Näytetään tekstit, joissa on tunniste lokki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lokki. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. lokakuuta 2018

Arktika 2

Jatketaanpa viimeinkin Arktika muisteloita 😊

Päivä 3


Pääsimme Virojoelle vasta iltapäivällä. Paikalla oli jo paljon lintuharrastajia katsomassa ja havainnoimassa. Toivoimme, että nyt näkisimme lintuparvia. Asettauduimme mukavaan paikkaan istumaan, mukana oli paljon evästä isossa kylmälaukussa. Nyt aioimme istua rannalla vaikka seuraavaan aamuun!

Kauaa emme ehtineet istua, kun saimme ihailtavaksi suloisen tavi pariskunnan. Nämä kaverit eivät välittäneet ihmisistä. Välillä ne kävivät edessämme uimassa ja sukeltelemassa. Parin rauhaa häiritsi aina silloin tällöin toinen tavi uros, mutta jo heti alussa sille kävi selväksi, ettei naaras ole siitä kiinnostunut.


Tavit tulivat tervehtimään 😊
Eurasian teals came to say Hello 



























Pieniä parvia lensi silloin tällöin kaukana merellä, mutta edelleen saimme odotella vilkkaampaa lentoliikennettä.

Mutta sitten se alkoi! Parvia tuli paljon, osa lensi ohitsemme niin kaukana merellä, että näimme vaan pieniä mustia pisteitä. Harmillista kun emme omista kaukoputkea! Kameran objektiivilla ja pikku kiikareilla ei nähnyt niin kauas. Voi kun tuuli hieman kääntyisi ja parvet tulisivat lähemmäs!

Sitten kuului huuto "Ne lentää nyt ihan meidän  päältä!" MISSÄ!! Ei allekirjoittanut nähnyt mitään! Kurkottelin ja kääntelin päätä  niin, että niskat olivat mennä sijoiltaan, mutta en nähnyt mitään!! Sitten äkkiä tajusin, että iso alli parvi oli todellakin aivan päämme yläpuolella. Kuulimme niiden siipien iskut! Ja äänet! Upeaa, tätä varten olimme tulleet paikalle.

Alli parvi
A flock of Long-tailed ducks



























Parvia meni koko illan, välillä ihan läheltä. Ja joka kerta se sykähdytti yhtä paljon.

Kyhmyjoutsen ei ymmärtänyt miksi me huutelimme rannalla innoissamme. Se keskittyi syömiseen.
Muteswan didn't understand why people were so excited. It focused on eating.



























Me istuimme Pipomiehen kanssa rannalla niin kauan, kunnes auringon viimeinenkin säde kaikkosi metsän taa. Meillähän oli runsaasti evästäkin mukana ja hienoa luonnon tarjoamaa viihdettä katseltavana. Välillä elämä vaan on ihan tosi mahtavaa!

Juuri kun olimme lähdössä kotiin, tulivat tavit vielä rannalle. Sain niistä kauniita kuvia auringonlaskussa. Teknisestihän kuvissa on kaikki pielessä, mutta minusta ne ovat hienoja.

Tavit auringonlaskussa.


Long.tailed duck in the sunset.

























Päivä 4


Pari päivää myöhemmin olimme taas Virolahdella. Nyt jo aikaisin aamupäivällä. Rannalla oli vielä aika rauhallista. Tai pitää kai sanoa jo, sillä aamuhavainnot oli tehty ja monet lintuharrastajat olivat lähteneet syömään ja päivälevolle. Parvia kun ei päivällä yleensä juurikaan lentele.

Me taas halusimme nauttia kauniista kevätpäivästä ja istuskella meressä uiskentelevia lintuja katselemassa. Allekirjoittanut käytti tilaisuuden hyväkseen ja kuvasi vieressäni kivellä istuskelevaa isokoskelo naarasta. Hän on niin mainio! Kauaa ei hän ehtinyt olla kivellä, kun jo taas lensi lähistöllä olevaan pönttöön.

