Arktika osa 2

Rakas lukijani, palataan vielä parin kirjoituksen ajaksi Arktika tapahtumaan. Kävimme siellä useampana päivänä.

Kun menimme kolmannen kerran Arktika tapahtumassa käymään, oli hieman tuulinen ja kylmä päivä. Paikalla Leerviikkissä, ei ollut muita kuin nuori lintuopas. Juttelimme hänen kanssaan kaikenlaista. Kyselimme myös oliko hän käynyt katsomassa Haminassa havaittua punakaulahanhea. Hän ei ollut ehtinyt vielä käydä, mutta sanoi, että lintu oli havaittu Haminassa uimarannalla valkoposkiparvessa. 

Emme Pipomiehen kanssa yleensä käy erikseen katsomassa harvinaisuuksia, mutta nyt hieman harmitti. Olisihan tuo uimaranta ollut vain muutaman sadan metrin poikkeama retillemme. Mutta emme aamulla olleet tietoisia, että lintu olisi ollut niin helpossa havainnointipaikassa. Kauaa emme kuitenkaan asiaa miettineet, vaan nautimme niiden lintujen katselemisesta, joita oli Leerviikissä.

Suloinen västäräkki istuutui kivelle eteemme.
Lintuopas arvioi, että kyseessä olisi edellisen vuoden poikanen.
White wagtail, maybe a last years juveline.

Isokoskelot olivat jälleen rantakivikossa istuskelemassa. Niitäkin on hauska katsella. Välillä koiras meinasi hermostua lähestyviin kilpakosijiin, mutta tällä kertaa tilanteet päättyivät ilman yhteenottoja.

Isokoskelo naaras päätti mennä uimaan.
Common merganser, female

Haahka koiras uskaltautui tällä kertaa hieman lähemmäs. Kyllä hänkin on hauskannäköinen kaveri. Näyttää aivan siltä, kuin hänellä olisi päässään lakki, jossa on korvalipat. En tiedä miksi, mutta minulle tulee aina mieleen Katto-Kassinen, kun katselen koiras haahkaa 😀.

Haahka koiras
Common eider, male

Illemmalla alkoi ohitse lentää myös parvia. Monet menivät niin läheltä, että sain valokuviakin. Tänä vuonna emme valitettavasti nähneet alli parvia. Olen vaikuttunut siitä, kuinka jotkut tunnistavat kaukaa lintulajin ja jopa sukupuolen. Olen tosin itsekin alkanut oppia tunnistamaan lintuja myös lentotavan perusteella. Tai ainakin tunnistan, mikä lintuheimo on kyseessä. Esim. tikat tunnistaa helposti lentotavasta.

Allaolevassa kuvassa ei ole todellakaan tikkoja 😉. Parvessa oli sepelhanhia ja valkoposkihanhia. Näin siis minulle kerrottiin, kamerallani en näe niin kauas, että olisin erottanut muuta, kuin, että kyseessä oli hanhia.

Tästähän Arktikassa on kyse: parvista.
A flock of birds.

Ohitsemme lensi myös useita pieniä parvia matalalla, nämä ovat yleensä paikalla pesiviä lintuja. Ne eivät siis ole muuttomatkalla, vaan viettävät kesän Virolahdella. Niitä on tietysti hauska kuvata. Tunnistatko allaolevassa kuvassa olevan lintulajin??

Arvaatko tai tiedätkö lintulajin?
Guess or know the bird species?

Olimme istuneet rannalla useamman tunnin, kun kylmä alkoi tuntua luissa ja ytimissä. Päätimme mennä autolle, ajaa syömään eväät johonkin kivaan paikkaan ja kiertää vielä Kurkelan lenkin. Nyt tosin Kurkelan lenkkiä ei voinut varsinaisesti kiertää, sillä matkalla oleva Kiiskijärven silta oli korjauksessa. Niinpä ajoimme ensin lenkin toisen osan, palasimme takasin 170 tielle ja ajoimme toista kautta järven toiselle puolelle... ja siitä taas takaisin 170 tielle...

