Pääsiäisestä vielä...

Pääsiäisestä on jo vierähtänyt jonkin aikaa, mutta laitanpa silti kuvia ja kuulumisia juhlapyhiltä.

Meillä oli Pipomiehen kanssa ensimmäinen yhteinen vapaa kiirastorstaina. Päivä käytettiin metsässä vanhan polttopuukatoksen rungon purkamiseen ja polttamiseen. Ajattelin ensin, ettei kyllä onnistu sytyttäminen, kun satoi koko ajan ja oli kaikkialla niin märkää. Hyvin kuitenkin saatiin "kokko" palamaan. Aikaa kyllä meni puuhassa monta, monta tuntia!

Hyvin palaa vanhat parrut.

Liekkejä ei kannattanut mennä kovin lähelle. Märkä haalari muuten kuivui nopeasti. Yhdessä vaiheessa aloin ihmetellä kun masua alkoi niin poltella, sitten tajusin, että haararin napit olivat "hiukan" kuumenneet...

Pääsiäislauantaina kävimme pikku ajelulla. Kuvassa Pipomies ihmettelee minne allakirjoittanut jäi. Sillahan minä seisoin sillä aikaa kun hän kävi katsomassa kuohuja. Tavalliset kävelykengät jalassa en viitsinyt lähteä kallioisille kiville tasapainoilemaan.

Näin ensimmäistä kertaa tänä keväänä kurkia Isnäsin pelloilla.

Joen laitamilla olevalle jäälle oli kerääntynyt laulujoutsenia ja kanadanhanhia oleskelemaan ja sulkia sukimaan. Nuori joutsen halusi myös nousta jäälle.... 

Sitä toiset joutsenet eivät kuitenkaan sallineet vaan nokkivat nuorta heti, kun hän yritti nousta jäälle. Lopulta nuori joutsen katsoi parhaaksi poistua paikalta.

Eräällä pellolla oli karjaa. Nämä ovat kai lihakarjaa. "pikkuinen" päätti syödä samalla, kun me vieressä ihastelimme taivaalla liitelevää isohkoa lintua. Ehkäpä tämä kaveri ajatteli, että täytyyhän tässä jotain tehdä, että pääsee kuvaan. No ei sentään, laumassa oli useampia vasikoita.





Karjan yläpuolella lentelevä lintu paljastui myöhemmin asiantuntijoiden mukaan hiirihaukaksi. Eihän siitä kunnon kuvaa saanut, kun oli niin ylhäällä ja aika kaukana. En kuitenkaan ennen ole saanut kuvaa hiirihaukasta .

Kauan liiteli hiirihaukka samassa paikassa. Varmaan metsästi jotain.

Ennen kotiin tuloa kävimme vielä vakio lintupaikassa. Tänä keväänä kyseisellä pellolla ei ole oikeastaan lintuja vielä näkynytkään. Nyt paikalla oli kuitenkin nämä leikkivät töyhtöhyypät. En tiedä oliko tässä menossa kosiskelu vai kilpakosijan pois häätö.

Paikalla oli myös yksinäinen merihanhi (ainakin luulisin, että on merihanhi, ihan varma en ole, kun ei jalat näy...)

Tämän jälkeen ajelimme kotiin, oli jo nälkä kun ei oltu otettu eväitä mukaan.

Pääsiäissunnuntaina menimme äidin ja veljen luokse käymään. Lähdimme hyvissä ajoin, sillä tarkoituksena oli samalla käydä Suomenojan lintualtaalla, jossa kehutaan olevan paljon erilaisia lintuja. Eli pakkohan sinne silloin on mennä toteamaan onko asiassa perää.

Altaan sijainti katsottiin kartalta ja auton nokka siis kohti Espoota. Aluksi epäilimme olevamme ihan väärässä paikassa. Joka puolella tietyö, hirveä meteli ja pöly. Mutta kartta näytti oikein ja lintuallas löytyi. Aivan ihana paikka sen kaaoksen keskellä. Ja mikä määrä lintuja! Telkkiä, nokikanoja, lokkeja, sorsia... Valitettavasti en sillä kertaa saanut kuvaa nokikanasta, mutta asia korjataan!

Kävelimme jonkin matkaa allasta kiertävää kävelytietä, kun meitä alkoi uiden lähestyä kovaa meteliä pitäviä hauskan näköisiä kavereita! Ja miten hassua ääntä ne pitivätkään. Tajusimme, että siinä on kosiopuuhat menossa. Hävettää myöntää, mutta siinä vaiheessa allekirjoittaneella ei ollut hajuakaan, mikä lintulaji on kyseessä. Mutta kuvia näistä kauniista, hauskoista linnuista tuli otettua valtava määrä.

Rakkaat lukijani, saanko esitellä: punasotka!

Hei! Täältä tullaan! Ota kuva!
3 punasotka koirasta ja yksi naaras.

