Arktika 2019

Kuten olet ehkä huomannut rakas lukijani, en ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiani. Syynä on yksinkertaisesti kiire. Mutta nyt ehdin kirjoitella ja kuvittaa kirjoituksen Arktika päivistä.

Selitykseksi heille, joille tapahtuma ei ole tuttu kerrottakoon, että kyseessä on Virolahdella vietettävä tapahtuma, jossa monen päivän ajan lintujen tarkkailua harrastavat ihmiset kokoontuvat rannoille ja pelloille seuraamaan lintujen muuttoa Arktisille alueille. Olemme Pipomiehen kanssa jo usean vuoden ajan viettäneet mahdollisimman paljon aikaa Arktikassa.

Tämän vuoden Arktika päivillä kävimme monta kertaa. Ja allekirjoittanut kuvasi ahkerasti, tietenkin.

Ensimmäisen kerran kävimme paikalla jo päivää ennen virallisen tapahtuman alkua. Silloin olimme paikalla vain lyhyen aikaa. Lintuparvia ei tuolloin näkynyt, mutta merellä uiskenteli lintuja. Liian kaukana kuvattavaksi , valitettavasti. Meitä ilahdutti kuitenkin hauska kivitasku.

Kivitaskun paljon puhuva katse...
Northern wheateater

Tämän jälkeen jouduimmekin työkiireiden ja sateiden takia odottelemaan muutaman päivän ennenkuin taas pääsimme Virolahdelle. Lopulta kuitenkin taas koitti päivä kun pakkasimme kylmälaukun täyteen evästä ja suunnistimme Leerviikiin, Virojoelle.

Istuskelimme merenrannalla ja jutustelimme muiden lintutarkkailijoiden kanssa. Allekirjoittanut kuvasi rantakivillä oleskelevia ja kalastava tiiroja. Tiirat ovat omia "lempilintujani", kuten olen aiemminkin tainnut mainita. Ne ovat niin suuria persoonia ja eivät arkaile ihmistä.

Sainpas kalan!
I got the fish!

Annapas se minulle!
Give it to me!

Kumpikohan sen kalan sitten söi...
Witch one ate the fish...

Välillä kävimme katsastamassa lintutilannetta muualla. Pellolla näimme kurkia. Niiden olon pellolla tukalaksi tekivät toistuvasti niiden päälle iskuja tekevät töyhtöhyypät, jotka puolustivat pellossa olevia pesiään.

Kurki
Crane

Lopulta kurjet ajettiin pois kokonaan. Tai sitten ne vain kyllästyivät uhitteleviin töyhtöhyyppiin.

Mä häivyn nyt!
Crane flew away!

Tämän jälkeen kävimmekin lähes joka päivä Virolahdella. Välillä istuimme monta tuntia Leerviikissä muiden harrastajien kanssa ja välillä ajelimme muualle.

Leerviikissä ei ensimmäisinä päivinä lentänyt isoja parvia. Tämä oli pettymys monille, niin myös Pipomiehelle. Hän kun aina niin nauttii juuri parvien seuraamisesta ja tarkkailee taivaan rantaa herkeämättä, josko jostain suunnasta tuli parvia...

Kyhmyjoutsen uiskenteli rannan tuntumassa ja piti tarkasti huolen siitä, ettei kukaan asiaton (siis hänen mielestään) tunkeutunut alueelle.
The Mute Swan did not allow anyone to enter his territory.

Tukkasotkat lasketuivat mereen varsin vauhdikkaasti.
Tufted ducks descend into the sea quite quickly.

Isokoskeloita oli tänäkin vuonna runsaasti.
Common merganser

Eräänä aamuna olimme matkalla Virolahdelle, kun radiosta alkoi ohjelma, jossa puhuttiin lentokoneen matkasta Pyhtään uudelle lentokentälle. Meiltä kesti Pipomiehen kanssa jonkin aikaa tajuta, että lähetys oli reaaliajassa. Eli siis kone oli juuri tulossa Pyhtään lentokentälle ja me olimme noin kilometrin päässä kentästä! No Pipomiehelle tuli kiire! Täytyyhän se nyt nähdä kun DC3 laskeutuu Pyhtään kentälle!

