Hetki ennen ensilunta

Marraskuu on jo puolessa välissä ja joulua kohti mennään. Apua, mihin aika häviää! Onneksi marraskuun alku ei olekaan ollut niin kamalan pimeä ja synkkä. Siihen vaikuttaa se, että lumi tuli niin aikaisin tänä vuonna. Tosin nythän se kuulemma sulaa...

Tämän blogin kuvat on otettu juuri ennen lumen tuloa. Silloin kun vielä oli paljon hanhia ja joutsenia pelloilla.

Loviisan seudulla

Piekana

Eräänä päivänä olimme ajelemassa Loviisan saaristossa, kun näimme piekanan kaartelevan peltojen yllä.

Taas allekirjoittanut osoitti tiettyjä akrobaattisia taitoja, jotenkin sitä vaan aina ehtii autosta ulos vaikka se ei ole vielä edes pysähtynyt.

Tässä linnussa meillä riitti Pipomiehen kanssa ihmettelemistä! Pyydysti pellolla ja lähes heti kun oli noussut ylös ja lentänyt puiden taakse ilmestyi jo esiin toiselta puolen metsikköä! Mikä nopeus!

No, jonkin ajan päästä linnun nopeuden salaisuus paljastui! Niitähän olikin kaksi!

Näitä piekanoja ihaillessa saimme myös joutsen perheen seuraksemme.

"Laskutelineet alas! Nopeasti!"

"Juuri ja juuri laskeuduttiin kiitoradalle!" 

"Mekin ollaan täällä!" Kanadanhanhia ei sovi unohtaa, ne eivät kuitenkaan laskeutuneet pellolle vaan jatkoivat matkaansa.

Jätimme joutsenet ja piekanat omiin puuhiinsa ja lähdimme eteenpäin.

Kovin kauas emme kuitenkaan ehtineet, kun näimme takaa-ajon. Korppi ajoi takaa merikotkaa. Tätä paria ei kauaa ehtinyt ihailla, vauhdilla ne lensivät jonnekin näkymättömiin.

Sitten alkoikin ilta lähestyä. Aika lähteä kotiin. Mutta eihän sitä suoraan voi kotiin mennä, piti vielä käydä katsomassa eräällä pellolla olevia joutsenia.

"Eikö täällä saa edes syödä enää rauhassa!"

Taas kerran hieno havainto päivä. Valon vähyys hieman harmitti, mutta saimmehan katsella upeita lintuja.

Virolahti

Aina on aikaa käydä Virolahdella, ainakin pitäisi olla. Virolahdesta on tullut meille sellainen speciaali paikka. Aina kun menemme sinne, näemme jotain meille ainutlaatuista. Niinpä kun meille nyt sattui yhteistä vapaata, napattiin eväät mukaan ja suuntasimme Virolahdelle.

Merellä oli kova tuuli.

Näimme kauniita ja niin siroja metsäkauriita. Ne tulivat ensin metsän reunaan ja sitten lähtivät kävelemään peltoa pitkin. Ilmeisesti emo ja kaksi pienoista. Meno oli kovin varovaista. Kolmesta ainakin yksi piti vahtia toisten syödessä.

"Hmm... tuolla on joku, mutta näyttää vaarattomalta..."

"Miksi se surisee..."

Eteenpäin, kohti avaraa, isoa maailmaa...

Kauriiden ihailun jälkeen lähdimme käymään Kurkelassa. Jos vaikka meille kävisi tuuri ja näkisimme siellä taas petolintuja. Kurkelassa niitä näkyy useimmiten.

Eikä pettänyt Kurkela tälläkään kertaa, siellähän istua nökötti hiirihaukka tolpan päässä. Jonkin aikaa katselimme
sen oleilua, mutta sitten päätimme jatkaa matkaa.

Ajelimme eteenpäin hitaasti, peltoja ja metsän reunoja tähyillen. Ettei vain mitään mielenkiintoista jäisi huomaamatta.

