Lepohetki

Rakas lukijani, kevät on muuttunut jo kesäksi. Koivuissa on ainakin täällä meillä jo isot lehdet ja linnut ovat vallanneet pihamme pöntöt.

Omalla pihalla

Sinitiainen valitsee aina oppilailta saamani koivupöntön.
Eurasian blue tit

Kuten aina, ensimmäisenä pöntön varasi sinitiainen. Ja ne valitsivat saman pöntön, kuin joka vuosi. Toki ensimmäinen testi pönttöön tehtiin jo maaliskuussa. Tänä vuonna pari viikkoa myöhemmin kuin yleensä. Sen jälkeen tiaispariskuntaa ei näkynyt pitkään aikaan, mutta nyt on jo kova aherrus ollut käynnissä pidemmän aikaa.

Onhan niiden touhuiluja mukava seurata. Meidän pihamme pöntöt näkyvät lähes kaikki jostakin talomme ikkunasta. Niinpä olohuoneen ikkunasta saamme seurata sinitiaisia, makuuhuoneen ja keittiön ikkunasta talitinttejä. Muutama pönttö ei näy ikkunoista, ne on yleensä vallannut kirjosieppo. Hassua, miten samat linnut (lajit) valitsevat aina samat pöntöt. No, istummehan mekin aina sohvalla ja keittiössä samoilla paikoilla...

Otetaan rennosti

Aika autiota 

Eräänä kauniina iltapäivänä päätimme lähteä Pipomiehen kanssa ajelulle, katsomaan meren rannalle, näkyykö lintuja. Päätimme käydä Loviisan Söderbyssä. Käymme paikassa aika usein. Siellä näkee paljon vesilintuja ja myös harmaahaikaroita. Lisäksi paikalle johtavalla Saaristotiellä voi usein havaita petolintuja, ainakin hiirihaukkoja ja merikotkia.

Tällä kertaa meitä ei onnistanut vesilintujen suhteen, näimme vain muutaman sinisorsan kauempana merellä. Eikä petolintujakaan näkynyt taivaalla.

Matkalla näimme kuitenkin jotain muuta hellyttävää. Ajelimme siis Saaristotiellä, kun allekirjoittaneen tarkka silmä 😁 hoksasi kauempana tiestä jonkin hahmon makailemassa kalliolla sammalpedillä. Kevyt kiljahdus (allekirjoittaneen suusta) ja Pipomies hiljensi vauhtia. Hän on jo oppinut, että silloin on näkyvissä jotain mielenkiintoista. "KETTU!" Sanoin... "Ok, käyn vähän matkan päässä kääntymässä, niin palataan takasin siihen missä näit sen", totesi Pipomies rauhallisesti (hän tietää jo, että näin kannattaa toimia...).

Ja tosiaan, kun palasimme takaisin, näimme molemmat ketun. Eihän se vain ole kuollut, sanoin alahuuli vapisten. Tähän saimme heti vastauksen, sillä kettu haukotteli. Iloisena totesin, että sehän vaan lepäilee. Olimme siis autossa ja suhteellisen kaukana, joten emme häirinneet kettua. Ajattelin kuitenkin ottaa pari kuvaa, vaikka epäilinkin pystyykö kamera tarkentamaan, niin paljon oli oksia.

Sain kuitenkin pari kuvaa lepäilevästä ketusta... tai ainakin sen hännästä 😀.

Kettu ottaa päiväunia!
Red fox is resting!

  

On hänellä komea häntä!

Meriharakka

Päätimme vielä tämän jälkeen käydä Loviisan kaupungilla. Rantatiellä näimme kevään ensimmäiset meriharakat. Ne köpöttelivät kaikessa rauhassa tien vieressä. Nokka upposi välillä hiekkaan, ilmeisesti sieltä löytyi meheviä matoja tai ötököitä. 

Näitä porkkananokkia on aina hauska nähdä ja kuvata. Vaikka alussa emme meinannetkaan meriharakan kanssa päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä saan kuvata. Kauheita diivoja nämä porkkananokat 😀

No en käänny, en varmana käänny, kuvaa vaan mun komeita pyrstösulkia...