Lähestyimme kenttää, kun Pipomies huomasi, että kone lentää aivan meidän lähellä. Hän ajoi sillalle, josta arveli allekirjoittaneen saavan hyvän kuvan. Ja kyllä, sainkin kuvan, sillä kone laskeutui kentälle niin, että lensi suoraan allekirjoittaneen pään päältä.

Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa Virolahdelle katselemaan muita siivekkäitä.

Näimme tänäkin vuonna paljon lintulajeja, joita emme muualla ole nähneet. Näimme ensimmäistä kertaa mm. haarahaukan. Yleensä nämä harvinaisemmat havainnot ovat niin kaukana, etti niistä saa julkaisukelpoisia kuvia. Niin tänäkin vuonna. Allaoleva kuva  ja juttu on hyvä esimerkki...

Istuimme rannalla ja allekirjoittanut katseli kaukana lenteleviä haahkoja. Ihan huvikseni otin niistä kuvia, kun mitään muutakaan ei näkyvissä ollut. Totesin, että kuvat ovat surkeita. Silloin joku alkoi huutaa "Haahkaparvi oikealla, seassa kyhmyhaahka kolmantena jonossa".

Just juu!! Tämän näki tietysti hyvin kaukoputkella, mutta ei allekirjoittaneen kameralla. No, onneksi minulla ei ole tapana poistaa kuvia kamerasta, vaan poistan huonot otokset vasta kotona tarkistettuani ne ensin tietokoneella.

Ja kyllä, siellä on kolmantena kyhmyhaahka, näkeehän sen selvästi 😂😂. Kuvaa on todella voimakkaasti zoomattu. Oikeasti, jos kukaan ei olisi sanonut, että haahkojen seassa on kyhmyhaahka, en olisi sitä tajunnut kuvassa olevan.

Kyhmyhaahka kolmas vasemmalta.
The king eider is third one from the left

Jos haluat nähdä minkä näköinen erikoinen lintu on kyseessä, voit katsoa sen kuvan esim. suomenluonto sivustolta.

Nämä haahkat olivat paljon lähempänä.
These common eiders were much more closer.

Tukkakoskelo uros
Male red-breasted merganser

Mutta niitä parvia, niitä ei vaan edelleenkään näkynyt. Tämä johtui lintuoppaiden mukaan siitä, että tuulet olivat sen suuntaiset, että parvet menivät paikan ohi kaukaa mereltä. Ainoat parvet olivat paikalliset valkoposkiparvet.

Valkoposkihanhia
Barnacle geese

Allekirjoittanut kuvaili meressä uiskentelevaa ja välillä kivelle levähtämään tullutta rantakäärmettä. Tämä käärme oli paikalla lähes joka ilta.

Rantakäärme uiskentelemassa.
The grass snake in the sea.

Ja vaikka niitä suuria parvia ei läheltä mennytkään istuimme uskollisesti rannalla katselemassa joka ilta. Olihan paikalla paljon muuta kiinnostavaa nähtävää ja mukavaa seuraa.

Ilta-aurinko maalasi kaiken kultaiseksi.
The evening sun coloured the landscape.

Ja niinhän sitä sanotaan, että kärsivällisyys palkitaan! Arktikaa oli enää pari päivää jäljellä, kun meidän kärsivällisyytemme sai palkinnon. Parvia alkoi tulla vaikka kuinka paljon. Niitä meni ylitsemme, ohi vasemmalta ja oikealta. Jatkuvasti! Olisittepa nähneet Pipomiehen onnellisen ilmeen!

