaa. Eli luvassa oli telkkari-ilta mukavasti soffalla löhöillen ja linnan Itsenäisyyspäivä juhlia seuraten.

Siivoamisen lomassa ehdin ottamaan muutaman kuvankin. Pikku pakkanen oli luonut kauniita kuurankukkia terassin ikkunoihin.
































Meidän innokas puunhakkaaja ystävämme oli pihalla myös. Kaveri on hakannut puuta (yhtä ja samaa oksaa) jo monta päivää, aamuvarhaisesta iltamyöhään. Jotain tosi hyvää siellä täytyy olla!

Käpytikka ystävämme ei nyt ollut oikein poseeraustuulella. Katseli välillä ympärilleen, mutta ei sattumaltakaan suostunut katsomaan allekirjoittanutta. Mutta arvatkaas kun olen pihalla ilman kameraa, silloin kyllä tullaan tuijottamaan ja selittämään kaikenlaista, mitä en ymmärrä. Jossain vaiheessa varmaan alan puhua käpytikkaa, mutta vielä se on hakusessa...


Jotan näkyy tuolla ...










... ja tuollakin... en muuten katso alas, älä edes luule!!




Valoa pimeään!


Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet katseltiin ja kauniita mekkoja ihasteltiin. Ja seuraavana päivänä saimme lukea suurinpiirtein omat kommentimme lehdistä.

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää joulukuun jatkoa!

Ensi kerralla ainakin haukka ja harakka...