Kesä-syksy 2021

Ihana kevät 2022 on menossa, mutta palaan vielä hetkeksi vuoteen 2021 ja sen kesään ja syksyy. Muutama kuva haluaa vielä tulla julkaistuksi siltä ajalta😁.

Kesä

Pääskysiä näkyi paljon viime kesänä. Niiden touhuiluja oli mukava katsella. Omalla pihalla niitä näkee vain ylhäällä taivaalla. Lentelivät joka päivä ravinnon haussa. Ja sitähän suon yläpuolella riittää. Täällä näkee jos jonkin moista ötökkää...

Haarapääsky löysi pesänrakennusmateriaalia.
Barn swallow

Kuvan pääskynen haki pesän  rakennusmateriaalia merenrannalla, eli  kuva ei ole otettu kotonamme. Aurinko sai upeasti näkymään   höyhenten sinimustan värityksen.   Oletko  muuten huomannut, että moni  mustalta näyttävä lintu ei olekaan musta, vaan aurinko saa niiden höyhenet loistamaan upeissa eri väreissä?

Ja sitten se taas tapahtui... eräänä aamuna, kun avasin ikkunan sälekaihtimet siinä hän oli. Kirjosieppo istui takapihalla kivellä ja katsoi suoraan minuun (tai kameraan) ja katse kertoi: kaikki nämä pöntöt ovat tästä lähtien minun. 

Sillä sellainen kirjosieppo on, valtaa, tai ainakin yrittää vallata kaikki pihapiirin linnunpöntöt. Viime kesänä tämä ei kuitenkaan onnistunut. Talitintit pitivät pintansa ja saivat kasvattaa omat poikasensa. Kovasti kirjosieppo yritti kyllä, välillä käytiin hieman taisteluitakin. Kerran tulin kotiin töistä ja ei voinut kuin nauraa. Kahden pöntön katolla seisoivat talitintit, kahden katolla kirjosiepot ja kaikki neljä kyttäsivät toisiaan kuin taisteluun valmiit cowboyt. Oikein harmitti, kun ei ollut kamera mukana.

Täällä minä taas olen! Kirjosieppo koiras vaistosi kuvaajan ikkunan takana.
European pied flycatcher

Suurin osa viime kesästä meni maalatessa. Maalasimme Pipomiehen kanssa terassin, puuvajan ja osan autotallia. Lisäksi teimme uuden lattian puuvajan katokseen ja paljon muuta pientä touhua riitti kotosalla. Kesällä jäi kuvaaminen tosi vähiin. Perhoskuvia tosin riittää...

Perhosia oli paljon viime kesänä liikkeellä. Niitä kuvasin omalla pihalla ja suolla. Minä kastelin kukkia yleensä suihkulla, ja samalla kastui osa hiekkapihastamme. Heti tuli parvi perhosia paikalle. Ne lepäilivät hiekassa, kosteissa kohdissa, niin kauan kuin hiekka kuivui. Myönnän, että kastelin välillä hiekan ihan näiden perhosten takia. En pelkästään sen vuoksi, että niitä oli ihana katsella, vaan myöskin, koska ajattelin, että ne saavat imeä kosteutta koska oli niin kuivaa ja kuumaa.

Pipomies asetteli kimalaisille ruokaa, nekin tuntuivat kärsivän kuumuudesta ja kuivuudesta. Samoin laitoimme vettä sinne tänne pihalle, linnuille ja muille eläimille.

Suruvaippa kostealla hiekalla.

Neitoperhon kuviointi muistuttaa silmiä.

Hopeatäplä siankärsämöllä, koska kuva on otettu suolla kyseessä ehkä suohopeatäplä. En valitettavasti tunne kovin hyvin perhosia.
Bolaria aquilonaris

Suon laidalla olevat ohdakkeet keräsivät paljon perhosia.

