Yllätys vuokralaiset

Rakas lukijani, jatkakaamme pitkän tauon jälkeen kevään muistelua...

Huhtikuun loppupuolella lintuja alkoi tulla enemmän ja enemmän Suomeen. Monet linnuista kävivät jo kiivasta kamppailua puolisoista ja reviireistä. Pipomies ja Allekirjoittanut kävivät retkillä luonnossa tiuhaan tahtiin. Useimmat retkistä teimme lähialueille, joskus ajelimme hieman kauemmaksikin.

Virolahti - Hamina

Kauniina kevät päivänä ei ole mitään niin hauskaa, kuin lähteä pikku ajelulle... Ja eräänä päivänä sää oli niin upea, että päätimme lähteä Virojoelle, vaikka kello olikin jo aika paljon, kun lopetimme etätyöt kotona.

Pipomiehen ehdotuksesta kävimme mennessä myös Haminan Lupinlahden lintutornilla. Näin teemme usein kun käymme Virolahdella. Viime kerralla sain ihania kuvia räyskästä. Nyt hauskimmat paikalla olijat olivat naurulokit. Niitä olikin joka puolella. Uskaliaimmat makasivat sillalla kalastajin jaloissa, kenties odottaen toiveikkaana pientä makupalaa mahdollisesta kalasaaliista. 

"Jaa... kauankohan tässä saa odotella, ennekuin sitä kalaa saa..."
Black-headed gull

Vedessä koetetiin valloittaa itselle puolisoa tai tilaa. Ja ei se nyt haitannut, vaikka viehättävä naurulokki neitonen oli jo varattu, ainahan voi yrittää saada neitosen mielen muutettua.

"Katsos tänne, minä olisin paljon parempi valinta!"

Olisihan noita naurulokkeja ja muita lintuja katsellut tornilla vaikka kuinka kauan, mutta tajusimme, että jos haluamme ehtiä vielä Virolahdelle, meidän on aika lähteä.

Sitä ennen otin vielä kuvan maailman suurimmasta Suomen lipusta. Tämä lippu näkyy Haminan kaupungilta lintutornille asti. Haminassa seisovaan 100-metriseen salkoon nostettu lippu on koripallokentän kokoinen: 16,5 metriä korkea ja 27 metriä pitkä. Lippu painaa noin 55 kg. Suomi sai  Suomen lipun noin 30 maalta 100-vuotislahjaksi. 

Maailman suurin Suomen lippu
Tha world's largest Finnish flag.

Virolahdella oli nyt kuitenkin hiljaista. Paikalla on toki muutamia vesilintuja Leerviikissä, mutta kaikki niin kaukana. Kolme isokoskeloa lensi kauniisti ohitsemme meren rannalla ja pari merihanhea oli ruokailemassa Hurpun pellolla. Eihän vielä ollutkaan varsinaisen arktikan aika. 

Isokoskelot vauhdissa
Common mergansers

Koska ilta alkoi jo hämärtää, päätimme ajella vielä Kurkealaan ja sieltä sitten kotiin. Tällä kertaa emme nähneet petolintuja, kuten Kurkelassa usein näkee. Ainoa näkemämme luontokappale korppien ja pikku lintujen lisäksi oli pellolla auringonlaskussa ruohoa kaikessa rauhassa mussuttava kauris.

Auringonlasku värjäsi pellon lilahtavan väriseksi.
A deer.

Loviisan seutu

Teutjärven ympäristö on yksi paikoista, jossa käymme joka kevät. Usein näemme siellä ensimmäiset useamman valkoposkihanhen parvet. Niin myös tänä keväänä. Hanhia laskeutui pelloille jatkuvasti. Välillä ne säikähtivät jotain ja lehtivät lentoon. Ne tekivät pienen kaartelun taivaalla ja palasivat sitten taas takaisin. Nyt hanhia ei tosin ollut niin paljon, kuin aiempina vuosina. 

Samalla pellolla valkoposkien kanssa oli myös kurki. Se oli kuitenkin hakeutunut hieman eri puolelle peltoa.

Osa hanhista lepäili rauhassa ja osa liikehti levottomasti koko ajan.
Barnacle geese.

