sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Yllätys vuokralaiset

Rakas lukijani, jatkakaamme pitkän tauon jälkeen kevään muistelua...

Huhtikuun loppupuolella lintuja alkoi tulla enemmän ja enemmän Suomeen. Monet linnuista kävivät jo kiivasta kamppailua puolisoista ja reviireistä. Pipomies ja Allekirjoittanut kävivät retkillä luonnossa tiuhaan tahtiin. Useimmat retkistä teimme lähialueille, joskus ajelimme hieman kauemmaksikin.

Virolahti - Hamina


Kauniina kevät päivänä ei ole mitään niin hauskaa, kuin lähteä pikku ajelulle... Ja eräänä päivänä sää oli niin upea, että päätimme lähteä Virojoelle, vaikka kello olikin jo aika paljon, kun lopetimme etätyöt kotona.

Pipomiehen ehdotuksesta kävimme mennessä myös Haminan Lupinlahden lintutornilla. Näin teemme usein kun käymme Virolahdella. Viime kerralla sain ihania kuvia räyskästä. Nyt hauskimmat paikalla olijat olivat naurulokit. Niitä olikin joka puolella. Uskaliaimmat makasivat sillalla kalastajin jaloissa, kenties odottaen toiveikkaana pientä makupalaa mahdollisesta kalasaaliista. 

Naurulokit
"Jaa... kauankohan tässä saa odotella, ennekuin sitä kalaa saa..."
Black-headed gull

Vedessä koetetiin valloittaa itselle puolisoa tai tilaa. Ja ei se nyt haitannut, vaikka viehättävä naurulokki neitonen oli jo varattu, ainahan voi yrittää saada neitosen mielen muutettua.

Naurulokit
"Katsos tänne, minä olisin paljon parempi valinta!"

Olisihan noita naurulokkeja ja muita lintuja katsellut tornilla vaikka kuinka kauan, mutta tajusimme, että jos haluamme ehtiä vielä Virolahdelle, meidän on aika lähteä.

Sitä ennen otin vielä kuvan maailman suurimmasta Suomen lipusta. Tämä lippu näkyy Haminan kaupungilta lintutornille asti. Haminassa seisovaan 100-metriseen salkoon nostettu lippu on koripallokentän kokoinen: 16,5 metriä korkea ja 27 metriä pitkä. Lippu painaa noin 55 kg. Suomi sai  Suomen lipun noin 30 maalta 100-vuotislahjaksi. 


Maailman suurin Suomen lippu
Tha world's largest Finnish flag.

Virolahdella oli nyt kuitenkin hiljaista. Paikalla on toki muutamia vesilintuja Leerviikissä, mutta kaikki niin kaukana. Kolme isokoskeloa lensi kauniisti ohitsemme meren rannalla ja pari merihanhea oli ruokailemassa Hurpun pellolla. Eihän vielä ollutkaan varsinaisen arktikan aika. 

Isokoskelot
Isokoskelot vauhdissa
Common mergansers

Koska ilta alkoi jo hämärtää, päätimme ajella vielä Kurkealaan ja sieltä sitten kotiin. Tällä kertaa emme nähneet petolintuja, kuten Kurkelassa usein näkee. Ainoa näkemämme luontokappale korppien ja pikku lintujen lisäksi oli pellolla auringonlaskussa ruohoa kaikessa rauhassa mussuttava kauris.

Auringonlasku värjäsi pellon lilahtavan väriseksi.
A deer.


Loviisan seutu


Teutjärven ympäristö on yksi paikoista, jossa käymme joka kevät. Usein näemme siellä ensimmäiset useamman valkoposkihanhen parvet. Niin myös tänä keväänä. Hanhia laskeutui pelloille jatkuvasti. Välillä ne säikähtivät jotain ja lehtivät lentoon. Ne tekivät pienen kaartelun taivaalla ja palasivat sitten taas takaisin. Nyt hanhia ei tosin ollut niin paljon, kuin aiempina vuosina. 

Samalla pellolla valkoposkien kanssa oli myös kurki. Se oli kuitenkin hakeutunut hieman eri puolelle peltoa.


Valkoposkihanhia
Osa hanhista lepäili rauhassa ja osa liikehti levottomasti koko ajan.
Barnacle geese.



