Huokaus merestä / Sigh from the sea

Kevät eteen nyt vaihtelevien säiden merkeissä. Välillä saimme jo nauttia helteistäkin täällä meilläpäin. Sitten tuli takatalvi ja hieman luntakin saatiin pihalle. Tällä hetkellä on sateista, mutta sehän tekee luonnolle hyvää. Ja pysyy allekirjoittaneen elämää haittaavat siitepölytkin hieman kurissa.

Omalla pihalla

Sinitiaiset aloittivat meillä pöntössä pesimispuuhat ja aika aikaisin verrattuna aiempiin vuosiin. Ensimmäisiä kertoja huomasimme tiaisten touhuilevan pöntöllä maaliskuun loppupuolella. Ahkerasti kantelivat pönttöön pehmusteita. Nyt taitaa olla poikasia, sillä ruokaa vievät molemmat pönttöön.

Tämä on nyt minun kotini!
This is now my home!

Talitiainen tuli toiseen pönttöön hieman myöhemmin. Niitä ei nyt ole paljoa näkynyt, mutta välillä joku lentää pönttöön ja heti taas pois.

Kirjosieppo saapui vastaikään. Kahdessa pöntössä ainakin on kirjosieppoja.

Sisiliskotkin heräsivät auringon myötä ja tulivat nauttimaan lämmöstä. Niitä on  paljon meidän pihalla, sillä asumme metsäisellä kankaalla ja tien toisella puolella, vain parin metrin päässä on suo. Käärmeitä ei vielä ole näkynyt, mutta niitäkin täällä riittää...

Sisiliskolla on hyvä suojaväri.
The Viviparous lizard has a good protective color.

Olemme saaneet pihallemme myös pupun! Siis rusakkovauvan. Tätä kirjoittaessa se on kylläkin jo aika iso, mutta oli pieni kun alkoi oleilla meidän pihalla. Emme alussa edes tienneet rusakon olemassaolosta, mutta ihmettelimme, mikä pieni otus vilahti aina pakoon, kun avasimme ulko-oven. Tajusimme mistä on kyse, kun tulimme kerran illalla kotiin ja pupu luuli olevansa piilossa männyntaimen takana. Onhan tässä ympäristössä paljonkin rusakoita ollut aina.

Pari päivää myöhemmin sain napattua kuvia rusakosta, kun Pipomies avasi aamulla sälekaihtimet.

Aamupalaksi voikukanlehtiä?
Dandelion leaves for breakfast?

Vieraisilla

Kävimme äitini luona visiitillä. Siellä on aina ihana käydä, monestakin syystä. Äiti ja veli ovat tietysti se kaikkein ihanin asia. Siellä näkee aina myös paljon lintuja ja eläimiä.

Matkalla, juuri ennen kuin saavuimme äidin luo näin jo kaukaa pellolla kauniin pronssisen värin. Sanoin Pipomiehelle, että tuolla on jotain, olisiko fasaani. No, ei ollut, vaan oli kettu. Kettu ihmetteli siinä allekirjoittanutta ja allekirjoittanut kuvasi. Sen verran oli repolainen kaukana, että kovin hyvää kuvaa ei saanut.

Kettu ihmettelee kuvaajaa.
The Red fox

Äidin linturuokintapaikalla oli punatulkkuja, vihervarpusia, sini- ja talitiaisia, peippoja sekä mustarastaita. Ja oravia, niitä oli useampia. Ne ovat aika "kesyjä", eivät välitä juurikaan, vaikka menisi niitä kuvaaman. Nousevat vain hieman ylemmälle oksalle ja siellä naureskelevat hassulle pitkänenäiselle, surisevalle otukselle.  Tai siltä allekirjoittaneesta ainakin tuntuu!

Tulin tarkistamaan löytyisikö täältä jotain syötävää...
I came to check if there is anything to eat here...

Kävimme äidin kanssa välillä hieman kävelemässä. Ja kukapa tulikaan seuraksi! Siis ihan tosissaan, taitavat olla äidin ihailijoita nämä pikku kaverit!

Minäpä tulenkin mukaan lenkille!
The Red squirrel.

Linturetkillä

Nyt on näkynyt todella paljon harmaahanhia. Metsä- ja tundrahanhia on ollut pelloilla ja lennossa. Olemme käyneet tutuilla paikoilla katsomassa hanhia ja tietysti nähneet muitakin lintuja.