Voi huokaus... ehkä tässä sitten pitää näyttää myös komeaa nokkaa ja punaisia silmiä...

Okei, nyt riittää kuvaus, moikka!!

Meillekin riitti siltä päivältä ja lähdimme kotiin. Matkalla näimme vielä peipon, sekin tämän kevään ensimmäinen havainto.

Peippo 
Common chaffinch

Tällainen oli eräs kaunis kevät päivä, kivoja kohtaamisia ja havaintoja. Kotona oli kiva katsella kuvia ja yrittää etsiä merenrannalla otetuista kuvista mahdollisesti uusia lintuhavaintoja. Tällä kertaa niitä ei löytynyt.

Mukavaa viikon jatkoa!

Yllätys vuokralaiset

Rakas lukijani, jatkakaamme pitkän tauon jälkeen kevään muistelua...

Huhtikuun loppupuolella lintuja alkoi tulla enemmän ja enemmän Suomeen. Monet linnuista kävivät jo kiivasta kamppailua puolisoista ja reviireistä. Pipomies ja Allekirjoittanut kävivät retkillä luonnossa tiuhaan tahtiin. Useimmat retkistä teimme lähialueille, joskus ajelimme hieman kauemmaksikin.

Virolahti - Hamina

Kauniina kevät päivänä ei ole mitään niin hauskaa, kuin lähteä pikku ajelulle... Ja eräänä päivänä sää oli niin upea, että päätimme lähteä Virojoelle, vaikka kello olikin jo aika paljon, kun lopetimme etätyöt kotona.

Pipomiehen ehdotuksesta kävimme mennessä myös Haminan Lupinlahden lintutornilla. Näin teemme usein kun käymme Virolahdella. Viime kerralla sain ihania kuvia räyskästä. Nyt hauskimmat paikalla olijat olivat naurulokit. Niitä olikin joka puolella. Uskaliaimmat makasivat sillalla kalastajin jaloissa, kenties odottaen toiveikkaana pientä makupalaa mahdollisesta kalasaaliista. 

"Jaa... kauankohan tässä saa odotella, ennekuin sitä kalaa saa..."
Black-headed gull

Vedessä koetetiin valloittaa itselle puolisoa tai tilaa. Ja ei se nyt haitannut, vaikka viehättävä naurulokki neitonen oli jo varattu, ainahan voi yrittää saada neitosen mielen muutettua.

"Katsos tänne, minä olisin paljon parempi valinta!"

Olisihan noita naurulokkeja ja muita lintuja katsellut tornilla vaikka kuinka kauan, mutta tajusimme, että jos haluamme ehtiä vielä Virolahdelle, meidän on aika lähteä.

Sitä ennen otin vielä kuvan maailman suurimmasta Suomen lipusta. Tämä lippu näkyy Haminan kaupungilta lintutornille asti. Haminassa seisovaan 100-metriseen salkoon nostettu lippu on koripallokentän kokoinen: 16,5 metriä korkea ja 27 metriä pitkä. Lippu painaa noin 55 kg. Suomi sai  Suomen lipun noin 30 maalta 100-vuotislahjaksi. 

Maailman suurin Suomen lippu
Tha world's largest Finnish flag.

Virolahdella oli nyt kuitenkin hiljaista. Paikalla on toki muutamia vesilintuja Leerviikissä, mutta kaikki niin kaukana. Kolme isokoskeloa lensi kauniisti ohitsemme meren rannalla ja pari merihanhea oli ruokailemassa Hurpun pellolla. Eihän vielä ollutkaan varsinaisen arktikan aika. 

Isokoskelot vauhdissa
Common mergansers

Koska ilta alkoi jo hämärtää, päätimme ajella vielä Kurkealaan ja sieltä sitten kotiin. Tällä kertaa emme nähneet petolintuja, kuten Kurkelassa usein näkee. Ainoa näkemämme luontokappale korppien ja pikku lintujen lisäksi oli pellolla auringonlaskussa ruohoa kaikessa rauhassa mussuttava kauris.

