Arktika osa 2

Rakas lukijani, palataan vielä parin kirjoituksen ajaksi Arktika tapahtumaan. Kävimme siellä useampana päivänä.

Kun menimme kolmannen kerran Arktika tapahtumassa käymään, oli hieman tuulinen ja kylmä päivä. Paikalla Leerviikkissä, ei ollut muita kuin nuori lintuopas. Juttelimme hänen kanssaan kaikenlaista. Kyselimme myös oliko hän käynyt katsomassa Haminassa havaittua punakaulahanhea. Hän ei ollut ehtinyt vielä käydä, mutta sanoi, että lintu oli havaittu Haminassa uimarannalla valkoposkiparvessa. 

Emme Pipomiehen kanssa yleensä käy erikseen katsomassa harvinaisuuksia, mutta nyt hieman harmitti. Olisihan tuo uimaranta ollut vain muutaman sadan metrin poikkeama retillemme. Mutta emme aamulla olleet tietoisia, että lintu olisi ollut niin helpossa havainnointipaikassa. Kauaa emme kuitenkaan asiaa miettineet, vaan nautimme niiden lintujen katselemisesta, joita oli Leerviikissä.

Suloinen västäräkki istuutui kivelle eteemme.
Lintuopas arvioi, että kyseessä olisi edellisen vuoden poikanen.
White wagtail, maybe a last years juveline.

Isokoskelot olivat jälleen rantakivikossa istuskelemassa. Niitäkin on hauska katsella. Välillä koiras meinasi hermostua lähestyviin kilpakosijiin, mutta tällä kertaa tilanteet päättyivät ilman yhteenottoja.

Isokoskelo naaras päätti mennä uimaan.
Common merganser, female

Haahka koiras uskaltautui tällä kertaa hieman lähemmäs. Kyllä hänkin on hauskannäköinen kaveri. Näyttää aivan siltä, kuin hänellä olisi päässään lakki, jossa on korvalipat. En tiedä miksi, mutta minulle tulee aina mieleen Katto-Kassinen, kun katselen koiras haahkaa 😀.

Haahka koiras
Common eider, male

Illemmalla alkoi ohitse lentää myös parvia. Monet menivät niin läheltä, että sain valokuviakin. Tänä vuonna emme valitettavasti nähneet alli parvia. Olen vaikuttunut siitä, kuinka jotkut tunnistavat kaukaa lintulajin ja jopa sukupuolen. Olen tosin itsekin alkanut oppia tunnistamaan lintuja myös lentotavan perusteella. Tai ainakin tunnistan, mikä lintuheimo on kyseessä. Esim. tikat tunnistaa helposti lentotavasta.

Allaolevassa kuvassa ei ole todellakaan tikkoja 😉. Parvessa oli sepelhanhia ja valkoposkihanhia. Näin siis minulle kerrottiin, kamerallani en näe niin kauas, että olisin erottanut muuta, kuin, että kyseessä oli hanhia.

Tästähän Arktikassa on kyse: parvista.
A flock of birds.

Ohitsemme lensi myös useita pieniä parvia matalalla, nämä ovat yleensä paikalla pesiviä lintuja. Ne eivät siis ole muuttomatkalla, vaan viettävät kesän Virolahdella. Niitä on tietysti hauska kuvata. Tunnistatko allaolevassa kuvassa olevan lintulajin??

Arvaatko tai tiedätkö lintulajin?
Guess or know the bird species?

Olimme istuneet rannalla useamman tunnin, kun kylmä alkoi tuntua luissa ja ytimissä. Päätimme mennä autolle, ajaa syömään eväät johonkin kivaan paikkaan ja kiertää vielä Kurkelan lenkin. Nyt tosin Kurkelan lenkkiä ei voinut varsinaisesti kiertää, sillä matkalla oleva Kiiskijärven silta oli korjauksessa. Niinpä ajoimme ensin lenkin toisen osan, palasimme takasin 170 tielle ja ajoimme toista kautta järven toiselle puolelle... ja siitä taas takaisin 170 tielle...