Perhoset vierailivat jatkuvasti myös kukissa, jotka olin istuttanut pihallemme ruukkuihin. Osalla värit sopivat niin hyvin yhteen kukkien kanssa, ettei perhosta meinannut huomata kukassa.

Sitruunaperhonen japaninkellossa (miljoonakello).
Gonepteryx rhamni

Taivalkoski

Kesä meni ohitse todella nopeasti, aivan liian nopeasti. Heinäkuun kovan aherruksen jälkeen lähdimme äitini kanssa käymään Taivalkoskella. Varasin serkuiltani heidän mökkinsä. Aamulle heräilimme kun huvitti, söimme rauhassa aamupalaa ja sen jälkeen lähdimme tapaamaan sukulaisia tai teimme jotain muuta kivaa.

Keltavästäräkki
Western yellow wagtail

Aamuisin keltavästäräkit valloittivat mökin takapihan, osa oli ilmeisesti poikasia. Niitä tuli seurattua ja kuvattua paljon. 

Raindeers 

Etupihalla sitten puolestaan olivat porot. Niitä oli välillä useitakin. 

Yhden päivän vietimme Posiolla. Yritimme hakea mummuni lapsuuden kotia. Meillä ei kuitenkaan ollut tarkkaa tietoa paikasta, joten pyörimme siellä täällä Anetjärven ympäristössä. Lopulta löysimme paikan, joka äitini ja tätini muistin mukaan olisi ollut oikea. Mutta ihan täyttä varmuutta asiaan ei saatu. 

Pienenä vinkkinä Posioon menijöille voisin sanoa, että kannattaa ajaa tie 863 Taivalkoskelta Posiolle  kääntyä ennen Loukusaa Livoniskantielle ja siitä Väinämöntielle. Tämän tien alussa on ehkä kauneimmat suomaisemat, mitä olen koskaan nähnyt. 

Suon lammikoissa uiskenteli lintuja, mutta minulla ei sattunut olemaan järjestelmäkamera lähettyvillä. Mutta suo, se oli upea, valo oli poikkeuksellinen ja taivas... huokailin ihastuksesta ja muut ihmettelivät mitä kyttään tiellä ja kuvaan koko ajan kännykällä, keskellä ei mitään.

Miten lähellä taivas näyttääkään olevan. Ja suo on niin kaunis.

Ainoat vastaantulijat tiellä olivat porot. Näin ne jo kaukaa, ne kävelivät tiellä, eivätkä välittäneen tiellä seisovasta kuvaajasta. Yksi poroista oli lähes valkoinen. 

Here we come!

Ikäviä asioitakin oli Taivalkoskella ja lähiympäristössä tapahtunut. Kova myrsky oli aiheuttanut todella mittavat metsävahingot. Kilometreittäin kaatuneita puita! Moni paikka oli muuttunut aivan eri näköiseksi. 

Viikko Taivalkoskella hurahti hujauksessa. Oli ihana tavata serkkuja ja tätini ja setäni. Näen heitä aivan liian harvoin. 

Kiitos teille rakkaat sukulaiseni!

Syksy

Heti Taivalkosken matkan jälkeen aloitin työt ja syksy olikin töiden puolesta varsin kiireinen. Teen työtä, joka on minulle tosi mieluista, joten kiire ei haittaa. Ja ehdimme Pipomiehen kanssa käydä muutaman kerran katsomassa lintujen muuttoakin.

Joutsen perhe merellä.
Muteswans

Tuhannet valkoposkihanhet valloittivat pellot. Sääskjärvellä Iitissä niitä kerrottiin syksyllä olevan 200 tuhatta. En tiedä oliko niitä niin paljon, en ehtinyt laskea kaikkia 😁.

Välillä merikotka tuli paikalle ja silloin kaikki hanhet lähtivät lentoon yhtäaikaa. Se ääni mikä niiden siivistä lähtee kuuluu kauas.

Valkoposkihanhet pellolla.
Barnacle geese.

Ja taas mennään!