Kurkelassa kannattaa aina kuitenkin käydä, jo pelkästään maisemien takia. Tällä kertaa näimme matkalla merihanhia ja kuovin. Kuovi oli kuitenkin niin kaukana, etten saanut siitä kuvaa.

Merihanhia
Greylag geese

Sitten olikin taas aika palata kotiin. Matkalla alkoi WhatsApp hälyttää viestin merkiksi. Ja kyllä!! Ryhmäviestissä kerrottiin, että punakaulahanhi on edelleen Haminassa uimarannalla, valkoposkihanhien seurassa. No, ei tarvinnut miettiä mitä tehdään. Tottakai päätimme käydä katsomassa, olisiko hanhi vielä rannalla. 

Olimme Haminassa noin klo 22.30, ilta alkoi jo pimetä. Onneksi olimme jo toukokuussa, niin illat pysyvät pitkään sen verran valoisina, että saan edes jonkin tasoisia kuvia, selitin Pipomiehelle, kun yritimme etsiä punakaulahanhea.

Ajoimme siis rannan tuntumaan ja näimmekin heti valkoposkihanhiparven syömässä. Mutta mikä pettymys! Vaikka kuinka koetimme tähyille, ei punakaulaista hanhea näkynyt. Päätimme siis lähteä pois. Pipomies halusi kuitenkin vielä kerran yrittää ja mennä rannan toiselle puolelle, sinnekin pääsi kätevästi autolla.

Ja siellä olikin toinen valkoposkihanhiparvi syömässä. ja taas olimme tarkkoina, mutta turhaan, ei näkynyt punakaulahanhea. Kuvasin kuitenkin valkoposkia. Ja yritin katsoa kuvista, näkyykö niiden joukossa outoa lintua.

Olimme juuri lähdössä pois, kun otin vielä yhden kuva. Ja siinä!! Siinä se näkyi!! Huonosti, mutta kuitenkin. Hanhen pää näkyi juuri ja juuri koivun takaa.

Nyt ei auttanut kuin odottaa, että linnut pikkuhiljaa etenisivät toiseen suuntaan, että saisin edes hieman paremman kuvan. ja vähän ajan kuluttua hanhi tulikin esille koivun takaa. Päättelimme, että ennen pitkää ne tulisivat rannan toiselle puolelle, missä toinen valkoposkihanhiparvi oli. Päätimme siis mennä sinne odottelemaan. Ehkä näkisimme sieltä paremmin.

Ja kyllä, jonkin aikaa odoteltuamme hanhet alkoivat tulla koko ajan lähemmäs, punakaulahanhi joukon etunenässä.

Sain siis aina vain parempia kuvia... tai siis niin hyviä kuin nyt noin klo 23 voi saada.

HUOM! Kaikki kuvat on otettu pitkällä 400 mm putkella autosta. Emme siis menneet missään vaiheessa lintujen lähelle häiritsemään niitä. Tosin aivan niiden vieressä oli jalkakäytävä ja öiset kävelijätkään eivät niitä häirinneet, joten tuskin ne olisivat meistäkään mitään välittäneet.

Useamman kerran päätimme jo lähteä kotiin, mutta kun hanhi tuli aina lähemmäs ja ajattelin, että vielä 1 kuva. Lopulta sitten hanhet olivat niin lähellä, että sain sen parhaan kuvan. 

Punakaulahanhi
Red-brested goose

Ja sitten kotiin, viimein. Olimme kotona vasta tosi myöhään, vai pitäisikö sanoa todella aikasin 😀. Se ei haitannut, saimmehan nähdä paljon kaikenlaista ja vielä kauniin punakaulahanhen!