Kurkelassa kannattaa aina kuitenkin käydä, jo pelkästään maisemien takia. Tällä kertaa näimme matkalla merihanhia ja kuovin. Kuovi oli kuitenkin niin kaukana, etten saanut siitä kuvaa.

Merihanhia
Greylag geese

Sitten olikin taas aika palata kotiin. Matkalla alkoi WhatsApp hälyttää viestin merkiksi. Ja kyllä!! Ryhmäviestissä kerrottiin, että punakaulahanhi on edelleen Haminassa uimarannalla, valkoposkihanhien seurassa. No, ei tarvinnut miettiä mitä tehdään. Tottakai päätimme käydä katsomassa, olisiko hanhi vielä rannalla. 

Olimme Haminassa noin klo 22.30, ilta alkoi jo pimetä. Onneksi olimme jo toukokuussa, niin illat pysyvät pitkään sen verran valoisina, että saan edes jonkin tasoisia kuvia, selitin Pipomiehelle, kun yritimme etsiä punakaulahanhea.

Ajoimme siis rannan tuntumaan ja näimmekin heti valkoposkihanhiparven syömässä. Mutta mikä pettymys! Vaikka kuinka koetimme tähyille, ei punakaulaista hanhea näkynyt. Päätimme siis lähteä pois. Pipomies halusi kuitenkin vielä kerran yrittää ja mennä rannan toiselle puolelle, sinnekin pääsi kätevästi autolla.

Ja siellä olikin toinen valkoposkihanhiparvi syömässä. ja taas olimme tarkkoina, mutta turhaan, ei näkynyt punakaulahanhea. Kuvasin kuitenkin valkoposkia. Ja yritin katsoa kuvista, näkyykö niiden joukossa outoa lintua.

Olimme juuri lähdössä pois, kun otin vielä yhden kuva. Ja siinä!! Siinä se näkyi!! Huonosti, mutta kuitenkin. Hanhen pää näkyi juuri ja juuri koivun takaa.

Nyt ei auttanut kuin odottaa, että linnut pikkuhiljaa etenisivät toiseen suuntaan, että saisin edes hieman paremman kuvan. ja vähän ajan kuluttua hanhi tulikin esille koivun takaa. Päättelimme, että ennen pitkää ne tulisivat rannan toiselle puolelle, missä toinen valkoposkihanhiparvi oli. Päätimme siis mennä sinne odottelemaan. Ehkä näkisimme sieltä paremmin.

Ja kyllä, jonkin aikaa odoteltuamme hanhet alkoivat tulla koko ajan lähemmäs, punakaulahanhi joukon etunenässä.

Sain siis aina vain parempia kuvia... tai siis niin hyviä kuin nyt noin klo 23 voi saada.

HUOM! Kaikki kuvat on otettu pitkällä 400 mm putkella autosta. Emme siis menneet missään vaiheessa lintujen lähelle häiritsemään niitä. Tosin aivan niiden vieressä oli jalkakäytävä ja öiset kävelijätkään eivät niitä häirinneet, joten tuskin ne olisivat meistäkään mitään välittäneet.

Useamman kerran päätimme jo lähteä kotiin, mutta kun hanhi tuli aina lähemmäs ja ajattelin, että vielä 1 kuva. Lopulta sitten hanhet olivat niin lähellä, että sain sen parhaan kuvan. 

Punakaulahanhi
Red-brested goose

Ja sitten kotiin, viimein. Olimme kotona vasta tosi myöhään, vai pitäisikö sanoa todella aikasin 😀. Se ei haitannut, saimmehan nähdä paljon kaikenlaista ja vielä kauniin punakaulahanhen!

Tiesitkö rakas lukijani, että punakaulahanhi on maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen. Se on sen verran harvinainen, ettei sen elintavoistakaan olla täysin selvillä. Muutamia yksilöitä harhautuu Suomeen yleensä valkoposkihanhiparvissa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla lisää kuvia kauniista Haminan vieraasta ja pikkuinen yllätys pellolla.

Mukavaa ja rentoa alkanutta heinäkuuta Sinulle rakas lukijani!