Haukkoja syyskuussa osa 2/2

Lokakuu rientää kovaa vauhtia eteenpäin, mutta allekirjoittanut on vielä syyskuussa, siis blogin osalta. Johtuu paitsi kiireistä, myös siitä, että vapaa-ajat kuluvat nyt pelloilla ja merenrannoilla muuttajia katsellessa ja kuvatessa.

Heinolan lintutarha

Kävimme Pipomiehen kanssa katsomassa lintuja Heinolan lintutarhalla. Allekirjoittanut on käynyt siellä aiemmin, joskus miljoona vuotta sitten. Nyt meillä oli muutakin asiaa Heinolan suuntaan, joten otimme lintutarhan samalla ohjelmaan mukaan.

Heinolan lintutarhalla hoidetaan loukkaantuneita lintuja. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta toimintaa voi tukea vaikkapa laittamalla rahaa paikan lippaaseen. Paikka sijaitsee lähes Heinolan keskustassa ja sinne on todella hyvät opasteet!

Ensimmäisenä näimme kalasääksiä, niitä oli muiden lintujen kanssa samassa häkissä kolme kappaletta (ainakin). Kovin terävästi tarkkailivat meitä ja varsinkin allekirjoittaneen kuvaus puuhia.

Rengastettu tarkkailija...

Kyllä noilla kynsillä kala pysyy hyppysissä...

Kuovi

Lintutarhalta löytyy myös papukaijoja. Niiden touhujen seuraaminen oli tosi hauskaa. Rupattelua, koputtelua ja lauleskelua riitti lintutalossa. Välillä tosin äänessä olikin Pipomies, joka rupatteli kaijojen kanssa kun vanha kaveri...

Tämä kaveri onkin erittäin puhelias!

Mehiläishaukkoja tarhalla oli useampia. Kuulemma sateisen elokuun johdosta mehiläishaukka on nyt ollut tarhan hoidetuin petolintu. Sateella eivät hyönteiset lennä ja nuoret haukat eivät löydä niiden pesiä, haukat eivät näin ollen saa ravintoa.

Mehiläishaukan lähipotretti.

Viimeisenä kävimme pöllöjä katsomassa. Ihmettelimme tyhjiä häkkejä, kunnes tajusimme, että ovathan ne pöllöt siellä, mutta ovat vaan niin hyviä piilottelemaan. 

Tällä pöllöllä lienee vikaa toisessa silmässä.
Somasti silti katselee allekirjoittanutta.

Huuhkaja tarkkaili tarkkailijaa... 

Nopeasti kului aika lintutarhalla. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka! Mutta meidän oli aika jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan!

Lusi ja peltilinnut

Päivän toinen kohde oli Lusi, jossa Suomen ilmavoimilla oli menossa Baana 16 - lentotoimintaharjoitus. Harjoitus paikkana oli Lusin varalaskupaikka 5 tiellä. Auton veimme Lusin kyläyhdistyksen parkkiin pellolle. Allekirjoittanut oli ajatellut, että maanantai päivänä tuskin kovin moni tulee katsomaan harjoitusta, mutta olin väärässä.

Meillä oli mukana retkituoli, eväitä, lämpöisiä vaatteita ja kaikkea muuta, mitä saattoi ajatella syyspäivänä ulkona tarvitsevansa. Lisäksi allekirjoittanut perusti oman katsomon strategisesti kyläyhdistyksen kahvilateltan kupeeseen.

CASA C-295M harjoitus laskeutuminen...

Enpäs laskeudukkaan!

CASA C-295M lensi muutaman kerran paikalla. Tämän jälkeen jäimme odottelemaan Hornetteja. Niitä odotellessa söimme eväitä. Ja koska grillimakkara tuoksui kahvilateltan lähellä niin herkulliselta, mussutimme sellaisetkin omien eväiden lisäksi. Ja onneksi mukana oli termoksessa kuumaa teetä! 

Katsojia tuli paikalle koko ajan lisää. Ensimmäinen pelto täyttyi autoista aika nopeasti.