Teutjärveltä jatkoimme matkaa meren rannalle. Siellä isokoskelo pariskunta vietti päivää ison kiven tuntumassa. Naaras oli asettunut ylös kivelle ja koiras pyöri jatkuvasti kiven ympärillä. Menossa jo kodin perustaminen?

"Hei! täältähän näkee kauas!"
Common mergansers

Kalatiira katseli merelle kaihoisan näköisenä...
Common tern.

Kivien seassa liikuskeli västäräkki! Tuo hauska pyrstönheiluttaja! Vanha loru, jossa sanotaan, että västäräkistä vähäsen kesään, tulee aina mieleen kun näkee kevään ensimmäisen yksilön.  Västäräkin väritys sopii hyvin kivikkoon, sitä ei meinaa millään huomata. Nyt se kuitenkin oli kivikossa, jossa oli punertavia kiviä, joten erottuu kuvassakin hyvin.

Se on kohta kesä!
White wagtail.

Pipomies ajeli pitkin merenrantoja ja eräässä mutkassa allekirjoittanut kiljaisi "Siinä niitä on!!" Pipomies tietysti ajatteli, että nyt näkyi jokin todella harvinainen haukka, tai muu lintu. Hän ajoi tiensivuun ja pysäytti auton. Allekirjoittanut hyppäsi autosta ulos, viipelsi tohkeissaan, hurjasti käsillä huitoen ja papattaen tietä pitkin takaisin päin innoissaan kuvaamaan... sinivuokkoja. No, kun en jostain syystä ollut niitä vielä tänä keväänä kertaakaan nähnyt... 😀

Ihania kevään ensi kukkia!
Anemone hepatica, beautiful flower, one of the first of spring.

Lähellä olevasta pajuskosta kuului pikkulintujen ääniä. Siellä oli ruokailemassa suloisia vihervarpusia. Niitä olen harvemmin päässyt kuvaamaan näin läheltä. Nyt pääsin aivan niiden viereen. Mutta pensaikossa on vaikeaa tarkentaa kamera.

Vihervarpusten ruokailuhetki
Eurasian siskins are having a lunch.

Olipa hauska seurata näiden pikkuisten touhuja! Mutta taas oli aika jatkaa matkaa! Suuntasimme Loviisan Sahaniemeen. Sielläkin oli nyt paljon lintuja.

Valkoposkihanhi pariskunta nautti kauniista kevätpäivästä laiturilla.
Barnacle geese

Meriharakalla on oiva työväline ruoan kaivamiseen maasta :)
Eurasian oystercatcher

Nurmikolla tepasteli myös kottarainen. Sen höyhenpeitteen värien kauneus tulee esille auringon valossa. Muuten saattaa ajatella, että se on kokonaan musta.

Kottaraisen höyhenpeitteen väritys on upea!
Common starling

Omalla pihalla

Kyllä luonto on kekseliäs! Aloimme yhdessä vaiheessa ihmetellä jatkuvasti autotalliin jostain läheltä kuuluvaa kovaa piipitystä. Pienen tutkiskelun jälkeen syylliset saatiin selville. Talitintti oli tehnyt pesän autotallin ilmanvaihtoputkeen! Jossain vaiheessa ritilä on irronnut hieman ja siitä emolinnut ovat sitten päässeet putkeen ja ilmeisestikin todenneet sen hyväksi pesäpaikaksi.

Taas viedään pikkuiselle maistuvaa ruokaa.
Great tit takes food to it's chicks.

Ahkerasti emot kantoivat ruokaa poikasilleen. Me pelkäsimme poikasten puolesta, sillä arvelimme pesäpaikan kuumenevan aika paljon kesähelteillä. Poikaset kuitenkin varttuivat ja kaikki lensivät pois pesästä. Pipomies kävi tarkistamassa myöhemmin tilanteen ja totesi pesän tyhjäksi ja erittäin siistiksi. Hyviä vuoralaisia! 

Nyt ritilä on laitettu paikoilleen ja ensi keväänä talitintit saavat hakea uuden pesän. Emme halua, että esim. orava valtaa tuon paikan.