Auringonlasku värjäsi pellon lilahtavan väriseksi.
A deer.

Loviisan seutu

Teutjärven ympäristö on yksi paikoista, jossa käymme joka kevät. Usein näemme siellä ensimmäiset useamman valkoposkihanhen parvet. Niin myös tänä keväänä. Hanhia laskeutui pelloille jatkuvasti. Välillä ne säikähtivät jotain ja lehtivät lentoon. Ne tekivät pienen kaartelun taivaalla ja palasivat sitten taas takaisin. Nyt hanhia ei tosin ollut niin paljon, kuin aiempina vuosina. 

Samalla pellolla valkoposkien kanssa oli myös kurki. Se oli kuitenkin hakeutunut hieman eri puolelle peltoa.

Osa hanhista lepäili rauhassa ja osa liikehti levottomasti koko ajan.
Barnacle geese.

Teutjärveltä jatkoimme matkaa meren rannalle. Siellä isokoskelo pariskunta vietti päivää ison kiven tuntumassa. Naaras oli asettunut ylös kivelle ja koiras pyöri jatkuvasti kiven ympärillä. Menossa jo kodin perustaminen?

"Hei! täältähän näkee kauas!"
Common mergansers

Kalatiira katseli merelle kaihoisan näköisenä...
Common tern.

Kivien seassa liikuskeli västäräkki! Tuo hauska pyrstönheiluttaja! Vanha loru, jossa sanotaan, että västäräkistä vähäsen kesään, tulee aina mieleen kun näkee kevään ensimmäisen yksilön.  Västäräkin väritys sopii hyvin kivikkoon, sitä ei meinaa millään huomata. Nyt se kuitenkin oli kivikossa, jossa oli punertavia kiviä, joten erottuu kuvassakin hyvin.

Se on kohta kesä!
White wagtail.

Pipomies ajeli pitkin merenrantoja ja eräässä mutkassa allekirjoittanut kiljaisi "Siinä niitä on!!" Pipomies tietysti ajatteli, että nyt näkyi jokin todella harvinainen haukka, tai muu lintu. Hän ajoi tiensivuun ja pysäytti auton. Allekirjoittanut hyppäsi autosta ulos, viipelsi tohkeissaan, hurjasti käsillä huitoen ja papattaen tietä pitkin takaisin päin innoissaan kuvaamaan... sinivuokkoja. No, kun en jostain syystä ollut niitä vielä tänä keväänä kertaakaan nähnyt... 😀

Ihania kevään ensi kukkia!
Anemone hepatica, beautiful flower, one of the first of spring.

Lähellä olevasta pajuskosta kuului pikkulintujen ääniä. Siellä oli ruokailemassa suloisia vihervarpusia. Niitä olen harvemmin päässyt kuvaamaan näin läheltä. Nyt pääsin aivan niiden viereen. Mutta pensaikossa on vaikeaa tarkentaa kamera.

Vihervarpusten ruokailuhetki
Eurasian siskins are having a lunch.

Olipa hauska seurata näiden pikkuisten touhuja! Mutta taas oli aika jatkaa matkaa! Suuntasimme Loviisan Sahaniemeen. Sielläkin oli nyt paljon lintuja.

Valkoposkihanhi pariskunta nautti kauniista kevätpäivästä laiturilla.
Barnacle geese

Meriharakalla on oiva työväline ruoan kaivamiseen maasta :)
Eurasian oystercatcher

Nurmikolla tepasteli myös kottarainen. Sen höyhenpeitteen värien kauneus tulee esille auringon valossa. Muuten saattaa ajatella, että se on kokonaan musta.