Välillä parvet menivät ylitsemme niin läheltä, että kuulimme niiden siiven iskujen äänet. Upeaa!

Muuttoparvi, viimeinkin!
Flock of birds at last!

Saimme seurata parvien ohi lentoja parina iltana. Kaula oli lopulta jo ihan kipeä kaikesta kääntelystä ja kurkottelusta 😀.

Viimeisenä tapahtuma iltana istuimme rannalla niin kauan, kuin suinkiin jaksoimme. Pois lähdimme hieman haikein mielin.

No, ensi keväänä taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää lokakuuta kaikille.

PS: Allekirjoittanut pitää Facebookissa Linnut sivua. Käy tutustumassa siihen ja tykkää sivusta, linkki tässä!

Äkäisiä joutsenia / Crabby swans

Kesä on kauneimmillaan! Allekirjoittanutta hieman nyt nolattaa, sillä blogissani ollaan vielä täysin alkukevään tunnelmissa. Mutta ehkä näitä jäisiä ja hieman lumisia kuvia on mukavampi katsella kun kaikkialla on jo kauniin vihreää.

Olemme ahkerasti käyneet Pipomiehen kanssa lintu- ja luontoretkillä. Kuvattavaa on ollut paljon, jopa niin paljon, että suurin osa kuvista odottaa vielä koneella läpikäyntiä. Eihän sitä ehdi koneella istua, kun pitää lintuja ja muita eläimiä olla tarkkailemassa luonnossa.

Jäiden sulaessa

Eräänä päivänä päätimme tehdä vain lyhyen tarkkailuretken. Menimme tutulle paikalle katsomaan oliko paikalla paljon muuttajia.

Ensimmäiset merimetsot ilmestyivät, kun jään reuna pakeni kauemmas merelle. Ne oleskelivat jään reunalla. Välillä joku niistä ui meressä ja pyydysti kalaa. Merimetso jakaa jyrkästi mielipiteitä. Monet pitävät sitä erittäin haitallisena tulokaslajina.

Merimetsoja
Great cormorants

Paikalla oli paljon muitakin lintuja. Useimmilla oli menossa reviiritaistelut tai kosiomenot. Siinä sitä sitten Pipomiehen kanssa ihmeteltiin villiä menoa.

Merihanhilla oli kuitenkin jo parinsa ja reviiriäkään ei oltu täältä hakemassa, joten ne uiskentelivat rauhallisena vedessä. Merihanhen arvellaan olevan kesyhanhen kantamuoto. Se on suurikokoisin harmaahanhilaji. Rehellisesti allekirjoittaneen täytyy tunnustaa, että harmaahanhien tunnistus oli alussa todella vaikeaa. Merihanhi oli ensimmäinen jonka opin tunnistamaan. Paljon on näissä tunnistus asioissa vielä opeteltavaa.

Tämä merihanhi päätti lähteä kävelylle jäälle.
This taiga bean goose decide to take a walk on the ice.

Kanadanhanhi
The Canada goose

Joutsenten elämä oli tässä vaiheessa täynnä draamaa ja vaarallisia tilanteita! Aina kun uusi pari tai muutama joutsen laskeutui merelle tai jäälle, hermostuivat jo paikalla olevat joutsenet. Uudet tulokkaat saivat varsin pian todeta, etteivät ole lainkaan tervetulleita.

Kyhmyjoutsenen uhoaminen, siipien ja höyhenten pörhistely on upeaa katsottavaa, mutta en haluaisi olla se, joka joutuu niiden "iskun" kohteeksi.

"Minä olin täällä ensin, häivy!!"
"I was here first! So go away!"

"Juu, juu, menen, älä nyt hermostu!"
"Yes, yes I'm going don't lose your nerve!"

Näimme merikotkan pitävän neuvottelua variksen kanssa. Mietimme Pipomiehen kanssa mitä ne keskenään voisivat jutustella...