Tiesitkö rakas lukijani, että punakaulahanhi on maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen. Se on sen verran harvinainen, ettei sen elintavoistakaan olla täysin selvillä. Muutamia yksilöitä harhautuu Suomeen yleensä valkoposkihanhiparvissa.

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla lisää kuvia kauniista Haminan vieraasta ja pikkuinen yllätys pellolla.

Mukavaa ja rentoa alkanutta heinäkuuta Sinulle rakas lukijani!

Arktika osa 1

Yksi kevään odotetuimpia asioita meidän perheessämme on Arktika-päivät Virolahdella. Tuolloin monet lintuharrastajat kokoontuvat tarkkailemaan miljoonien vesilintujen ja satojen tuhansien hanhien  matkaa pitkin Suomenlahtea kohti arktisia pesimäalueitaan. Siellä merenrannalla mekin istumme yleensä useina iltoina tätä upeaa näytelmää seuraamassa. Niin myös tänä keväänä.

Ensimmäisenä iltana teimme vain nopean "tiedusteluretken". Kävimme katsomassa onko rannoilla paljon ihmisiä ja vietimme itsekin hieman aikaa parvia tähyillen. Valitettavasti tuuli oli tosi kova ja kylmä. Se painoi parvet merelle. Lähdimme pois aika nopeasti, mutta päätimme tulla pian uudestaan.

Ja pari päivää myöhemmin lähdimmekin uudelleen Leerviikkiin. Tällä kertaa oli todella kaunis ilta. Meillä oli tietysti asiaankuuluvasti mukana runsaasti leipiä ja kahvia ja teetä. Meri oli tyyni ja istuimme pitkän tovin Leerviikissä muiden lintutarkkailijoiden seurassa. 

Muutama parvikin lensi ohitse. Minä en niitä havaitse, jos ovat kovin kaukana, sillä en omista kiikaria tai kaukoputkea. Katselen kamerani pitkän putken kautta sen, mitä näen. Mutta minä nautin niistä linnuista, jotka uivat meressä meidän lähellämme. Pipomiehellä on kiikari ja jos en itse näe parvea, hän näkee ne. Ja tietysti paikalla olevat lintuoppaat kertovat aina mistä lähestyy parvi ja mitä lintuja parvessa on.

Itse ihailin tukkasotkia ja tukkakoskeloita, ne uiskentelivat aika lähellä rantaa. Ihan kuin sanoakseen "hei, me ollaan täällä, älkää koko ajan tuijotelko sinne taivaalle!" 

Tukkakoskelo on hauskannäköinen lintu. Monet erehtyvät luulemaan naarastukkakoskeloa naaras isokoskeloksi. Se on kuitenkin tasavärisempi ja ruskeampi. Lisäksi naaras tukkakoskelon erottaa isokoskelosta jyrkän värirajan puuttumiselta kaulalta. 

Tukkakoskelo naaras
Red-breasted merganser female

Tukkakoskelo uros
Red-brested merganser male

Ja sitten yhdessä eteenpäin...

Siinä kuvatessani merellä uivia lintuja huomasin jotain liikettä ihan rannassa, vedessä. Tajusin, että rantakäärme oli myös uinut paikalle. Leerviikissä näkee rantakäärmeitä joka vuosi, aina niitä tosin ei onnistu kuvaamaan. Tämä yksilö uiskenteli kuitenkin niin rauhallisesti ihan jalkojeni juuressa, että ehdin hyvin ottaa siitä muutaman kuvan.

Ranatakäärmeen koko on noin 80 cm. Tämä yksilö olikin aika kookas, ei kuitenkaan Suomen ennätyskokoa, suurin havaittu rantakäärme on ollut 134 cm pitkä. Maailmalla on tavattu jopa 2 metrisiä yksilöitä. Voi olla, että sellaisen kohdatessaan ei allekirjoittanut enää pysyisi yhtä rauhallisena paikallaan istumassa kuin nyt tämän yksilön uidessa jalkojen juuressa...