Pian näimmekin Hornetit. Ja kuulimme! Melkein alkoi harmittaa, että kuulosuojaimet jäi kotiin...

Maksiminopeus: Matalalla 1300 km/h, korkealla Mach 1,8
Lakikorkeus: 15 000 m

Maanantaina näkemämme koneet olivat kaksipaikkaisia.

Jälkipoltin päällä

Hornettien jälkeen paikalle harjoittelemaan saapuivat haukat, eli Hawkit. Näitä koneita en ole ennen nähnytkään. Hornetteja kyllä, mutta enpä ole niistäkään kuvia juuri saanut.

Hawk Mk 66

Ilta alkaa hämärtää...

Näiden koneiden jälkeen lentotoiminnassa tuli tauko . Me päätimme lähteä autolle istumaan hetkeksi. Mutta sitten huomasimme, että kahviteltasta tuli taas herkullinen tuoksu... nuuh... lettuja... Ja sitten sitä istuttiinkin lettuja syömässä seuraavaksi...

Tämän jälkeen juttelimme parkkipaikalla ihmisten kanssa ja tunti kului huomaamatta. Oli aika palata odottelemaan, että lentotoiminta alkaa jälleen. Tauko venyi kuitenkin tunnista yli kahteen tuntiin. Siinä ehti tutustua moneen uuteen mukavaan ihmiseen!

Lopulta alkoi jälleen tapahtua! Ensimmäisten Hornettien valot ilmestyivät taivaalle. Näky oli kuin jostain Steven Spielbergin elokuvasta! 

Valoilmiöitä taivaalla...

Hornet iltalennolla.

Ilta pimeni niin ja alkoi olla aika lähteä kotiin. Vaihdoimme vielä muutaman sanan uusien tuttaviemme kanssa ja kävi ilmi, että he ovat entiseltä kotiseudultani. Arvaahan sen miten paljon sitten vielä meni aikaa jutellessa. Lopulta lähdimme paikalta melkein viimeisenä. 

Kotiin tulimme iloisina, oli oikein kiva päivä taasen! 

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla kauniita autoja ja ihania lintuja!

Lopetan tällä kertaa Camun viisaisiin sanoihin... 

Vauhdikas viikonloppu

Räyskälä

Ensin oli lauantaina vuorossa Räyskälässä Vintage Drags kiihdytystapahtuma. Räyskälässä on viimeksi ajettu kiihdytyskisaa joskus 1980 luvulla ja nyt tämä tapahtuma haluttiin elvyttää.

Ystävämme matkasivat Camarolla ja me Plymouthilla. Säätiedotus oli luvannut sadekuuroja ja mehän emme yleensä mielellämme silloin jenkillä ajele, nyt teimme kuitenkin poikkeuksen. Jonkin ajan päästä alkoikin sataa kaatamalla, mutta eipä tuo tahtia haitannut. Hyvillä mielillä jatkoimme matkaa Räyskälään.

Sade loppui hieman ennen Räyskälää, joten tiesimme, että kisat voidaan ajaa. Paikalla oli paljon hienoja vanhoja autoja. Mietin, miten paljon työtä ja aikaa meneekään noihin autoihin, että ne pysyvät niin kauniina ja kiiltävinä... ja nopeina...

Allekirjoittanut asettautui lähtöviivan tuntumaan kuvaamaan. Tässä vaiheessa kävi hetken mielessä, että ne korvakuulokkeet ois voinut ottaa mukaan.

Allekirjoittanut ei valitettavasti autoja juurikaan tunnista, joten tyydyn laittamaan kuvia.

Valmiina lähtöön!

Ja menee jo!

Kuljettajilla oli yleensä nykyaikaiset turvavarusteet, mutta jotkut olivat sonnustautuneet auton aikakauden mukaan.

Sympaattinen autovanhus!

Camaron renkaat lämmitetään eli burn out. Tämä parantaa pitoa.

Tästä tulee vähän sellainen Batman fiilis...

Tässä allekirjoittaneen mielestä kaksi tapahtuman kauniimpiin kuuluvaa autoa! 