Varis: "Kuule, minulla on nälkä, käypä pyydystämässä meille kala."
Merikotka: "Ei kuule, mulla on parempi idea! Odotellaan tässä nyt ihan rauhassa. Kohta tulee saukko, käy siltä varastamassa meille kala".

Kuvasta näkee hyvin, miten paljon variksella ja merikotkalla on kokoeroa. Eli, jos mielestäsi varis on iso lintu...

Varis ja merikotka
 The Hooded crow and the White-tailed eagle

Siinä joutsenten ja muiden lintujen tarkkailun lomassa, huomasimme liikettä kauempana jäällä. Ja kukas siellä olikaan! Eräs saukoista oli paikalla. Se sukelteli ja pyydysti kaloja, toi niitä jäälle ja popsi ne kaikessa rauhassa suuhunsa. Sitä eivät levottomat ja äkäiset linnut juurikaan häirinneet. Paisti eräs varis, joka välillä kävi ärsyttävästi nykäisemässä kalan pyrstöstä, vaikka kala oli jo häviämässä saukon sisuksiin. Varis kokeili onneaan, mutta kyllä kaikki kalat päätyivät saukolle.

Tämä oli tänä keväänä viimeinen kerta, kun tapasimme saukko ystävämme. Toivottavasti saamme ihailla sitä taas ensi keväänä.

"Hetkinen, tarkkaileeko joku minua?"
"Wait a moment, is someone watching me?"

Merellä oli runsaasti sympaattisia isokoskeloita. Joka kerta nähdessäni isokoskelo naaraan, tunnen sitä kohtaan suurta sielujen sympatiaa! Meillä on eräs samanlainen piirre molemmilla! Aina huono hiuspäivä!

"Älä tuijota, ei oma kampauksesi ole yhtään parempi!"
"Don't stare, you have a bad hairday too"

Tällä kertaa olimme liikkeellä ilman eväitä! Eli siis jonkin ajan kuluttua olikin jo aika lähteä kotiin. Jotta jaksaa taas lähteä seuraavan kerran lähteä luontoa katsomaan.

Taistelu pellolla

Sanovat, että joutsen liikkuu maalla todella kömpelösti. Ja siltähän se yleensä näyttääkin. Mutta keväisin ne ovat maallakin todella nopeita. Tämän saimme taas havaita, kun katselimme laulujoutsenia eräällä pellolla.

Pellolle laskeutui laulujoutsen pariskunta kovasti melua pitäen. Ne aloittivat soidinmenonsa heti laskeuduttuaan.

"Täältä tullaan!"
"Here we come!"

Laulujoutsenten duo laulua...
The Whooper swan duo...

Äkkiä jostain kauempaa pellolta tulokkaita saapui häätämään erittäin hermostunut ja äkäinen laulujoutsen. Tulokas sai kunnon läksytyksen. Joutsenet juoksivat pellon poikki hurjaa vauhtia. Toinen joutsen ajoi toista takaa, nyppi pyrstösulkia ja iski nokallaan milloin mihinkin. Ja toinen juoksi pakoon, minkä kerkesi.

Kanadanhanhet katselivat joutsenten yhteenottoa silmät pyöreinä.
Canada geese are wondering what the swans are doing.

Lopulta pakoon juossut antoi periksi, nousi siivilleen ja lähti. Sen pari lähti myös pois paikalta. Voittaja pörhisteli pellolla ja sen pari tuli sen luokse. Lopulta ne alkoivat syödä rauhallisena. Juuri kun tilanne rauhoittui, saapui paikalle jostain nuori laulujoutsen. Se suorastaan "hiipi" paikalle. Piti päätänsä alas laskettuna. Kai silläkin on jokin merkitys.

