Haukan katse / The look of a hawk

Maaliskuun loppupuolella muuttolintuja alkoikin jo näkyä paljon. Loviisan Söderby on yksi lempi- ja vakituisista lintuhavaintopaikoistamme. Se sijaitsee noin 25 km päässä Loviisasta, Saaristotien päässä. Matkan varrella voi poiketa hieman ja käydä samalla ydinvoimalan portilla, jos se kiinnostaa.

Söderby

Söderby on hyvä paikka käydä katsomassa lintuja, koska tahansa, kenen tahansa. Ainoa vaatimus on oma auto. Paikassa ei tarvita välttämättä edes kiikareita, usein vesilintuja uiskentelee niin lähellä, että ne näkee paljaalla silmälläkin. Jos malttaa odottaa hetken, näkee huhtikuun jälkeen melko varmasti harmaahaikarankin lentävän ohitse, merimetsoja näkee koko ajan ja useampikin joutsen perhe saattaa uiskennella lähistöllä. Naurulokit ja tiirat kalastavat ihan nenän edessä, silkkiuikut sukeltelevat hieman ujoina kauempana ja tukkasotkat ja lapasorsat epäileväisinä tarkkailevat rannalla olijaa aika kaukaa.

Ja matkan varrella näkee petolintuja melko varmasti, ainakin, jos pitää silmät auki. Mutta! Tie on mutkikas ja hirviä ja kauriita saattaa olla äkkiä tiellä, joten pitäkää keskittyminen ajamisessa!! Meillä onkin selkeä työnjako, Pipomies keskittyy ajamiseen ja minä tarkkailen ympäristöä. Kimeä kiljaisu pelkurin penkillä on merkkinä siitä, että nyt näkyy jotain kuvattavaa. Tällöin Pipomies tietää nopeasti hakea sopivan paikan ajaa auto tien sivuun, jotta allekirjoittanut pääsee ulos autosta kuvaamaan.

Me kävimme tänä vuonna ensimmäisen kerran Söderbyssä maaliskuun puolenvälin jälkeen. Tuolloin paikalla oli useampikin kyhmyjoutsen, nyt tosin hieman kaukana. Lisäksi oli merihanhia ja kanadanhanhia. Merimetsoja ja harmaahaikaroita ei tuolloin vielä näkynyt.

Joutsenet olivat saapuneet jo tännekin!
The Muteswan

Löydätkö kuvasta kyhmyjoutsenen lisäksi myös merihanhen??

Kotimatkalla näin puussa petolinnun. Eli tässä vaiheessa kimeä kiljaisu, HAUKKA! ja Pipomies ajoi tien sivuun ja allekirjoittanut kömpi autosta ulos... Ai niin turvavyöt on paras irroittaa... ja sai napattua pari kuvaa, ennenkuin haukka oli jo liidellyt kameran ulottumattomiin.

Mikä haukka? Jos et tiedä niin arvaa.
Guess what hawk? 

Kantele

Maaliskuun 28. päivä oli historiallinen. Koronatilanteen takia Uudenmaan raja suljettiin. Lintutarkkailuun tilanne vaikutti sen verran, että emme päässeet Virojoelle tekemään ensimmäistä retkeä, kuten usein maaliskuun lopulla olemme tehneet.

Mutta onhan Uudellamaalla todella paljon hienoja kohteita. Nyt piti vaan miettiä, missä ei olisi ihan hirveästi ihmisiä. Ajoimme kerran jonkun luontokohteen ohi ja parkkipaikka oli niin täynnä, että auton olisi joutunut jättämään kilometrien päähän.

Me suunnistimme Kanteleelle, Pukkilaan. Ensimmäisen kerran kävimme siellä muutama vuosi sitten, kun satuimme kuulemaan radiosta luonto-ohjelman, jossa Pirkka-Pekka Petelius vieraineen seurasi keväistä lintumuuttoa Kanteleella.

Pelloilla ei nyt ollut paljon vettä, yleensä Kanteleella on suuret peltoalat tulvaveden alla, ja lintuja tuhansia. Nyt pellolla oli vain muutama joutsen ja metsähanhia. Kaukana näkyi lennossa isoja metsähanhiparvia. 