Kottaraisen höyhenpeitteen väritys on upea!
Common starling

Omalla pihalla

Kyllä luonto on kekseliäs! Aloimme yhdessä vaiheessa ihmetellä jatkuvasti autotalliin jostain läheltä kuuluvaa kovaa piipitystä. Pienen tutkiskelun jälkeen syylliset saatiin selville. Talitintti oli tehnyt pesän autotallin ilmanvaihtoputkeen! Jossain vaiheessa ritilä on irronnut hieman ja siitä emolinnut ovat sitten päässeet putkeen ja ilmeisestikin todenneet sen hyväksi pesäpaikaksi.

Taas viedään pikkuiselle maistuvaa ruokaa.
Great tit takes food to it's chicks.

Ahkerasti emot kantoivat ruokaa poikasilleen. Me pelkäsimme poikasten puolesta, sillä arvelimme pesäpaikan kuumenevan aika paljon kesähelteillä. Poikaset kuitenkin varttuivat ja kaikki lensivät pois pesästä. Pipomies kävi tarkistamassa myöhemmin tilanteen ja totesi pesän tyhjäksi ja erittäin siistiksi. Hyviä vuoralaisia! 

Nyt ritilä on laitettu paikoilleen ja ensi keväänä talitintit saavat hakea uuden pesän. Emme halua, että esim. orava valtaa tuon paikan.

Tässä kaikki tällä kertaa! Oikein ihanaa syksyn alkua!

Arktika 1

Suomen suvi on parhaimmillaan! Nyt on riittänyt aurinkoa ja lämpöä. Voi kun tästä lämmöstä saisi osan talteen talvea varten. Allekirjoittaneelle tämä alkaa jo olla hieman liiankin kuumaa, mutta en valita!

Tässä ja seuraavassa blogissani keskityn kuitenkin Virolahden Arktika-päivien tapahtumiin. Artika -päivillä seurataan Arktisten lintujen muuttoa Virolahdella eri kohteissa. Me vietimme eniten aikaa Leerviikissä Virojoella, mutta kävimme toki muuallakin. Olemme käyneet Arktika-päivillä jo useampana vuonna, seuraavan vuoden Arktikaa alamme odottaa aina lintujen syysmuuton jälkeen. Tänä vuonna allekirjoittaneella oli Artikan aikaan paljon vapaapäiviä, joten pystyimme käymään Virolahdella useampana päivänä.

Päivä 1

Arktikan ensimmäinen päivä sattui olemaan pyhäpäivä. Teimme eväät valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta matkaan päästään heti aamun valjetessa. Saavuimme paikalla kuitenkin sen verran myöhään, että aamumuuttajat olivat jo menneet. No, eipä tuo haitannut, olihan paljon muutakin nähtävää.

Eniten näimme tiiroja. Ne ovat niin rohkeita, että eivät välitä lintuharrastajista, jotka ovat täyttäneet rannat. Tiirat lentelivät, syöksyivät ja leikkivät harrastajien nenän edessä.

Tiira on saanut kala-ateria.
Tern got a fish.

Meressä näkyi paljon myös telkkiä, silkkiuikkuja ja lokkeja. Niiden touhuilija oli hauska seurata. Samalla rupattelimme muiden lintuharrastajien kanssa ja vertailimme kevään aikana tekemiämme havaintoja. Jostain kaukaa kuului myös haahkan aavemaista ääntelyä.

Telkkä koiraat lennossa.
Male Common goldeneyes

Koska parvia ei lennossa näkynyt, lähdimme välillä käymään Hanskin satamassa. Siellä on aina paljon silkkiuikkuja. Niin oli nytkin. Kosiopuuhat olivat saaneet silkkiuikut sellaiseen hurmokseen, että vesi roiskui ja meidän tärykalvomme joutuivat kovalle koetukselle.

Harvinaisen rauhallinen hetki silkkiuikulla.
A Great crested grebe is having rare calm moment.

Siinä silkkiuikkujen temmellystä seuratessa söimme samalla eväitä. Kylläpä maistuivatkin hyvälle raikkaassa ulkoilmassa.

Ajoimme myös ns. Kurkelan reitin. Tällä kertaa ei valitettavasti näkynyt petolintuja. Suloisen kivitaskun näkeminen ilahdutti kuitenkin mieltä.