Hanhet ja vesi ovat vallanneet tien!
Geese and water on the road!

Pukkilan Kanteleella käymme aina näin keväisin, siellä näkee yleensä vesilintuja kevättulvien aikaan. Paikalla on yleensä muitakin lintuharrastajia.

Koiras fasaani komeissa kevät väreissä!
Male Common pheasant is gorgeous!

Kurkia
Cranes

Hanhet syömässä pellolla, ainakin metsä- tundra- valkoposkihanhia.
Geese in the field.

Kuten olen aiemminkin maininnut käymme usein Valkealassa Repoveden seudulla. Tietysti jo senkin vuoksi, että meillä on suvulla siellä kesämökki. Paikassa on paljon muutakin taikaa.

Pari viikkoa sitten menimme paikalle kuuntelemaan tykistön kovapanosammuntoja. Tai siis Pipomiestä kiinnostavat ammunnat, minä siinä samalla pääsen katselemaan luontoa ja lintuja. Ei, toisin kuin luulisi, nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois.

Samalla kun Pahkajärven alueelta kuuluu kovaa ammuntaa, niin, että allekirjoittanut hätkähtää, ja eväsleipä menee väärään kurkkuun, saattaa isokoskelo- tai muu lintupariskunta uida kaikessa rauhassa allekirjoittaneen ohi... Luonto sopeutuu ääneen.

Näin juuri kävi viimeksi. Istuin kivellä ja odottelimme milloin tulee seuraava pamaus. Allekirjoittanut söi kaikessa rauhassa leipää ja joi teetä, kun äkkiä pamahti. Vaikka tiesin odottaa äänetä, hyppäsin kuitenkin kiveltä muutaman sentin ja vetäisin leivät henkeen.

Kuikkapariskunta uiskenteli samaan aikaan ammusalueen puoleisella rannalla, eikä näyttänyt edes kuulevan pamausta.

Toisessa paikassa isokoskelot uivat kaikessa rauhassa, metelistä välittämättä. Silloin en kylläkään syönyt mitään...

Isokoskelo naaras
Common merganser, female

Tyylikäs isokoskelo pariskunta, taaempi on koiras.
Common merganser, black and white bird is male

Näimme kotimatkalla pelloilla laulujoutsenia. Ovat ne kauniita!

Laulujoutsenia
Whooper swans

Yllättävä kohtaaminen

Kevään yllättävin kohtaaminen (tähän mennessä) tapahtui Porvoon saaristossa. Olimme Pipomiehen kanssa katsomassa laivoja Kilpilahden lähistöllä eräällä laiturilla. Allekirjoittanut kuvasi samalla merimetsoja, joita lensi yli koko ajan.

Kuulimme pitkän huokauksen ja ihmettelimme mistä nyt on kyse. Silloin merestä nousi esiin pää!! Hylje! Olemme nähneet hylkeitä todella harvoin ja silloinkin todella kaukana. Tämä oli aika lähellä. Hylje katseli allekirjoittanutta ja tuhahteli. Sitten se taas sukelsi. Sain napattua pari kuvaa ja olin innoissani. Katselin kamerasta millaisia kuvista oli tullut, kun taas kuului pitkä huokaus! Siinä hän taas oli! Kaiken kaikkiaan hylje nousi pintaan useamman kerran. Sain kuvia tosin vain päästä, mutta sekin oli hienoa. Viimein hylje taas sukelsi ja kun se seuraavan kerran nousi pintaan oli se jo kaukana.

Hylkeen ja minun katseeni kohtasivat! Olisiko harmaahylje eli halli?
We heard a long sigh from the sea and wondered what could make that sound. Then we saw it, it was a Grey seal!

Niin söpö!
So cute!

Nymphalis antiopa

Tässä kaikki tällä kertaa!

Kevät ei ole mitään ilman perhosia, joten loppuun vielä kuva suruvaipasta.

Ihanaa toukokuun loppua!

Perhosten päivä / A day with butterflies

Huomaan, että edellisestä blogikirjoituksestani on ehtinyt vierähtää jo yli kuukausi! Mihin ihmeeseen aika oikein häviää?? Tällä välin on ehtinyt jo tulla ensilumikin maahan. Se on myös ehtinyt jo lähes sulaakin. viimeinen pari viikkoa, on ollut pimeää ja sateista...
Niinpä onkin mukava laittaa blogiin vähän aurinkoisempia kuvia! Sillä tässä kirjoituksessani kerron eräästä syyspäivän retkestä Virolahdelle. Luontokin oli silloin vielä aika vehreä.