Tässä kaikki tällä kertaa! Oikein ihanaa syksyn alkua!

Arktika 2019

Kuten olet ehkä huomannut rakas lukijani, en ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiani. Syynä on yksinkertaisesti kiire. Mutta nyt ehdin kirjoitella ja kuvittaa kirjoituksen Arktika päivistä.

Selitykseksi heille, joille tapahtuma ei ole tuttu kerrottakoon, että kyseessä on Virolahdella vietettävä tapahtuma, jossa monen päivän ajan lintujen tarkkailua harrastavat ihmiset kokoontuvat rannoille ja pelloille seuraamaan lintujen muuttoa Arktisille alueille. Olemme Pipomiehen kanssa jo usean vuoden ajan viettäneet mahdollisimman paljon aikaa Arktikassa.

Tämän vuoden Arktika päivillä kävimme monta kertaa. Ja allekirjoittanut kuvasi ahkerasti, tietenkin.

Ensimmäisen kerran kävimme paikalla jo päivää ennen virallisen tapahtuman alkua. Silloin olimme paikalla vain lyhyen aikaa. Lintuparvia ei tuolloin näkynyt, mutta merellä uiskenteli lintuja. Liian kaukana kuvattavaksi , valitettavasti. Meitä ilahdutti kuitenkin hauska kivitasku.

Kivitaskun paljon puhuva katse...
Northern wheateater

Tämän jälkeen jouduimmekin työkiireiden ja sateiden takia odottelemaan muutaman päivän ennenkuin taas pääsimme Virolahdelle. Lopulta kuitenkin taas koitti päivä kun pakkasimme kylmälaukun täyteen evästä ja suunnistimme Leerviikiin, Virojoelle.

Istuskelimme merenrannalla ja jutustelimme muiden lintutarkkailijoiden kanssa. Allekirjoittanut kuvasi rantakivillä oleskelevia ja kalastava tiiroja. Tiirat ovat omia "lempilintujani", kuten olen aiemminkin tainnut mainita. Ne ovat niin suuria persoonia ja eivät arkaile ihmistä.

Sainpas kalan!
I got the fish!

Annapas se minulle!
Give it to me!

Kumpikohan sen kalan sitten söi...
Witch one ate the fish...

Välillä kävimme katsastamassa lintutilannetta muualla. Pellolla näimme kurkia. Niiden olon pellolla tukalaksi tekivät toistuvasti niiden päälle iskuja tekevät töyhtöhyypät, jotka puolustivat pellossa olevia pesiään.

Kurki
Crane

Lopulta kurjet ajettiin pois kokonaan. Tai sitten ne vain kyllästyivät uhitteleviin töyhtöhyyppiin.

Mä häivyn nyt!
Crane flew away!

Tämän jälkeen kävimmekin lähes joka päivä Virolahdella. Välillä istuimme monta tuntia Leerviikissä muiden harrastajien kanssa ja välillä ajelimme muualle.

Leerviikissä ei ensimmäisinä päivinä lentänyt isoja parvia. Tämä oli pettymys monille, niin myös Pipomiehelle. Hän kun aina niin nauttii juuri parvien seuraamisesta ja tarkkailee taivaan rantaa herkeämättä, josko jostain suunnasta tuli parvia...

Kyhmyjoutsen uiskenteli rannan tuntumassa ja piti tarkasti huolen siitä, ettei kukaan asiaton (siis hänen mielestään) tunkeutunut alueelle.
The Mute Swan did not allow anyone to enter his territory.

Tukkasotkat lasketuivat mereen varsin vauhdikkaasti.
Tufted ducks descend into the sea quite quickly.

Isokoskeloita oli tänäkin vuonna runsaasti.
Common merganser

Eräänä aamuna olimme matkalla Virolahdelle, kun radiosta alkoi ohjelma, jossa puhuttiin lentokoneen matkasta Pyhtään uudelle lentokentälle. Meiltä kesti Pipomiehen kanssa jonkin aikaa tajuta, että lähetys oli reaaliajassa. Eli siis kone oli juuri tulossa Pyhtään lentokentälle ja me olimme noin kilometrin päässä kentästä! No Pipomiehelle tuli kiire! Täytyyhän se nyt nähdä kun DC3 laskeutuu Pyhtään kentälle!