Ja sitten näimme pienen linnun metsästävän pellon yllä. Olen joskus ennenkin nähnyt samanlaisen, mutta vain kerran saanut kuvan, sekin todella huono. Nyt onnistui hieman paremmin, vaikka olikin jo aika pimeää ja lintu oli koko ajan selin allekirjoittaneeseen.

Saanko esitellä isolepinkäinen...

Hienolta näytti tämän linnun paikallaan lento. Kerrassaan taidokasta, sanoisin.

Seuraavalla pellolla oli paljon joutsenia. Ja niiden kanssa erilaisia hanhia. Valkoposkihanhia, tundrahanhia ja ilmeisesti myös metsähanhia. Nyt allekirjoittanut tyytyi kuvaamaan lintuja autosta. Minua nimittäin vahdittiin! Rajavartiosto lähti peräämme isolepinkäisen kuvauspaikalta. Jännitti vähän tuleekohan noottia tai mistä on kyse. Rajavyöhyke on nimittäin ihan muutaman metrin päässä.

Hyvin varovasti avasin ikkunan ja laitoin kameran objektiivin hissukseen ikkunasta ulos. Ja kuvasin. Rajavartija seisoi lähes vieressä, mutta ei sanonut mitään. Otin muutaman kuvan, suljin ikkunan ja Pipomies lähti ajamaan. En tiedä mistä lienee oli kyse.

Kaikki sulassa sovussa

Välillä hanhet ottivat pienen lento pyrähdyksen.

Kurkelan reitin jälkeen ilta alkoi hämärtää, oli aika lähteä kotiin.

Ensi lumi satoi maahan pari päivää reissun jälkeen.

Metsätyötkin ovat jo alkaneet ja ensimmäiset makkarat on jo ehditty grillata nuotiolla lumisessa metsässä...

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla käydään risteilyllä ihmettelemässä dinosauruksia!

Amerikan ihmeitä ja lentoharjoituksia

Nyt ne ovat saapuneet! Syyssateet ja pimeys! Ja kohta alkaa marraskuu, se ikävistä ikävin kuten asia laulussa ilmaistaan...
Tässä kirjoituksessa sen ikävyyden torjumiseksi kauniita autoja ja ihania lintuja!

Jenkkiautonäyttely (Yankee Car Show) 2016 Lahti

Allekirjoittanut alkaa aina odotella tätä näyttelyä jo monta viikkoa aiemmin. Joka vuosi näyttelyssä on toinen toistaan kauniimpia autoja. Ja ihmiset mukavia ja leppoisia. Tänä vuonna pääsimme näyttelyyn sunnuntaina. Luulimme, että silloin ei olisi niin paljon ihmisiä, mutta olimme väärässä.

Parkkipaikat olivat jo aivan täynnä, kun pääsimme perille, saimme lopulta automme parkkiin monen sadan metrin päähän. Tämä tosin näyttää olevan kohdallamme sääntö, ei poikkeus. Näin käy yleensä aina kun menemme jonnekin. Vaikka nytkin olimme hyvissä ajoin perillä.

Eipä tuo haitannut, kamera kaulaan ja menoksi! Nythän oli lyhyt putki kamerassa, joten se ei edes painanut mitään.

Richard Rawlings  on tuttu ohjelmasta Fast N' Loud
Gas Monkey Garagen omistaja

Ensimmäiseksi allekirjoittanut halusi nähdä amerikan kuuluisuuden! Miehen, jonka takia ne parkkipaikat taisikin olla niin täynnä.

Tällä kertaa hän löytyi helposti. Richard Rawlings seisoi lavalla ja halukkaat pääsivät häntä sinne tervehtimään. 

Allekirjoittaneelle ei ollut tullut pieneen mieleen, että tämä herra on niin suuri julkkis Suomessa, että hänen luokseen pääsyä jonotettiin yli 2 tuntia... Ei kiitos, totesimme ja tyydyin ottamaan kuvan kauempaa, lavan edestä. 















