Haukkoja syyskuussa osa 2/2

Lokakuu rientää kovaa vauhtia eteenpäin, mutta allekirjoittanut on vielä syyskuussa, siis blogin osalta. Johtuu paitsi kiireistä, myös siitä, että vapaa-ajat kuluvat nyt pelloilla ja merenrannoilla muuttajia katsellessa ja kuvatessa.

Heinolan lintutarha

Kävimme Pipomiehen kanssa katsomassa lintuja Heinolan lintutarhalla. Allekirjoittanut on käynyt siellä aiemmin, joskus miljoona vuotta sitten. Nyt meillä oli muutakin asiaa Heinolan suuntaan, joten otimme lintutarhan samalla ohjelmaan mukaan.

Heinolan lintutarhalla hoidetaan loukkaantuneita lintuja. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta toimintaa voi tukea vaikkapa laittamalla rahaa paikan lippaaseen. Paikka sijaitsee lähes Heinolan keskustassa ja sinne on todella hyvät opasteet!

Ensimmäisenä näimme kalasääksiä, niitä oli muiden lintujen kanssa samassa häkissä kolme kappaletta (ainakin). Kovin terävästi tarkkailivat meitä ja varsinkin allekirjoittaneen kuvaus puuhia.

Rengastettu tarkkailija...

Kyllä noilla kynsillä kala pysyy hyppysissä...

Kuovi

Lintutarhalta löytyy myös papukaijoja. Niiden touhujen seuraaminen oli tosi hauskaa. Rupattelua, koputtelua ja lauleskelua riitti lintutalossa. Välillä tosin äänessä olikin Pipomies, joka rupatteli kaijojen kanssa kun vanha kaveri...

Tämä kaveri onkin erittäin puhelias!

Mehiläishaukkoja tarhalla oli useampia. Kuulemma sateisen elokuun johdosta mehiläishaukka on nyt ollut tarhan hoidetuin petolintu. Sateella eivät hyönteiset lennä ja nuoret haukat eivät löydä niiden pesiä, haukat eivät näin ollen saa ravintoa.

Mehiläishaukan lähipotretti.

Viimeisenä kävimme pöllöjä katsomassa. Ihmettelimme tyhjiä häkkejä, kunnes tajusimme, että ovathan ne pöllöt siellä, mutta ovat vaan niin hyviä piilottelemaan. 

Tällä pöllöllä lienee vikaa toisessa silmässä.
Somasti silti katselee allekirjoittanutta.

Huuhkaja tarkkaili tarkkailijaa... 

Nopeasti kului aika lintutarhalla. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka! Mutta meidän oli aika jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan!

Lusi ja peltilinnut

Päivän toinen kohde oli Lusi, jossa Suomen ilmavoimilla oli menossa Baana 16 - lentotoimintaharjoitus. Harjoitus paikkana oli Lusin varalaskupaikka 5 tiellä. Auton veimme Lusin kyläyhdistyksen parkkiin pellolle. Allekirjoittanut oli ajatellut, että maanantai päivänä tuskin kovin moni tulee katsomaan harjoitusta, mutta olin väärässä.

Meillä oli mukana retkituoli, eväitä, lämpöisiä vaatteita ja kaikkea muuta, mitä saattoi ajatella syyspäivänä ulkona tarvitsevansa. Lisäksi allekirjoittanut perusti oman katsomon strategisesti kyläyhdistyksen kahvilateltan kupeeseen.

CASA C-295M harjoitus laskeutuminen...

Enpäs laskeudukkaan!

CASA C-295M lensi muutaman kerran paikalla. Tämän jälkeen jäimme odottelemaan Hornetteja. Niitä odotellessa söimme eväitä. Ja koska grillimakkara tuoksui kahvilateltan lähellä niin herkulliselta, mussutimme sellaisetkin omien eväiden lisäksi. Ja onneksi mukana oli termoksessa kuumaa teetä! 

Katsojia tuli paikalle koko ajan lisää. Ensimmäinen pelto täyttyi autoista aika nopeasti.

Pian näimmekin Hornetit. Ja kuulimme! Melkein alkoi harmittaa, että kuulosuojaimet jäi kotiin...

Maksiminopeus: Matalalla 1300 km/h, korkealla Mach 1,8
Lakikorkeus: 15 000 m

Maanantaina näkemämme koneet olivat kaksipaikkaisia.

Jälkipoltin päällä

Hornettien jälkeen paikalle harjoittelemaan saapuivat haukat, eli Hawkit. Näitä koneita en ole ennen nähnytkään. Hornetteja kyllä, mutta enpä ole niistäkään kuvia juuri saanut.

Hawk Mk 66

Ilta alkaa hämärtää...