Päivä Virolahdella

Olemme jo pidempään pohtineet, että olisi mukava käydä pitkästä aikaa Virolahdella. Eräänä aamuna päätimme lähteä siellä käymään, sillä luvassa oli aurinkoinen syyspäivä. Eli eväät ja kuvaustarvikkeet autoon ja auton nokka kohti rajaa.

Matkalla piti hakea Kotkasta vähän täydennystä eväisiin kaupasta. Kun tulimme kaupasta, oli automme viereen parkkeerannut farmariauto. Menin autoon ja käynnistin sen, sitten ihmettelin mihin Pipomies jäi! No, näkyi juttelevan viereisen auton kuljettajan kanssa. Minulle hän hihkaisi, että minun pitäisi tulla katsomaan, mitä autosta löytyy. Pitihän se mennä katsomaan. Ja mitäpä siellä olikaan!! Mikä ihanuus! Suloinen Lapinkoiran pentu! Allekirjoittanut rakastaa koiria! Jos meillä ei oltaisi niin allergisia, niin varmasti meillä olisi koira!



Täplätassu kennelin Rinsessa eli Nelli
She is Nelli

Jonkin aikaa siinä silittelin ja höpöttelin Nellille ja rupattelin mukavalle omistaja pariskunnalle. Sitten jatkoimme matkaa.

Virolahdella ajelimme ensin Leerviikiin. Täällä näimme heti ensimmäisenä autosta ulos tullessa hanhiparven. Ensimmäisen  isomman tänä syksynä.

Hanhia menossa jonnekin...
Geese are moving...

Tässä vaiheessa allekirjoittaneeseen iskee aina haikeus! Kesä on ohi, syksykin jo kääntymässä lopuilleen, edessä pitkä, kylmä talvi...

Puusta kuuluva äkäinen säksätys herätti allekirjoittaneen mietteistä. Orava juoksi edestäni ja kiipesi puuhun, josta alkoi vaatia äänekkäästi huomiota.

"Miksi ihmeessä kuvaat noita hanhia tuolla kaukana ylhäällä! Katso ja ihastele minua!!"
"Why an earth do you take photos those geese up in the sky?! Look at me, I'm so adorable!"

Onhan orava söpö, vaikkakin autotallin seinään jyrsityt reiät ovatkin tehneet aika ison särön allekirjoittaneen ja oravien suhteeseen.

Merellä näin tukkakoskelo pariskunnan uiskentelevan auringossa. Niiden katseleminen saa kyllä pahimmankin stressin unohtumaan!

Tukkakoskeloita
The red-breasted mergansers 

Merenrannalla huomasin perhosia lentelevän vanhan puun ympärillä. Sitä piti tietysti lähteä katsomaan. Puun luona oli useampi amiraaliperhonen ja yksi suruvaippa. Ilmeisesti vanhaan puuhun hakatut kolot vuotivat jotain mahlaa, sillä perhoset olivat niin lumoutuneita, etteivät ne välittäneet, vaikka menin ihan parin sentin päähän niitä tuijottamaan.

Amiraali
Vanessa atalanta, the red admiral

Suruvaippa
Nymphalis antiopa, Mourning cloak

Perhoset ovat niin kauniita! Mutta myös agressiivisia, amiraalit eivät pitäneet ajatuksesta, että suruvaippa tulee apajille ja pian alkoikin taistelu!

Amiraalit lähestyivät suruvaippaa useammasta suunnasta.
Red admirals are coming closer to Mourning cloak

Hitaasti lähestytään kohti tunkeilijaa...
Slowly getting closer and closer...

Ja painimaan!
And then restling!

Tätä jatkui aika kauan. Välillä suruvaippa lensi pois paikalta hetkeksi, mutta tuli pian takaisin. Ja sitten sama show alkoi uudestaan. Oikeasti en tiedä yhtään mistä tässä oli kyse, mielenkiintoista seurattavaa kuitenkin.

Aika kauan seisoskelin siinä merenrannalla ja seurasin perhosten ja lintujen touhuilua. Olisin voinut jäädä siihen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta tähän aikaan vuodesta valoisa aika on kortilla, joten oli jatkettava matkaa!