Teutjärveltä jatkoimme matkaa meren rannalle. Siellä isokoskelo pariskunta vietti päivää ison kiven tuntumassa. Naaras oli asettunut ylös kivelle ja koiras pyöri jatkuvasti kiven ympärillä. Menossa jo kodin perustaminen?

"Hei! täältähän näkee kauas!"
Common mergansers

Kalatiira katseli merelle kaihoisan näköisenä...
Common tern.

Kivien seassa liikuskeli västäräkki! Tuo hauska pyrstönheiluttaja! Vanha loru, jossa sanotaan, että västäräkistä vähäsen kesään, tulee aina mieleen kun näkee kevään ensimmäisen yksilön.  Västäräkin väritys sopii hyvin kivikkoon, sitä ei meinaa millään huomata. Nyt se kuitenkin oli kivikossa, jossa oli punertavia kiviä, joten erottuu kuvassakin hyvin.

Se on kohta kesä!
White wagtail.

Pipomies ajeli pitkin merenrantoja ja eräässä mutkassa allekirjoittanut kiljaisi "Siinä niitä on!!" Pipomies tietysti ajatteli, että nyt näkyi jokin todella harvinainen haukka, tai muu lintu. Hän ajoi tiensivuun ja pysäytti auton. Allekirjoittanut hyppäsi autosta ulos, viipelsi tohkeissaan, hurjasti käsillä huitoen ja papattaen tietä pitkin takaisin päin innoissaan kuvaamaan... sinivuokkoja. No, kun en jostain syystä ollut niitä vielä tänä keväänä kertaakaan nähnyt... 😀


Ihania kevään ensi kukkia!
Anemone hepatica, beautiful flower, one of the first of spring.

Lähellä olevasta pajuskosta kuului pikkulintujen ääniä. Siellä oli ruokailemassa suloisia vihervarpusia. Niitä olen harvemmin päässyt kuvaamaan näin läheltä. Nyt pääsin aivan niiden viereen. Mutta pensaikossa on vaikeaa tarkentaa kamera.

Vihervarpusten ruokailuhetki
Eurasian siskins are having a lunch.

Olipa hauska seurata näiden pikkuisten touhuja! Mutta taas oli aika jatkaa matkaa! Suuntasimme Loviisan Sahaniemeen. Sielläkin oli nyt paljon lintuja.

Valkoposkihanhi pariskunta nautti kauniista kevätpäivästä laiturilla.
Barnacle geese

Meriharakalla on oiva työväline ruoan kaivamiseen maasta :)
Eurasian oystercatcher

Nurmikolla tepasteli myös kottarainen. Sen höyhenpeitteen värien kauneus tulee esille auringon valossa. Muuten saattaa ajatella, että se on kokonaan musta.


Kottaraisen höyhenpeitteen väritys on upea!
Common starling


Omalla pihalla



Kyllä luonto on kekseliäs! Aloimme yhdessä vaiheessa ihmetellä jatkuvasti autotalliin jostain läheltä kuuluvaa kovaa piipitystä. Pienen tutkiskelun jälkeen syylliset saatiin selville. Talitintti oli tehnyt pesän autotallin ilmanvaihtoputkeen! Jossain vaiheessa ritilä on irronnut hieman ja siitä emolinnut ovat sitten päässeet putkeen ja ilmeisestikin todenneet sen hyväksi pesäpaikaksi.

Talitintti
Taas viedään pikkuiselle maistuvaa ruokaa.
Great tit takes food to it's chicks.



Ahkerasti emot kantoivat ruokaa poikasilleen. Me pelkäsimme poikasten puolesta, sillä arvelimme pesäpaikan kuumenevan aika paljon kesähelteillä. Poikaset kuitenkin varttuivat ja kaikki lensivät pois pesästä. Pipomies kävi tarkistamassa myöhemmin tilanteen ja totesi pesän tyhjäksi ja erittäin siistiksi. Hyviä vuoralaisia! 
Nyt ritilä on laitettu paikoilleen ja ensi keväänä talitintit saavat hakea uuden pesän. Emme halua, että esim. orava valtaa tuon paikan.

Tässä kaikki tällä kertaa! Oikein ihanaa syksyn alkua!