Nuori joutsen käveli hyvin hitaasti vanhemman pariskunnan ohi ja piti koko ajan päätänsä alas laskettuna. Se pääsi onnellisesti äkäisen joutsenen ohi. Mutta! Sitten nuori reppana meni nostamaan päänsä! Tämä ei miellyttänyt äkäistä joutsenta, vaan se ryntäsi heti nuoren joutsenen luokse. Nuori joutsen laski taas päänsä ja tilanne rauhoittui. Mielenkiintoista...

Arka nuori laulujoutsen ja merihanhi.
Young Whooper swan and Taiga bean goose.

Me lähdimme katsomaan mitä muualta löytyy.

Kauriita

Erään metsän reunassa näimme valkohäntäkauriita. Ne olivat ruokailemassa. Ne jatkoivat ruokailuaan meistä välittämättä. Välillä joku niistä nosti katsettaan ja varmisti, ettemme ole tulossa liian lähelle tai nouse ulos autosta.

Mitä! Kuinka monta jalkaa on tällä valkohäntäkauriilla?!
What! How many legs does this White-tailed deer have?!

No, neljä tietysti! Sen takana oli pienokainen. Se katseli meitä välillä uteliaana.
well, four of course! There was a little deer behind her. 

Vähän matkan päässä puron laidalla oli metsäkauris. Tällä uroksella oli mukana naaras, mutta se pysytteli puiden takana piilossa. Uros oli komea sarvipää.

Metsäkauriin erottaa valkohäntäkauriista koosta, metsäkaurin on pienempi. Lisäksi metsäkauriilla ei ole valkoista hännän alusta vaan sen hännän ympärys, eli siis peppu, on vaalea. Ja sillä on hyvin pieni häntä verrattuna valkohäntäkauriiseen.

Metsäkauris uros
Roe deer male

On ne hienoja eläimiä nämä kauriit! Mutta ilta alkoi hämärtää. Eli aika lähteä kotia kohti. Matkalla näimme vielä kevään ensimmäiset kurjet! Voi miten kauniita! Kurjet tulivat niin lähelle, että sain hyvä kuvatkin niistä.

Kurki
The Crane

Kotipihalla tapahtuu

Kirjosiepot saapuivat pihaamme! Ne ottivat heti hallintaansa kaksi uusinta pönttöä. Sen sijaan toisin kuin viime vuonna, ne eivät tällä kertaa saaneet häädettyä talitiaisia pois pöntöstä. Sinitiaiset pesivät jo kolmatta vuotta samassa pöntössä. Nekin kirjosieppo yritti häätää, kuten joka vuosi, mutta tulos oli sama, ei onnistunut!

Kirjosieppo naaras
European pied flycatcher female

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi viikolla alkaa jo kesäkuu! Nähdään!

Tanssiva sorsa / Dancing duck

Allekirjoittaneen ja Pipomiehen viime viikot ovat menneet luontoa seuratessa. Kevät etenee välillä huimin harppauksin, välillä taas tuntuu, että otetaan takapakkia. Tosiasiassa mennään kuitenkin kesää kohti. Allekirjoittanut käy joka päivä monta kertaa tarkistamassa lintuhavainnot Tiiran sivuilta.

Ruokalijoita

Vierailimme äitini luona. Siellä linnut kävivät edelleen ahkerasti ruokinnalla. Sinitiaiset, talitintit ja mustarastaat syöpöttelivät sulassa sovussa.

Äiti kertoi, että puukiipijäkin käy paikalla lähes joka päivä. Allekirjoittanut ei ole puukiipijää nähnyt vuoteen, joten kävin muutaman minuutin välein ikkunassa katsomassa tuleeko lintu paikalle. Ilokseni puukiipijä saapuikin pihalle. Sitä ei valmisruoka kiinnostanut, kiipeili isoissa pihakuusissa hankkien ruokaa sieltä.

Mustarastas
Blackbird

Puukiipijällä on erittäin hyvä suojaväritys.

The common treecreeper isn't easy to notice.

