Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loviisa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loviisa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. toukokuuta 2017

Uusia alivuokralaisia / New subtenants

Kesäkuu lähestyy!! Ja ilmat kylmenee... Ah, Suomen suvi...😊
No onhan se ihana se Suomen suvi, vaikka mitä keliä olisikin luvassa. Pääasia, että on valoa ja luonto kukoistaa!
Allekirjoittaneen ja Pipomiehen luonnon tarkkailu ja kuvaaminen on viime aikoina tapahtunut lähinnä kotikonnuilla.

Kotipihan kuulumisia


Omalla pihallakin tapahtuu. Olemme saaneet uusia alivuokralaisia. Kirjosieppo pari on hyväksynyt pönttömme asunnokseen, pitkän pohdinnan ja tarkastelun jälkeen. Rouva ei selvästikään ollut aluksi tyytyväinen.

"Siis tämäkö on se sinun kehumasi luksus asunto!!"
"Tämähän on tosi hieno ja hyvällä paikalla!!Ja tässä on ihan hurjan halpa vuokrakin, ei tarvitse muuta, kuin silloin tällöin näyttäytyä tuolle isolle pitkä nenäiselle hölmölle tuolla terassilla."
"Hmm.. no hyvä on! Otetaan tämä! Mutta Sinä ukkoseni saat siivota, katso nyt tuota kattoakin, ihan täynnä roskia"
"Kyllä rakas..."
"So this is the Your luxury apartment!!"
"This is really awesome and in a good location., and here's a really cheap rental, you do not have to do anything other than occasionally let that woman on that terrace photograph you."
"Hmm .. good, we'll take this, but you clean up, look at that roof, full of garbage"
"Yes Dear..."

Ja herra kirjosieppo piti lupauksensa, katto oli hetkessä puhdas...
And mister European pied flycatcher kept his promise, the roof was clean in a minute...


Mielenkiintoinen ilmiö Loviisan lahdella


Käyn aina välillä kuvaamassa lintuja Loviisan lahden rannoilla. Eräänä päivänä olimme kuvaamassa tiiroja Määrlahden matonpesupaikalla. Tiirat ovat todella ihania kuvattavia. Hauskoja, persoonallisia, leikkisiä... eivät pelkää kuvaajaa lainkaan. Niiden liike on kaunista ja sulavaa, kuin tanssia... Nyt tiiralla oli kalastus menossa. Toinen tiira piti laiturilla kovaa komentoa, eikä kaverin saalis saanut tyytyväistä vastaanottoa.

Kalatiiralla on saalis tähtäimessä!
The Common tern sees a fish!

"Vain yhden vaivaisen kalan toit."
"Huokaus..."
"Just one pitiful fish!"
"sigh..."


Katselimme kauan tiirojen touhuiluja. Lopulta päätimme lähteä. Juuri kun istuin autoon ja olin sulkemassa ovea, kehitti tuuli merelle vedestä ikäänkuin pölypyörteen. Olen nähnyt ennen kyllä hiekkapyörteitä. Tämä pyörre oli iso.

Kamera oli jo poissa käsistä, ja nyt tuli allekirjoittaneelle kiire!! Sain kameran käsiini ja auton oven auki, mutta tajusin, että aikaa ei ollut niin paljon, että ehtisin ulos autosta. Niinpä kuvasin autosta käsin. Sain onneksi muutamia kuvia.


Pyörre alkoi rannasta ja jatkoi matkaansa keskemmälle lahtea...
Wind made a dust devil from sea water...
Linnuille tuli kiire pois pyörteen tieltä.
Birds fly away from it.





Lopulta pyörre kääntyi ja jatkoi matkaansa rannan lähellä, pikku hiljaa hiipuen.
Slowly it faded away.

Tämän näytelmän jälkeen lähdimme kotiin. Tiira jäi jatkamaan kalastamista.

Loviisan hiekkarannalla (Plagen)


Ajelin Loviisassa ja huomasin hiekkarannalla valkoposkihanhia. Oli aikainen aamu ja mereltä tuli kova usva. Laitoin auton parkkiin ja otin kameran kainaloon. Ajattelinpa ottaa muutaman kuvan. Hanhet eivät minusta olleet moksiskaan, sain rauhassa hääriä kameran kanssa.

Usvaa...
A hazy morning in Loviisa beach.
Valkoposkihanhet laskeutuvat.
Barnacle geese are landing.













Hanhia tuli koko ajan lisää...
More and more geese...
Meriharakoita
The Eurasian oystercatcher















Kurkiaura lensi rannan yli.
Some cranes fly over the beach.