"Kumpi on minun parempi puoleni, vasen?"
"Which is my better side, left?"

"Vai oikea?"
"Or right?"





















































Tavi herrakin kävi moikkaamassa. Jotain asiaakin hänellä taisi olla, en vaan oikein ymmärtänyt mitä.

Tavi uros
Male Eurasian teal



























Pikku hiljaa alkoi tulla ilta. Kauempana luodolla näkyi  haahkoja, merimetsoja ja lokkeja. Valkoposkihanhia lensi merenpintaa pitkin. Illan tummetessa värit olivat mielenkiintoiset. Välillä ei pystynyt sanomaan missä meri muuttui taivaaksi 😎


Kaikenlaisia lintuja...
All sorts of birds...


Valkoposkihanhet lensivät matalalla.
Barnacle geese flew low.



























Luodon ympärillä kierteli kolme kurkea, ajattelivat kai ensin laskeutua. Päättivät kuitenkin jatkaa matkaansa.

Katso tarkasti taivasta luodon takana, siellä menee lintuparvia.

Kurkia
Cranes

























Rantasipi
Common sandpiper


























Voi ei, niin se vaan alkoi tämäkin päivä loppua! Onneksi vielä saimme katsella lokin kalastusta.

"Ruokaa!"
"Food!"






"Sainpas!"
"Got it!"
















































Jaa, kai se on pakko lähteä kotiin nukkumaan mietimme Pipomiehen kanssa. Söimme viimeiset eväät, keräsimme kimpsut ja kamsut ja nousimme lähteäksemme.

Ketkäpä silloin vielä tulivatkaan paikalle! Ihan kuin olisivat tulleet sanomaan meille hyvää yötä. Söpöt tavit!


"Moi! Mitä Sinä nyt kuvaat?"
"Hello! What are You now photographing?"



























Ja vielä kerran


Pääsimme viidennen kerran käymään Arktikassa. Nyt meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla. Parvia ei näkynyt, mutta tapasimme vanhoja tuttuja. Kannatti mennä!


Aurinkoa sateen edellä.
Sun before rain.

























Lapintiira
The Arctic tern





























Haikein mielin lähdimme kotiin. Päätimme käydä matkan varrella olevassa Haminan lintutornilla. Auringonlasku loi sen verran hienoa valoa, että sitä piti hyödyntää.

Nokikana piilotteli rannan kaislikossa. Luuli kai, ettemme näkisi sitä. Kauaa tosin ei piilossa malttanut pysyä, vaan tyypilliseen nokikanamaiseen tapaan lähti häätämään todella äkäisenä liian lähelle uskaltautunutta silkkiuikkua.


"Kukaan ei huomaa minua!"
"Nobody can see me!"



























Silkkiuikku lähti paremmille pesintäpaikoille. Ja me lähdimme kotiin.


Auringonlasku kultasi maiseman!
The sunset cultured the landscape!




























Näin meidän osaltamme sujui tämän vuoden Arktika. Hienosti järjestetty tapahtuma, kiitos Virolahden kunnalle, järjestäjille ja lintuoppaille. Terveisiä myös kaikille mukaville ihmisille jotka tapasimme. Ensi vuonna toivottavasti tavataan taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa mennään lujaa!

Hyvää lokakuun alkua!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Maantiekiitäjä ja meriharakka

Nyt on aika laittaa blogiin autoja! Ja kauniita sellaisia. Pipomiehen ja allekirjoittaneen toinen rakas harrastus luonnon lisäksi on jenkkiautot. Tänä kesänä emme valitettavasti ole päässeet kovin usein autollamme ajelemaan. Syynä sateiset säät ja huonosti yhteen osuneet aurinkoiset päivät ja työvuorot...

Parissa tapahtumassa olemme käyneet. 

Porvoo Cruising


Porvoon Kuninkaanportissa järjestetään cruising kuukauden viimeisenä lauantaina. Nyt tämä osui kätevästi juhannuspäivälle. Sää oli mitä ihanin ja vapaa päivä, joten sinne siis. Kaikkein parasta oli, että juhannusta meillä olivat viettämässä myös äitini ja veljeni. Hekin lupasivat lähteä mukaan.