Äitini on yhtä innokas lintutarkkailija kuin minäkin, joten enin osa vierailusta sujui sohvalla ikkunasta ulos tuijottaen ja lintuja kuvaten.

Saukkoja

Olemme Pipomiehen kanssa käyneet merenrannalla. Olemme onnistuneet näkemään saukotkin. Näimme yhden saukoista kauempana meren jäällä. Se lepäili siellä kaikessa rauhassa. Vähän ajan päästä saukko sukelsi avantoon. Tähyilimme sitä Pipomiehen kanssa, odotimme nouseeko se jäälle takasin tai ilmantuuko jonnekin muualle jäälle. Äkkiä saukko uiskentelikin ihan lähellä meitä. Siinä ihmettelimme, että onpa vauhdikas kaveri. Kunnes huomasimme, että saukko oli myös jäällä samassa paikassa kuin alussa. Haa... siis kaksi saukkoa!

Saukko
The Otter

Missäköhän on kolmas saukko? Emme nähneet sitä missään. Uimassa ollut saukko nousi jäälle ja tallusteli kaikessa rauhassa kaislikkoon. Välillä se hävisi hetkeksi ja palasi sitten takaisin kalan kera. Jäimme tarkkailemaan saukkoa pitkäksi aikaa. Tuli ilta ja pimeää. Saukko söi hyvällä ruokahalulla kalaa, kävi välillä uimassa ja sitten käpertyi hetkeksi lepäämään.

Sitten äkkiä se taas kuului! Outo ääni... En osaa sitä kuvailla. Nyt jo tiedämme mistä äänestä on kyse. Kuulimme sen ensimmäisen kerran viime keväänä. Silloin emme vielä tajunneet, että ääni on saukko emon ja poikasten välinen yhteysääni. Voit kuunnella ääntä tästä.

Pian emo ilmaantuikin kaislikkoon toisen saukon luokse. Kaksikko lähti liikenteeseen ja luulimme, että ne menisivät kaukana jäällä olevan kaverin luokse. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan. nämä kaksi menivät muualle.

Kaislikosta saukot kävelivät jään reunalle ja pulahtivat uimaan.
Two otters going for a swim.

Pienen uintimatkan jälkeen saukot nousivat taas jäälle ja jatkoivat matkaa kivikkoon. Sinne ne lopulta hävisivät, kivien alle.

Matkalla jonnekin...
Going somewhere...

Kolmaskin saukko oli hävinnyt, ehkä se tuli eri reittiä näiden kahden seuraan. Sitä emme saaneet tietää, sillä tämän jälkeen emme sinä iltana enää saukkoja nähneet.

Kyllä oli hieno ilta! Olimme istuneet hiiren hiljaa piiitkäään... Sekin jo allekirjoittaneen ja Pipomiehen kohdalla uskomaton saavutus 😉. Lisäksi saimme katsella näitä upeita eläimiä. Olimme tosin aika kaukana, mutta kameran ja kiikarin avulla näki hyvin. Ja aina pitää muistaa, että eläimiä ei saa häiritä.

Tilan ja rakkauden puolesta

Linnuilla on menossa kosiopuuhat ja reviirien valinnat. Luonnossa on ääntä niin paljon, että välillä allekirjoittaneella soi yölläkin kotona korvissa joutsenten huudot ja telkkien "nirinä".

Joutsenten kosiomenot ja taistelut ovat upeaa katsottavaa. Kilpailijat (tai muuten vaan ärsyttävät tyypit) ajetaan säälimättä kovilla otteilla tiehensä. Eräs laulujoutsen sai tuta, ettei toisten kosiomenoja kannata mennä häiritsemään...

Tänne et tule!
Don't come here!

Takaa-ajettu nousi jäälle ja käänsi selkänsä takaa ajajalle. Turvassa!
Miten väärässä sitä joskus voikaan olla!

