sunnuntai 27. marraskuuta 2016

HeviSaurukset merellä!

Marraskuu on jo ylittänyt puolenvälin. Ja näyttää juuri nyt todelliset kasvonsa! Harmaata, sateista ja kuraista. Me kävimme marraskuun kunniaksi pienellä risteilyllä, Turusta Tukholmaan. Tämä reitti on oma suosikkimme. Kestää 23 tuntia joten lyhemmilläkin vapailla ehtii...

Turku - Tukhoma



Meillä oli ikkunallinen kahden hengen hytti. Ikkuna pitää tietysti olla että saa ottaa kuvia! Varsinkin keväällä ja kesällä on ihana katsella merinäkymiä aikaisin aamulla ennenkuin menee aamupalalle.

Ilta sujui mukavasti hyvän ruoan parissa. Istuimme ravintolassa ja söimme pitkän kaavan mukaan. Eikä tarvinnut itse tehdä ruokaa, eikä tiskata, kelpaa allekirjoittaneelle!



Pipomies osti itselleen laivalta tuliaisia
Näin talvella aamut ovat pimeitä. Laiva oli Tukholmassa 7 maissa Suomen aikaa. 



Risteily oli muuten lasten festivaaliristeily... Laivalla oli siis enimmäkseen perheitä pienten lasten kanssa. Meistä se oli aika hauskaa!

Aamupalalla oli tosi rauhallista. Varmaan perheen pienimmät olivat jo odottelemassa päivän jännittävää ohjelmaa.

Meitä jännitti lähinnä se miten paljon laiva alkaa keinua. Kapteeni nimittäin varoitti aamupalan aikana, että tulossa on myrskyisä paluu matka Turkuun.


Aamupalan jälkeen oli sen verran valoisaa, että allekirjoittanut päätti lähteä kannelle ottamaan muutaman valokuvan. Tuuli oli jo voimistunut, ja kannella oli tosi kylmä. Tuuli myös otti aika paljon vastavalonsuojaan.



Yksi merimetsokin näkyi liikkeessä. 
Vesi pärskyy...



Lopulta tuuli oli niin kovaa, että pelkäsin lentäväni kameran kanssa nurin. Eikä kuvaamisesta tullut muutenkaan mitään, koska kamera heilui niin paljon. Pitkän putken kanssa kuvaaminen myrskyssä ei ole helppoa...

Maailman vahvin tyttö, Peppi Pitkätossu
Världens starkaste flicka, Pippi Långstrump




Päätin siis suosiolla siirtyä sisätiloihin ja lähteä etsimään muita.

Kuulutuksessa ilmoitettiin, että perheen nuorimmille oli luvassa Peppi Pitkätossun esitys yökerhossa.
No, minä olin meidän seurueessa nuorin...

Eli pakkohan se oli käydä katsomassa miltä Peppi nykyään näyttää. Paikalla oli jonkin verran pikkuisia. Minä olin selvästi yli-ikäinen.

Jatkoin matkaa kohti Iskelmä baaria ja Bingoa!




Tyhjä bingolappu ja janojuomaa. Ei tullut voittoa bingossa, mutta arvonnassa voitin meikkipussin. Jotain sentään ☺

Bingon jälkeen olikin jo niin nälkä, että oli aika lounastaa. Pääruokaa oli hyvää, mutta jälkiruoka suorastaan uskomattoman herkullista. Voi kun tällaista osaisi / viitsisi väkertää kotonakin!

Vohvelia, marjoja, karamellikastiketta ja keittiön valmistamaa vaniljajäätelöä... Voin suositella!

Ruokailun jälkeen sitten koitti risteilyn tähtihetki! Ainakin niille perheen nuorimmille. Oli aika päästää dinosaurukset irti! Eikun siis Hevisaurukset!

Hevisaurukset Riffi Raffi, Herra Hevisaurus ja Milli Pilli rokkaavat.






Ihan hyvää musaa näillä kavereilla. Pikkuiset olivan esityksestä innoissaan, ja monet aikuisetkin , allekirjoittanutkin huomasi vielä kotona hoilaavansa "Tahdon maitoo". (klikkaa Tahdon maitoo, jos haluat nähdä videon laivalta)


Herra Hevisaurus ja Milli Pilli vauhdissa














Hevisaurusten jälkeen ehdittiin istuskella jutustelemassa ja kahvittelemassa. Sitten laiva saapui Turun satamaan ja me ajelimme kotiin. Keli oli aivan hirveä, lunta pyrytti niin, ettei tietä nähnyt eikä sitä, missä muita autoja menee. Taitavan kuskin (Pipomies) ansiosta pääsimme hyvin kotiin.

Oli taas hauska risteily!

Lumi!


Risteilyn jälkeen maa oli valkoinen. Lunta tuli aika paljon ja oli pikku pakkanen. Oma kotikatumme on aina silloin niin kaunis! Varsinkin iltaisin.

Oli ihan pakko ottaa muutama kuva.

Suon puut olivat lumessa. Huom! Valo kuvassa ei suinkaan ole auringonlaskusta vaan kotikatumme
katuvaloista.







Hieman on vielä päivänvaloa, ennenkuin illan pimeys laskeutuu!














Pari päivää myöhemmin alkoikin sataa vettä ja lumi oli enää muisto näissä kuvissa. Mutta nyt on luvassa jälleen pientä pakkasta ja lunta.

väriä marraskuun ankeuteen !




Eipä muuta tällä kertaa, saas nähdä mitä ensi kerraksi keksin!

Muistakaa, että jouluun enää alle kuukausi! Eli olkaa kiltisti!