Niinpä söimme ensin runsaan juhannus brunssin, ihana hetki rakkaiden ihmisten kanssa. Sen jälkeen suunnistettiin hyvissä ajoin muutaman auton letkassa kohti Porvoota. Paikalla oli ensin kovin hiljaista, mutta lopulta autoja tuli paikalle paljon.

Vasemmalla hieno Plymouth GTX ja oikealla ystäväni upea auto, eli sama auto joka oli vielä pari blogia sitten rakenteilla.
Kaunis Chevrolet
Oma Plymouth Satellite ja ystävien Bel Air


Tuttaviemme Plymouth Satellite vuosimalli 1971 vasemmalla . Ja hieno Dodge Coronet oikealla.
Vaaleanpunainen Chrysler.


Malmin Pre-Party


Pre-Party on tapahtuma joka järjestetään ennen Stadi Cruisingia Malmin lentokentällä. Täällä olimme nyt ensimmäistä kertaa. Autoja oli todella paljon ja kaikki niin kauniita! Kotoa lähtiessä alkoi sataa ja allekirjoittanut meinasi jo hermostua TAAS SADETTA!!! Mutta pian alkoi aurinko paistaa ja Helsingissä ilma oli mitä parhain.


Kaunokaiset rivissä!
Voimapesiä = mopereita! (vasemmalla Dodge Charger, oikealla Plymouth Satellite)


Hieno Dodge Charger









Kyllä on ihana väri! Täytyykin käydä ostamassa kynsilakka...
Muhkeita muotoja.
Nämä kaksi Plymouth Cudaa saivat Pipomiehen huokailemaan ihastuksesta.








Maantiekiitäjä (Plymouth Roadrunner 1971)
Valitettavasti tämäkin mukava tapahtuma päättyi aivan liian nopeasti ja oli aika lähteä kotiin. Nyt vaan pidetään peukkuja, että tulevien tapahtumien aikana olisi ensinnäkin vapaata ja toisekseen aurinkoa, eihän se ole paljon vaadittu, eihän...

HUOM! Nämä ja monta muuta kuvaa Malmilla olleista autoista pääset katsomaan klikkaamalla blogikirjoituksen lopussa olevaa linkkiä!

No miten nämä luontokuvat...


Toki olemme luonnossakin liikkuneet, mutta nyt on mukana ollut yleensä kameran sijasta marjaämpäri. Mustikat ovat nyt täällä meillä päin kypsyneet ja niitä on runsaasti!

Muutama luontokuva on kuitenkin tullut otettua, laitanpa niitä tähän, lintu- ja luontoystävien iloksi.

Viimeinkin on näkynyt perhosia! Omalla pihalla on sinisiipiä niin paljon, että kun kukkia kastellessa kävelee pihalla, niin välillä olo on kuin Disneyn elokuvassa. Allekirjoittanut ei tunne perhoslajikkeita, joten jos joku tietää mitä lajeja nämä kahden kuva perhoset ovat niin mielelläni otan tiedon vastaan.

Melkein jäi huomaatta...
Näitä kaunottaria oli takiaisissa kymmeniä, mutta allekirjoittanut ei päässyt ihan lähelle...
Kalalokki lepäilee Loviisan satamassa.
Kalatiira
Loviisassa oli pellolla hanhia, ainakin meri-, valkoposki- ja kanadanhanhia. 
Meriharakat olivat ruokailulla Loviisan puistossa.




Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla mennäänkin Korkeasaareen!

Ja se lupaamani linkki Malmilla ottamiini kuviin on alla.


Hauskaa heinäkuun jatkoa! 


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Riitoja ja rakkautta

Isokoskelo uros uiskenteli meressä Klamilan sataman edustalla.


Kävimme Pipomiehen kanssa retkellä Virolahdella. Päivä oli aika pilvinen ja viileä.

