Kevät 2021

Rakas blogini lukija, olen pahoillani laiminlyönnistäni! Tämä elämä on vain ollut viime aikoina niin kiireistä, ettei aikaa blogin kirjoitteluun ole ollut. Yritän nyt parantaa tapani. En kuitenkaan lupaa mitään... 😉

Ajattelin nyt kertoa hieman viime keväästä, ennenkuin aloitan tämän kevään luonnon havainnoin. Tosin kevään ensi merkit on jo nyt kuultavissa. Pikkulintujen laulu on käynyt voimakkaaksi, kun ne etsivät paria ja ilmoittelevat reviireistään.

Mutta, nyt siis kuvia ja turinaa keväästä 2021.

Äitini luona sinitiainen kotinsa edustalla
The Eurasian Blue tit

Kuten aina, ensimmäinen odotettu kevään asia on sinitiaisen ilmestyminen pöntölle. Ensin tulee varovaiset tunnustelut, noin maaliskuun toisella viikolla. Viime vuonna tämä tapahtui 10.3.

Myöhemmin alkaa pöntön puunaaminen: viedään pois mahdollisia vanhoja sisustuselemettejä ja sisälle tuodaan uudet, sen vuoden muodin muokaiset sisustuselementit. Eli kaikkea mitä lähistöltä löytyy: koirankarvoja, sammalta, allekirjoittaneen hiuksia, joita löytyy pihalta mm. mattojen tamppauksen jäljiltä. Ja koska asumme suon reunalla, mukaan mahtuu kaikkea kiinnostavaa sieltä löytyvää materiaalia.

Huhti-toukokuussa munitaan, sitten alkaa munien hautominen. Naaras hautoo noin 13 - 15 vuorokautta.

Ja sitten alkaakin kova touhu ja tohina! Kummatkin linnut ruokkivat poikasia. Allekirjoittanutta välillä suorastaan heikottaa katsoa näitä ahkeria pikkulintuja, jotka uutterasti tuovat poikasilleen ruokaa!

Kuka tuolla kyttää?
Roe deers

Viime keväänä ja kesänä näimme paljon peuroja ja kauriita. 

Kuvan metsäkauriit näimme matkalla äitini luokse. Olivat aivan äitini takapihalla. Niin söpöjä kun ne ovatkin, ovat myös aika ahmatteja. Äitini lintujen ruokapaikat on välillä yön pimeydessä syöty tyhjiksi. Kerran, kun hän avasi aamulla verhot oli 7 kaurista nauttimassa lintujen siemeniä.

Ja sitten on tietysti se kevään suuri hetki! Pelloille ilmestyvät ensimmäiset hanhet ja kurjet! Voi sitä ihanaa tunnetta, se valtaa koko sielun ja ruumiin! 

Tundrahanhia Kanteleella
Greaterwhite-fronted geese

Kurkia keväisellä pellolla.
Granes

Tundrahanhia laskeutumassa pellolle.
Greater white-fronted geese

Arktika

Arktika on tapahtuma, jota odotamme Pipomiehen kanssa joka vuosi yhtä innokkaasti. Viime keväänä olimme taas istumassa merenrannalla Virolahdella ja katsomassa kuinka miljoonat vesilinnut ja sadat tuhannet hanhet matkaavat pitkin Suomenlahtea, kohti arktisia pesimäalueitaan. No, hyvä on, emmehän me nähneet niin paljon niitä lintuja, mutta tuhansia kuitenkin. Mutta niitä muuttajia on tosiaan miljoonia.

Kilpakosija saapuu...
Here comes the rival...

Allekirjoittanut useimmiten kuitenkin kuvaa merenrannalla uiskentelevia lintuja. Objektiivin ominaisuudet sopivat siihen paremmin, kuin ylhäällä, todella ylhäällä ja usein kaukana lentävien parvien kuvaamiseen.