Suuntasimme seuraavaksi Hanskin satamaan. Omaan lempipaikkaani Virolahdella. Paikalla oli sotkia ja silkkiuikkuja. Kuitenkin liian kaukana kuvattavaksi.

Västäräkit arvioivat allekirjoittaneen vaarallisuutta laiturin päässä. Todettiin vaarattomaksi.
First the White wagtails aren't sure if I'm dangerous or not. Then they decided I'm harmless.

Syksyn kukkaloistoa!
Last autumn flowers!

Jatkoimme aika pian matkaa, se valo!

Ajelimme peltomaisemissa ja katselimme näkyykö petolintuja. 

"Nyt erehdyt hieman, en ole mikään petolintu!"
"Now you are making a mistake, I'm not a hawk!"

Eräällä pellola näimme lentelemässä haukan. Kovin oli korkealla, mutta sain sentään jonkinlaisen räpsyn otettua. 

On se komee... Ruskosuohaukka.
It's gorgeous...The western marsh harrier

Pipomies oli kartalta katsonut, että joku pikkutie menee pienen joen yli ja siellä voisi olla kauniit maisemat. Kännykän kartan avulla paikka löytyikin aika helposti. Virolahdella rakennetaan moottoritietä Vaalimaalle, joten monilla pikkuteillä lukee, yksityistie, tietyömaa-ajo kielletty. Niin tälläkin tiellä. Mehän emme olleet tietyössä, joten ajoimme eteenpäin! Allekirjoittanut käänsi rattia kieli keskellä suuta... Viimein pääsimme joen ylittävälle sillalle ja kyllä paikka oli kaunis! 

Kaunis jokimaisema Vaalimaanjoelta.
Beautiful landscape from Vaalimaariver.

Pipomies ihaili maisemia ja allekirjoittanut otti kameran esille. Tässä vaiheessa vanhan talon pihalta alkoi meitä lähestyä mies, joka pukeutumisensa puolesta näytti aivan englantilaisen sarjan kartanonherralta. Allekirjoittaneelle tuli tunne, että olemme ihan eri maassa... Ja ajattelin, että olemme kielletyllä alueella.

Mutta tämä herra tulikin kertomaan paikasta ja mitä kaikkea hän on siellä tehnyt. Paikka on nimittäin vanha mylly. Siellä on ns. kalaportaat, jotka on kunnostettu. Pipomies rupatteli miehen kanssa sillä aikaa, kun allekirjoittanut kuvasi. Valitettavasti mukana oli vain pitkä putki, joten maisemien kuvaaminen oli vaikeaa, etenkin harmitti, etten saanut kuvattua kaunista, vanhaa myllyrakennusta.

Joen varrella oli paljon perhosia ja sudenkorentoja.
There were lots of butterflies and dragonflies in the riverside.

Kiitos tälle miellyttävälle herralle tiedoista ja paikan esittelystä!

Mutta pakko se vaan on myöntää, päivä on lyhentynyt huomattavasti. Oli aika lähteä kotiin. Päivä oli ollut ihana! Kaunista katseltavaa oli riittänyt ja olimme (taas kerran) tavanneet mukavia ihmisiä ja saaneet ihailla kauniita eläimiä.

Hyvillä mielin kotiin!

Kotimaisemissa

Olimme Pipomiehen kanssa katselemassa näkyykö kotimaisemissa lintuja. Lähinnä ajelimme peltomaisemia, tarkkaillen taas niitä petolintuja. Mitään vaan ei näkynyt! Pari pikkulintua oli pesulla lätäkössä, söpöjä. Petolintuja ei näkynyt, no, pikkulinnut varmaan olivat tästä iloisia.

"Olen nähnyt Helga neidin kyylvyyssää, iihaanaa..." "Älä pärskytä vettä mun päälle!"
Little bird is taking a bath.

"Mä meen nyt!" "Höh, tylsimys!"
"I'm going now!" "You are boooooooring!"

