torstai 23. heinäkuuta 2015

Picnic, Capu ja Sheriffi

Tässä blogi kirjoituksessa keskitytäänkin autoihin, eikä mihin tahansa autoihin, vaan nimenomaan kauniisiin jenkkiautoihin. Niiden muotoilu ja värit hivelevät allekirjoittaneen silmää. Heinäkuussa on ollut kaksi tapahtumaa, joissa olemme olleet kavereiden kanssa. Ja tottakai olemme myös käyneet paikallisen kerhon (A.C.D.C.) tapaamiisissa.

Ruukki Picnic


Tänä vuonna olimme toista kertaa Ruukki Picnicissä. Valmistautuminen tapahtumaan alkoi jo viikkoa ennen. Pipomies laittoi auton Picnic kuntoon pitkän kaavan mukaan, pesu, kuivaus, vahaus, kiillotus ja lopuksi vielä huippu kiiltävä suojaus... Allekirjoittanut katseli päätä pyöritellen sitä hellää silittelyä mitä auto sai kaksi päivää osakseen. Mutta kyllä auto sitten kiiltikin upeasti!



Aamulla lähdimme hyvissä ajoin kaverin luokse. Sieltä sitten Cadillac ja Plymouth suuntasivat keulat kohti Ruotsinpyhtään Strömforsin Ruukkia.

Muutama auto oli jo paikalla ennen meitä. Hetken aikaa saimme jonotella ennen tapahtuman alkua. Hyvä, että olimme ajoissa, myöhemmin tulleet olivat jonotelleet kuulemma aika kauan. Eivätkä kaikki halukkaat edes autoineen mahtuneet varsinaiselle Picnic alueelle.

Cadillac -59
Kyllä se nyt kiiltää! Huomaa heijastus auton kyljessä...





Tapahtuma alueelle pääsyä odotellessa oli aikaa katsella kojujen tarjontaa ja ihailla kukkaistutuksia. Monta tuttuakin tapasimme jo tässä vaiheessa.






Cord 
Saimme hyvät paikat autoille pensasaidan viereen, koko kuuman päivän pystyi istumaan varjossa... Mustang, Cadillac, Plymouth Satellite ja Plymouth Belvedere






























Viime vuodesta viisastuneena olin nyt hankkinut itselleni klaffituolin! Ei tarvinnut istua autossa silloin kun teki mieli jalkoja lepuuttaa. Kylmälaukussa oli mukana eväitä ja paljon juotavaa. Tosin kuuma ilma aiheutti sen, ettei se riittänyt, vaan läheisestä kyläkaupasta Pipomies herrasmiehenä kävi ostamassa allekirjoittaneelle lisää vettä.













Parasta Ruukki Picnicissä on juuri rento tunnelma. Jotkut nauttivat eväitä huovan päällä istuen, joillakin on mukana retkikalusteet.

Naisilla on monilla kauniit kampaukset ja vaatteet -50 luvun tyyliin.

Eräs päivän kauneimmista autoista
Chevrolet pickup, hiano!






























Välillä allekirjoittanut käveleskeli aluella ympäriinsä tuttuja moikkaamassa ja kuvaamassa.

Huomasin, että kaikenkarvaisia picnicläisiä oli paikalla...



Itsellänikin on joskus ollut bokseri, tosin ei tälläinen tiikerijuovikas vaan keltainen. Ihania koiria!
Sudenkorentoja lenteli veden yllä



Pari lumpeenkukkaa oli puhjennut kukkaan.


Etualalla oleva auto on minulla ollut kuvissa usein ennenkin, mutta kyllä sitä kestää katsella... 
Oikealla Maran Cadillac




Autoja oli jäänyt paljon virallisen alueen ulkopuolelle. Useimmilla näytti olevan silti hyvä meno.

Alueelle autoja oli jonottamassa vielä kauan tapahtuman alettua.

























Välillä bändit esittivät musaa lavalla. Allekirjoittanut istuskeli auton luona mukavasti varjossa, hyvin kuului musiikki sinnekin asti.







Dodge
Kaksi kaunista farkkua... Vihreä on Plymouth Satellite STW 1972, eli muuten sama kuin meillä, mutta farkku.
Paikalla oli useampikin hienoksi kunnostettu pickup. Tämä turkoosi Donge Pickup on 1959 vuosimallia. Se todella hieno!


Hieman vanhempi Plymouth kuin allekirjoittaneen ja Pipomiehen....


Monta tuntia jaksoi allekirjoittanutkin helteessä olla ja nauttia picnicistä. Vasta illalla iski väsy ja oli aika palata kotiin!

Hieno päivä. Kiitos tapahtuman järjestäjille. Ensi vuonna taas!







Lahti



Seuraavalla viikolla vuorossa oli Lahti cruising. Sinne lähdettiin neljän auton voimalla.