Sitten keskityimme näyttelyn muuhun tarjontaan, eli autoihin! Ensimmäiseksi piti käydä tietenkin katsomassa näyttelyn Moparit!

Hieno Dodge Charger RT 1970

Autonäyttelyssä kuvaaminen on ihan oma lajinsa... Ainakin näin harrastelijalle. Aluksi menee aikaa, että löytää oikeat säädöt, automaattista en halua käyttää. Ensimmäiset kuvat on liian valoisia, seuraavat liian tummia. Lopulta osuu oikeat säädöt kohdalle. Ja vähän ajan päästä niitä taas muutetaan. Nykyään onneksi jo sen verran on tuntumaa, että säädöt löytyy aika nopeasti.

Tuttu auto Loviisasta Plymouth Barracuda 1972

Tässä varmaan eräs näyttelyn kuvatuimmista autoista. Richard Rawlings olisi kuulemma halunnut ostaa auton 70 000 dollarilla, mutta omistajat eivät myyneet.
Ford Model a Cabriolet "Eldorod" 1931

Nykyään autonäyttelyissä kuvataan paljon. Osa kuvaa kameralla ja osa kännykällä. Välillä itseäkin huvittaa kun yrittää saada sen parhaan mahdollisen kuvan. Siinä sitä ensin odottaa, että ei olisi kovin montaa ihmistä ihan auton vieressä. Sitten etsii sopivaa kuvakulmaa, kurkottelee ja kyyristelee. Lopulta ottaa kuva ja huomaa, että ympärillä on kymmenen jotka tekee samaa...

Dodge Challenger RT 1970

Imperial Crown 4 door hardtop 1959

Cadillac Coupe de Ville 1959

Omasta mielestäni yksi kauneimmista: Chevrolet Styleline 1954

Allekirjoittanut jaksoi hyvin muutaman tunnin kävellä ja kuvata, mutta lopulta alkoi olo olla kuten allaolevan kuvan kaverilla...

HUI!!

Eli alkoi suuta kuivaa ja nälkäkin alkoi tulla, joten oli aika lähteä kotiin. Hieno näyttely taas. Hyvä Lahti! Kiitos järjestäjille.

Paljon lisää autojen kuvia kirjoituksen lopussa olevan linkin päässä!

Muuttoliikettä

Kanadanhanhia lentää peltojen yllä eräänä kauniina iltana.

Olemme Pipomiehen kanssa käyttäneet vapaa päivät ja illat ahkerasti lintujen tarkkailuun. 

Vielä muutama päivä sitten sääkin oli tähän mitä parhain. Iltaisin oli myös upeita auringonlaskuja, jolloin lintukuviin tulee kauniita sävyjä.

Samalla pellolla oli myös joutsen perhe. 

Ilta-auringossa kanadanhanhet laskeutuivat pellolle.

Laulujoutsen ilta-auringossa.

Pari päivää myöhemmin meillä oli molemmilla vapaata. Lähdimme aamusta jo katselemaan näkyykö lintuja. Ensin ajelimme tutulle pellolle.

Siellä joutsen perheen nuoriso harjoitteli lentoon lähtöä.

Aloitetaan rauhallisesti...

Lisätään vauhtia...

Ja sitten lentoon!!

Osa joutsenista oli uimassa läheisellä joella.

Jonkin ajan kuluttua Pipomies keksi, että lähdetäänpä ajelemaan muuallekin. Tabletilta katselimme, missä lähistöllä olisi sellaisia paikkoja, jossa saattaisi olla muuttolintuja. 

Päätimme käydä Sääksjärvellä, joka on Kausalan lähistöllä. Järvellä oli useampi iso parvi valkoposkihanhi uimassa. Parvien pyörivää liikettä oli jännä katsella. Mieleen tuli hyrrä tai jokin vastaava. 