Näiden koneiden jälkeen lentotoiminnassa tuli tauko . Me päätimme lähteä autolle istumaan hetkeksi. Mutta sitten huomasimme, että kahviteltasta tuli taas herkullinen tuoksu... nuuh... lettuja... Ja sitten sitä istuttiinkin lettuja syömässä seuraavaksi...

Tämän jälkeen juttelimme parkkipaikalla ihmisten kanssa ja tunti kului huomaamatta. Oli aika palata odottelemaan, että lentotoiminta alkaa jälleen. Tauko venyi kuitenkin tunnista yli kahteen tuntiin. Siinä ehti tutustua moneen uuteen mukavaan ihmiseen!

Lopulta alkoi jälleen tapahtua! Ensimmäisten Hornettien valot ilmestyivät taivaalle. Näky oli kuin jostain Steven Spielbergin elokuvasta! 

Valoilmiöitä taivaalla...

Hornet iltalennolla.

Ilta pimeni niin ja alkoi olla aika lähteä kotiin. Vaihdoimme vielä muutaman sanan uusien tuttaviemme kanssa ja kävi ilmi, että he ovat entiseltä kotiseudultani. Arvaahan sen miten paljon sitten vielä meni aikaa jutellessa. Lopulta lähdimme paikalta melkein viimeisenä. 

Kotiin tulimme iloisina, oli oikein kiva päivä taasen! 

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla kauniita autoja ja ihania lintuja!

Lopetan tällä kertaa Camun viisaisiin sanoihin... 

Arktika osa 1 ja harvinaiset yllätysvieraat!

Viime keväänä olimme ensimmäistä kertaa seuraamassa Virojoella Arktikaa, eli arktisten listujen muuttoa. Siitä jäi niin kivat muistot, että nyt aloimme odottaa Arktika päiviä jo vuoden alussa.

Yhtenä viikonloppuna vietimme sitten paljon aikaa Virojoella, muuttoparvia ja muita lintuja ihaillen.

Perjantai

Perjantaina ehdimme paikalle vasta töiden jälkeen.

Lintuharrastajia oli jo ehtinyt paikalle muitakin. Oli mukavaa lintujen tarkkailun lomassa rupatella linnuista ja toisten tekemistä havainnoista. Isoja parvia ei kuitenkaan ollut vielä mennyt Leerviikin yli. Jäimme siis odottelemaan, mitä ilta tuo tullessaan.

Välillä haahkat lentelivät tarkkailijoiden iloksi merellä.

Illan suloisin lintujen tarkkailija... No, enemmän taisivat kiinnostaa kaksijalkaisten lintuharrastajien eväät...

Sitten parvia alkoi tulla! Toinen toistaan isompia. Parvissa saattoi olla useita satoja lintuja. Ne lensivät aika korkealla ja olivat vaikuttava näky.

Enimmäkseen parvissa oli mustalintuja ja alleja. Muutama valkoposkiparvikin lensi ylitsemme.

En valitettavasti laittanut ylös mitä lintuja tässä parvessa lentää. Mutta ehkä tässäkin on mustalintuja ja alleja...

Osa linnuista lensi kuun ohi. Tai ainakin siltä näytti...

Kävimme kävelemässä rantoja pitkin. Eräässä paikassa hietikolla juoksenteli pikkutylli! Yleensä tämä kaunis pikku lintu tekee pesänsä hietikolle, joten askeleitamme varoen menimme pois...

Perjantai-ilta alkoi muuttua yöksi, joten oli aika lähteä kotiin. Monet jäivät vielä tarkkailemaan lintuja ja odottelemaan uusia parvia. Innokkaimmat aikoivat jäädä yöksi.








Kotimatkalla näimme tuulihaukan puussa iltapalan kera...

Tuoretta lähiruokaa...

Ja olihan se vielä pakko käydä Haminan lintutornilla ikuistamassa upea auringonlasku!

Lauantai 

Lauantaina menimme Virojoelle heti aamusta! Päivä oli pilvinen ja tuulinen, mutta ei se lintuharrastajia haitannut, joka puolella oli ihmisiä kameroiden, kiikareiden ja kaukoputkien kanssa tähyilemässä taivaalle ja merelle.

Tiira lepäili kivellä, kova tuuli ei haitannut.

Lapintiira sai kalan...

Meni syömään sen kivelle tai oliko tarkoituksena antaa se toiselle...

Kova komento sai aikaan sen, että tiira söi kalan itse...

Tuuli sai parvet muuttamaan suuntaa, joten niitä ei näkynyt Leerviikissä. Niinpä päätimme käydä välillä Kurkelassa. Siellä oli paljon töytöhyyppiä pelloilla. Ja saalistaja!