Allekirjoittanut ehdotti kotiin menoa. Vähän ennen kotia näimme eräältä pellolta ruskosuohaukan nousevan lentoon. Molemmat innostuimme! Dialogi meni näin:
Pipomies " Äkkiä, pysäytä auto!!"
Allekirjoittanut "Enhän minä tästä mitään kuvaa saa!"
Pipomies "Nouse ulos autosta, äkkiä nyt, se ehtii nousta liian korkealle!Äkkiä nyt!!"
Allekirjoittanut yrittää samaan aikaan ajaa autoa tien reunaan, avata turvavyötä, ottaa kameraa ja vastata Pipomiehelle...
Kaikki tämä mahdollisimman nopeasti...
Lopulta pääsin ulos autosta, kameran asetukset säädettyä edes jotenkin oikeaan asentoon... ja missä himpurassa se haukka onkaan!! Liian korkealla, että saisin kunnon kuvaa!
"Saiko se saalista" kuuluu autosta kysymys. Mistä minä sen tiedän! Näen vaan mustan pisteen taivaalla!!

Kotona kuvista näen, että saalista lähti mukaan. Tällaista seon lintutarkkailijan elämä välillä!

Ruskosuohaukka tämäkin.
This is also a The western marsh harrier

Zorro ja hänen kaverinsa
Zorro and a friend

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa ainakin valkoposkihanhia :)
Vieressä kaksi kaverusta, joilla naama on aivan erinäköinen.

Hyvää alkanutta marraskuuta!

Puuhastelijoita kotipihalla

Huhtikuu on jo yli puolenvälin. Kevät etenee, yöpakkasista huolimatta. Pääsiäisenä satoi meilläkin vähän lunta, ei kuitenkaan niin paljon, että se olisi ehtinyt maahan luoda lumipeitettä. Takkaa saa edelleen lämmitellä joka päivä vähintään kerran. Allekirjoittanut kyllä jo ottaisi mielellään vastaan hieman lämpöisempää, mutta tyydyn silti tähänkin 😊.

Olemme Pipomiehen kanssa "retkeilleet" jonkin verran lähiseuduilla lintuja tarkkailemassa... autolla. Olen keksinyt hyvän paikan, jonne pääsee autolla ja sitten voi piiloutua läheisen sillan alle. Siinäpä onkin hyvä istuskella kivellä ja tarkkailla lintujen elämää. Vaatetta pitää kyllä näillä keleillä olla runsaasti päällä. Pipomieskin pääsee paikalle, mutta istuu autossa, josta myös näkee kauas merelle. Termariin kahvia ja radiosta hyvää musiikkia, niin Pipomies viihtyy.

Sinisorsia on nyt todella paljon kaikkialla.
Ducks are now everywhere (Mallards)

Siinä kivellä lintuja tarkkaillessa ei kylmää oikeastaan huomaa, niin hauskaa on katsella lintujen touhuja. Ja linnut eivät allekirjoittaneesta välitä.

Sain viime kerralla seurailla harmaahaikaran touhuiluja. Se seisoi kaislikossa jäiden seassa.

Harmaahaikara yritti napata kalan, tällä kertaa ei onnistunut...
Grey heron tried to catch a fish, no luck this time...

Niin kylmää...
So cold...

Meteli merellä on korvia "hivelevä". Ja välillä tuntuukin illalla, että lintujen äänet kaikuvat korvissa vielä nukkumaan mennessä. Kerran alkoi kuulua tavallista enemmän meteliä. Ja huomasin vastarannalla useiden lintujen nousevan lentoon. Tämä yleensä on merkki petolinnun saapumisesta paikalle.

Niin tälläkin kertaa. Paikalle saapui peräti kolme merikotkaa. Vastarannalle on kovin pitkä matka, joten kuvat ovat kaikkea muuta kuin hyviä.

Sen verran kuitenkin näin, että merikotkat laskeutuivat jäälle varisten joukkoon. Ja huomaatko rakas lukijani, kuka poistuukaan juuri kuvasta oikealle?

Kuka on kuvassa oikealla??
Three White-tailed eagles... and what is that little animal on the right??
Well, that's our friend the Otter!

Saukko ystävämmehän se siellä. Oli ilmeisesti saanut kalaa ja jättänyt kavereillekin osan.

Sitten alkoikin jo tulla niin kylmä, että oli aika vaihtaa paikkaa. Ei kun autoon ja menoksi!

Ajellessamme kohti Loviisan saaristoa, ilmestyi iso lintu automme yläpuolelle. Merikotka liiteli kovassa tuulessa. Koska menimme samaan suuntaan, saatoin ajaa hieman merikotkan edelle ja kun tuli ensimmäinen sopiva paikka, auto tien sivuun, kamera syliin ja ulos.