Olisin voinut olla rannalla vaikka kuinka kauan, mutta lopulta oli lähdettävä kotiin laittamaan ruokaa. Pipomies odotteli jo kotona nälkäisenä!
😊

Matkalla Porvooseen


Tällä hetkellä joudumme käymään pari kertaa viikossa Porvoossa, sillä Pipomies käy siellä fysioterapiassa ja lääkärissä pitkittyneen solisluuvamman takia.  Välillä teen pienen mutkan matkaan, jotta saan kuvattua samalla lintuja.

Joen tulva-alueella oli paljon erilaisia hanhia.
Different types of geese on the river.
Joskus allekirjoittanut innostuu liikaakin ja unohtaa paikan ja ajankulun. Nyt kävi niin, että ajoin peltojen keskellä olevaa tietä ja jäin kuvaamaan pellolla olevia kahlaajia ja hanhia.

Vasta pitkän ajan kuluttua tajusin, että tien päässä olevan talon emäntä oli odottamassa valtatiellä, että pääsee kotiinsa. En tiedä kuinka kauan hän oli siellä autossaan odotellut. Ilmeisesti asia ei häntä häirinnyt koska ei soittanut torvea, eikä näyttänyt vihaiselta...




Ajoin pois tieltä ja ajattelin mennä pyytämään anteeksi, mutta en ehtinyt, sen verran vauhdilla auto kaasutteli maatalolle.

Siro kahlaaja etsi ravintoa pellolla.
Wader on the field.














Silkkiuikkuja on nyt paljon, samoin niiden pesiä. Toivottavasti pesinnät onnistuvat. Huom! Kuva on otettu pitkällä zoom putkella lahden toiselta puolen. Lintujen pesintää ei saa mennä häiritsemään.

The Great crested grebe in a nest. I use a long zoom lens in these kind of photos, You should not harassing nesting birds.



Harmaahaikara nautti kivellä' auringosta.
The Grey heron enjoyed the sun on the stone.
Kaunis pikkulintu sillan kaiteella on käsittääkseni kivitasku naaras. Pikku lintujen tunnistaminen on allekirjoittaneella vielä hakusessa...
I think this beautiful little bird  is The northern wheatear, female. 

Kotiinpäin tullessa näimme vielä valkohäntäpeuroja metsikössä ateroimassa. Kuvaaminen oli pusikoiden takia todella haastavaa.

Valkohäntäpeura tai -kauris uudelta nimeltään.
The White-tailed deer.

Kuvasin pienen videonpätkän näistä upeista eläimistä.



Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla ollaankin Arktika tunnelmissa!!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ja niin saapuu syys...


Syyskuuta mennään jo hyvää matkaa. Luonto saa syysväriä, mustikanvarvut hehkuvat eri punaisen sävyissä, puolukat kypsyvät, lehdet kellastuvat...

Omat kukkani alkavat olla kukintansa kukkineet. Ruusut ovat vielä kauniita kylläkin. Lahjaksi saamani ruusu on muuttunut lasiterassillamme upeaksi riippuruusuksi.





Syksyn sato kypsyy puutarhoissa. Allekirjoittanut kävi katsomassa puutarhaa, jossa kasvihuoneessa kypsyi ihania viinirypäleitä! Useita eri lajikkeita.

Näissä punertavissa rypäleissä oli aivan ihana maku! Onneksi kaikki eivät olleet vielä kypsyneet, jäi talon emännällekin vielä rypäleitä... nam!


Myös tummia rypäleitä oli kypsymässä. Voin vakuuttaa, että maku näissä rypäleissä on aivan eri luokkaa kuin kaupan. Niin makeita ja raikkaita!

Kotiin lähtiessä allekirjoittaneella oli masu täynnä rypäleitä ja karviaisia!











Puutarhassa kukkivat nyt myös ihanat kärhöt. Niitä löytyy monen värisiä ja näköisiä.


Kärhöjen kuvista huomaa hyvin, että päivä oli varsin sateinen.
























Kultapallo on yksi omista suosikeistani. Itsellänikin kasvoi niitä entisessä asuinpaikassani.










Eräänä kauniina syyskuun alun iltana kävimme Pipomiehen kanssa Loviisan lahden rannalla katsomassa näkyykö muuttolintuja. Ilma oli todella ihana, meri oli aivan tyyni.

Lähestyessämme vakio paikkaamme, huomasin eräällä rantakivellä merikotkan. Hän havaitsi meidät oitis ja lähti samantien lentoon, ehdin juuri ja juuri napata tämän kuvan.