Upea rantakäärme on myrkytön ja rauhoitettu.
Grass snake

Valkoposkihanhiparvia meni jonkin verran taivaalla. Mutta yksi parvi lensi ohi matalalla, meren pintaa viistäen. Sen allekirjoittanutkin pystyi havaitsemaan 😊

Valkoposkihanhia 
Barnacle geese

Meressä ja saarilla oli myös paljon haahkoja. Uros haahkojen ääntely illan pimetessä kuulostaa aika aavemaiselta. Muistan aina ensimmäisen kerran kun menimme Leerviikkiin Arktikaa seuraamaan, monia vuosia sitten. 

Oli todella sumuinen aamu, merta ei edes nähnyt sumulta. Olimme juuri tulleet rannalle, kun näimme jonkin hahmon sumuverhon läpi kivellä. Emme silloin tienneet mistä on kyse ja kun se alkoi äännellä... kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin. Voit kuunnella uroshaahkan ääntä tästä.

Haahkat merellä, keskellä uros.
Common eider, male in the middle.

Västäräkki kävi moneen otteeseen poseeraamassa allekirjoittaneelle.
White wagtail

Mutta sitten tuli aika lähteä kotiin, ilta alkoi hämärtää ja parviakaan ei enää liikkunut. Auton nokan kääntyessä kohti kotia näimme tiellä jotain harmaata. Lähemmäs ajettuamme tajusimme, että tiellä seisoo ihan pieni ketunpoikanen! Voi miten suloinen! En kuitenkaan saanut siitä muuta kuvaa kuin auton etulasin läpi. Perässämme nimittäin tuli toinen auto ja me ajattelimme väistää tien sivuun. Tämä autoilija pysähtyi keskelle tietä ja otti takakontista kameran, johon verrattuna oma järjestelmäkamera ja pitkä putki yhdistelmä näyttää taskukameralta... Hän jäi sitten kuvaamaan ketunpoikasta ja me lähdimme jatkamaan matkaa. 

Pikkuinen kettu
Little Red fox

Oli kiva ilta ja paljon muistoja tallentui "filmille". Tässä kaikki tällä kertaa, ensi kerralla jatketaan Arktikasta ja luvassa myös harvinainen vieras Haminassa...

Yllätys vuokralaiset

Rakas lukijani, jatkakaamme pitkän tauon jälkeen kevään muistelua...

Huhtikuun loppupuolella lintuja alkoi tulla enemmän ja enemmän Suomeen. Monet linnuista kävivät jo kiivasta kamppailua puolisoista ja reviireistä. Pipomies ja Allekirjoittanut kävivät retkillä luonnossa tiuhaan tahtiin. Useimmat retkistä teimme lähialueille, joskus ajelimme hieman kauemmaksikin.

Virolahti - Hamina

Kauniina kevät päivänä ei ole mitään niin hauskaa, kuin lähteä pikku ajelulle... Ja eräänä päivänä sää oli niin upea, että päätimme lähteä Virojoelle, vaikka kello olikin jo aika paljon, kun lopetimme etätyöt kotona.

Pipomiehen ehdotuksesta kävimme mennessä myös Haminan Lupinlahden lintutornilla. Näin teemme usein kun käymme Virolahdella. Viime kerralla sain ihania kuvia räyskästä. Nyt hauskimmat paikalla olijat olivat naurulokit. Niitä olikin joka puolella. Uskaliaimmat makasivat sillalla kalastajin jaloissa, kenties odottaen toiveikkaana pientä makupalaa mahdollisesta kalasaaliista. 

"Jaa... kauankohan tässä saa odotella, ennekuin sitä kalaa saa..."
Black-headed gull

Vedessä koetetiin valloittaa itselle puolisoa tai tilaa. Ja ei se nyt haitannut, vaikka viehättävä naurulokki neitonen oli jo varattu, ainahan voi yrittää saada neitosen mielen muutettua.