Voi ei! Katso taaksesi! Juokse!! ei kun siis lennä!
Oh no! Look behind! Run!! No, I mean fly!

Reppana sai kuritusta niin että allekirjoittaneen sydäntä alkoi kylmätä. Lopulta takaa-ajettu lensi pois.

Voittaja!
The Winner!

Vain me kaksi!
Just us two!

Kyhmyjoutsenilla päivä oli rauhallisempi.
Mute swans had a peacefull day.

Välillä ohitsemme lensi lintuja. Lentävien lintujen kuvaamisessa on omat haasteensa. Kuten esim. se että usein niiden kauneutta jää tuijottamaan niin, että unohtaa kokonaan kameran olemassa olon...

Kyhmyjoutsen parvi lensi matalalla.

The flock of mute swans flew low. 

Telkkä uroksen ilme ei ole kovin ystävällinen, allekirjoittanut sai kuitenkin kuvata.

he look of a common goldeneye male is not very friendly, but he did let me take a photo.

Isokoskelot ovat saapuneet!
Common mergansers are here!

Pelloilla

Se että töyhtöhyypät ovat saapuneet ei varmaan ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Niitä lentelee nyt peltojen yllä joka puolella ja osa nokkii maata ruokaa etsien. Töyhtöhyyppä on muuttolinnuista ensimmäisiä, niitä tulee Suomeen jo maaliskuussa. Vastaavasti ne myös lähtevät pois aikaisin, osa jättää Suomen jo toukokuussa, syysmuuton huippu on kuitenkin heinäkuussa.

Töyhtöhyyppä lumisella pellolla.

The northern lapwing on the field

Tänä keväänä olemme nähneet Pipomiehen kanssa usein metsäkauriita. Nämä kauniit, sirot kauriit saavat aina suupielet kääntymään yläasentoon. Ne ovat lisäksi erittäin uteliaita. Niistä on tavattoman mielenkiintoista seurata kuvaajan touhuja. Ne myös poseeraavat kuvaajalle varsin auliisti... kunhan kuvaaja on rauhallinen ja välttää nopeita liikkeitä.

Moi! Ota nyt minustakin kuva, kuka nyt jaksaa aina katsella noita lintuja!
Hello! Take my picture too!

Omalla pihalla

Meillä pikkulinnuista sinitiainen ja talitintti ovat käyneet pönttöihin tutustumassa. Saas nähdä saammeko niistä tämän kesän vuokralaisia. Ja tuleeko kirjosieppo sitten häätämään ne ja valtaamaan itselleen kodin.

Sinitiainen on jo muutaman kerran käynyt pöntön sisälläkin. Miten hauskannäköistä onkaan sen katselu ja pöntön siivouspuuha. Tämä sinitiainen kuitenkin ilmeisesti vain kävi pöntössä, en ole nähnyt sitä nyt muutamaan päivään.

Tanssiva sorsa

Eräänä aamuna meren rannalla, kun veden pinnalla oli hentoinen jääpeite saimme nähdä hauskan esityksen. Sinisorsa naaras käveleskeli jäällä, muita lintuja ei sillä hetkellä ollut paikalla. Äkkiä tämä sorsa alkoi tanssia! Meno oli kuin allekirjoittaneen nuoruusvuosina paikallisessa discossa ja päässäni alkoi soida tietty biisi 😃

Got the wings of heaven on my shoes

I'm a dancin' woman and I just can't lose…

And we're stayin' alive, stayin' alive

Ah, ha, ha, ha, stayin' alive, stayin' alive

Ah, ha, ha, ha, stayin' alive...

Tässä kaikki tällä kertaa. Lopuksi otetaan kaikki mallia sorsamammasta ja laitetaan pyrstö heilumaan! Musiikkia saat tästä... Juu, juu tiedän toki se oli se liukas jää kun sai sorsan kompastelemaan... 😃 Ensi kerralla lisää kauniita eläimiä ja keväthavaintoja!