Kivitasku koiras
Male Northern wheatear

Palasimme siis Leerviikkiin ja jäimme odottelemaan parvien yli lentoja. Mutta voi... tuulet eivät olleet meille suotuisia. Näimme ainoastaan muutaman pienen parven. Suuremmat parvet ohittivat Leerviikin kauempana meren puolelta.

Seuraava päivä oli allekirjoittaneella työpäivä, joten emme voineet olla kovin myöhään.

Hanhiparvi
A blog of geese

Lähtiessämme ajamaan kohti kotia Pipomies sanoi, että varmaan huomenna sitten luetaan Tiirasta, että meni satoja tuhansia lintuja Leerviikin yli.

Kotimatkalla nämme vielä kaksi komeaa hirveä. Ne tulivat juuri pellolle metsiköstä kun ajoimme ohi. Koska tiellä ei juuri sillä hetkellä ollut muita liikenteessä, pysäytimme auton ja otin pari kuvaa. Hirvet jäivät kuin pyynnöstä poseeraamaan hetkeksi. Ilmeisesti ne olivat yhtä uteliaita kuin mekin.

Mitä, mekö?
What, we?

Mennään lapseni, ei tuo tee mitään katsomisen arvoista...
Come on my child, let's go, she isn't doing anything worth watching...

Olimme kotona juuri sopivasti nukkumaanmeno aikaan. Ja kuten olen ennenkin huomannut Pipomiehessä on ennustajan vikaa. Lintuja oli todellakin mennyt myöhään illalla Virolahdella satoja tuhansia...

Päivä 2

Menimme Virolahdelle seuraavan kerran parin päivän kuluttua. Nyt vietimme koko päivän Leerviikissä. Siellä oli paljon asian harrastajia, joten juttu seuraa riitti. Mukavinta tässä harrastuksessa (lintujen ja luonnon lisäksi) ovat kivat ihmiset. Ja kivaa on myöskin se, että oma lintutuntemus on kasvanut sen verran, että voi jo neuvoa aloittelevia harrastajia tavallisimpien lajien tunnistuksissa.

Meriharakka on helppo tunnistaa.
The Eurasin oystercatcher is easy to recognizing.

Kimmo Ohtonen ja Alma

Arktikan aikana Leerviikissä järjestettiin myös useita luentoja ja tapahtumia. Yhtenä esiintyjänä oli Kimmo Ohtonen, joka lienee monille tuttu televisiosta ja muista medioista. Pitihän hänestä napata kuva.














Tämän toisen päivän shown varastivat kuitenkin isokoskelot ja kyhmyjoutsenet. Ne pitivät  istumapaikkamme luona meille esityksiä pitkin päivää.

Isokoskelo pariskunnalla oli ilmeisesti munatkin lähistöllä olevassa pöntössä. Ainakin naaras kävi siellä vähän väliä. Koiraalla oli rankka päivä kilpailevan koiraan vuoksi. Tämä teki kaikkensa, että saisi naaraan huomion. Ja tätähän ei naaraan pari voinut hyväksyä.

Kilpaileva koiras saapui paikalle vauhdikkaasti ja kovalla metelillä.

Täältä tullaan baby!
Here I come baby!

Naaraan pari syöksyi samantien häätämään pois kilpakosijaa.

Häivy, lady on jo varattu!
Go a way, she is already spoken for!

Kun kilpakosija läksi pakoon, uhosi naaraan pari kivellä kuin suurikin sankari.

I am the king...

Rauhoituhan nyt, otetaan pienet päiväunet!
Take it easy, let's take a nap!

Tämän episodin jälkeen naaras lensi pönttöön ja koiras jäi uiskentelemaan. Jonkin ajan kuluttua naaras tuli taasen ulos pöntöstä ja sama näytelmä toistui... yhä uudelleen.