Valkoposkihanhia

Valkoposkihanhia oli tuhansia myös pellolla järven vieressä. 

Miten niin tuhansia, yksin minä tässä olen... Kuka sinä olet? Allekirjoittaneen kamera sai taas linnun uteliaaksi...

Sääksjärveltä ajelimme Kausalaan ja sieltä jonnekin... Tabletin avustuksella löysimme itsemme lopulta jostakin todella korvesta, pieneltä, todella kuoppaiselta peltotieltä. No, tabletti näytti, että tämä tie vie takaisin Kausalaan, joten eteenpäin... Tavallinen henkilöautomme ei ehkä ole soveliain tällaisille teille...

Lopulta pääsimme paremmalle tielle. Kävimme katsomassa Leininselällä kuinka tuuli alkoi muuttua myrskyksi. 


Pakkohan se oli sitten taas myöntää, että oli aika suunnistaa kotia kohti. Takaisin tullessa kävimme Sääksjärvellä katsomassa miten valkoposkihanhet pärjäsivät myrskyssä. Eipä heillä näyttänyt olevan mitään hätää, siis rauhallisin mielin kotiin.

Lopuksi vielä kävimme katsomassa auringonlaskun Hopom järven rannalla.

Tässä kaikki tällä kertaa!

Lisää autokuvia löydät kun klikkaat tästä

Muistakaapa varoa kummituksia ja muita kauheuksia..!!

Haukkoja syyskuussa osa 1/2

Syyskuun loppu on tuonut pikkulinnut pihallemme. Ne tulevat kaksi kertaa päivässä, lähes aina täsmälleen samaan aikaan. Kurkkivat kaikki talon ja autotallin lautojen raot, etsivät maasta hyönteisiä ja ihmettelevät allekirjoittaneen kameraa.

Nyt minulle myös on selvinnyt miksi kukkaruukkujen kukat ovat välillä poikki ja kukan keskellä saattaa olla kolo.

Talitinttihän se on käynyt etsimässä ruokaa kukista!

Perhosiakin on vielä lennellyt aurinkoisina päivinä.

Kotikonnuilla olemme jonkin verran ajelleet tekemässä lintuhavaintoja. Kanadanhanhia ja valkoposkihanhia on näkynyt paljon.

Kanadanhanhia Loviisan lahdella.

"Mitä höpötät, en minä ole mikään hanhi!!"

Pipomies ottaisi kuulemma mieluusti
näin aikaansaavan kaverin mukaan ensi
talven metsätöihin...

Erittäin mielenkiintoisen havainnon teki myös ystävämme. Ja pakkohan sitä ole allekirjoittaneenkin käydä katsomassa ja kuvaamassa. 

Majava oli käynyt läheisellä joella. Majavaa emme valitettavasti havainneet, mutta todisteet puhukoon puolestaan...

Pesä saattaa olla satojen metrien päässä tästä, joten emme ole lähteneet vielä ainakaan pidemmälle sitä etsiskelemään. 

Kotikontujen lisäksi  päätimme eräävä viikonloppuna lähteä Virolahdelle katsomaan näkyykö siellä muuttajia. Vietimme siellä kaksi päivää peltoja ja merenrantaa tarkkaillen. 

Ensimmäisenä päivänä suunnistimme suoraan pelloille. Vaalimaanjoen varrella olevalla pellolla oli parikymmentä joutsenta.

Kutkuttaa, kutkuttaa...

Vaalimaanjoen kaunista maisemaa.  Ja huomaa kauniit heijastukset...

Joskus sitä näille reissuilla näkee sellaista, joka saa hätkähtämään. Ja nyt erään mutkan jälkeen kävi näin. Aluksi arvelimme eksyneemme totaalisesti, toiseen aikaan ja paikkaan...

Väittävät että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65,5 miljoonaa vuotta sitten.. 

No, kyseessä oli tietenkin veistos!