Metsähanhia, tundrahanhia ja laulujoutsenia pellolla.
Taiga bean geese, Greater white-fronted geese, Whooper swans

Vähän ajan kuluttua alkoi paikalle saapua lisää tundrahanhia. Ne eivät kuitenkaan lopulta laskeutuneet pellolle, vaan jatkoivat matkaansa.

Allekirjoittanut on oppinut tunnistamaan tundrahanhen sen tuntomerkeistä hyvin. Aikuisella tundrahanhella nokka on valkoinen, nokan juuri ja nokka ovat lähes yksivärisen vaalean ruusunpunaiset. Nuoren tundrahanhen sekä nokka, että nokan tyvi on harmaa. Aikuisella linnulla on vatsassa tummat poikkijuovat. Nuorelle tundrahanhelle ilmaantuvat aikuispuvun tuntomerkit seuraavan kesän sulkasadossa.

Näissä lentokuvissa näkyvät hyvin tundrahanhen tunnusmerkit.
Greater white-fronted geese

Siinä tundrahanhia kuvatessa huomasin myös nokkosperhosen. Se laskeutui sopivasti kuvattavaksi. Kevään ensimmäinen perhoskuva!

Nokkosperhonen
The Small tortoiseshell

Kotimatkalla näimme vielä isokoskeloita ja kyhmyjoutsenia. Toki niitäkin piti kuvata 😉

Isokoskelo koiraita lennossa.
Common mergansers

Kyhymyjoutsen pari uiskenteli rannan tuntumassa. Kuvaaja havaittiin heti...
Muteswans noticed me right away...

Pellinki

Huhtikuun aloitimme Pipomiehen kanssa käymällä Pellingissä, Porvoon saaristossa. Saareen pääsee lossilla. Lossi kulkee Tirmosta tosi tiheällä aikataululla.

Piipahdamme Pellingissä muutaman kerran kesässä. Saarella on kaunista ja joskus siellä näkee kauriita ja paljon erilaisia lintuja.

Matkalla näimme ensimmäiset merimetsot. Niitä oli eräällä luodolla paljon. Samalla, kun kuvasin merimetsoja kuvasin myös vieressäni tepastelevaa mustarastasta.

Merimetsot ovat saapuneet!
Great cormorants

"Jaahas, jaahas, sitä kuvataan muita! Kuvaapas minua välillä..."
Common blackbird

Matkan varrella näimme myös tämän kevään ensimmäiset harmaahaikarat. Niiden näkemisessä on aina jotain erityistä! Siellä hän seisoa könötti kaislikon reunalla! Aika kaukana, mutta kuitenkin! Kohta paikalle saapui toinenkin harmaahaikara ja kolmas!

Ei onnistu piilottelu!
The Grey heron

Ja kaveri saapuu paikalle.

Pellingissä näimme aika vähän lintuja. Ja kaikki olivat kovin kaukana. Ensimmäiseksi menimme eräälle Sandholmsuddeniin, vierasvenesatamaan, siellä kuulimme meriharakan, mutta emme nähneet. 

Styrjon kääntöpaikalla on kauniit näkymät merelle. Silkkiuikku ui jossain kaukana, mutta tunnistimme sen kuitenkin. 

Matkalla takaisin lossille näimme eräällä pellolla merihanhia. Niitä jäimme joksikin aikaa katselemaan.

"Okei, joku outo tyyppi tuojottaa meitä tuossa takana, katso sinä kuitenkin nyt muka oikealle, niin minä tarkkailen tilannetta vasemmalla... älä nyt katso sinne taakse!!"
Greylag geese

Kotimatkalla olinkin aika väsynyt. Katselin silti silmä tarkkana maisemia. Jos vaikka näkisimme petolintuja. Olihan kello jo paljon, sopiva aika niiden näkemiseen. Ja kyllä! Langalla istui haukka. Ajoimme kuitenkin ohi, ennenkuin ehdin sanoa Pipomiehelle mitään.

Pipomies siis ajoi jonkin matkaa, kunnes tuli hyvä paikka kääntyä takaisin. Olin varma, että haukka on jo lentänyt tiehensä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan haukka istui edelleen langalla. Sain ottaa paljon kuvia, välillä lintu vaihtoi hieman paikkaa, mutta poseerasi kauan. Sen katse tuntui välillä kohdistuvan suoraan meihin! Hienoa! Oli jo aika pimeää, joten kuvat eivät ole kovin tarkkoja.