Toinen pariskunta, jota saimme ihailla oli kyhmyjoutsenpari. Joku kertoi, että pariskunnalla on vähän matkan päässä rannasta olevan luodon takana pesä, jota nämä vahtivat todella innokkaana. Nyt pariskunta kuitenkin uiskenteli meidän luoksemme. Kaikessa rauhassa lipuivat vedessä majesteetillisina ja söivät ja sukivat itsenään.

Vähän ajan päästä näkyviin ilmestyi toinen pariskunta. Nämä olivat aikeissa laskeutua.

Voisikohan tänne laskeutua...
Maybe we could land here...

Tästä ei meressä olleet tykänneet lainkaan, ne pörhistivät kauniisti siipensä.

Tämä paikka on meidän!
This is our place!

Uudet tulokkaat tekivät (viisaan) ratkaisun ja jatkoivat lentomatkaansa. Naaras meressä lähti uimaan luodon taakse, ilmeisesti pesälle. Koiras päätti vielä näyttää meillekin, ettei hänelle kannata ruveta ryppyilemään.

Ja sinä siinä sen kameran kanssa, pysy myös kaukana! No, okei, voit kuvata minua, olenhan minä niin upea!
And you there with the camera, stay a way too! Well, okey you can photograph me, I am gorgeous!!

Tämä sama näytelmä toistui moneen otteeseen päivän aikana. Voi rehellisesti sanoa, että nyt minulla on kymmeniä, jos ei satoja kuvia kyhmyjousenista siipiä pörhentelemässä... Ne ovat niin kauniita nämä joutsenet!!

Valitettavasti emme nyt nähneet tukkakoskeloita läheltä, kuten aiempina vuosina. Ne olivat kyllä paikalla, mutta pysyttelivät kaukana.

Tukkakoskeloita
Red-breasted mergansers

Viivyimme aika myöhään istumassa ja ihailemassa lintuja. Lopulta oli kuitenkin aika lähteä kotiin. Valitettavasti tuulet olivat meille taas epäsuotuisat ja kaikki parvet menivät kauempana merellä, niistä en saanut kuvia.

Autolle mennessämme näimme vielä rantakivikossa käärmeitä! Ei hätää, kyseessä oli rantakäärmeet. Niitä kuvasin innolla, harvemmin nykyään pääsee käärmeitä kuvaamaan näin läheltä. Kuulin, että käärmeet ovat olleet paikalla joka päivä.

Rantakäärme
Grass snake

Näimme taas paljon  kaunista ja mielenkiintoista, hyvä päivä. Seuraavana päivänä emme menneet Arktikaa seuraamaan vaan äitejä juhlimaan.

Kotipihalla tapahtuu

Kirjosiepon poikaset ovat jo lähteneet pöntöstä. Saimme katsella niiden hauskoja pikku naamoja pöntön aukolla useaan otteeseen. Mutta emme valitettavasti nähneet niiden lähtemistä pöntöstä. No, ehkä ensi kesänä.

Real angry bird here!

Tässä kaikki tällä kertaa, lisää Arktikaa seuraavassa blogissa, silloin saimme ihailla suuria lintuparviakin.

Loppuun tietysti kukkakuva. Tämä kaunis, pieni kukka kukkii nyt kukkaruukussa pihallamme.

Arvaatkos mikä kukka on kyseessä?
Voit laittaa arvauksia (tai tietoa) kommentteihin.





Hyvää alkanutta elokuuta!

Isoja ja vielä isompia lintuja / Big birds and bigger birds

Kylläpä on nopeasti kesäkuu vierähtänyt ! Kauniit säät ovat saaneet allekirjoittaneen viettämään paljon aikaa ulkona. Olen seurannut pihamme pikkulintujen elämää, istutellut ja hoidellut kukkia ja muuten vaan nauttinut auringosta.

Blogissa ollaan kuitenkin vielä keväisissä tunnelmissa. 

Kevään riemuja

Eräällä retkellä näimme merenrannalla kyhmyjoutsenen uhoamassa kilpailijoille. Tämä ystävämme oli ilmeisesti komeudessaan varsin vaikuttava myös lajitovereiden mielestä, sillä ne poistuivat suosiolla paikalta. 