Kuinka kaikki olikaan kasvanut siitä, kun viimeksi olimme käyneet paikassa. Heinä oli todella pitkää... Mutta ei hätää, olimme ottaneet tämän huomioon ja suojautuneet punkeilta.






Alkuillan sininen hetki... Missä meri päättyy ja taivas alkaa? Kivikon heinät luovat varjot oikeaan alakulmaan...





























Istuskelimme rantakivikossa ja ihailimme merta ja illan värisävyjä. Pari kyhmyjoutsenta näkyi liipuvan keskellä lahtea... Hetkinen! Niitä tuli näkyviin koko ajan lisää!


Joutsenia oli kaikenkaikkiaan varmaan kolmisenkymmentä. Niiden majesteetillinen, hidas lipuminen vedessä oli kaunista katseltavaa.
Merimetsojakin oli luodolla viettämässä aikaa.



























Luonto oli todella hiljainen! Silloin tällöin hiljaisuuden rikkoin merimetson lentoon lähtö tai hanhien kalkatus jossain kauempana. Se on jotenkin niin haikeaa... Kaikkialla oli nähtävissä, että linnut ovat alkaneet valmistautumisen syysmuuttoon. Onneksi kestää vielä jonkin aikaa ennenkuin kaikki ovat poissa...


Kyhmyjoutsenia ja merimetsoja






















Ilta alkoi pimentyä niin paljon, että oli aika lähteä kotiin. Pimeässä olisi hankalaa löytää autolle.




























Matkalla autolle meillä oli saattaja! Merikotka lensi lähistöllä koko matkan. Asiaakin hänellä oli, mutta emme puhu toistemme kieltä, joten en nyt ihan saanut selvää...













Näin on syyskuuni sujunut tähän asti.

Katsotaan, mitä ensi kerralla on kuvissa.

Nähdään taas!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Poikasia ja emoja

Kävimme tässä eräänä päivänä pääkaupunki seudulla. Ensin teimme pikavierailun Suomenojalle katsomaan miten lintujen poikaset ovat kehittyneet. Sorsan ja telkän poikasia näkyi paljon, muut olivat piilossa kaislikossa. Ja se onkin viisasta, sillä naurulokit saalistivat poikasia sen minkä kerkisivät. Nehän tarvitsevat ruokaa omilleen, vaikka allekirjoittanutta kylmäsikin niiden touhut.

Lieneekö sama kaveri, joka aiemmin kesällä esitteli sukellustaitojaan. En osaa sanoa. Ainakin yhtä suloisesti tuli poseeraamaan.
Katsos kuinka minä pesen jalat! Onnistuukos yhtä sutjakkaasti Sinulta isonenä...
Kuka häiritsee meidän päiväunia! No, vain noin 10 kuvaajaa...



























Suomenojalta ajoimme Helsinkiin. Kaivopuisto oli täynnä valkoposkihanhia. Helsinkiläiset taitavat olla jo kyllästyneet (ja moni muukin), mutta japanilaiset turistit kuvasivat innokkaasti näitä lintuja. Varsinkin poikasia ihastelivat. Allekirjoittanutkin ikuisti nämä yksilöt Hernesaaressa.

Heti kotiin siitä! Vai vielä tupakalla!!
Valkoposkiemo ei pidä kuvaajista. Itse oli autossa, joten ei hätää, mutta liian lähelle tulleen kuvaajan lintu hätyytti vähemmän ystävällisesti pois...




Kova sumu nousi Helsinkiin illan mittaan mereltä. Satamassa oli risteilijöitä, mutta niiden kuvaaminen ei oikein onnistunut. Runebergin ilmestyminen sumusta oli jotenkin aavemaisen näköistä.




Virolahti






Virolahdesta on tullut yksi meidän suosikkikohteistamme. Siellä on kauniit maisemat ja paljon lintuja. Merenrannoilla on kauniita paikkoja joihin pääsee helposti kuvaamaan. Viimeksi käydessä meidät otti Klamilan satamassa vastaan keltasirkku. Tarkasteli meitä hyvän tovin kivellä.








Valkoposkihanhet uiskentelivat rannan tuntumassa. Istuuduimme kivelle tarkkailemaan niiden menoa. 








Meitäkin ihmeteltiin syrjäsilmällä...