Lähestyimme kenttää, kun Pipomies huomasi, että kone lentää aivan meidän lähellä. Hän ajoi sillalle, josta arveli allekirjoittaneen saavan hyvän kuvan. Ja kyllä, sainkin kuvan, sillä kone laskeutui kentälle niin, että lensi suoraan allekirjoittaneen pään päältä.

Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa Virolahdelle katselemaan muita siivekkäitä.

Näimme tänäkin vuonna paljon lintulajeja, joita emme muualla ole nähneet. Näimme ensimmäistä kertaa mm. haarahaukan. Yleensä nämä harvinaisemmat havainnot ovat niin kaukana, etti niistä saa julkaisukelpoisia kuvia. Niin tänäkin vuonna. Allaoleva kuva  ja juttu on hyvä esimerkki...

Istuimme rannalla ja allekirjoittanut katseli kaukana lenteleviä haahkoja. Ihan huvikseni otin niistä kuvia, kun mitään muutakaan ei näkyvissä ollut. Totesin, että kuvat ovat surkeita. Silloin joku alkoi huutaa "Haahkaparvi oikealla, seassa kyhmyhaahka kolmantena jonossa".

Just juu!! Tämän näki tietysti hyvin kaukoputkella, mutta ei allekirjoittaneen kameralla. No, onneksi minulla ei ole tapana poistaa kuvia kamerasta, vaan poistan huonot otokset vasta kotona tarkistettuani ne ensin tietokoneella.

Ja kyllä, siellä on kolmantena kyhmyhaahka, näkeehän sen selvästi 😂😂. Kuvaa on todella voimakkaasti zoomattu. Oikeasti, jos kukaan ei olisi sanonut, että haahkojen seassa on kyhmyhaahka, en olisi sitä tajunnut kuvassa olevan.

Kyhmyhaahka kolmas vasemmalta.
The king eider is third one from the left

Jos haluat nähdä minkä näköinen erikoinen lintu on kyseessä, voit katsoa sen kuvan esim. suomenluonto sivustolta.

Nämä haahkat olivat paljon lähempänä.
These common eiders were much more closer.

Tukkakoskelo uros
Male red-breasted merganser

Mutta niitä parvia, niitä ei vaan edelleenkään näkynyt. Tämä johtui lintuoppaiden mukaan siitä, että tuulet olivat sen suuntaiset, että parvet menivät paikan ohi kaukaa mereltä. Ainoat parvet olivat paikalliset valkoposkiparvet.

Valkoposkihanhia
Barnacle geese

Allekirjoittanut kuvaili meressä uiskentelevaa ja välillä kivelle levähtämään tullutta rantakäärmettä. Tämä käärme oli paikalla lähes joka ilta.

Rantakäärme uiskentelemassa.
The grass snake in the sea.

Ja vaikka niitä suuria parvia ei läheltä mennytkään istuimme uskollisesti rannalla katselemassa joka ilta. Olihan paikalla paljon muuta kiinnostavaa nähtävää ja mukavaa seuraa.

Ilta-aurinko maalasi kaiken kultaiseksi.
The evening sun coloured the landscape.

Ja niinhän sitä sanotaan, että kärsivällisyys palkitaan! Arktikaa oli enää pari päivää jäljellä, kun meidän kärsivällisyytemme sai palkinnon. Parvia alkoi tulla vaikka kuinka paljon. Niitä meni ylitsemme, ohi vasemmalta ja oikealta. Jatkuvasti! Olisittepa nähneet Pipomiehen onnellisen ilmeen!

Välillä parvet menivät ylitsemme niin läheltä, että kuulimme niiden siiven iskujen äänet. Upeaa!

Muuttoparvi, viimeinkin!
Flock of birds at last!

Saimme seurata parvien ohi lentoja parina iltana. Kaula oli lopulta jo ihan kipeä kaikesta kääntelystä ja kurkottelusta 😀.