Hiirihaukka on tarkkana! Näkyykö ruokaa!
The Common buzzard

Nyt ei enää jaksa poseerata, morjens!
Haukka tämän kirjoituksen 3. kuvassa on myös hiirihaukka, arvasitko oikein?
The hawk ín the image number 3 in this blog post is also Common buzzard.

Olipa hieno nähdä haukka näin läheltä. Kotimatka sujui iloisissa merkeissä. Kyllä on luonto on ihana 💗!

Tässä kaikki tällä kertaa. 

Mysteeri / The mystery

Toukokuu on jo yli puolen välin. Aurinkoakin on näkynyt sen verran, että saimme muistutuksen aurinkorasvan tarpeellisuudesta... Varsinkin meranrannalla istuskellessa ja lintuja ihaillessa voi helposti saada posket liiankin punaiseksi...

Kevät edistyy nyt nopeasti, ainakin minusta tuntuu siltä. Kaikki alkaa vihertaa kauniista, lintuja saapuu koko ajan lisää ja kukkiakin alkaa puhjeta kiihtyvällä vauhdilla.

Allekirjoittaneen aika on ollut kortilla taasen, joten niin paljon ei ehdi luontoon kuin haluaisi.

Kantele - Pukkila

Kävimme vielä kerran Kanteleella, ei siellä enää tässä vaiheessa yleemsä ole niin paljon lintuja, mutta kun kevät on nyt myöhässä...

Matkan varrella näimme pellolla paljon hanhia, erotin joukosta ainakin metsä- tundra- ja valkoposkihanhia. Kovin olivat kaukana, mutta sain kuvaa paikalle lentävistä hanhista.

Hanhia - Geese

Myös kuovi oli laskeutunut eräälle pellolle.
The Eurasian curlew

Kanteleella oli vielä muutamia lintuja, lähinnä taveja ja sinisorsia. Tavit olivat kovin levottomia. Lisäksi yksinäinen laulujoutsen piti peltolätäkössä kovaa meteliä, lieneekö kutsunut mahdollista kumppania...

Hei me lennetään... taas... (taveja)
Here we go... again... (Eurasin teal)

Lähdimme kotia kohti. Matkan varrella huomasin jännittävän näköisen kaverin yksikseen metsikön reunassa, äkkiä auto ympäri (tottakai tarkistin, ettei muita autoja ole näkyvissä...) ja parkkiin. Ja toden totta, sain kuvaan linnun, josta minulla ei ennestään kuvaa olekaan. Ei mikään harvinaisuus, muuten kuin allekirjoittaneelle.

Saanko esitellä tämän ujon linnun: Lehtokurppa - May I introduce this shy bird: Eurasian woodcock

Olipa hän suloinen! Saimme ihailla häntä hyvän aikaa, kunnes lähestyvä rekka ilmeisesti pelotti ja lintu kipitteli läheisen hiekkakasan taakse kurkkimaan. Ja me jatkoimme kotimatkaa.

Pellinki

Pellingissä näimme tämän kevään ensimmäiset silkkiuikut.
My first Great crested grebe photo in this spring.

Joskus on hauska vaan istua autoon ja ajella jonnekin... ja huomata olevansa lossilla menossa kohti Pellinkiä. Niin kävi meille eräänä kauniina iltapäivänä. Oli tarkoitus vaan tehdä pikku tarkistus kotikonnuilla, mutta allekirjoittanut innostui jossain vaiheessa ja niin sitä mentiinkin hieman kauemmas. Vasta lossijonossa tajusin, etten ole miljoonaan vuoteen ajanut lossille ja hetken mietin osaanko edes. No, eihän siinä mitään, hyvin se sujui.






Paljon oli tukkasotkia tullut saarelle. Niiden joukossa kaukana näimme jotain mielenkiintoista! Uiveloita. Allekirjoittanut alkoi kävellä rantaa pitkin, jos pääsisi edes hieman lähemmäs, että saisi kuvan!