Onhan hän upea!
He/she is so gourgeus!

Silkkiuikut olivat sankoin joukon valloittaneet merenrannan. Niillä oli menossa kosiomenot. Voi sitä säksätykset määrää!! Ja välillä ne pyrähtivät juoksemaan vedessä, kun halusivat tehdä vaikutuksen mahdolliseen tulevaan puolisoon.

Joillakin oli jo kumppani valittuna ja pesää rakennettiin kovalla tohinalla. 

Kutsu...
Invitation...

Parittelua
Mating...

Katseltuamme jonkin aikaa silkiuikkujen puuhia, päätimme lähteä muualle. Eihän sitä malta jättää havainnointia yhteen paikkaan, täytyy käydä katsastamassa monta paikkaa, ettei vaan menetä mitään!

Kovin kauas emme ehtineet kun näimme laulujoutsenia eräällä pellolla. Pellolla oli myös metsä- ja tundrahanhia. Nuoret laulujoutsenet kerääntyivät piirin ja alkoivat omat menonsa... En tiedä mistä oli kyse, voimien mittelöstä vai mistä. Kovasti siinä ainakin levittelivät siipiään ja pitivät kovaa ääntä. Tätä kesti aika kauan, pikku hiljaa ryhmä pieneni, kun joutsenet poistuivat piiristä yksi kerrallaan. Itselleni tuli ihan mieleen jokin piirileikki tai kansantanhu esitys. 

Nuorten laulujoutsenten piirileikkiä.
Young whooper swans.

Jätimme joutsenet ja hanhet pellolle jatkamaan keväisiä menojaan ja päätimme poiketa vielä yhdessä paikassa. Samassa, jossa olimme aiemmin keväällä nähneet valkohäntäkauriita. Ehkä he olisivat jälleen paikalla. Ja kyllä! Siellähän nämä sirot söpöläiset olivat. Kauriita oli noin kymmenen kappaletta. 

Osa söi ruohoa kaikessa rauhassa ja osa juoksenteli edestakaisin pellolla. Väliilä joku juoksi metsään ja tuli samantien takaisin iloisesti aidan yli hypäten. Olisipa allekirjoittanutkin yhtä notkea ja vauhdikas!

Vauhdilla kohti uusia seikkailuja.
Running to new adventures.

Ja taas tuo kuvaa!
And again she is taking photos!

Matkalla kotiin näimme meriharakan nokkimassa maata. Välillä se sai nokkaansa mehevän madonkin.

Meriharakka
Eurasian oystercatcher

Pellolla oli illan hämärtyessä teeret soitimella. Niin kaukana, että kuvaa oli vaikea saada.

Teeret soitimella
Black grouses are lekking.

Isoja lintuja

"Lähdetäänkö katsomaan, näkyykö lintuja?" Näin alkoi keväällä lähes jokainen allekirjoittaneen vapaa päivä. Ja vastaus oli useimmiten "YES!" Niin myös eräänä kauniina lauantai aamuna. Tällä kertaa suuntasimme ihan lähiseuduille, joten emme pakanneet autoa täyteen evästä ja muuta tilpehööriä.

Suunnistimme Loviisan saaristoon, tällä kertaa Söderbyn suunnalle. Siellä on tänä kesänä tullut käytyä aika vähän.

Ajelimme saaristotietä ja tähyilimme pelloille ja merenrannoille. Sitten näimme merikotkan poukamassa, se istui joutsenten pesän vieressä! Poukaman kohdalla oli vaarallinen mutka, joten siinä ei voinut autoa pysäyttää. Kävimme siis parkkeeraamassa auton  sivutielle kauemmas ja allekirjoittanut hipsutteli varovaisesti pensaiden seassa poukaman lähelle. Mutta siinä meni niin kauan, että merikotka oli jo lähtenyt kun allekirjoittanut sai taas puokaman näkyviin! Allekirjoittaneelle pettymys, joutsenparille varmaankin helpotus.