Merikotka haluaa lounasta!
White-tailed eagle wants lunch!

Ja tässä olikin kaikki viime vuoden tapahtumat lyhyesti kerrottuna ja kuvattuna. Seuraavassa blogissa ollaankin jo tässä vuodessa.

Lopuksi vielä haluan toivottaa kaikille äideille ihanaa Äitienpäivää. 

Erityisesti tietysti omalle rakkaalle

äidilleni!

Elämää Koitilassa!

Elokuu on päätöksessään ja syyskuu alkaa! Syksy kuulemma lähestyy.  Hanhia ja kurkia kuulee jo ääntelemässä pelloilla ja vesillä. Ja lenteleepä muutamia jo pihankin yli. Kohta alkaa hurja muuttolintujen seuranta ja valokuvaaminen!

Taivalkoski

Allekirjoittanut ei kuitenkaan vielä ole syksyä ehtinyt miettiä. Sen sijaan tein matkan Taivalkoskelle! Kyllä, toisen tänä kesänä. Matkaseurana oli tällä kertaa oma äitini. Kävimme tapaamassa sukulaisia.

"Lainasimme" serkkujemme mökkiä. Sen sijainti on mitä mainioin. Sen verran ylhäällä ja aukealla, ettei hyttysistä ja muista ötököistä ole haittaa pihallakaan. Ja ihanat maisemat.

Koko loman ajaksi oli luvattu sadetta. Onneksi säätiedot eivät pitäneet paikkaansa vaan saimme suurimman osan lomasta nauttia kauniista säästä.

Maalaismaisemasta sai nauttia mökin pihalta.

Sisältä mökki on todella tunnelmallinen.

Joka aamu saimme seuraa pikkulinnuista, joita näimme yleensä ensimmäisenä, kun verhot avattiin. Allekirjoittanut heilui kameran kanssa joka puolella mökkiä, pitihän pikkuisia kuvata!

Tässä ensimmäisen aamun saalis.

Innostuimme äitini kanssa molemmat, kun heti aamusta näimme muutaman poron läheisellä niityllä.

Taivalkoskella oli vielä yöt niin lyhyitä, että menimme myöhään illalla nukkumaan ja heräsimme aikaisin. Herättyämme lähdimme aamulenkille. Sen jälkeen runsas aamupala ja sitten se tärkein eli vierailut sukulaisten luona.

Serkkuni Jaanan tytöt  Iida ja Venla innostuivat esittämään painitaitojaan kuvaajalle. 

Pikkuinen Iida on niin suloinen! 

Ensimmäisenä iltana saimme ihailla kaunista auringonlaskua.

Toisena aamuna poroja oli tullut muutama lisää ja ne olivat lähempänä mökkiä. Tällä kaverilla on kai jokin paikannuspanta kaulassa.

Toinen päivä vierähti Kuusamossa. Tällä kertaa allekirjoittanut oli kuskina ja malttoi jättää kameran hetkeksi.

Vasta illalla otin muutaman kuvan kauniista iltataivaasta.

Kolmas aamu valkeni aika harmaana. Ja mitäpä näinkään ensimmäisenä kun avasin verhot! No, nyt porot olivat jo tulleet mökin pihalle nukkumaan! Äkkiä! Äiti tule katsomaan! Poroja pihalla!! Missä on kamera! Ja tietysti siinä on lyhyt objektiivi kiinni, ei onnistu lähikuvien otto!

Toinen poroista valpastui heti, kun avasin ikkunaverhot.

Ja sitten alkoikin sataa. Niinpä päätimme lähteä shoppailemaan. Ajelimme Posiolle Pentikin tehtaanmyymälään. Samalla kävimme tutustumassa Pentikin museoihin.

Kaikkea kaunista olisi kaupan... Allekirjoittaneelle ei tällä kertaa kuitenkaan lähtenyt
mukaan muuta kuin valokuva kännykkään...