"Katsos tänne, minä olisin paljon parempi valinta!"

Olisihan noita naurulokkeja ja muita lintuja katsellut tornilla vaikka kuinka kauan, mutta tajusimme, että jos haluamme ehtiä vielä Virolahdelle, meidän on aika lähteä.

Sitä ennen otin vielä kuvan maailman suurimmasta Suomen lipusta. Tämä lippu näkyy Haminan kaupungilta lintutornille asti. Haminassa seisovaan 100-metriseen salkoon nostettu lippu on koripallokentän kokoinen: 16,5 metriä korkea ja 27 metriä pitkä. Lippu painaa noin 55 kg. Suomi sai  Suomen lipun noin 30 maalta 100-vuotislahjaksi. 

Maailman suurin Suomen lippu
Tha world's largest Finnish flag.

Virolahdella oli nyt kuitenkin hiljaista. Paikalla on toki muutamia vesilintuja Leerviikissä, mutta kaikki niin kaukana. Kolme isokoskeloa lensi kauniisti ohitsemme meren rannalla ja pari merihanhea oli ruokailemassa Hurpun pellolla. Eihän vielä ollutkaan varsinaisen arktikan aika. 

Isokoskelot vauhdissa
Common mergansers

Koska ilta alkoi jo hämärtää, päätimme ajella vielä Kurkealaan ja sieltä sitten kotiin. Tällä kertaa emme nähneet petolintuja, kuten Kurkelassa usein näkee. Ainoa näkemämme luontokappale korppien ja pikku lintujen lisäksi oli pellolla auringonlaskussa ruohoa kaikessa rauhassa mussuttava kauris.

Auringonlasku värjäsi pellon lilahtavan väriseksi.
A deer.

Loviisan seutu

Teutjärven ympäristö on yksi paikoista, jossa käymme joka kevät. Usein näemme siellä ensimmäiset useamman valkoposkihanhen parvet. Niin myös tänä keväänä. Hanhia laskeutui pelloille jatkuvasti. Välillä ne säikähtivät jotain ja lehtivät lentoon. Ne tekivät pienen kaartelun taivaalla ja palasivat sitten taas takaisin. Nyt hanhia ei tosin ollut niin paljon, kuin aiempina vuosina. 

Samalla pellolla valkoposkien kanssa oli myös kurki. Se oli kuitenkin hakeutunut hieman eri puolelle peltoa.

Osa hanhista lepäili rauhassa ja osa liikehti levottomasti koko ajan.
Barnacle geese.

Teutjärveltä jatkoimme matkaa meren rannalle. Siellä isokoskelo pariskunta vietti päivää ison kiven tuntumassa. Naaras oli asettunut ylös kivelle ja koiras pyöri jatkuvasti kiven ympärillä. Menossa jo kodin perustaminen?

"Hei! täältähän näkee kauas!"
Common mergansers

Kalatiira katseli merelle kaihoisan näköisenä...
Common tern.

Kivien seassa liikuskeli västäräkki! Tuo hauska pyrstönheiluttaja! Vanha loru, jossa sanotaan, että västäräkistä vähäsen kesään, tulee aina mieleen kun näkee kevään ensimmäisen yksilön.  Västäräkin väritys sopii hyvin kivikkoon, sitä ei meinaa millään huomata. Nyt se kuitenkin oli kivikossa, jossa oli punertavia kiviä, joten erottuu kuvassakin hyvin.

Se on kohta kesä!
White wagtail.

Pipomies ajeli pitkin merenrantoja ja eräässä mutkassa allekirjoittanut kiljaisi "Siinä niitä on!!" Pipomies tietysti ajatteli, että nyt näkyi jokin todella harvinainen haukka, tai muu lintu. Hän ajoi tiensivuun ja pysäytti auton. Allekirjoittanut hyppäsi autosta ulos, viipelsi tohkeissaan, hurjasti käsillä huitoen ja papattaen tietä pitkin takaisin päin innoissaan kuvaamaan... sinivuokkoja. No, kun en jostain syystä ollut niitä vielä tänä keväänä kertaakaan nähnyt... 😀

Ihania kevään ensi kukkia!
Anemone hepatica, beautiful flower, one of the first of spring.