Viimeisenä tapahtuma iltana istuimme rannalla niin kauan, kuin suinkiin jaksoimme. Pois lähdimme hieman haikein mielin.

No, ensi keväänä taas!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää lokakuuta kaikille.

PS: Allekirjoittanut pitää Facebookissa Linnut sivua. Käy tutustumassa siihen ja tykkää sivusta, linkki tässä!

Arktika

Allekirjoittanut on nauttinut kesän alusta täysin siemauksin. Jos aurinko on paistanut, olemme istuneet terassilla ja katselleet alivuokralaistemme elämää. Kirjosieppo- ja sinitiaispariskunta ovat ahkerasti ahertaneet jälkipolvensa hyväksi. Meitä ei ole niille olemassakaan tällä hetkellä. Jos ne alussa hieman "arastelivat" niin nyt saamme olla vaikka pöntön vieressä niin poikasille viedään syötävää. Allekirjoittanut voi siis rauhassa istutella kukkasia ja kuljeskella pihalla kameran kanssa.

"Juu, juu!! Meillä on sopimus, että saadaan asua tässä kunhan vaan toimitaan välillä mallina. Mutta eikö tämä mene jo liioitteluksi? Lentokuva on nyt otettu uusiksi varmaan 100 kertaa! Eikä se vieläkään kelpaa?!!"
"Yes, yes!! I know we had a deal, that we can live here if we time to time work as Your model. But isn't this an exaggeration? The image of me flying is now taken  at least 100 times! And yet it isn't it good enough?!!

Arktika

Ensimmäinen päivä

"Arktika, as the north-bound mass migration of arctic birds is 
called in Finland, is a highlight for any bird and nature enthusiast." 
(text from Arktika days page)
 We were following the migration of birds
to the Arctic regions over Finland.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin... Toukokuuhun asti! Silloin vietettiin Virolahdella taas Arktika päiviä. Tänä vuonna meillä jäi tapahtuma hieman lyhyeksi, johtuen Pipomiehen kunnosta. Kävimme paikalla vain pari kertaa. Mutta miten allekirjoittanut nauttikaan noista päivistä! Oli niin ihanaa istua rannalla, kuvata ohi lentäviä ja vedessä uiskentelevia lintuja. Ja rupatella muiden lintuharrastajien kanssa. Samalla saimme arvokasta tietoa ja vinkkejä paikalla olevilta lintuoppailta.







Allaoleva kuva osoittaa mistä Arktikassa periaatteessa on kyse. Sadat tuhannet linnut muuttavat Arktisille alueille ja niiden muuttoa seurataan maasta. Kukin omien kykyjensä mukaan. Joillakin on hienot ( ja kalliit) kaukoputket, joillakin kiikarit, joku sihtailee parvia kameran linssin läpi, samalla kuvaten. Ja monilla on kaikki nämä välineet ja paljon muitakin. Välillä tietoja laitetaan ylös vihkoon tai kännykkään, vaikkapa Tiiran havaintosivuille.

Usein parvet ovat niin korkealla, että vain kaukoputkella näkee mitä lajia nämä mustat täplät taivaalla edustavat. Allekirjoittaneesta tuntuu välillä uskomattomalta, kun en edes näe mitään ja joku tietää jo että parvessa lentää esim. mustalintuja.

Lintuparvi suuntaa kohti Arktisia alueita. Kuulemma Sepelhanhia.

They said this was flock of branths.

Tämän parven lajin allekirjoittanutkin tunnistaa: Valkoposkihanhia
These geese I know: Barnacle geese

Joskus paikalle osuu myös harvinaisuuksia. Tänä vuonna paikalla oli mustakaulauikku. Allekirjoittanut ei valitettavasti kameralla saanut ujoa kaveria kuvaan, niin kaukana se oli. Eräs ystävällinen herrasmies antoi allekirjoittaneen katsella harvinaista vierasta kaukoputkellaan. Ja siinä olikin aikamoista säätämistä, allekirjoittanut kun on puolimetriä lyhyempi kuin kaukoputken omistaja ja  silmälasitkin pyörii nenällä... Kiitos erittäin kärsivälliselle lintuharrastajalle!

