Kuusamon kutsu osa 2

Kolmas aamu Kuusamossa oli poutainen, joten päätimme lähteä katsomaan petoja! Eli teimme joka kesäisen visiitin Kuusamon suurpetokeskukseen. Siellä kun pääsee katsomaan niin läheltä karhuja ja ilveksiä. Onhan paikalla myös kettuja ja koirasusia.

Paikan sisäänpääsy on 10 € aikuisilta, lapsilta 5 €. Sisäänpääsymaksut käytetään tarhan toimintaan. Odottelimme kahvilan luona opasta, jonka seurassa tarhalla kuljetaan. Opas kerää aina ryhmän, jolle esittelee paikan eläimet ja kertoo eläinten tavoista yleensäkin.

Ensimmäisessä häkissä olikin yllätys, tarhalle on saatu nyt myös oikea susi. Suden erottaa koirasta kuulemma hännän asennosta. Eräs vierailija ehdotti ensin, että eron näkee hampaista, opas toivoi ettei kukaan kuitenkaan joudu tarkastelemaan suden hampaita metsässä...

Leppoisan näköisenä lepäili susi häkissään.

Susihäkin jälkeen vuorossa olivat karhut. Nuo vanhat tutut...

Karhut olivat hieman levottomia, koska naarailla oli kiima-aika. Pientä kinastelua ja toraa oli koko ajan. Oppaan herkkupalat veivät kuitenkin voiton tuoksuista...

"Sanovat minua pelottavaksi metsän kuninkaaksi"

Hunajaa...!!

Mikko kettu nautti auringon paisteesta löhöilemällä. Sitä eivät turistit eivätkä oppaan makupaloilla maanittelut kiinnostaneet pätkääkään.

Krrrrhhhhh...

Valitettavasti ilvekset pysyttelivät sen verran piilossa, ettei niitä saanut kuvaan. Koirasusia sen sijaan kiinnostivat vieraat ja herkkupalat.

Koirasuden katse

Kierros tarhalla kesti noin tunnin verran. Sen jälkeen olikin aikamoinen nälkä. Kävimme Pipomiehen kanssa ostamassa kaupasta eväitä, ajoimme kauniiseen paikkaan ja mussutimme eväät hyvällä mielellä masuun.

Masu täynnä oli hyvä suunnistaa vieraisille. Ilta kului rattoisasti rupatellessa. Emme huomanneet ajan kulua ja lähtö takaisin hotellille meni aika myöhäiseksi. Matkalla hotellille sain vielä kuvattua muutaman kuvan.

Auringonlaskussa kauniit värit heijastuivat tyynen järven pintaan. Rannalla hautoo laulujoutsen, sen edessä uiskentelee pilkkasiipi kaikessa rauhassa. Takana poroaita.

Korpit kelolla.

Ja niin tuli päivä iltaan ja nukkumatti kutsui.

Aamulla lähdimme taas liikenteeseen heti aamupalan jälkeen. Suuntana oli jälleen erämaa. Nyt ajoimme metsätietä, joka seuraa Oulangan kansallispuiston rajoja.

Matka kulki välillä ylhäällä rinteillä ja välillä oltiin alhaalla. Ihania maisemia riitti ja allekirjoittaneella oli välillä ongelmia päättää mitä kuvata. Ja välillä maisemia ihaili niin, että kuvaaminen unohtui kokonaan.

Upeat olivat jälleen maisemat.

Täällä näimme jälleen tilhiä. On ne niin hauskoja lintuja!

Valppaana, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu!

No moi!

Täältä näkee kauas!

Välillä tie laskeutui alas rinteiltä. Yleensä alhaalla oli jokin järvi tai lampi. Näissä näkyi telkkiä ja tukkasotkia.

Ja näkyihän porojakin. Ja jälleen ihania ja niin suloisia vasoja!

Minulla kasvaa jo sarvetkin, huomaatkos!

Tavi vietti aikaa kalliolla.

Lopulta oli palattava hotellille. Olihan seuraavana päivänä aika palata kotiin...





Kotiin paluu alkoi vasta iltapäivällä, sillä vietimme päivällä vielä aikaa tätini kanssa. Mutta eihän meillä ollut kiirettä. Lomaa oli vielä paljon jäljellä!

Paluumatkan sää... no, laitetaan kuva ettei totuus unohdu!

Välillä näimme upeita sateenkaaria. Missähän on tämän sateenkaaren pää???

Ja näin sujui lomamme Kuusamossa ja sen lähiseuduilla.