Iltasella kävimme iltalenkillä. Taivaalla oli tummia pilviä, mutta ajattelimme, että ehdimme pois sateen tieltä. Pääsimmekin takaisin pihalle kastumatta. Allekirjoittanut jäi vielä kuvaamaan pellolla olevia poroja.

Kun käännyin, näin aivan upean sateenkaaren. Sen vieressä oli vielä toinen, heikompi. Koska minulla oli kamerassa kiinni nyt se pitkä putki ei kuvaaminen tietenkään onnistunut! Eihän kuvaan mahtunut kuin pieni osa toisesta kaaresta. Niinpä jouduin taas kuvaamaan ikivanhalla kännykälläni. Samalla huutelin äitiäni katsomaan upeaa ilmiötä.

Hetken kuluttua, juuri kun pääsin mökin terassille alkoi tulla vettä kuin saavista kaatamalla!

Hienot sateenkaaret!

Sataa kaatamalla!

Äkillinen kova sade ja myrskytuuli sai porotkin säikahtämään ja juoksemaan pois.

Sade loppui yhtä-äkkiä kuin alkoikin. Ilta-aurinko värjäsi vielä pilvet ja loi viimeiset säteet pilvien lomasta.

Neljäs lomapäivä alkoi taas poroja kuvaten, nyt pihalle oli jo ilmestynyt parikymmentä poroa!

Loppupäivä sujui sukuloiden. Minua on siunattu ihanilla sukulaisilla! Heidän seurassaan on aina kivaa, juttu luistaa ja nauru raikuu. Aika kului huomaamatta, lopulta maltoimme lähteä mökille pakkaamaan ja nukkumaan, että jaksaa seuraavana päivänä ajella kotiin lähes 800 kilometriä.

Illalla mökillä emme kuitenkaan olisi millään raaskineet käydä nukkumaan! Äitimme sytytti tulen takkaan, istuimme sen lämmössä, juttelimme ja pelasimme pasianssia (ihan korteilla!).

Meitä viihdyttivät myös kauniit pikku pensastaskut, jotka lentelivät mökin ympärillä ja istuskelivat pensaissa ja koiranputkilla.

Viimein tuli hiipui takassa ja me menimme nukkumaan. Aamulla pakkasimme autoon kapsakit ja sitten pikku hiljaa matka suuntautui kotia kohti. Ja Pipomiehen luokse!! Olikin jo ehtinyt tulla ikävä...

Näin sujui loma Taivalkoskella.












Tässä kaikki tällä kertaa. Laitanpa vielä loppuun kuvan kauniista lumpeenkukasta.

Hyvää alkavaa syyskuuta kaikille! Muistakaa tarkkailla muuttolintuja ja luontoa!

Katsotaan mitä tarttuu kameran muistikortille ensi kerraksi...

Kuusamon kutsu osa 2

Kolmas aamu Kuusamossa oli poutainen, joten päätimme lähteä katsomaan petoja! Eli teimme joka kesäisen visiitin Kuusamon suurpetokeskukseen. Siellä kun pääsee katsomaan niin läheltä karhuja ja ilveksiä. Onhan paikalla myös kettuja ja koirasusia.

Paikan sisäänpääsy on 10 € aikuisilta, lapsilta 5 €. Sisäänpääsymaksut käytetään tarhan toimintaan. Odottelimme kahvilan luona opasta, jonka seurassa tarhalla kuljetaan. Opas kerää aina ryhmän, jolle esittelee paikan eläimet ja kertoo eläinten tavoista yleensäkin.

Ensimmäisessä häkissä olikin yllätys, tarhalle on saatu nyt myös oikea susi. Suden erottaa koirasta kuulemma hännän asennosta. Eräs vierailija ehdotti ensin, että eron näkee hampaista, opas toivoi ettei kukaan kuitenkaan joudu tarkastelemaan suden hampaita metsässä...

Leppoisan näköisenä lepäili susi häkissään.