Reviiri- ja parinmuodotus menoja on myös mukava kuvat. Tosin meno on välillä aika rajua, kuten näillä telkillä...

Onko hän voittaja...
Is he a winner...

ja näin lähtee kilpakosija...
And here goes the rival...

Haahkat kivellä
Common eiders

Haahkapari sen sijaan vietti rauhallista luppoaikaa kivellä peseytyen ja leväten.

Arktika tapahtuman aikaan Leerviikin rannalla ja luodoilla näkee paljon haahkoja. Ja voi illalla kuunnella haahkakoiraiden aavemaista ääntelyä.

Illat ja aamut ovat myös parasta aikaa havaita muuttoparvia.

Onneksi osa parvista lentää sen verran alhaalla, että saa muutaman kuvankin napattua.

Samalla kun rannoilla katselee lintuja, voi havaita paljon muitakin eläimiä. Rantakäärme ja sisilisko ovat olleet paikalla joka kevät. Ne lämmittelevät auringon lämmittämillä kivillä. Ja jos kuvaaja malttaa pysyä rauhallisesti aloillaan, saa niistä napsittua kuvia. Mutta jos hiemankaan liikahtaa, häviävät valokuvamallit näkyvistä silmänrapäytyksessä.

Sisilisko lämmittelee
Viviparous lizard

Rantakäärmettä voi olla vaikea huomata kasvien ja kivien seassa.
The Grass snake can be difficult to spot among plants and rocks.

Leerviikin lisäksi käymme Arktikan aikaan (ja usein muulloinkin) Hanskin satamassa ja Kurkelassa. 

Punajalkaviklo
Common redshank

Hanskin satamassa voi nähdä paljon erilaisia vesilintuja, erityisen paljon siellä on silkkiuikkuja, sekä kahlaajia. Hanskin satama on lisäksi meidän vakio lounaspaikkamme.

Silkkiuikuilla on rannan tuntumassa useita pesiä. Koska satamassa on paljon veneitä ja veneilijöitä, linnut eivät juurikaan säiky ihmisiä. Kannattaa kuitenkin kunnioittaa pesiviä lintuja. Olisi surullista, jos joku pesä tulisi hylätyksi.

Kurkelan reissulla taas näkee pelloilla viihtyviä lajeja. Ja usein voi nähdä myös petolintuja. Viime vuonna näimme muutaman haukan, mutta eihän niistä kuvaa saanut, eikä tarkempaa lajitunnistusta, kun olivat niin kaukana. Pikkulintuja tuli sitten kuvattua sitäkin enemmän. Niiden tunnistus on allekirjoittaneelle tosi hankalaa. 

Allaolevassa kuvassa olevan kivitaskun toki tunnistan. Mutta entäpä tuo toinen pikkulintu?? Sain tunnistukseen apua ja minulle sanottiin, että kyseessä lienee pensaskerttu naaras. Kuvassa eivät näy jalat kunnolla, ne kuulemma auttaisivat tunnistamisessa. Lisäksi kuva ei ole ihan tarkka. Mutta otan mielelläni vastaan kommentteja lajista...

Kivitasku
North wheater

Onko tässä kyseessä pensaskerttu naaras??
Is this a female Common whitethroat??

Kuovi
Eurasian curlew

Kävimme Virojoella Arktikan aikaan useamman kerran. Joka kerta näimme pellolla kuovin, samassa paikassa. 

Kaikki loppuu aikanaan ja kaikki kiva aivan liian pian, niin myös viime vuonna Arktika. Mutta! Kohta on jo vuoden 2022 Arktikan aika. Toivottavasti aikataulumme sallii meidän vierailla usein Virolahdella.

Tässä osa viime keväänä tekemiämme havaintoja. Paljon, paljon kuvia olisi lisääkin. Ensi kerralla blogissa vielä ollaan vuodessa 2021. SIlloin muutama kuva kesästä ja syksystä.