Loppuun laitan Suurpetokeskuksessa kuvatun videon. Siinä ei tärkeintä ole kuva vaan ääni...

Tarhan susi alkoi kaempana ulvoa, kun olimme koirasusien häkin luona. Koirasudet vastaavat sille kaikki kuorossa. Myönnän, että jos tämän kuulisin metsässä ollessani, voisi alkaa vähän pelottaa.

Hyvää heinäkuun jatkoa kaikille! Katsotaan mitä seuraava blogi tuo muassaan.

Kuusamon kutsu osa 1

Allekirjoittanut ja Pipomies tekivät joka vuotisen pohjoisen reissun kesäkuussa. Kuten joka vuosi, alettiin matkaa odottaa innolla jo tammikuussa. Olemme yleensä viettäneet muutaman päivän Rukalla tietyssä hotellissa. Nyt kuitenkin tämä hotelli oli suljettu kesäkuuksi, mikä takaisku! Mutta onneksemme löysimme netistä hotellin, josta sai hyvän huoneen, ja vielä huomattavasti edullisemmin.

Matkaan lähdettiin siis iloisina, aikaisin eräänä torstai aamuna. Sää tiedotus lupasi hyvää matka säätä... Sadetta, tuulta, kylmää, jopa lunta! Mutta loma on aina loma, totesi Pipomies. Eli eikun matkaan!

Ensimmäiset tunnit satoi kaatamalla vettä ja lämpötila laski koko ajan, mitä pohjoisemmaksi pääsimme. Onneksi olimme lähtiessä heittäneet toppatakit auton takapenkille.

Hieman ennen Kajaania sitten allekirjoittanut alkoi ihmetellä maan valkoisuutta, onko siellä lunta? Höpö, höpö totesi Pipomies... Ja samantien koko tie olikin luminen. Kesärenkailla ei ole kiva ajella lumessa. Mietimme jo mitä pitäisi tehdä, mutta luminen osuus loppui jo muutaman kilometrin jälkeen.

Loppumatka satoi vettä. Ainoastaan hieman ennen Kuusamoa oli hetken tauko sateessa.

Hotellille saavuimme kuitenkin lopulta juuri suunniteltuna aikana. Koska olimme varanneet huoneen useaksi yöksi saimme isomman huoneen samaan hintaan, pisteet tästä! Meillä taitaakin nyt olla uusi "vakkari" hotelli Kuusamossa. 

Tyytyväisenä kävimme nukkumaan, matkaväsymys painoi heti silmät kiinni.

Aamulla satoi ja asteita oli peräti + 4.  Aamupalan jälkeen lähdimme Taivalkoskelle tapaamaan tätiäni. Ikävä on aina kova, kun tapaamme niin harvoin!

Lintuja ei paljon matkalla näkynyt, paitsi tukkasotkia. Niitä oli jokaisessa pienessäkin lammikossa.

Vierailun jälkeen päätimme lähteä ajelemaan Kuusamon erämaahan. Emme olleet vielä nähneet sitä ensimmäistä poroa, se nyt ainakin piti löytää!

Porot antoivat kuitenkin odottaa itseään. Sen sijaan näimme kaksi piisamia. Leikkisiä kavereita.

Älä jätä!

Täältä tullaan taas...

Myös härkälintu oli järvellä uiskentelemassa.

Monta "poroa" näkyi matkan aikana, oli postilaatikkoa, isoja kiviä, putken pätkiä... Lopulta kaikki tien vieressä oleva sai allekirjoittaneen huudahtamaan PORO!

"No hei, tuolla taitaa olla poroja"
"Äh, nekin on varmaan vaan jotain kiviä..."
"JEE!! ON NE POROJA!"

Näkyihän niitä poroja sentään lopulta. Ja kun ne ensimmäiset oli havaittu, niin sitten niitä tulikin vastaan joka puolella.

Valitsemamme reitti vei meidät korkealle. Sieltä oli hienot näkymät järvimaisemiin.

Sadekin taukosi aina välillä.

Alhaalta kuului kuikan huutoa ja korppien raakkunaa. Muuten oli aivan hiljaista...

Tässä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan, mutta jatkoimme matkaa.

Valkoviklo lauloi kauniisti kesäillassa...

Mitäs tuijotat, etkö oo poroa ennen nähnyt...

Suot olivat vielä täynnä tupasvillaa. Allekirjoittanut on aina tykännyt suomaisemista. Vaikkei lapsena niin mukavaa ollutkaan mäkäräiden syötävänä olla suolla marjassa.