Ranta loppui kesken ja kovin kaukana olivat nuo kauniit uivelot. Mutta sain edes jonkinlaisen kuvan.

Uiveloita
Smews

Meriharakka sen sijaan ei ollut kaukana, eikä arastellut. Kovasti etsi ruokaa rannasta ja rupatteli samalla.

Meriharakka hiekkarannalla.
The Eurasian oystercatcher on a beach.

Kotimatkalla näimme vielä tukkakoskeloita ja haahkan. Upeita lintuja nekin.

Tukkakoskelot laskeutuvat!
The Red-breasted mergansers  are landed.

Kevään ensimmäinen haahka!
First Common eider in this spring!

Virolahden mysteeri 

Ennen Arktikaa kävimme pikareissun Virolahdelle. Ajatuksena oli käydä vilkaisemassa, onko mitään hätäisiä muuttajia jo paikalla. Ja onhan Virolahti muutenkin niin ihana paikka! Sinne kannattaa mennä aina kun mahdollista. Siis ainakin lintu- ja luontoihmisen.

Paljon ei nyt vielä ollut lintuja tullut. Muutama hanhi seisoskeli pellolla.

Merihanhi
The Greylag goose

Valkoposkihanhi
The Barnacle goose

Taveja oli täälläkin. Pariskunta oli asettunut levolle kaislikon reunaan, en meinannut ensin heitä huomatakaan, mutta sitten emäntä käskytti herraa niin kovalla äänellä, että heidän läsnäolonsa tuli kaikkien tietoon.
😊

Merenrannalla oli todella kylmää ja tuulista. Ja pimeää!! Kevät, siis mikä kevät ajattelin, kun yritin kylmän kangistamilla käsillä kuvata isokoskeloita. Ja minulla oli vanttuut kädessä, silti paleli!!
Päätimme lähteä, kun ne linnutkin olivat niin kaukana.

Mutta, mutta... Juuri kun olin astumassa autoon tajusin jotan!! Olin jo aiemmin huomannut aika kaukan ison, pyöreän kiven. Nyt huomasin, että se kivi oli muuttanut paikkaa!! Ensin arveilin, että vain kuvittelin, mutta kun kysyin Pipomiehen mielipidettä, oli hänkin samaa mieltä. Ja kyllä, kun katselimme kiveä kauemmin, huomasimme, että se todellakin liikkui! Kameralla yritin sihtailla, mistä kummasta on kyse. Valitettavasti "kivi" oli niin kaukana, etten saanut mitään selvää. Otin kuitenkin muutaman kuva. Ehkäpä kotona tietokoneella kuvasta saa sen verran selvää, että saamme tietää mistä on kyse. Kovin kauaa "kivi" ei ollut enää näkyvissä, äkkiä se hävisi, ilmeisesti sukelsi...

Kotona ajoin kuvat äkkiä koneelle, mutta eipä niistäkään paljon irti saa. Jokainen voi nyt miettiä mitä näissä kuvissa näkyy. Ja voi kertoa minulle vaikkapa kommentissa oman mielipiteensä.

Mikä tämä mielestäsi on? 
What do You think this is?

Joko tiedät?
Do you already know?

Kotiseudulla bongailtua

Paljon mukavia havaintoja on tehty myös Loviisan seudulla. Täällä onkin hienoja paikkoja lintu- ja luontohavaintojen tekemiseen. Lähistöllä on useita lintutorneja, merenrantaa vaikka kuinka paljon ja kauniita peltoaukeita riittää.

Tässä kolme Teutjärvellä kuvattua kuvaa.

Tämä suloinen torkkuja on taivaanvuohi.
This sweet sleepy bird is The Common snipe.

Tämä kurki ei kuvaajaa arastellut.
This Crane did not fear the photographer.

Suomen seuraava huippumalli?? Ainakin poseeraus on hallussa!
Finland's next top model?

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla ainakin mielenkiintoinen ilmiö Loviisan lahdella.

Ai niin, vielä lyhyt meriharakka video, jonka kuvasin Pellingissä. Pitäisi kai alkaa käyttää sitä kolmijalkaa, kuvaaminen ilman tukea useamman kilon painoisen kameran kanssa on aika haastavaa, kuva tuppaa aika lailla heilumaan
😃

Tämä tosin kukkii äitini terassilla.
This beautiful rose blossoms on my mothers terrace.