Iltasella saimme katsella kaunista tuulihaukkaa. Olen nähnyt toki tuulihaukkoja ennenkin, mutta näin kauan en koskaan ole päässyt sen toimintaa seuraamaan. Nyt tämä yksilö ei välittänyt meistä mitään, vaan kaikessa rauhassa metsästi pellolla ja saaliin saatuaan söi sen vieressämme langoilla. Huomasimme kaukana isommankin haukan istuvan puussa. Ei kuitenkaan tullut tarpeeksi lähelle.

Haukan tarkka katse havaitsee pellolla hiiren tai myyrän!

Metsästys oli onnistunut.

Lopulta lähdimme Pipomiehen kanssa pois ja jätimme tuulihaukan jatkamaan syömistä.

Valkoposkia näkyi runsaasti. Niitä oli pelloilla tuhansia, varmaan kymmeniä tuhansia joissakin paikoin.

Valkoposkien parvi laskeutumassa pellolle illan hämärässä.

Allekirjoittanut oli tyytyväinen ensimmäisen päivän tuloksiin.Lähdimme kotiin nukkumaan, jotta jaksaisimme heti aamusta tulla Virolahdelle uudestaan.

Toinen päivä valkeni myöskin kauniina. Aamupalan jälkeen lähdimme jälleen lintuja tarkkailemaan.

Ensimmäiseksi kävimme Hanskin satamassa katsomassa siellä koko kesän asustelleita silkkiuikkuja. Siellähän ne vielä olivat. Nuoriso oli kauempana, mutta aikuiset linnut olivat kuvaus etäisyydellä.

Tämän jälkeen menimme Kurkelan peltoja katsomaan. Siellä usein tekee mielenkiintoisia havaintoja. Ja niin nytkin! Haukka!! Allekirjoittanut kiljaisi innoissaan, kun näin ison linnun eräässä puussa. Arvelin kyseessä olevan hiirihaukan, mutta miksi sillä oli valkoinen pyrstö...

Lintu lähti puusta ja allekirjoittanut yritti epätoivoisesti saada asetuksia ja tarkennuksia kohdilleen. Himpura! Se ehtii mennä ennenkuin saan yhtään kuvaa!

Mutta eipäs mennytkään. Tämäkin lintu jäi pellolle metsästämään, joten sain rauhassa kuvata sitä jonkin aikaa.

Eihän tämä mikään hiirihaukka olekaan vaan piekana, sanovat paremmin lintuja tuntevat. Eli uusi laji allekirjoittaneelle!
Saali havaittu pellolla!

Valmiina sieppaukseen... Valitettavasti ei tullut tällä kertaa saalista.

Lopulta piekana otti lisää korkeutta ja kaarteli kauemmas. Ja me ajelimme pois. Emme kuitenkaan päässeet kuin noin kilometrin päähän, kun saimme taas haukan tähtäimeen. Mietin ensin, että kyseessä saattaisi olla sama piekana, mutta tämän kyllä tunnistin hiirihaukaksi, kun se tuli lähemmäksi.

Upeita ne on nämä haukat!

Teimme pitkän ajelun Virolahden ja Miehikkälän maisemissa. Ja haukkoja näkyi useita. Useimmat liian kaukana tai sitten allekirjoittanut ei ehtinyt kuvata. Mutta hienoa niitä oli kuitenkin katsella. Pitkään saimme katsella sinisuohaukkaakin joka myös oli ruoan hankinnassa.

Niin kaukana...

Ruokaa, ruokaa...

Illan hämärtyessä kuvasin vielä pellolle kokoontuvia valkoposkihanhia. Sitten kotiin ja nukkumaan! Seuraavaksi päiväksi oli luvassa lisää mielenkiintoisia kokemuksia. Mutta niistä seuraavassa blogikirjoituksessa!

Loppuun kuva syyshortensiasta, joka oli jokin aika sitten vielä näin kaunis.


Hyvää alkanutta lokakuuta!