Yöllä oli ollut kuulemma pakkasta, meressäkin oli hyvin ohutta jäätä.

Linnut eivät siitä välittäneet, vaan kiihkeät kevätpuuhat pitivät ne kiireisinä.

Isokoskelo naaraalla on hiukset aina hieman sekaisin.



Satamasta jatkoimme matkaa Leerviikkiin. Linnut olivat kaukana luodolla, joten niitä ei nyt päässyt kuvaamaan. Valkoposki hanhia lensi muutama.






Västäräkki keikaili venevajan katolla



Allekirjoittanut on menettänyt pienen palan sydäntään Virojoelle ja kaikille ihanille paikoille joita sieltä löytyy. Yksi lempipaikoista on Hanskin satama, jota olen varmaan kehunut aiemminkin. Paikalla on aina runsaasti eri lintulajeja.

Tällä kertaa paikalla oli paljon silkkiuikkuja ja lokkeja. Myös telkkäpariskunta uiskenteli laitureiden lähistöllä.

Herra telkkä ja silkkiuikut
Merimetsot saapuivat...




Mene pois!
Lokeilla oli kova taistelu ruoasta. Aina kun joku onnistui pyytämään kalan, alkoi kova torailu ja meteli oli sen mukainen.

Minä pidän lokeista, niitä on kiva kuvata, sillä ne eivät ole arkoja vaan antavat mennä lähelle ja poseeraavat ammattilaisen elkein.

Valitettavasti laji tuntemukseni ei tässä nyt riitä, enkä uskalla varmana sanoa mitä lokkeja kuvissa esiintyy. Jos joku lukijani tietää, niin olisi kiva jos vaikka kommenteihin laittaisi tietoa...


Hei kaveri, äläs karkaa sen kalan kanssa, me halutaan kans!
Nyt se karkaa äkkiä perään!
Mun kivi!! 






Olihan lokeissa seurattavaa. Jonkin ajan kuluttua vaihdoimme kuitenkin paikkaa. Merenrannalla näimme lisää silkkiuikkuja. Yhdellä pariskunnalla oli kosiskelut menossa. Silkkiuikkujen kosiskelu on aika metkaa seurattavaa.


Oikealle, vasemmalle, oikealle, vasemmalle...

Välillä molemmat toivat rakennusmateriaalia. Koiras toi isoja tuppoja tilpehööriä. Silkkiuikkujen pesä on kelluva lautta joka rakennetaan kuolleista kasveista. Tämä sitten ankkuroidaan vesikasveihin.


Naaras asettelee rakennusmateriaalit paikoilleen...





Lisää materiaalia...
Ja sitten onkin aika odotella, että koiras tajuaa...

Ja hoplaa... Rajua menoa, naaras jää melkein veden alle.
Hmm... kyllä tämä jo alkaa näyttää ihan kelvolliselta...


Punajalkaviklo


























Ilta alkoi hämärtää, oli siis aika lähteä ajelemaan kotiin. Matkalla poikkesimme Haminassa lintutornilla. Sielläkin oli paljon lintuja. Paikalla oli myös punajalkaviklo, olen ainoastaan kerran tällaisen nähnyt, nyt sain jopa kunnon kuvankin.







Kotipihalla tapahtuu: Söpö sinitiaispariskunta on
asettunut toiseen pönttöön asumaan. Nyt on
molemmissa linnunpöntöissä asukkaat
 


Kotimatkalla allekirjoittanut katseli tyytyväisenä päivän otoksia kameran näytöltä. Olinhan saanut
tallennettua kennolle paljon uusia asioita.

Jännittävää on aina ladata kuvat kotona koneelle. Usein tietokoneen näytöllä huomaa kuvassa asioita, joita ei paikalla ehtinyt havaita. Olenkin ottanut tavaksi poistaa kuvia vasta kun olen ajanut ne ensin koneelle ja latsonut kaikki läpi.











Tässä kaikki tänään. Loppuun vielä äidin kauniita kesäkukkia.

Hyvää toukokuun jatkoa!