Tuolla jossain aaltojen joukossa oli myös mustakaulauikku. Haahka ui etualalla ja lisää niitä on kivellä.
There was also a Black-necked grebe in the waves. The Common eider swims in the foreground.

Valkoposkihanhia oli runsaasti sekä maalla, että ilmassa.
The Barnacle goose

Pelloillakin oli lintuja, tässä kurki.
The Crane in the field.

Kävimme tietysti Hanskin satamassa katsomassa mitä kuuluu silkkiuikuille. Haarapääskyt olivat myös saapuneet paikalle.

Beautiful Barn swallows are here!

Silkkiuikuilla oli edelleen menossa kosiomenot. Niitä onkin hauska seurata. Meteli on kova ja samoin vauhti. Silkkiuikkujen kosiomenoissa tanssitaan ns. pingviinitanssia. Ja juostaan vedessä.

Soidinmenoissa päätä käännellään samaan tahtiin eri suuntiin.
The Great crested grebe are lek mating.

Vedessä juoksulla katsotaan, pysyykö mahdollinen kumppani perässä, eli riittääkö kunto.

Nyt mennään kovaa!
Hurry up, hurry up... 

Maalissa!
At the finish!

Telkkänaaras kuivatteli itseään kivellä ilta-auringossa.
The female Common goldeneye in the evening sun.

Toinen päivä

Toisen kerran menimme Virojoelle Arktika tapahtuman viimeisenä päivänä. Paikalla oli edelleenkin paljon ihmisiä. Ja parvia lensi edelleen, vaikkakin suurin muutto oli ainakin hanhien osalta ollut paria päivää aikaisemmin.

Istuskelimme Leerviikissä lintuoppaiden juttuja kuunnellen jonkin aikaa, mutta sitten päätimme käväistä välillä muualla. Allekirjoittanut halusi käydä tutustumassa Kolsinpohjan lintutornille. Tornille johtaa pitkospolku. Tämä pitkospolku menee todella kauniissa metsikössä. Metsikössäkin oli vaikka mitä katseltavaa.

Perhosia oli paljon.
Butterfly in the woods.

Tornilta näimme mm. pikkutyllejä, valkoviklon ja sääksen. Mutta ne olivat kaikki niin kaukana, että kuvat ovat julkaisukelvottomia. Sen sijaan kaunis keltasirkku pääsi kuvaan.

Keltasirkku katselee ja ihmettelee maailmaa...
Little Yellowhammer is watching and wondering the wold...

Aikamme tiirailimme tornilta lintuja, mutta sitten alkoi tulla paikalle niin paljon ihmisiä, että oli aika antaa muille tilaa ja palasimme Leerviikkiin.

Isokoskelo naaras seisoi tomerana kivellä.
The Common merganser (female)

Tiira antoi allekirjoittaneelle kalastusnäytöksen. Sen syöksyily veteen oli vain turhan nopeaa kuvattavaa jo hieman väsähtäneelle allekirjoittaneelle.

The Common tern got the fish.

Arktika tapahtuma tältä vuodelta oli tullut päätökseensä. Lintuoppaat poistuivat paikalta ja niin päätimme tehdä myös me. Ensi vuonna taas uudestaan!!

Västäräkki kävi vielä poseeraamassa allekirjoittaneelle.
The White wagtail posed to me.

Nokikana
The Eurasin coot

Kotimatkalla ajoin Haminan kautta, tarkistamassa mitä näkyy Lupinlahden lintutornilla. Olihan sielläkin paljon lintuja.

Räyskä
The Caspian tern

Lopulta oli kuitenkin aika palata kotiin, uni alkoi jo painaa allekirjoittaneen silmiä. Ja piti vielä jaksaa ajaa!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää kesäkuun jatkoa! Ensi kerralla lisää lintumaailman ihmeitä.

I planted flowers to the pots. This is the Pelargonium.

Loppuun vielä kuva allekirjoittaneen pelargoniasta. Kukkaistutusten kanssa allekirjoittaneelle kävi vanhanaikaisesti, taimet loppuivat kesken, kamalaa! Nyt on "pakko" mennä ostamaan lisää!!
  😉