Punasotka koiras esittelee sivuprofiilia, huomaa punainen silmä!

Viehättävä naaras vetää puoleensa poikia. Tässä kaksi kosijaa.

Toinen koiras yrittää hienovaraista, jopa hieman ovelaa lähestymistapaa...

No, poijat poijat, rauhallisesti nyt...
Naaraasta vain pää näkyvissä.

Vähemmästäkin tyttö hermostuu!!Tai ainakin yrittää karkuun...

Lopulta tämä pari lähti kahdestaan uiskentelemaan jonnekin...

Näitä olisi katsellut vaikka kuinka kauan, mutta sitten alkoi paikalle ilmaantua muitakin kuvaajia ja linnut ja me jatkoimme matkaa muualle. Linnut kaislikkoon ja me teimme nopean piipahduksen Porkkalaan ennen Nurmijärvelle menoa.

Porkkalassa minulle poseerasi kaksi siroa, kaunista mallia.

Jostakin kuuluu outoa surinaa ja napsutusta... 

Käykö, jos seison tässä näin? Saatko nyt hyvän kuvan?

Kauriit ovat ihania. Ne jäävät (lähes aina) seisomaan ja katsomaan kuvaajaa. Ovat ensin uteliaana paikallaan ja "miettivät". Sitten pyrähdetään juoksuun, juostaan hirveää vauhtia vähän matkaa, pysähdytään ja katsotaan taas, vieläkö kuvaaja on paikalla. Jos sattuu olemaan autossa, voi rauhassa säätää asetukset ja tarkennuksen ja sitten kuvata. Mutta aukaisepa se auton ovi...

Porkkalasta matka jatkui Nurmijärvelle. Voi miten ihanaa oli nähdä rakkaat; äitini ja veljeni, pitkästä aikaa! Aika vaan menee aina niin nopeasti! Juttelimme ja äidin kanssa kuvailimme välillä lintulaudalla vierailevia lintuja.

Ihan kuin joku tarkkailisi minua, tuumii vihervarpunen

Myös käpytikalle maistui lounas buffee pöydästä!

Illan pimetessä ajelimme kotiin, matkalla näkyi joutsenia ja hanhia, mutta nyt oli jo liian hämärää kuvaamiseen. Sovimme, että maanantaina tehdään pikku pyrähdys lähisaaristoon. Eihän nyt malta olla paikoillaan!

Pääsiäismaanantaina siis auto taas liikkeelle, nyt mukaan tuli myös anoppi. Pellinki oli suuntana. Katselimme maisemia ja rupattelimme.

Hanhia lenteli useampia parvia.

Olimme matkalla takaisin lautalle, kun huomasimme isoja lintuja liitelemässä taivaalla. Lintuja oli peräti kolme. Pipomies tietää jo kuinka toimia: hieman jarrua, vauhti hitaaksi ja sitten ajetaan tien sivuun. Vauhtia pitää hidastaa hyvissä ajoin, sillä allekirjoittanut on innoissaan ja yleensä jo menossa autosta ulos ennenkuin se pysähtyy...

Linnut olivat merikotkia. Kaksi oli kuitenkin niin kaukana, ettei niistä saanut kunnon kuvia, mutta yksi merikotka lensi pääni ylitse, tosin kovin ylhäällä oli hänkin. Anoppia huvitti, kun meinasin lentää selälleni siinä vaiheessa kun kuvasin ylitse lentävää merikotkaa.
Sen verran paljon taivuttelin selkää...

Kotiin menimme hyvillä mielin, olimmehan saaneet nähdä kauniita maisemia ja todella komean linnun!

Paluu arkeen tiistaina sujui sekin lintujen parissa. Osallistuimme Pipomiehen kanssa lintujen tunnistuskurssille. Kurssista sain lisää intoa ja paljon tietoa. Keskiviikkona kävinkin vakipaikalla katsomassa mitä lintuja siellä on.

Naurulokki tarkkailee näkyykö ruokaa!

Olihan siellä kala, nam...

Kottarainen ei kuvaajaa pelkää!

Miten niin minä olen musta lintu!! Katsokaa miten värikkäät sulat!

Tässäpä pääsiäisen kuulumiset ja kuvat. Loppuun vielä näitä kauniita aurinkoja, joita nyt on jo ojien pengermät ja tien penkereet täynnä. Nämä olivat silloin kuitenkin ensimmäiset, jota näin.

Oikein hyvää viikonloppua!

Neljä yötä jouluun...

Se on niin lähellä! Joulu! Useassa kodissa ovat varmaan valmistelut meneillään... Itse en ole vielä paljoakaan tehnyt, kinkku tosin on ostettu ja pikku hiljaa ostoskoriin on ilmestynyt muitakin jouluaaton ruokapöytään kuuluvia herkkuja. Täytyy kai myöntää, että olemme olleet Pipomiehen kanssa niin paljon "tien päällä", ettei esimerkiksi joulusiivous ole edes käynyt ajatuksissa.