Kalasääski eli sääksi kaarteli peltojen yllä. Se sai töyhtöhyypät levottomiksi! Ei kuitenkaan ollut niistä kiinnostunut, vaan jatkoi matkaansa jonnekin kaukaisuuteen.

Kävimme myös Hanskin satamassa. Siellä oli silkkiuikkuja.

Yksinäinen silkkiuikku uiskenteli aallokossa.

Pipomies tarkkaili lintuja laiturilla. Olimme suunnitelleet, että nautimme eväät täällä, mutta kova tuuli haittasi sen verran, että päätimme mennä muualle...

Meillä on oma salainen tarkkailu paikka Virojoella! Suunnistimme nyt sinne.





Ruokailun jälkeen palasimme Leerviikkiin. Parvia ei edelleenkään näkynyt. Allekirjoittanutta tämä ei haitannut, vaan kuvasin hauskaa isokoskelo pariskuntaa. Heitä eivät ihmiset häirinneet vaan kaikessa rauhassa söivät ja lepäilivät.

Senkun leveilet vaan, ei tee vaikutusta!

Lopulta se oli vaan pakko tunnustaa tosi asia! Ei ollut hyvä ilma arktikan seuraamiseen. Allekirjoittanut ja Pipomies päättivät lyödä pillit pussiin ja lähteä kotiin nukkumaan. Olihan tarkoitus tulla heti sunnuntai aamuna taas paikalle.

Sunnuntain havainnoista kerron seuraavassa blogissa. Sillä!! tähän loppuun haluan laittaa muutaman kuvan harvinaisesta ja upeasta yllätysvieraasta!

Eräänä iltana sain tekstiviestin. Kun avasin viestin, siinä oli kuva linnuista. Ja heti perään tekstiviestin lähettäjä, hyvä ystäväni, soitti. Hän kertoi nähneensä pellolla nämä linnut ja kysyi lähdetäänkö kuvaamaan. No, meillä kesti noin 5 min päästä autoon! Haimme matkalla ystäväni kyytiin ja jatkoimme pellolle kuvaamaan.

Siis mistä linnuista oli kyse!? Rumpuja tähän kohtaan kiitos!!

Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kuvaamaan kattohaikaroita!

"Älä kuvittelekaan lentäväsi enää mihinkään tähän aikaan illasta!"

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla siis lisää Arktikaa ja jotain muuta...

Hauskaa kesäkuun jatkoa!

Poikasia ja emoja

Kävimme tässä eräänä päivänä pääkaupunki seudulla. Ensin teimme pikavierailun Suomenojalle katsomaan miten lintujen poikaset ovat kehittyneet. Sorsan ja telkän poikasia näkyi paljon, muut olivat piilossa kaislikossa. Ja se onkin viisasta, sillä naurulokit saalistivat poikasia sen minkä kerkisivät. Nehän tarvitsevat ruokaa omilleen, vaikka allekirjoittanutta kylmäsikin niiden touhut.

Lieneekö sama kaveri, joka aiemmin kesällä esitteli sukellustaitojaan. En osaa sanoa. Ainakin yhtä suloisesti tuli poseeraamaan.

Katsos kuinka minä pesen jalat! Onnistuukos yhtä sutjakkaasti Sinulta isonenä...

Kuka häiritsee meidän päiväunia! No, vain noin 10 kuvaajaa...

Suomenojalta ajoimme Helsinkiin. Kaivopuisto oli täynnä valkoposkihanhia. Helsinkiläiset taitavat olla jo kyllästyneet (ja moni muukin), mutta japanilaiset turistit kuvasivat innokkaasti näitä lintuja. Varsinkin poikasia ihastelivat. Allekirjoittanutkin ikuisti nämä yksilöt Hernesaaressa.

Heti kotiin siitä! Vai vielä tupakalla!!

Valkoposkiemo ei pidä kuvaajista. Itse oli autossa, joten ei hätää, mutta liian lähelle tulleen kuvaajan lintu hätyytti vähemmän ystävällisesti pois...

Kova sumu nousi Helsinkiin illan mittaan mereltä. Satamassa oli risteilijöitä, mutta niiden kuvaaminen ei oikein onnistunut. Runebergin ilmestyminen sumusta oli jotenkin aavemaisen näköistä.

Virolahti

Virolahdesta on tullut yksi meidän suosikkikohteistamme. Siellä on kauniit maisemat ja paljon lintuja. Merenrannoilla on kauniita paikkoja joihin pääsee helposti kuvaamaan. Viimeksi käydessä meidät otti Klamilan satamassa vastaan keltasirkku. Tarkasteli meitä hyvän tovin kivellä.

Valkoposkihanhet uiskentelivat rannan tuntumassa. Istuuduimme kivelle tarkkailemaan niiden menoa. 

Meitäkin ihmeteltiin syrjäsilmällä...