Susihäkin jälkeen vuorossa olivat karhut. Nuo vanhat tutut...

Karhut olivat hieman levottomia, koska naarailla oli kiima-aika. Pientä kinastelua ja toraa oli koko ajan. Oppaan herkkupalat veivät kuitenkin voiton tuoksuista...

"Sanovat minua pelottavaksi metsän kuninkaaksi"

Hunajaa...!!

Mikko kettu nautti auringon paisteesta löhöilemällä. Sitä eivät turistit eivätkä oppaan makupaloilla maanittelut kiinnostaneet pätkääkään.

Krrrrhhhhh...

Valitettavasti ilvekset pysyttelivät sen verran piilossa, ettei niitä saanut kuvaan. Koirasusia sen sijaan kiinnostivat vieraat ja herkkupalat.

Koirasuden katse

Kierros tarhalla kesti noin tunnin verran. Sen jälkeen olikin aikamoinen nälkä. Kävimme Pipomiehen kanssa ostamassa kaupasta eväitä, ajoimme kauniiseen paikkaan ja mussutimme eväät hyvällä mielellä masuun.

Masu täynnä oli hyvä suunnistaa vieraisille. Ilta kului rattoisasti rupatellessa. Emme huomanneet ajan kulua ja lähtö takaisin hotellille meni aika myöhäiseksi. Matkalla hotellille sain vielä kuvattua muutaman kuvan.

Auringonlaskussa kauniit värit heijastuivat tyynen järven pintaan. Rannalla hautoo laulujoutsen, sen edessä uiskentelee pilkkasiipi kaikessa rauhassa. Takana poroaita.

Korpit kelolla.

Ja niin tuli päivä iltaan ja nukkumatti kutsui.

Aamulla lähdimme taas liikenteeseen heti aamupalan jälkeen. Suuntana oli jälleen erämaa. Nyt ajoimme metsätietä, joka seuraa Oulangan kansallispuiston rajoja.

Matka kulki välillä ylhäällä rinteillä ja välillä oltiin alhaalla. Ihania maisemia riitti ja allekirjoittaneella oli välillä ongelmia päättää mitä kuvata. Ja välillä maisemia ihaili niin, että kuvaaminen unohtui kokonaan.

Upeat olivat jälleen maisemat.

Täällä näimme jälleen tilhiä. On ne niin hauskoja lintuja!

Valppaana, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu!

No moi!

Täältä näkee kauas!

Välillä tie laskeutui alas rinteiltä. Yleensä alhaalla oli jokin järvi tai lampi. Näissä näkyi telkkiä ja tukkasotkia.

Ja näkyihän porojakin. Ja jälleen ihania ja niin suloisia vasoja!

Minulla kasvaa jo sarvetkin, huomaatkos!

Tavi vietti aikaa kalliolla.

Lopulta oli palattava hotellille. Olihan seuraavana päivänä aika palata kotiin...





Kotiin paluu alkoi vasta iltapäivällä, sillä vietimme päivällä vielä aikaa tätini kanssa. Mutta eihän meillä ollut kiirettä. Lomaa oli vielä paljon jäljellä!

Paluumatkan sää... no, laitetaan kuva ettei totuus unohdu!

Välillä näimme upeita sateenkaaria. Missähän on tämän sateenkaaren pää???

Ja näin sujui lomamme Kuusamossa ja sen lähiseuduilla.

Loppuun laitan Suurpetokeskuksessa kuvatun videon. Siinä ei tärkeintä ole kuva vaan ääni...

Tarhan susi alkoi kaempana ulvoa, kun olimme koirasusien häkin luona. Koirasudet vastaavat sille kaikki kuorossa. Myönnän, että jos tämän kuulisin metsässä ollessani, voisi alkaa vähän pelottaa.

Hyvää heinäkuun jatkoa kaikille! Katsotaan mitä seuraava blogi tuo muassaan.