Kävimme eräänä iltana taasen Helsingissä. Kaupungilla alkoi tietysti tehdä mieli jotain pientä purtavaa ja päätimme piipahtaa Café Ekbergissä. Siellä ei olekaan pitkään aikaan tullut käytyä.

Olihan siinä taas vitriinissä tarjolla kaikkea herkullista!

Onneksi tarjoilija tuo listan tuotteista pöytään ja tilaus tehdään vasta silloin. Muuten allekirjoittanut saattaisi seisoi tiskillä jonon tukkeena kauan...

Lopulta valinta osui molemmilla Napoleon leivokseen, aina varma valinta! Teen juojana ilahtuu aina ensiluokkaisesta teestä. Nyt tilasin Marco Polo teen, suosittelen!

Herkuttelun jälkeen kävimme katsomassa Finlandia taloa. Oikeastaan tarkoituksena oli kauempaa kuvata ja saada näkyviin hienot värit, mutta tekniikka petti, eli liian pimeää ja liian lyhyt putki. Siispä sain tyytyä kuvaan talon pihalta...






Eräänä iltana matkamme suuntautui Lahden kautta Heinolaan. Heinola viettää tänä vuonna 175 v. juhlia. Sen kunniaksi ilmeisesti kaupungin keskusta on koristeltu tosi kauniisti jouluvaloilla.

Puistossa voi kävellä jouluvalojen alla.

Torin ympärillä olevat puut on kaikki koristeltu jouluvaloilla.

Puun runko ja isoimmat oksat on koristeltu jouluvaloilla.

Matkan varrella Lahdesta Heinolaan on mielenkiintoinen ruokapaikka nimeltään Busburger. Tätä ruokapaikkaa on laajennettu lisäämällä jatkeeksi amerikasta tuotu koulubussi. Allekirjoittanut ei bussin puolella halunnut ruokailla, sen verran ahtaat pöydät siellä oli.

Sisustus ruokapaikassa on amerikkalaistyylinen, tai ainakin sellainen mielikuva kävijälle halutaan luoda. Päädystä mennään bussin puolelle. Ruoka oli erittäin hyvää ja annokset ovat todella suuria...

Tukholma

Meillä on ollut tapana joka vuosi risteillä Tukholmaan ennen joulua. Ja niin teimme tänäkin vuonna. Nyt olimme matkalla kolmestaan Pipomiehen ja anopin kanssa. Menomatkalla oli myrsky ja ilta loppui aikaisin. No, hytissä oli ihan mukava lukea kirjaa ja samalla miettiä, tälläistäkö olisi pyykinpesukoneessa pikapesuohjelman ollessa käynnissä... Onneksi seurueestamme ei kukaan kärsinyt pahoinvoinnista.

Aurinko nousee!

Pipomies (ilman pipoa!) matkalla linnaan, joka näkyy taustalla.

Aamulla olikin kaunis sää ja aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan kaupunkia. Menimme satamasta bussilla Kuninkaallisen oopperatalon pysäkille ja kävelimme siitä sillan yli Vanhaan kaupunkiin.

Joutsenia ja muita vesilintuja oli kerääntynyt paikalle paljon. Lieneekö odottaneet ruokaa.

Vanhan kaupungin kapeilla kujilla on mukava käveleskellä ja katsella näyteikkunoita.

Ihania!

Kuninkaan linna

Komea on portaikko, en kuitenkaan mennyt sisälle tällä kertaa...

Hän vartioi kuninkaan linnaa.

Vartijoiden vaihto suoritetaan puolilta päivin.

Vanhan kaupungin kujilla kävely kävi jalkoihin ja teki mieli istahtaa jonnekin. Tämä tonttu oli kuitenkin sen verran tuiman näköinen, ettei viereen uskaltanut mennä.

Oli siis aika palata laivalle. Bussia odotellessa Pipomies vielä ihmetteli paikallisia ajoneuvoja. Ilme kertonee enemmän kuin tuhat sanaa...









Paluuiltana ei onneksi ollut niin kovaa merenkäyntiä. Laivalla oli rauhallista. Eipä montaakaan kanssa matkustajaa näkynyt laivan käytävällä, kun hissillä ajoin hyttikerrokseen.

Seuraavana aamuna olimmekin takasin Helsingissä. Aurinko paistoi sielläkin, ainakin sen aikaa kun ajoimme pois satamasta.

Loppuun video! Olen harjoitellut videokameran käyttöä. Tässä ensimmäinen harjoitusotokseni! Ihan kamala, mutta omalla tavallaan hauska. Videossa Pipomies lempipuuhassaan...

Tässä kaikki tällä kertaa, älkää stressatko liikaa jouluvalmisteluilla, se tulee joka tapauksessa, valmistelemattakin!