Radalla ottivat yhteen...

Lähtöä odottelemassa. Ensimmäisenä lähdössä Jokke Hakkarainen Plymouth Roadrunnerilla.

Tapahtumaa oli seuraamassa runsaasti yleisöä. Kaikkki tuntuivat olevat hyvällä tuulella ja tyytyväisiä tapahtuman järjestelyihin. Monet olivat varustautuneet eväillä (myös allekirjoittanut ja Pipomies) ja joillakin oli tuolit ja pöydät mukana.

Tuttu auto toisena oikealta...

Upea väri!

Hienot liekit!

Tähän autokaunottareen tai -komistukseen mahtuu enemmänkin matkatavaraa!

Auton kyljestä näkee totuuden... Fabulous!

Ja pitäähän se nyt ainakin yksi kuva olla pinkistä Cadillacista

Hieno tapahtuma, hyvin järjestetty, mukavia ihmisiä, upeita ja nopeita autoja! Toivottavasti järjestetään ensi vuonnakin.

Tapahtuman jälkeen kaikessa rauhassa kotia kohti. Kuvassa ystäviemme Camaro.

Korkeasaari

Sunnuntaina lähdimme Korkeasaareen! Ystävämme ja heidän tyttärensä ottivat meidät mukaansa. Eväät ja muut tarvikkeet autoihin ja matkaan! Olimme Mustikkamaalla jo heti klo 10 jälkeen ja hyvä niin, parkkipaikat olivat jo alkaneet täyttyä.

Matka parkkipaikalta Korkeasaareen sujui muuten sutjakkaasti, mutta koska allekirjoittanut on tottumaton lastenvaunujen työntelijä, onnistuin hieman mokailemaan porteilla. Onneksi vaunujen matkustaja eli allekirjoittaneen kamera ei ollut moksiskaan. Allekirjoittanut sai kasvoilleen terveen punoituksen... Vaunujen todellinen omistaja oli jo puolessa väliä siltaa reippaasti menossa kun pääsin Pipomiehen ritarillisella avustuksella portista ulos ja sillalle.

Siemenet maistuu näille linnuille.

Pöllö tarkkailee!

Korkeasaaressa on useita riikinkukkoja. Urokset yrittivät parhaansa tehdäkseen vaikutuksen naaraisiin. Pyrstön esittely ja värisyttely oli hienoa katsottavaa...

Katsokaapas tätä!

Tässä vaiheessa päätimme pitää pienen tauon ja syödä eväitä. Voileipä ja tee maistui kumman hyvälle! Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten jäätelöäkin maistettiin...

Iida jaksaa hymyillä allekirjoittaneelle, menossa varmaan sadas otos tytöistä...

Matka jatkui kenguruiden luokse. Korkeasaaressa on keksitty hieno juttu! Kenguruiden aitaukseen pääsee katsomaan kenguruita ja niiden elämää. Eläimet eivät tunnu olevan katsojista moksiskaan. Joillakin naarailla oli kuulemma vielä poikanen pussissa, mutta niitä ei kamera havainnut.

Ota vaan kuva, minä syön nyt lehtiä!

HOP HOP!! Siirin mielestä paras näköala oli äidin reppuselässä!

"Ei kiinnostunut minusta riikinkukko tyttö, vaikka
kuinka esittelin hienoa pyrstöäni! Huokaus..."

Siitä, kun olen viimeksi käynyt Korkeasaaressa on todella pitkä aika. Paikka on saanut paljon lisää eläimiä, on rakennettu erilaisia teema taloja ja vanhat, kaikkein pienimmät häkin onneksi eivät enää ole käytössä.

Riikinkukot ovat kuitenkin säilyneet. Muistan kuinka niiden ääni jo silloin riipi selkäpiitä, ja niin se tekee yhä! Miten niin kauniilla voi olla niin kamala ääni!

"Minne se Tarja taas jäi!" Allekirjoittanut kuvasi niin innokkaasti, että välillä muut joutuivat odottamaan...

Punakaulahanhi hyppäsi vauhdikkaasti  vesikuppiin vilvoittelemaan.