Hyvää marraskuun jatkoa!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Hetki ennen ensilunta

Marraskuu on jo puolessa välissä ja joulua kohti mennään. Apua, mihin aika häviää! Onneksi marraskuun alku ei olekaan ollut niin kamalan pimeä ja synkkä. Siihen vaikuttaa se, että lumi tuli niin aikaisin tänä vuonna. Tosin nythän se kuulemma sulaa...

Tämän blogin kuvat on otettu juuri ennen lumen tuloa. Silloin kun vielä oli paljon hanhia ja joutsenia pelloilla.

Loviisan seudulla


Piekana
Eräänä päivänä olimme ajelemassa Loviisan saaristossa, kun näimme piekanan kaartelevan peltojen yllä.

Taas allekirjoittanut osoitti tiettyjä akrobaattisia taitoja, jotenkin sitä vaan aina ehtii autosta ulos vaikka se ei ole vielä edes pysähtynyt.

Tässä linnussa meillä riitti Pipomiehen kanssa ihmettelemistä! Pyydysti pellolla ja lähes heti kun oli noussut ylös ja lentänyt puiden taakse ilmestyi jo esiin toiselta puolen metsikköä! Mikä nopeus!



No, jonkin ajan päästä linnun nopeuden salaisuus paljastui! Niitähän olikin kaksi!

Näitä piekanoja ihaillessa saimme myös joutsen perheen seuraksemme.
"Laskutelineet alas! Nopeasti!"
"Juuri ja juuri laskeuduttiin kiitoradalle!" 

"Mekin ollaan täällä!" Kanadanhanhia ei sovi unohtaa, ne eivät kuitenkaan laskeutuneet pellolle vaan jatkoivat matkaansa.

Jätimme joutsenet ja piekanat omiin puuhiinsa ja lähdimme eteenpäin.

Kovin kauas emme kuitenkaan ehtineet, kun näimme takaa-ajon. Korppi ajoi takaa merikotkaa. Tätä paria ei kauaa ehtinyt ihailla, vauhdilla ne lensivät jonnekin näkymättömiin.


























Sitten alkoikin ilta lähestyä. Aika lähteä kotiin. Mutta eihän sitä suoraan voi kotiin mennä, piti vielä käydä katsomassa eräällä pellolla olevia joutsenia.


"Eikö täällä saa edes syödä enää rauhassa!"



























Taas kerran hieno havainto päivä. Valon vähyys hieman harmitti, mutta saimmehan katsella upeita lintuja.

Virolahti


Aina on aikaa käydä Virolahdella, ainakin pitäisi olla. Virolahdesta on tullut meille sellainen speciaali paikka. Aina kun menemme sinne, näemme jotain meille ainutlaatuista. Niinpä kun meille nyt sattui yhteistä vapaata, napattiin eväät mukaan ja suuntasimme Virolahdelle.


Merellä oli kova tuuli.




Näimme kauniita ja niin siroja metsäkauriita. Ne tulivat ensin metsän reunaan ja sitten lähtivät kävelemään peltoa pitkin. Ilmeisesti emo ja kaksi pienoista. Meno oli kovin varovaista. Kolmesta ainakin yksi piti vahtia toisten syödessä.

"Hmm... tuolla on joku, mutta näyttää vaarattomalta..."


"Miksi se surisee..."







Eteenpäin, kohti avaraa, isoa maailmaa...

Kauriiden ihailun jälkeen lähdimme käymään Kurkelassa. Jos vaikka meille kävisi tuuri ja näkisimme siellä taas petolintuja. Kurkelassa niitä näkyy useimmiten.


Eikä pettänyt Kurkela tälläkään kertaa, siellähän istua nökötti hiirihaukka tolpan päässä. Jonkin aikaa katselimme
sen oleilua, mutta sitten päätimme jatkaa matkaa.


Ajelimme eteenpäin hitaasti, peltoja ja metsän reunoja tähyillen. Ettei vain mitään mielenkiintoista jäisi huomaamatta.

Ja sitten näimme pienen linnun metsästävän pellon yllä. Olen joskus ennenkin nähnyt samanlaisen, mutta vain kerran saanut kuvan, sekin todella huono. Nyt onnistui hieman paremmin, vaikka olikin jo aika pimeää ja lintu oli koko ajan selin allekirjoittaneeseen.

Saanko esitellä isolepinkäinen...






























Hienolta näytti tämän linnun paikallaan lento. Kerrassaan taidokasta, sanoisin.

Seuraavalla pellolla oli paljon joutsenia. Ja niiden kanssa erilaisia hanhia. Valkoposkihanhia, tundrahanhia ja ilmeisesti myös metsähanhia. Nyt allekirjoittanut tyytyi kuvaamaan lintuja autosta. Minua nimittäin vahdittiin! Rajavartiosto lähti peräämme isolepinkäisen kuvauspaikalta. Jännitti vähän tuleekohan noottia tai mistä on kyse. Rajavyöhyke on nimittäin ihan muutaman metrin päässä.

Hyvin varovasti avasin ikkunan ja laitoin kameran objektiivin hissukseen ikkunasta ulos. Ja kuvasin. Rajavartija seisoi lähes vieressä, mutta ei sanonut mitään. Otin muutaman kuvan, suljin ikkunan ja Pipomies lähti ajamaan. En tiedä mistä lienee oli kyse.


Kaikki sulassa sovussa






Välillä hanhet ottivat pienen lento pyrähdyksen.




Kurkelan reitin jälkeen ilta alkoi hämärtää, oli aika lähteä kotiin.







Ensi lumi satoi maahan pari päivää reissun jälkeen.

Metsätyötkin ovat jo alkaneet ja ensimmäiset makkarat on jo ehditty grillata nuotiolla lumisessa metsässä...

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla käydään risteilyllä ihmettelemässä dinosauruksia!