Ihanaa keväistä maaliskuun jatkoa, muistakaa tarkkailla luontoa. Runsaasta lumesta huolimatta, kevät alkaa nyt edistyä hurjaa vauhtia.

Ja niin, ne sinitiaiset... tämän vuoden ensimmäinen vierailu pöntöllä tapahtui jo!!

Arktika 2

Jatketaanpa viimeinkin Arktika muisteloita 😊

Päivä 3

Pääsimme Virojoelle vasta iltapäivällä. Paikalla oli jo paljon lintuharrastajia katsomassa ja havainnoimassa. Toivoimme, että nyt näkisimme lintuparvia. Asettauduimme mukavaan paikkaan istumaan, mukana oli paljon evästä isossa kylmälaukussa. Nyt aioimme istua rannalla vaikka seuraavaan aamuun!

Kauaa emme ehtineet istua, kun saimme ihailtavaksi suloisen tavi pariskunnan. Nämä kaverit eivät välittäneet ihmisistä. Välillä ne kävivät edessämme uimassa ja sukeltelemassa. Parin rauhaa häiritsi aina silloin tällöin toinen tavi uros, mutta jo heti alussa sille kävi selväksi, ettei naaras ole siitä kiinnostunut.

Tavit tulivat tervehtimään 😊
Eurasian teals came to say Hello 

Pieniä parvia lensi silloin tällöin kaukana merellä, mutta edelleen saimme odotella vilkkaampaa lentoliikennettä.

Mutta sitten se alkoi! Parvia tuli paljon, osa lensi ohitsemme niin kaukana merellä, että näimme vaan pieniä mustia pisteitä. Harmillista kun emme omista kaukoputkea! Kameran objektiivilla ja pikku kiikareilla ei nähnyt niin kauas. Voi kun tuuli hieman kääntyisi ja parvet tulisivat lähemmäs!

Sitten kuului huuto "Ne lentää nyt ihan meidän  päältä!" MISSÄ!! Ei allekirjoittanut nähnyt mitään! Kurkottelin ja kääntelin päätä  niin, että niskat olivat mennä sijoiltaan, mutta en nähnyt mitään!! Sitten äkkiä tajusin, että iso alli parvi oli todellakin aivan päämme yläpuolella. Kuulimme niiden siipien iskut! Ja äänet! Upeaa, tätä varten olimme tulleet paikalle.

Alli parvi
A flock of Long-tailed ducks

Parvia meni koko illan, välillä ihan läheltä. Ja joka kerta se sykähdytti yhtä paljon.

Kyhmyjoutsen ei ymmärtänyt miksi me huutelimme rannalla innoissamme. Se keskittyi syömiseen.
Muteswan didn't understand why people were so excited. It focused on eating.

Me istuimme Pipomiehen kanssa rannalla niin kauan, kunnes auringon viimeinenkin säde kaikkosi metsän taa. Meillähän oli runsaasti evästäkin mukana ja hienoa luonnon tarjoamaa viihdettä katseltavana. Välillä elämä vaan on ihan tosi mahtavaa!

Juuri kun olimme lähdössä kotiin, tulivat tavit vielä rannalle. Sain niistä kauniita kuvia auringonlaskussa. Teknisestihän kuvissa on kaikki pielessä, mutta minusta ne ovat hienoja.

Tavit auringonlaskussa.

Long.tailed duck in the sunset.

Päivä 4

Pari päivää myöhemmin olimme taas Virolahdella. Nyt jo aikaisin aamupäivällä. Rannalla oli vielä aika rauhallista. Tai pitää kai sanoa jo, sillä aamuhavainnot oli tehty ja monet lintuharrastajat olivat lähteneet syömään ja päivälevolle. Parvia kun ei päivällä yleensä juurikaan lentele.