Villisika-aitauksen luona koitti tyttöjen mielestä yksi päivän hauskimmista hetkistä, päästiin villisika patsaan selkään! Oikeat villisiat nauttivat samaan aikaan mutalammikossa kylvystä.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! JEEE!!!

Mutakylvyssä olevat villisiat naurattivat Siiriä.

Villisikojen jälkeen katselimme karhuja. Allekirjoittanut ei nyt niihin jaksanut keskittyä, kun oli vasta ihaillut niitä Kuusamossa. Kauempana näin upean ison linnun lentävän häkissään. Äkkiä sinne! Kyltti kertoi, että kyseessä on kuningasmerikotka. Tämä laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Linnun siipien kärkiväli voi olla jopa yli 240 cm.

Vaikuttava näky!

Kuningasmerikotkan luota päätimme mennä apinoita katsomaan. Tässä vaiheessa pidettiin myös lyhyt varikkopysähdys. Hieman juotavaa tytöille ja allekirjoittanut lepuutti jalkoja.

Apinalinnassa oli autiota, ilmeisesti apinat olivat menneet sisätiloihin. Päätimme jättää tällä kertaa apinat väliin ja suunnistaa kissalaaksoon. Tätä vierailun osuutta taisikin eniten odottaan koko seurue!

Pipomies osoittaa allekirjoittaneelle, ettei ole kaverit näkyvissä...

Kissalaaksossa ensimmäisenä näimme Korkeasaaren tunnuseläimen, lumileopardin. Laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, maailmassa arvioidaan elävän enää 3500 - 7500 yksilöä.

Niin kaunis!! Valitettavasti kauneus on yksi syy lajin vaarantumiseen, turkki on haluttua tavaraa! 

Kieli keskellä suuta...

Pikkupanda lepäili omassa häkissään. Sen uhanalaisluokitus on vaarantunut.

Pikkupandan voi nukkua puolet vuorokaudesta. Aika unelias oli tämäkin kaveri!

Ja sitten!! Siinä he olivat, kaikessa komeudessaan omat suosikkini!! Amurin tiikerit! Tämä maailman suurin kissapeto voi painaa yli 300 kg. Niin surullista, senkin uhanalisuusluokitus on erittäin uhanalainen... Luonnossa elää noin 350 yksilöä, eläintarhoissa noin 450. Yhteensä eri tiikereitä elää luonnossa noin 3000 - 4000 yksilöä. Tämän uljaan eläinlajin kohtaloksi on koitua paitsi sen kaunis turkki, myös vanhat uskomukset ja ihmisen ahneus.

Tiikerin raidoitus toimii mainiona suojavärinä Aasian heinikoissa.

Jokaisen tiikerin raidoitus on erilainen. 

Hieman isommat tassut...

Leijonat makailivat laiskoina omalla puolellaan. Korkeasaaren leijonat ovat Aasian leijonia. Valitettavasti sekin on luokitukseltaan erittäin uhanalainen laji. Niitä elää luonnossa noin 350 yksilöä.

Ruoka ja juoma piristi Siiriäkin!

Leijonien häkki sijaitsee sopivasti ruokapaikan luona. Allekirjoittaneella oli jo kuuma ja nälkä! Tilannehan kuitenkin korjaantui teellä ja voileivillä.

Kyllä on kehuttava Iidaa ja Siiriä, Koko päivän jaksoivat hymyillä ja olivat tosi reippaita! Allekirjoittanut oli paljon huonommassa jamassa, hiki virtasi ja jalkoja pakotti!

Sitten oli jo aika lähteä kohti parkkipaikkaa. Matkalla autolle opettelimme lumileopardia esimerkkinä käyttäen Iidan kanssa laskemaan.

Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja! Ja koko ajan tuli lisää.

Me kasasimme tavarat autoihin ja lähdimme kotiin.

Viikonloppu oli erittäin hauska!






Erittäin hyvää heinäkuun jatkoa!


(Tiedot eläimistä olen kerännyt WWF:n, Korkeasaaren ja Wikipedian sivuilta)