Mitä ilmeisimmin meidät todettiin ystävällisiksi tai ainakin vaarattomiksi, sillä emo toi poikasensa rannalle ihan meidän viereemme lepäilemään. Allekirjoittanut ja Pipomies eivät ensin uskaltaneet edes kunnolla hengittää, etteivät linnut häiriinny. Pian kuitenkin huomasimme, että saatoimme puhua ja liikkua, linnut eivät pelänneet.

Tässäpä olikin oiva tilaisuus ottaa teet ja kaffet! Termarit olivat mukana repussa.



Nämä linnut eivät kyllä sitten muuten kerjää ruokaa.


Vahtikin rentoutui sen verran, että kävi makuulle, varuillaan pitää kuitenkin aina olla!
Pikkuiset hanhet kulkevat emon perässä. Yhtä jo väsyttää.

Jätimme hanhet omiin oloihinsa ja lähdimme hakemaan eväitä ja ruokapaikkaa. Eväät ostimme paikallisesta kaupasta ja ruokapaikaksi valikoitui Majaniemi, joka on yksi Salpapolun vaellusetapeista. Paikalla voi tehdä tulet ja levähtää.




Pikkuisia valkoposkia taapersi täälläkin emon perässä.








Masu täynnä päätimme lähteä paikalle, jossa olimme aiemmilla kerroilla nähneet paljon silkkiuikkuja ja niiden pesiä.

Silkkiuikkuja oli edelleen runsaasti ja pari pesääkin. Pesissä ei näkynyt poikasia, en tiedä oliko vesi, jokin eläin tai lintu vienyt munat tai mitä oli tapahtunut. Pesät ovat sen verran kaukana, ettei putkellani niitä kunnolla näe, voihan olla, että en vain huomannut poikasia, näin toivon.
Kalatiira tarkkailee mistä löytyisi kalaa!



























Huvittava ja suloinen oli kalatiiran yritys harhauttaa laiturilla kävelevää allekirjoittanutta. Linnulla oli ilmeisesti pesä jossain lähettyvillä.


Katos! Eikös ole herkullinen!
EI! Nyt se karkaa! 
Äkkiä perään...
Sainpas kiinni! Tule nyt perässä vaan, täällä on herkkua! Et saa kiinni...
Västäräkit pyydystävät hyönteisiä laiturin päässä.

Annoin suosiolla kaikkien pitää saaliinsa ja poistuin paikalta. Lähtiessämme auton eteen lensi metsästä iso lintu. Jonkin aikaa se lensi auton edessä ja sitten lensi männyn oksalle. Pipomies pysäytti auton ja avasi ikkunan. Allekirjoittanut napsasi kuvia. Ensin luulin kalasääskeksi pään värityksen takia, mutta asiantuntijat kertoivat, että on mehiläishaukka.


Upea on tämäkin lintu! Ensimmäinen kerta kun tapasin tämän lajin.











Kävimme vielä Leerviikissä ihailemassa merta pimenevässä illassa ja kuuntelemassa kauempaa mereltä kuuluvia lintujen ääniä. Ei kuulunut nyt haahkan kummitusääntä...














Kotikulmilla



Paljon on kuvattavaa toki ollut Loviisassakin. Jopa omalla pihalla. Orava on taas ilmestynyt tänne. Olemme päässeet ainakin väliaikaiseen aselepoon ja sopimuksen mukaan orava on nyt tehnyt pesänsä muualle, ilmeisesti läheiseen puuhun. Saa nähdä pitääkö sopimus vielä ensi keväänä, toivottavasti! Niin suloinen kuin orava onkin, emme silti suostu ottamaan sitä alivuokralaiseksi joka jyrsii isot reiät seinään, kuten viime vuonna kävi.





Haikaroita kävimme katsomassa vakipaikallamme. Ensin ihmettelimme ovatko ne lähteneet kun oli ihan hiljaista ja ketään ei näkynyt. Mutta kyllä ne siellä olivat!



Ihan tuli jurassic park olo! Ja kun meinasin kompastua täytti lintujen nauru koko metsän! Siltä ainakin tuntui, että nauroivat...

Kyhmyjoutsen pari oli myös saanut poikasia


Meriharakkakin kävi meitä katsomassa. Tälläkin kaverilla on aika metka ääni.

Äkkiä kuulimme kovaa meteliä. Korkealla taivaalla lokit huusivat hädissään. Merikotka oli ilmaantunut paikalle...



Merikotka sai saalista... 





Kotimatkalla näimme vielä rusakon aterioimassa!













Loppuun kukka kuvana keto-orvokkeja.

Ensi kerralla kauniita autoja Strömforsin Ruukissa ja Lahdessa.

Hyvää heinäkuun jatkoa!