Me taas halusimme nauttia kauniista kevätpäivästä ja istuskella meressä uiskentelevia lintuja katselemassa. Allekirjoittanut käytti tilaisuuden hyväkseen ja kuvasi vieressäni kivellä istuskelevaa isokoskelo naarasta. Hän on niin mainio! Kauaa ei hän ehtinyt olla kivellä, kun jo taas lensi lähistöllä olevaan pönttöön.

"Kumpi on minun parempi puoleni, vasen?"
"Which is my better side, left?"

"Vai oikea?"
"Or right?"

Tavi herrakin kävi moikkaamassa. Jotain asiaakin hänellä taisi olla, en vaan oikein ymmärtänyt mitä.

Tavi uros
Male Eurasian teal

Pikku hiljaa alkoi tulla ilta. Kauempana luodolla näkyi  haahkoja, merimetsoja ja lokkeja. Valkoposkihanhia lensi merenpintaa pitkin. Illan tummetessa värit olivat mielenkiintoiset. Välillä ei pystynyt sanomaan missä meri muuttui taivaaksi 😎

Kaikenlaisia lintuja...
All sorts of birds...

Valkoposkihanhet lensivät matalalla.
Barnacle geese flew low.

Luodon ympärillä kierteli kolme kurkea, ajattelivat kai ensin laskeutua. Päättivät kuitenkin jatkaa matkaansa.

Katso tarkasti taivasta luodon takana, siellä menee lintuparvia.

Kurkia
Cranes

Rantasipi
Common sandpiper

Voi ei, niin se vaan alkoi tämäkin päivä loppua! Onneksi vielä saimme katsella lokin kalastusta.

"Ruokaa!"
"Food!"

"Sainpas!"
"Got it!"

Jaa, kai se on pakko lähteä kotiin nukkumaan mietimme Pipomiehen kanssa. Söimme viimeiset eväät, keräsimme kimpsut ja kamsut ja nousimme lähteäksemme.

Ketkäpä silloin vielä tulivatkaan paikalle! Ihan kuin olisivat tulleet sanomaan meille hyvää yötä. Söpöt tavit!

"Moi! Mitä Sinä nyt kuvaat?"
"Hello! What are You now photographing?"

Ja vielä kerran

Pääsimme viidennen kerran käymään Arktikassa. Nyt meillä oli vain pari tuntia aikaa illalla. Parvia ei näkynyt, mutta tapasimme vanhoja tuttuja. Kannatti mennä!

Aurinkoa sateen edellä.
Sun before rain.

Lapintiira
The Arctic tern

Haikein mielin lähdimme kotiin. Päätimme käydä matkan varrella olevassa Haminan lintutornilla. Auringonlasku loi sen verran hienoa valoa, että sitä piti hyödyntää.

Nokikana piilotteli rannan kaislikossa. Luuli kai, ettemme näkisi sitä. Kauaa tosin ei piilossa malttanut pysyä, vaan tyypilliseen nokikanamaiseen tapaan lähti häätämään todella äkäisenä liian lähelle uskaltautunutta silkkiuikkua.

"Kukaan ei huomaa minua!"
"Nobody can see me!"

Silkkiuikku lähti paremmille pesintäpaikoille. Ja me lähdimme kotiin.

Auringonlasku kultasi maiseman!
The sunset cultured the landscape!

Näin meidän osaltamme sujui tämän vuoden Arktika. Hienosti järjestetty tapahtuma, kiitos Virolahden kunnalle, järjestäjille ja lintuoppaille. Terveisiä myös kaikille mukaville ihmisille jotka tapasimme. Ensi vuonna toivottavasti tavataan taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla blogissa mennään lujaa!

Hyvää lokakuun alkua!

Arktika osa 2 "Nyt tarkkana!"