Ensimmäinen lomapäivä tuli iltaan ja oli aika lähteä nukkumaan. Eipä taas tarvinnut unta odotella!

Seuraava aamu valkeni jälleen sateisena. 

Niinpä vietimme päivän vieraillen. Illaksi oli luvassa aurinkoista, joten silloin lähdimme taas erämaata katsomaan.

Joutsenperhe oli lammella uiskentelemassa. Aika pieniä olivat poikaset vielä .

Kovin olivat suloisia nämä pikkuiset!

Haapana uiskenteli lammella. Uros haapana on kaunis lintu!

Yksin oon mä vain, missä on murusein... Voisiko näin tuumia tämä kaunis tempperamenttinen tilhi...

Sinä et ainakaan ole mun murusein, mokoma suriseva pitkänenä! Mun metsä, ala vetää!

Söpö on punakylkirastaskin!

Ihania, kauniita pieniä jokia näimme paljon. Ja niissä pieniä koskia. 

Eikä ollut pulaa kavereista! Näin runsaasti sääskiä ei ole yleensä ollut, kun olemme Kuusamossa olleet. Mutta niistä ei kannata välittää... Tosin mietityttäähän se hieman, kun pitäisi mennä autosta ulos ja ikkunan edessä inisee musta pilvi...

Auringonlasku maalasi upeat värit . 

Ja juuri ennenkuin päädyimme takaisin sivistyksen pariin, tapasimme illan ehdottomasti suloisimman lapsukaisen... 

Hei, kukas sinä olet...

Tämän olisi Pipomiehen mielestä voinut ottaa mukaan! Oli tosi pieni vielä <3

Auringon laskiessa mailleen, sen mitä se nyt pohjoisessa kesäkuussa laskee, ajelimme hotellille nukkumaan. Innolla odottamaan seuraavaa loma päivää!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla lisää turinoita ja kuvia lomamatkaltamme.

Hyvää alkanutta heinäkuuta kaikille!

Lomalla pohjoisessa

Teimme joka kesäisen lomamatkan Kuusamoon ja Taivalkoskelle juhannusviikolla. Lähdimme matkaan maanantaina ja takasin kotona olimme torstain ja perjantain välisenä yönä. Matkamme jäi ajan puutteen vuoksi tänä vuonna valitettavasti tavallista lyhyemmäksi. Allekirjoittaneelle on kuitenkin tärkeää päästä kerran kesässä pohjoiseen. Tavata ihania sukulaisiani ja nauttia upeista maisemista.

Määränpää alkaa häämöttää!

Matkamme alku sujui puolipilvisessä säässä, mutta Kajaanissa alkoi sataa. Lämpötila laski koko ajan alemmas ja kiittelin mielessäni, että olin tajunnut pakata mukaan lämpimiä vaatteita.

Jostain syystä aina siinä vaiheessa kun pääsemme Suomussalmelle, molemmat Pipomiehen kanssa rentoudumme täysin. Kiireet ja murheet unohtuvat.






Saapuessamme Rukalle lämpötila oli +4 astetta. Hotellin aamupalalla katselimme kuinka satoi kaatamalla ja lämpötila oli + 4,5 astetta. Eipä tuo haitannut, lähdimme kohti Taivalkoskea, vierailemaan sukulaisissa!

Ajomatkalla näimme, että järvissä ja suolammissa oli paljon enemmän vettä kuin yleensä. Ja koko päivän satoi ja satoi... Lomailijaa se ei sinänsä haitannut, mutta olisihan se aurinkokin ollut kiva. Lintuja näkyi jonkin verran, sade ja kylmä eivät oikein houkutelleet ulos kuvaamaan.

Sain ensimmäistä kertaa kuvattua härkälinnun

Kuovi

Päivä meni nopeasti rupatellessa ja kahvitellessa. Ja suvun nuorimmaisia kiusoitellessa!

Sen verran olimme ulkona, että huomasimme, ettei hyttysiä ole. Se oli tietenkin kylmän sään "ansiota".








Seuraavana päivänä päätimme uhmata sadetta ja tehdä retken Kuusamon suurpetokeskukseen, karhuja katsomaan. Siellä olemme käyneet jo ties kuinka monena vuotena. Aina sinne vaan on päästävä. Netin säätutkat ennustivat parin tunnin taukoa sateessa petokeskuksen kohdalle. Ajoitimme käynnin tuolle ajalle, josko vaikka säästyisimme kastumiselta.