On hän komea!!
He / She is so handsome!! White-tailed eagle.

"Iso saalis havaittu!! Oudon näköinen... iso harmaa nokka, joka surisee ja seuraa jokaista liikettäni!! Ääh, enpä taida vaivautua, ei tuota jaksaisi nostaa ilmaan ja viedä mukanaan..." 😄😄

Merikotka liiteli korkeammalle ja lopulta hävisi metsän taakse. Mekin jatkoimme matkaa.

Ennen kotiin menoa näimme vielä kauniin kyhmyjoutsenen ja merihanhia.

"Mitäs siellä rannalla värjöttelet, tule tänne uimaan..."
The beautiful Mute swan.

Merihanhia lepäilemässä kivillä.

Tuuli oli yltynyt myrskyksi ja muutenkin oli jo todella kylmä! Allekirjoittaneen sormet alkoivat olla tunnottomat jääkalikat, oli aika lähteä kotiin. Kotona äkkiä tuli takkaan ja kuumaa teetä mukiin. Johan alkoi mukavasti lämmittää.

Pikkulintuja

Rakas äitini oli meillä kylässä muutaman päivän, oi miten ihanaa!! Saimme rupatella kaikenmaailman asioista. Herkutteluakin kuului ohjelmaan.

Veimme äitini kotiin ja samalla sain taas kuvattua hänen ruokavieraitaan. Joko nyt saisin kuvaan puukiipijän?

Punatulkku kävi ahkerasti hakemassa siemeniä.
The Bullfinch 

Viherpeippo katseli kun muut söivät.
The European greenfinch

Äidin pihan rohkein kaveri on kuitenkin pieni kuusitiainen. Se ei pelkää ketään! Ei edes allekirjoittanutta. Olin ruokapaikan vieressä, kun kuusitiainen tuli muina miehinä (tai -naisina, en erota näiden sukupuolta...) syömään.

Rohkea pieni kuusitiainen.
Brave little Coal tit.

Syy siihen, miksi olin ruokailuautomaatilla lymyili kauempana metsikössä. Siellä oli näet pyrstötiainen! Olen nähnyt luonnossa vain kerran aiemmin, silloin en onnistunut kuvaamaan. Nyt siis menin pihalle ja ajattelin, että saisin ehkä kuvan. Mutta kuinkas kävikään! Nämä eivät olleet arkoja vaan tulivat suorastaan poseeraamaan ruokapaikalle!

Saanko siis esitellä: Pyrstötiainen!

Ota kuva nyt, tämä minun oikea puoleni on paljon kuvauksellisempi...
The Long-tailed tit is posing for me...

Ja nyt saat kuvan meistä molemmista!
Do You think we are beautiful!?

Puukiipijää sen sijaan en vieläkään onnistunut näkemään, eli tämä tarina jatkuu...

Haikeana sanoin heippa, sekä äidilleni, että pikkulinnuille! Nähdään taas!!

Kotipihalla tapahtuu!

Meidän omalla pihallammekin alkaa taas olla elämää! Käpytikka hakkailee puita kaikenaikaa, ruoan toivossa.

Kotipihan männyt saavat tuntea käpytikan terävän nokan...
The Great spotted woodpecker in our yard...

Sinitiaiset ovat alkaneet puuhastella pöntössä. Toivottavasti ei vain liian aikaisin!! Ja toivottavasti käpytikka ja orava malttavat jättää pikkuiset rauhaan...

"Tämä on meidän kotimme!"
"This is our home!" The Blue tit

Talven aikana pihallamme ei ole näkynyt oravia. Nyt ainakin yksi on tullut. Ovathan ne söpöjä, mutta saisivat pysyä kauempana metsässä. Autotallimme seinän reiät ovat todiste niiden kovista hampaista...

Ha haa!! Täällä minä taas olen, autotallinne varokoon!!
The Squiller is cute, but I wish they stay in woods,,,

No mennään mennään, but I'll be back!!

Blackbird!

Tässä kaikki tällä kertaan. Ensi kerralla... no katsotaan, mitä kameraan osuu!

Loppuun vielä kuva mustarastaasta keinumassa äitini pihalla 😃

Hyvää huhtikuun jatkoa.