Sunnuntai

Allekirjoittaneen ja Pipomiehen osalta sunnuntai oli viimeinen Arktika päivä. Lähdimme taas hyvissä ajoin kohti Virolahtea. Leerviikissä oli aamupäivällä vain muutama innokas lintuharrastaja. He olivat kuulemma lähteneet liikkeelle jo aamulla kolmen maissa ja tehneet ensin veneellä retken merelle. Ja jotkut olivat istuneet Virolahden rannoilla koko yön parvia tähyilemässä. Täytyy tunnustaa, että allekirjoittanut katseli silloin unikuvia...

Ensimmäinen siivekäs, jonka näimme ei kuitenkaan ollut lintu vaan kaunis neitoperhonen. Olin juuri pari päivää aiemmin valitellut Pipomiehelle, etten ole saanut perhoskuvia. No, nyt sain ainakin muutaman neitoperhosen kuvan...

Neitoperhonen

Minua tarkkaillaan... 

Kurkelantie kulkee erittäin lähellä valtakunnan rajaa.

Koska oli vielä niin aikaista, ettei parvia ollut tulossa, lähdimme ajelemaan peltomaisemiin. Kurkelassa ei tällä kertaa kuitenkaan näkynyt petolintuja. Taisi olla ensimmäinen kerta kun niin kävi.

Rakas lukijani, jos satut Virojoen maisemiin, niin jo useaan kertaan mainitsemani paikkojen lisäksi kannattaa ajaa Kotolantielle, siellä on kauniita pelto- ja jokimaisemia.

Kaunista jokimaisemaa...

Hienojen maisemien jalkeen olikin taas aika palata katsomaan lintuja. Istuin kivillä ja katselin merta, mikäs lintu siellä oli uimassa...

Ensimmäinen lähihavaintoni tukkakoskelosta (uros)! 

Isokoskelo pariskunta lennossa.

Sitten lintuopas saapui kertomaan meille, että 5 kilometrin päässä on tulossa 1500 vesilinnun parvi. "Nyt tarkkana!" Kuului neuvo! Ja mehän olimme tarkkana!

Sunnuntaina lensi päämme ylitse useita satojen, jopa tuhansien lintujen parvia. Auts, niska parka!! 

Illan viimeinen havainto oli pysähdyttävä. Merikotka saapui luodolla olevien haahkojen kauhuksi paikalle. Ja se oli nälkäinen, mukaan lähti yksi onneton haahka naaras. 

Syö tai/ja tule syödyksi...

Valitettavasti kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös meidän Arktikamme. Oli aika kiittää ihania lintuharrastajia ja lähteä kotiin. 

Ja kiitos Virolahden kunnalle, hienosti järjestetty tapahtuma!

Tallinna

Allekirjoittanut on toki tehnyt muutakin kuin tarkkaillut ja kuvannut lintuja. Eräänä päivänä teimme äidin kanssa päivän shoppailureissun Tallinnaan. Ohjelmaan kuului Vanhassakaupungissa käveleskelyä, ruokailu ja no, sitä shoppailua marketeissa.

Lempipaikkamme on Vanhankaupungin portilla olevat kukkakojut. Siellä tulee aina otettua kukkakuvia.

Näkymä satamasta Vanhaankaupunkiin.

Laivamatkalla Helsinkiin istuimme laivan kannella ja nautimme kauniista merimaisemista. 

Helsinki

Päivä oli oikein onnistunut ja nautin rakkaan äitini seurasta, kuten aina. Neljä tuntia vaan on niin lyhyt aika viettää Tallinnassa...

Minulta on jo kyselty, missä viipyvät kesän autokuvat! Nyt on aika mennyt lintujen katseluun ja muuhun, ei ole ehtinyt autotapahtumiin.

Mutta!! Ystävälläni on menossa projekti, josta laitan tähän loppuun pari kuvaa, ehkä näin saan anteeksi autoharrastuksen laiminlyönnin!

Eikös ole upea väri!

Plymouth Duster

Tässä kaikki tällä kertaa, ensi kerralla mennäänkin lomalle Pohjoiseen...

Hyvää juhannusta kaikille!!!!