Paljon mukavampi mennä porukalla tapahtumiin, on seuraa ja saa kyydin kotiin, jos auto päättää mennä lakkoon...
Capu kuunteli tarkasti mitä puhuttiin!


Tällä kertaa lähdimmekin niin ajoissa, että ehdimme ennen cruising ajelua istua cruising paikalla terassilla ja rupatella.

Välillä tuli pari pisaraa vettäkin,mutta eipä tuo haitannut.

Seurueeseemme kuului myös Capu, josta pian tulikin kaikkien silmäterä!




Nyt letkaan!




Noin klo 19 lähdetään cruisailemaan letkassa. Reitti kulkee Sibeliustalon ohi ja sataman kautta pitkin Vesijärven rantaa kauniissa maisemissa. Kesto on noin tunti.






Capu seuraa silmätarkkana, että isäntä kääntyy oikeaan suuntaan!




Autoja oli nyt todella paljon, cruisingletka venyi pitkäksi...

























Cruisingletka kääntyy takaisin liikenneympyrässä. Sitten onkin hyvä kuvata palaavia autoja niiden vastaan tullessa.

Kaveri tulee vastaan Dusterillaan.....

























... ja sitten Capu ja kaverit Chevrolet Bel Airilla ja Avo-Mustangilla. Pari vesipisaraa hieman heijastuu kuvaan.


Sheriffi Plymouthilla!!!
Hieno Impala, huomaa kuvaaja. Reitin varrella on paljon katsojia ja kuvaajia.


Vanha Plymouth







Ajelun jälkeen oli aika palata takaisin cruising paikalle. Nyt autoja oli niin paljon, että oli hankalaa löytää parkkitilaa. Mutta etsivä löytää, vai miten se meni...

Sitten olikin aika joidenkin alkaa polttaa kumia! Kyllä, kauhia savu ja katku täytti pian alueen. Tai jotkut puhuvat tuoksusta, mutta no...

Sheriffi polttaa kumia...

























Sai lopulta molemmat takarenkaat puhki... 

Rodi














Kertakaikkisen upea vanha auto, Hupmobile! Sisällä oli hieno sametti tai plyyshi päällystys istuimissa. Kyllä tällä kelpaa ajella...
Mustangin takana näkyy hienon värinen auto, liekkejä!



Tätä miehet tutkivat pitkään. Autossa ei ole näkyvää maalipintaa. Jätetäänkö se näin, onko se tehty tällaiseksi vai maalataanko, that's the question?






Ilta alkoi hämärtää ja oli kotiin lähdön aika. Perinteisesti ensin kahville ja sitten letkassa kotia kohti. Kiva ilta!







Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla mm. vierailu kauniissa puutarhassa!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Poikasia ja emoja

Kävimme tässä eräänä päivänä pääkaupunki seudulla. Ensin teimme pikavierailun Suomenojalle katsomaan miten lintujen poikaset ovat kehittyneet. Sorsan ja telkän poikasia näkyi paljon, muut olivat piilossa kaislikossa. Ja se onkin viisasta, sillä naurulokit saalistivat poikasia sen minkä kerkisivät. Nehän tarvitsevat ruokaa omilleen, vaikka allekirjoittanutta kylmäsikin niiden touhut.

Lieneekö sama kaveri, joka aiemmin kesällä esitteli sukellustaitojaan. En osaa sanoa. Ainakin yhtä suloisesti tuli poseeraamaan.
Katsos kuinka minä pesen jalat! Onnistuukos yhtä sutjakkaasti Sinulta isonenä...
Kuka häiritsee meidän päiväunia! No, vain noin 10 kuvaajaa...



























Suomenojalta ajoimme Helsinkiin. Kaivopuisto oli täynnä valkoposkihanhia. Helsinkiläiset taitavat olla jo kyllästyneet (ja moni muukin), mutta japanilaiset turistit kuvasivat innokkaasti näitä lintuja. Varsinkin poikasia ihastelivat. Allekirjoittanutkin ikuisti nämä yksilöt Hernesaaressa.

Heti kotiin siitä! Vai vielä tupakalla!!
Valkoposkiemo ei pidä kuvaajista. Itse oli autossa, joten ei hätää, mutta liian lähelle tulleen kuvaajan lintu hätyytti vähemmän ystävällisesti pois...




Kova sumu nousi Helsinkiin illan mittaan mereltä. Satamassa oli risteilijöitä, mutta niiden kuvaaminen ei oikein onnistunut. Runebergin ilmestyminen sumusta oli jotenkin aavemaisen näköistä.




Virolahti






Virolahdesta on tullut yksi meidän suosikkikohteistamme. Siellä on kauniit maisemat ja paljon lintuja. Merenrannoilla on kauniita paikkoja joihin pääsee helposti kuvaamaan. Viimeksi käydessä meidät otti Klamilan satamassa vastaan keltasirkku. Tarkasteli meitä hyvän tovin kivellä.