Loppuun kaunis ruusu, nyt voi alkaa kerätä terassille jo kukkia!!

Hauskaa toukokuun jatkoa kaikille!

"kuoppaista tietä" kevääseen

Huhtikuu alkoi! Ja kevät edistyy, vaikka välillä maa onkin taas luminen. Lumi sulaa kuitenkin jo parissa tunnissa pois.

Allekirjoittanut ja Pipomies ovat kärsineet kummallisesta levottomuudesta... Pitäisi päästä ulos katselemaan ja havainnoimaan kevättä! Pipomiehen solisluu ei kuitenkaan salli esim. kävelyä luonnossa. Eikä autollakaan saa ajaa. Käsi on edelleen kantositeessä. No, luovat ihmiset keksivät aina jonkin ratkaisun. Olemme siis pari kertaa lähteneet liikenteeseen. Se menee näin: allekirjoittanut auttaa Pipomiehen istumaan pelkurin paikalle ja asettuu itse kuskiksi. Tämä ei tuota vielä hankaluuksia, sillä olen erittäin kokenut kuski. Mutta sitten alkavat ongelmat. Ensinnäkin, oletteko koskaan laittaneet turvavyötä henkilölle, jolla on solisluu irtipoikki? Tai ajaneet autolla kuoppaista, kelirikkoista tietä kyydissänne samainen henkilö? Ei mikään helppo homma... Vaikka kuinka ajaisi varovasti ja yrittäisi vältellä kuoppia ja äkkijarrutuksia, kuuluu vierestä vähän väliä mielenkiintoisia äännähtelyitä: korahduksia, syvään henkäisyjä, julkaisukelvottomia sanoja. Ja Pipomiehen mielipide Suomen maanteiden kunnosta on tullut useaan kertaan selväksi.

Päästyämme paikkaan missä on lintuja tai muuta nähtävää, allekirjoittanut nousee autosta ja asettuu kuvaamaan. Pipomies istuu autossa ja yrittää urheasti näyttää siltä, ettei tässä mitään, kuvaa vaan istun tässä mielelläni...

Meille se luonto nyt vaan on niin tärkeä asia, että sinne päästäkseen näköjään on valmis kaikenlaiseen.

My this spring's first whooper swan image.

On niin ihanaa nähdä taas joutsenia! Ensimmäiset tämän kevään laulujoutsenet näimme pellolla pari viikkoa sitten tullessamme lääkäristä.

Siinä sitä ihmeteltiin toisiamme. Lyön vetoa, että allekirjoittanut oli näkemästään paljon innostuneempi ja ihastuneempi kuin tämä kaveri.

Kotiseudun havaintoja

Autoreissumme eivät ole olleet pitkiä. Olemme lähinnä ajelleet kotimme lähistöllä, tutuilla ja hyväksi havaituilla paikoilla.

Eräänä päivänä lähdimme katsomaan, näkyykö harmaahaikaroita. Tiedämme paikan, jossa niitä yleensä on. Ensimmäisenä näimme kuitenkin telkkiä lentämässä. Eivät laskeutuneet, ilmeisesti pieni sula, jossa uiskenteli kyhmyjoutsen, ei ollut riittävä.

Common goldeneyes

Harmaahaikaroita sen sijaan ei näkynyt. Voi harmi... Mutta kun vähän aikaa kameralla tiirailin kauemmas merelle, tajusin, että onhan niitä! Yksi seisoskeli kivellä keskellä jäätä. Kaula pitkänä kurkotteli kohti taivasta. Mitä lienee nähnyt, en tiedä. Lopulta kaverikin tuli paikalle uteliaana ottamaan asiasta selvää.

What did grey heron saw in the sky? I do not know. A friend came to find out about the matter.

Kyhmyjoutsen oli vallannut ainoan pienen sulan paikan merestä.
The Mute swan 

Vähän aikaa kuvasin lintuja, mutta sitten päätimme vaihtaa paikkaa. Pitihän se vielä käydä katsomassa näkyykö saukko ystäväämme!