Lähellä olevasta pajuskosta kuului pikkulintujen ääniä. Siellä oli ruokailemassa suloisia vihervarpusia. Niitä olen harvemmin päässyt kuvaamaan näin läheltä. Nyt pääsin aivan niiden viereen. Mutta pensaikossa on vaikeaa tarkentaa kamera.

Vihervarpusten ruokailuhetki
Eurasian siskins are having a lunch.

Olipa hauska seurata näiden pikkuisten touhuja! Mutta taas oli aika jatkaa matkaa! Suuntasimme Loviisan Sahaniemeen. Sielläkin oli nyt paljon lintuja.

Valkoposkihanhi pariskunta nautti kauniista kevätpäivästä laiturilla.
Barnacle geese

Meriharakalla on oiva työväline ruoan kaivamiseen maasta :)
Eurasian oystercatcher

Nurmikolla tepasteli myös kottarainen. Sen höyhenpeitteen värien kauneus tulee esille auringon valossa. Muuten saattaa ajatella, että se on kokonaan musta.

Kottaraisen höyhenpeitteen väritys on upea!
Common starling

Omalla pihalla

Kyllä luonto on kekseliäs! Aloimme yhdessä vaiheessa ihmetellä jatkuvasti autotalliin jostain läheltä kuuluvaa kovaa piipitystä. Pienen tutkiskelun jälkeen syylliset saatiin selville. Talitintti oli tehnyt pesän autotallin ilmanvaihtoputkeen! Jossain vaiheessa ritilä on irronnut hieman ja siitä emolinnut ovat sitten päässeet putkeen ja ilmeisestikin todenneet sen hyväksi pesäpaikaksi.

Taas viedään pikkuiselle maistuvaa ruokaa.
Great tit takes food to it's chicks.

Ahkerasti emot kantoivat ruokaa poikasilleen. Me pelkäsimme poikasten puolesta, sillä arvelimme pesäpaikan kuumenevan aika paljon kesähelteillä. Poikaset kuitenkin varttuivat ja kaikki lensivät pois pesästä. Pipomies kävi tarkistamassa myöhemmin tilanteen ja totesi pesän tyhjäksi ja erittäin siistiksi. Hyviä vuoralaisia! 

Nyt ritilä on laitettu paikoilleen ja ensi keväänä talitintit saavat hakea uuden pesän. Emme halua, että esim. orava valtaa tuon paikan.

Tässä kaikki tällä kertaa! Oikein ihanaa syksyn alkua!

Kuikkien vuoronvaihto / Black-throated loons take turns sitting on the eggs

Se on keskikesä! Juhannuskin oli ja meni. Säät ovat kyllä olleet aika jännät. Välillä sataa kaatamalla vettä ja samalla saattaa paistaa aurinko. Ja jos aurinko paistaa kun päätän lähteä ulos hieman käveleskelemään käy yleensä niin, että kun avaan oven alkaakin taas sataa kaatamalla. Aika viileää on, mutta se ei nyt allekirjoittanutta niin haittaa, en tykkää kovin kuumasta ilmasta.

Valkeala

Eräänä kauniina kesäpäivänä päätimme käydä mökillä. Mökki on äitimme mökki, sijaitsee aika Repoveden kansallispuisto reunamilla.

The Common sandpiper 

Pikkuinen rantasipi piti rannalla kovaa meteliä ja tuli terassin vierellekin huutamaan. Varmaan hällä oli poikaset jossakin lähistöllä. Aika pian rauhoittui, kun huomasi, ettei allekirjoittanut mene rantakivikkoon sen enempää tutkiskelemaan.