Matkalla näimme lintuja eräällä järvellä, niitä piti käydä kuvaamassa. Tällaisia lintuja en olekaan ennen nähnyt! Sain myöhemmin tietää, että linnun ovat sorsasukuun kuuluvia pilkkasiipiä. Rauhoitettuja, uhanalaisia lintuja.

Vasta kotona tietokoneelle kuvat ajettuani havaitsin, että paikalla oli myös uros uivelo. Sitäkään en ole koskaan aiemmin nähnyt. Uivelo uros on valkoinen ja näyttää kuin sillä olisi musta silmä. Kuvassa näkyy oikealla tukkasotkapari ja pilkkasiipi niistä alempana. Kuva on surkea, sillä linnut olivat niin kaukana, olen rajannut kuvaa paljon.

Myös uivelo on harvinainen ja rauhoitettu.

Sade todellakin taukosi hieman ennen  suurpetokeskukselle saapumistamme. Alku näytti siis lupaavalta...

Lähdimme oppaan mukaan kiertämään tarhalle. Ensimmäisenä opas kertoi tarhan karhuista ja esitteli mm. karhun appelsiinin kuorimistaitoja.

Olihan ne hedelmät hyviä, mutta löytyisiköhän vielä jotain hyvää syötävää...

Nuuh... hmmm, jotain täällä on...

Haa! Etttepäs saa koskaan tietää mitä juuri löysin, nam!

Mikko kettu otti vierailijoiden uteliaat katseet ja kyselyt vastaan hyvin rennosti. Taisi repolaista väsyttää...

Menkäähän jo siitä, että saan nukkua, haukotus...

Ilveksiä ihailen joka vuosi enemmän. Ne ovat niin kauniita ja liikkuvat sulavasti...

Välillämme on verkkoaita...

Satuimme paikalle juuri ruoka-aikaan. Ei kyllä houkettele allekirjoittanutta tämä ateria!

Uutena tuttavuutena tarhalla oli koirasusia. Niiden luota kului kova meteli, sillä siellä oli juuri pentujen koulutus menossa.

Koirasusi pentu

Karhujen aitauksessa oli ruokailemassa vieras! Pikkuinen keltasirkku.

Kierros oli ohi nopeasti ja selvisimme kuivina! Oikeasti syy sateen välttämiseen on kamera ja objektiivi, ne eivät kestä kastumista. Ja en muistanut ottaa reissulle mukaan laitteiston sateensuojaa.

Kahvilassa tapasimme paikan perustajan Sulo Karjalaisen

Juuri kun astuimme ulos suurpetokeskuksen kahvilasta alkoi sataa kaatamalla! Pipomies ritarillisesti haki auton portille, kastui läpimäräksi ja allekirjoittanut pääsi lähes kuivana autoon.

Suurpetokeskukselta ajoimme katsomaan Oravivaaraa. Siellä olen viettänyt elämäni ensimmäiset 15 vuotta kaikki kesät. Matkan aikana sade loppui ja aurinko ilmestyi esiin!!

Jokijärven suolla oli joutsenia syömässä ja lepäämässä.

Jossain kaukana taustalla oli myös kurki.

"Alussa oli vain suo, kuokka ja Jussi" 

Täältä näkee kauas!

Rukalla poikkesimme Rukajärven tielle. Ja viimeinkin!! Ensimmäinen poro!!

Mitäs tuijotat, etkös ennen ole nähnyt poroa!

Sateen jälkeen loisti kaunis sateenkaari.

Ja sitten lisää poroja!

Rukan rinteillä oli vielä lunta paikoittain. Katsokaapa tuota pilvi muodostelmaa, voisi luulla, että kohta sataa...

Mutta eipä satanut. Ja emme millään malttaneet mennä hotellille nukkumaan vaan ajelimme vielä pienen lenkin Rukan maisemissa.

Haapana pariskunta metsälammella.

Sitten oli aika palata hotellille sillä aamulla piti herätä aikaisin, olihan kotiin lähtö edessä. Tarkoituksena oli vielä kuvata keskiyön aurinko, mutta uni olikin tullut sitä odotellessa.

Ei keskiyön kuva...

Aamu oli aurinkoinen (tottakai, aika lähteä kotiin). Ensimmäiseksi ajoimme Taivalkoskelle. Kävimme vielä tervehtimässä kummitätiäni.

niin tyyntä!

Näkymä Jokijärvelle.

Matkasimme rauhallisesti Loviisaan. Kävimme matkalla vielä katsomassa miltä Kolilla näytti.

Tässä kaikki tällä kertaa.

Hyvää kesäkuun loppua kaikille kera näiden kesäkukkien!