Täällä toisella paikalla olikin paljon enemmän jo jää sulanut. Paikalla oli paljon lintuja. Isokoskeloita oli muutama parinskunta. Isokoskelo rouva saa aina allekirjoittaneelle hymyn huulille! Onhan se mukava, kun jollakin muullakin on huono hiuspäivä kuin itsellä 😄

Female and male Common merganser. This Lady really has a bad hair day... 😄

Northern lapwing (or just lapwing) 

Ohitsemme lenteli jotain pienempiä lintuja. Mitäs ne nyt olivat? Kovin vikkeliä! Kyllä! Kevään ensimmäiset töyhtöhyypätkin olivat jo ehtineet paikalle! Kunnon kuvaa ei saanut millään, niin kova kiire oli niillä jonnekin.

Sitten huomasin jotain outoa kaukana jäällä. Se kiemurteli omituisesti pitkin ja poikin. Pysähtyi välillä ja pulahti avantoon. Nousi taas jäälle ja jatkoi kiemurteluaan. Saukkohan se siellä! Nyt emme päässeet kovin lähelle. Hauska oli kuitenkin katselle saukon menoa.

Siellä hän menee!
There it goes! Eurasian otter

Välillä käytiin pulahtamassa ja sitten taas jatkettiin matkaa.

Saukon nähtyämme lähdimmekin taas kotiin. Oli jo nälkä. Mietimme samalla, oliko tämä kevään viimeinen tapaaminen saukon kanssa, jää alkaa olla jo sulanut...

Pari päivää myöhemmin alkoi taas tuntua siltä, että nyt on lähdettävä katsomaan, mitä luonnossa tapahtuu. 

Harmaahaikara oli ensimmäinen jonka näimme. Aluksi näytti, ettei niitä ollut paikalla, mutta sitten yksi lennähti heinikon takaa näkyville. Jää oli sulanut huomattavasti parin päivän aikana.

Grey heron flyes

Kun seurasin lentävää haikaraa kameran katsella, huomasin, että niitähän olikin useampi paikalla. Huomaa yksi kaveri, joka kurkistelee kivien välistä.

Tuulee... hrrr... kylmää... Lähdetäänkö takaisin etelään??
It's windy... and cold. Shall we go back to the south??

Pellolla oli laulujoutsen perhe lepäilemässä, nuoriso oli väsyttänyt vanhemmat...
The Whooper swan family was resting in the field. 

Päätimme autoilla vielä toiseenkin kohteeseen.

Tukkasotkat olivat tulleet syömään.
Tufted ducks

Kyllä sinisellä taivaalla liitelevä harmaalokki on kaunis näky!
The European herring gull in a blue sky is a beautiful sight.

Ja kun nyt kerta aurinkokin alkoi paistaa ja olimme jo melkein puolessa välissä matkaa, päätimme jatkaa Pukkilaan asti. Allekirjoittanut kysyi kyllä moneen kertaan Pipomieheltä oletko nyt varma... Ja hän sanoi että kyllä, nyt mennään. 

Niinpä sitten ajoimme Pukkilan Kanteleeseen. Kanteleen tie oli erittäin huono, vierestä kuuluikin koko ajan "onko pakko ajaa noin kovaa" "Nyt tulee töyssy, varovasti nyt" "Tseeehh...huuuh..." 

Vaivan palkaksi saimme sitten katsella kauniita metsähanhia ja muita lintuja.
Taiga bean goose flock.

Paikalla oli tietysti myös joutsenia.
Of course there were also some Whooper swans.

Lintuja tuli paikalle koko ajan lisää. Katselimme niitä kauan. Ja kuuntelimme myös, uskomatonta miten paljon ääntä ne saavat aikaan. 

Mutta lopulta oli tullut aika lähteä kotiin. Kevät on tullut! Ihanaa!!

Metsähanhia lennossa.
Taiga bean geese.

I got these beautiful roses and
a bottle of  excellent champagne
from my awesome students
  ❣

Tässä kaikki tällä kertaa! Ensi kerralla ainakin pikkulintuja ja iso lintu.

Loppuun vielä kuva kauniista ruusuista jotka sain ihanilta oppilailtani. Sain myös pullon erinomaista shampanjaa.

Hyvää huhtikuun jatkoa!