Valkoposkihanhet uiskentelivat rannan tuntumassa. Istuuduimme kivelle tarkkailemaan niiden menoa. 








Meitäkin ihmeteltiin syrjäsilmällä...




Mitä ilmeisimmin meidät todettiin ystävällisiksi tai ainakin vaarattomiksi, sillä emo toi poikasensa rannalle ihan meidän viereemme lepäilemään. Allekirjoittanut ja Pipomies eivät ensin uskaltaneet edes kunnolla hengittää, etteivät linnut häiriinny. Pian kuitenkin huomasimme, että saatoimme puhua ja liikkua, linnut eivät pelänneet.

Tässäpä olikin oiva tilaisuus ottaa teet ja kaffet! Termarit olivat mukana repussa.



Nämä linnut eivät kyllä sitten muuten kerjää ruokaa.


Vahtikin rentoutui sen verran, että kävi makuulle, varuillaan pitää kuitenkin aina olla!
Pikkuiset hanhet kulkevat emon perässä. Yhtä jo väsyttää.

Jätimme hanhet omiin oloihinsa ja lähdimme hakemaan eväitä ja ruokapaikkaa. Eväät ostimme paikallisesta kaupasta ja ruokapaikaksi valikoitui Majaniemi, joka on yksi Salpapolun vaellusetapeista. Paikalla voi tehdä tulet ja levähtää.




Pikkuisia valkoposkia taapersi täälläkin emon perässä.








Masu täynnä päätimme lähteä paikalle, jossa olimme aiemmilla kerroilla nähneet paljon silkkiuikkuja ja niiden pesiä.

Silkkiuikkuja oli edelleen runsaasti ja pari pesääkin. Pesissä ei näkynyt poikasia, en tiedä oliko vesi, jokin eläin tai lintu vienyt munat tai mitä oli tapahtunut. Pesät ovat sen verran kaukana, ettei putkellani niitä kunnolla näe, voihan olla, että en vain huomannut poikasia, näin toivon.
Kalatiira tarkkailee mistä löytyisi kalaa!



























Huvittava ja suloinen oli kalatiiran yritys harhauttaa laiturilla kävelevää allekirjoittanutta. Linnulla oli ilmeisesti pesä jossain lähettyvillä.


Katos! Eikös ole herkullinen!
EI! Nyt se karkaa! 
Äkkiä perään...
Sainpas kiinni! Tule nyt perässä vaan, täällä on herkkua! Et saa kiinni...
Västäräkit pyydystävät hyönteisiä laiturin päässä.

Annoin suosiolla kaikkien pitää saaliinsa ja poistuin paikalta. Lähtiessämme auton eteen lensi metsästä iso lintu. Jonkin aikaa se lensi auton edessä ja sitten lensi männyn oksalle. Pipomies pysäytti auton ja avasi ikkunan. Allekirjoittanut napsasi kuvia. Ensin luulin kalasääskeksi pään värityksen takia, mutta asiantuntijat kertoivat, että on mehiläishaukka.


Upea on tämäkin lintu! Ensimmäinen kerta kun tapasin tämän lajin.











Kävimme vielä Leerviikissä ihailemassa merta pimenevässä illassa ja kuuntelemassa kauempaa mereltä kuuluvia lintujen ääniä. Ei kuulunut nyt haahkan kummitusääntä...














Kotikulmilla



Paljon on kuvattavaa toki ollut Loviisassakin. Jopa omalla pihalla. Orava on taas ilmestynyt tänne. Olemme päässeet ainakin väliaikaiseen aselepoon ja sopimuksen mukaan orava on nyt tehnyt pesänsä muualle, ilmeisesti läheiseen puuhun. Saa nähdä pitääkö sopimus vielä ensi keväänä, toivottavasti! Niin suloinen kuin orava onkin, emme silti suostu ottamaan sitä alivuokralaiseksi joka jyrsii isot reiät seinään, kuten viime vuonna kävi.





Haikaroita kävimme katsomassa vakipaikallamme. Ensin ihmettelimme ovatko ne lähteneet kun oli ihan hiljaista ja ketään ei näkynyt. Mutta kyllä ne siellä olivat!



Ihan tuli jurassic park olo! Ja kun meinasin kompastua täytti lintujen nauru koko metsän! Siltä ainakin tuntui, että nauroivat...

Kyhmyjoutsen pari oli myös saanut poikasia


Meriharakkakin kävi meitä katsomassa. Tälläkin kaverilla on aika metka ääni.

Äkkiä kuulimme kovaa meteliä. Korkealla taivaalla lokit huusivat hädissään. Merikotka oli ilmaantunut paikalle...



Merikotka sai saalista... 





Kotimatkalla näimme vielä rusakon aterioimassa!













Loppuun kukka kuvana keto-orvokkeja.

Ensi kerralla kauniita autoja Strömforsin Ruukissa ja Lahdessa.

Hyvää heinäkuun jatkoa!