Mökkirantaa vastapäätä on pienen pieni luoto. Pari puskaa, kiveä ja ruohoa. Näimme kuikka pariskunnan menevän luodolle, ilmeisesti niillä oli siellä pesä.

A pair of Black-throated loons were swimming near our mothers summer cottage.

Olimme ottaneet mukaan evästä (tietysti...), mussutimme mökin terassilla lihapullia, perunasalaattia ja muita herkkuja samalla, kun kuuntelimme kuikkien laulua ja katselimme järvelle. On se ihana kun on kesä!

Mökiltä jatkoimme matkaa Repoveden suuntaan, emme menneet kansallipuistoon, sillä vaeltaminen ei nyt innostanut. Ajelin pieniä teitä järven rannalla. Välillä pysäytin auton ja kuvasin ja käveleskelin katselemassa maisemia. Pipomies kulutti aikaansa kännykkää autossa tutkailemalla, ei vielä pysty allekirjoittaneen kanssa pusikoissa lintuja vahtaamaan...
  😊

Järven pinta oli lähes peilityyni ja rannan puut heijastuivat pinnasta kauniina. Kivillä seisoskeli lokkeja ja tiiroja.

Trees reflected on the lake surface.

Takaisin autolle kävellessä havaitsin linnun uimassa tien ja saaren välisellä lahdella. Kuikkahan sekin oli. Jäin katselemaan sen uintia. Lintu suunnisti saaren rantaan. Rannassa oli toinen kuikka.

Olisikohan niillä pesä siellä? Tien vieressä oli pusikko, jäin sen taakse katselemaan mitä tapahtuu. Ja kyllä, kuikilla oli pesä aivan saaren rannassa. Katselin kuinka linnut vaihtoivat työvuoroa eli paikalle tullut kuikka päästi toisen vapaalle... Toinen kuikka lähti uimaan järvelle ja toinen asetteli itseään pesälle. Olin lähes hengittämättä, hiiren hiljaa... Oikeasti välissämme oli monen metrin levyinen lahti ja iso kivikin lähellä saaren rantaa. Silti mietin uskallanko ottaa kuvaa. Samantien tietä pitkin tuli auto ja tajusin, että se pitää varmasti kovempaa meteliä kuin allekirjoittaneen kamera. Räpsäsin siis pari kuvaa samalla kun auto ajoi ohitseni. Voin vaan kuvitella, mitä ohitse ajavan auton kuski mietti: keski-ikäinen rouvashenkilö kyykkii pusikossa ison kameran kanssa keskellä ei mitään...
 😊

These aren't same Black-throated loons. These had a nest on the little island. Here  they take turns sitting on the eggs

Katselin ja ihailin kuikkaa aikani ja otin muutaman kuvankin. Laatu ei päätä huimaa, niin paljon olen joutunut rajaamaan.

Jossain vaiheessa Pipomies alkoi ihmetellä kun autolle näkyi allekirjoittaneesta vain pusikon seasta takamus. Lopulta päätti tulla tarkistamaan, ettei eukko kulta vaan ole saanut lämpöhalvausta ja pökertynyt tien poskeen. Ja siinä sitten molemmat katseltiin kuikkaa. Toivottavasti kuikat saivat pesiä rauhassa, eikä pesä jäänyt veden alle. Niin kovin monet kuikan pesinnät epäonnistuvat tästä syystä.

The Great spotted woodpecker
was looking something to eat.

Auton luona meitä odotteli käpytikka. Se nakutteli ruokaa auton vieressä olevassa kuivuneessa puussa.

Mekin päätimme täyttää masua ja mussuttaa leivät. Hyvät eväät ovat yksi onnistuneen luontoretken tärkeä tekijä. Ja tietysti kaunis luonto ja upeat linnut ja muut eläimet.