Mitä ilmeisimmin meidät todettiin ystävällisiksi tai ainakin vaarattomiksi, sillä emo toi poikasensa rannalle ihan meidän viereemme lepäilemään. Allekirjoittanut ja Pipomies eivät ensin uskaltaneet edes kunnolla hengittää, etteivät linnut häiriinny. Pian kuitenkin huomasimme, että saatoimme puhua ja liikkua, linnut eivät pelänneet.

Tässäpä olikin oiva tilaisuus ottaa teet ja kaffet! Termarit olivat mukana repussa.



Nämä linnut eivät kyllä sitten muuten kerjää ruokaa.

Vahtikin rentoutui sen verran, että kävi makuulle, varuillaan pitää kuitenkin aina olla!

Pikkuiset hanhet kulkevat emon perässä. Yhtä jo väsyttää.

Jätimme hanhet omiin oloihinsa ja lähdimme hakemaan eväitä ja ruokapaikkaa. Eväät ostimme paikallisesta kaupasta ja ruokapaikaksi valikoitui Majaniemi, joka on yksi Salpapolun vaellusetapeista. Paikalla voi tehdä tulet ja levähtää.

Pikkuisia valkoposkia taapersi täälläkin emon perässä.

Masu täynnä päätimme lähteä paikalle, jossa olimme aiemmilla kerroilla nähneet paljon silkkiuikkuja ja niiden pesiä.

Silkkiuikkuja oli edelleen runsaasti ja pari pesääkin. Pesissä ei näkynyt poikasia, en tiedä oliko vesi, jokin eläin tai lintu vienyt munat tai mitä oli tapahtunut. Pesät ovat sen verran kaukana, ettei putkellani niitä kunnolla näe, voihan olla, että en vain huomannut poikasia, näin toivon.

Kalatiira tarkkailee mistä löytyisi kalaa!

Huvittava ja suloinen oli kalatiiran yritys harhauttaa laiturilla kävelevää allekirjoittanutta. Linnulla oli ilmeisesti pesä jossain lähettyvillä.

Katos! Eikös ole herkullinen!

EI! Nyt se karkaa! 

Äkkiä perään...

Sainpas kiinni! Tule nyt perässä vaan, täällä on herkkua! Et saa kiinni...

Västäräkit pyydystävät hyönteisiä laiturin päässä.

Annoin suosiolla kaikkien pitää saaliinsa ja poistuin paikalta. Lähtiessämme auton eteen lensi metsästä iso lintu. Jonkin aikaa se lensi auton edessä ja sitten lensi männyn oksalle. Pipomies pysäytti auton ja avasi ikkunan. Allekirjoittanut napsasi kuvia. Ensin luulin kalasääskeksi pään värityksen takia, mutta asiantuntijat kertoivat, että on mehiläishaukka.

Upea on tämäkin lintu! Ensimmäinen kerta kun tapasin tämän lajin.

Kävimme vielä Leerviikissä ihailemassa merta pimenevässä illassa ja kuuntelemassa kauempaa mereltä kuuluvia lintujen ääniä. Ei kuulunut nyt haahkan kummitusääntä...

Kotikulmilla

Paljon on kuvattavaa toki ollut Loviisassakin. Jopa omalla pihalla. Orava on taas ilmestynyt tänne. Olemme päässeet ainakin väliaikaiseen aselepoon ja sopimuksen mukaan orava on nyt tehnyt pesänsä muualle, ilmeisesti läheiseen puuhun. Saa nähdä pitääkö sopimus vielä ensi keväänä, toivottavasti! Niin suloinen kuin orava onkin, emme silti suostu ottamaan sitä alivuokralaiseksi joka jyrsii isot reiät seinään, kuten viime vuonna kävi.





Haikaroita kävimme katsomassa vakipaikallamme. Ensin ihmettelimme ovatko ne lähteneet kun oli ihan hiljaista ja ketään ei näkynyt. Mutta kyllä ne siellä olivat!

Ihan tuli jurassic park olo! Ja kun meinasin kompastua täytti lintujen nauru koko metsän! Siltä ainakin tuntui, että nauroivat...

Kyhmyjoutsen pari oli myös saanut poikasia

Meriharakkakin kävi meitä katsomassa. Tälläkin kaverilla on aika metka ääni.

Äkkiä kuulimme kovaa meteliä. Korkealla taivaalla lokit huusivat hädissään. Merikotka oli ilmaantunut paikalle...

Merikotka sai saalista... 

Kotimatkalla näimme vielä rusakon aterioimassa!













Loppuun kukka kuvana keto-orvokkeja.

Ensi kerralla kauniita autoja Strömforsin Ruukissa ja Lahdessa.

Hyvää heinäkuun jatkoa!