Allekirjoittanut käveli siis takaisin autolle ja aioimme juuri lähteä eteenpäin, kun tajusimme, että merikotka oli edelleen paikalla! Se oli jäänyt istuskelemaan ja tarkkailemaan koivunoksalle. Ja autosta oli siihen suora näköyhteys. Katselimme merikotkaa, kuvaaminen oli hankalaa, koska koivunoksat peittivät osan kotkasta ja tarkennus osui aina oksiin, ei kotkaan.

Sitten huomasimme, että merikotka lentää poukaman yllä... hetkinen, sehän on koivunoksalla edelleen, joten kotkia olikin kaksi! Näimme kuinka toinen kotka laskeutui poukaman toiselle puolelle kuuseen. No, sinne asti ei allekirjoittaneen objekti kanna, joten tyydyimme vain katselemaan kauempana olevaa kotkaa.

Mutta koivussa olevaa kuvasin...

Mitä se nyt tekee! Merikotka alkoi liikehtiä levottomasti, kääntyili sinne tänne ja levitteli siipiään. Nyt se on havainnut varmasti jotain! Kohta se syöksyy jonkun poloisen kimppuun! Tai sitten se on huomannut toisen kotka, ei pidä se läsnäolosta ja tulee kotkatappelu! Tai mahdollisesti ne ovat pari ja kohta nähdään kotkien kärrynpyörä lemmenleikki! Allekirjoittanut piteli kameraa valmiina tärisevin käsin, mitä kuvia saankaan kohta!

White-tailed eagle

Nyt se lähtee!

No just...

Huokaus!...

Vähän tämän jälkeen merikotka todellakin lähti ja meni toisella puolella poukamaa olevan kotkan luokse. Ei tullut tappelua, eikä lemmenleikkiä. Siinä ne kököttivät samassa puussa pitkään. Ja siihen ne jäivät, kun lähdimme Pipomiehen kanssa jatkamaan matkaa.

Hakkuualueella näimme palokärjen lahossa puussa. Kaunis lintu.

Palokärki
Black woodpecker

Ajelimme niin pitkälle kuin tietä riitti, mutta kuvattavaa emme enää nähneet. Lähdimme ajamaan takaisin kotiin päin.

Eräässä pihassa oli todella iso lintu 😊

What a big bird!

Paluumatkalla näimme taas merikotkan. Tämä yksilö oli melkein samassa paikassa, varmaan toinen aiemmista näkemistämme kotkista.

Täältä näkee kauas!
From here I can see far away!

Ei, nyt alkoi jo tulla nälkä. Aika palata kotiin syömään!

Ehei, eipä mennäkään suoraan kotiin. Käydään vielä katsomassa Loviisassa lintutornilla, onko siellä kattohaikara vielä paikalla, kuten Tiirassa luki.

Olihan kattohaikara vielä paikalla.
White stork was in Loviisa.

Olipa hieno retki!

Kotipihalla tapahtuu

Ahkera Sinitiainen vie ruokaa poikasille.
Blue tit takes food to chicks.

Sinitiaisen poikaset ovat jo aikaa sitten jättäneet pöntön. Jotenkin se aina tuntuu niin haikealta, kun ei enää näekään emojen vievän ruokaa poikasille. Ja se pieni piipitys ei enää kuulukaan mäntyjen luota.

Koiras kirjosieppo levähti hetken ennen kuin lähti hakemaan lisää ruokaa.
Male European pied flycatcher is resting before it takes more food to chicks.

Kirjosieppo ruokki poikasiaan vielä muutama päivä sitten. Kovin ovat ahkeria nämä lintu vanhemmat. Allekirjoittanutta alkaa jo hengästyttää pelkkä niiden katselu.

Yellow Osteospermum

Tässä kaikki tällä kertaa. Loppuun vielä kuva kotipihan kukasta. Tähtisilmää löytyy nyt tänä kesänä kahdessa värissä. Lilana ja keltaisena. Kuvassa keltainen versio.

Ihanaa heinäkuuta!!