Mutta nyt oli kello jo paljon ja kotimatka edessä. Matkalla oli taas kiva muistella mitä päivän aikana oli nähnty.

Loviisan saaristossa

Sateiden vuoksi on nyt ollut pakko lähteä heti kuvaamaan, kun aurinko pilkahtaa pilvien raosta. Silloin ei viitsi lähteä minnekään kauemmas, vaan ajelemme kotikaupungin saaristoon katselemaan luontoa.

Eräs aamu oli niin aurinkoinen, että lähdimme heti liikenteeseen. Jo pelkästää auringon valossa kimaltava meri ja metsä, jossa auringon säteet loistavat puiden lomasta, saa allekirjoittaneet hyvälle mielelle. Plussaa on, jos näkee eläimiä.

Mustarastaita oli paljon puiden seassa. Laiturilla, männyn takana tepastelevan mustarastaan kuvasin yhdenpisteen tarkennuksella, näin sain mustarastaan kuvaan ja männynneulaset värittävät kuvan vihreäksi.

Common blackbird  

Ilmeisesti sama mustarastas tuli poseeraamaan läheiselle kuusenoksalle hetkeä myöhemmin.

He is so gorgeous!

Merenrannalla oli paljon uiskentelevia lintuja. Suloisin näky oli kaukana, mutta sain sentään jonkinlaisen kuvan. Tämän kesän ensimmäiset joutsenen poikaset! Kyhmyjoutsen emo vahti silmä tarkkana pikkuisten tekemisiä.

Mute swan and chicks, aren't they so cute!

Räyskä
Caspian tern

Västäräkki näki maassa ilmeisesti jotain mielenkiintoista.
The White wagtail saw something interesting.

Kotimatkalla näimme vielä rusakon pellolla istuskelemassa. Välillä puputti tuoretta, ihanaa vihreää ruohoa.

The European hare in the field.

Porvoossa

Pipomiehen fysioterapia reissulla sattui kaunis sää. Niinpä ajoimme fysioterapian jälkeen merenrannalle. Ensin tuntui, että kaikki linnut ovat menneet piiloon, mutta kun hetken aikaa odottelimme, näimme isokoskelo äidin poikastensa kanssa. Siinä ne pienokaiset tekivät matkaa äidin selässä.

Seitsemän pienokaista oli tällä äidillä mukana.
The female Common merganser had seven chicks.

Joku tipahti hetkeksi kyydistä, mutta sai pian muut kiinni ja kiipesi takaisin emon selkää.
Every now and then someone fell off the back, but it quickly caught the others.

Rannalla oli silkkiuikulla pesä.
The Great crested grebe had a nest on the beach.

Siinä silkkiuikkua kuvatessani kuulin taivaalta kovaa suhinaa. Tajusin, että suhina tuli joutsenten siivistä, ne lentivät niin läheltä ohi.

Mute swans

Kotipihalla

Blue tit brought food to its chicks. Now the chicks have left the nest box.

Sinitiaisen poikaset ovat jo jättäneet pöntön. Tässä kuitenkin vielä kuva ahkerasta emosta ruokaa viemässä.

Jotenkin tuntuu haikealta, kun ei enää näe emoa jatkuvasti lentelemässä pihalla ja lähipuissa.

Onneksi sentään vielä muutaman päivän saamme katsella kirjosiepon pesintää.

Kirjosieppojen ruokinta sen kuin kiihtyy. Nyt ruokaa viedään pönttöön sellaisella vauhdilla, että välillä tulee jopa yhteen törmäyksiä.

Naaraskirjosieppo vie poikasille ruokaa.
Female European pied flycatcher takes food to  nest box.

Neilikoita
Dianthus

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla kuvia lentonäytöksestä ja upeista autoista.
Hyvää alkavaa heinäkuuta!

Loppuun tietysti vielä kukkakuva! Allekirjoittaneen kukanistutus innostus alkaa kuulemma lähteä lapasesta...