Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensastasku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensastasku. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Elämää Koitilassa!


Elokuu on päätöksessään ja syyskuu alkaa! Syksy kuulemma lähestyy.  Hanhia ja kurkia kuulee jo ääntelemässä pelloilla ja vesillä. Ja lenteleepä muutamia jo pihankin yli. Kohta alkaa hurja muuttolintujen seuranta ja valokuvaaminen!


Taivalkoski


Allekirjoittanut ei kuitenkaan vielä ole syksyä ehtinyt miettiä. Sen sijaan tein matkan Taivalkoskelle! Kyllä, toisen tänä kesänä. Matkaseurana oli tällä kertaa oma äitini. Kävimme tapaamassa sukulaisia.

"Lainasimme" serkkujemme mökkiä. Sen sijainti on mitä mainioin. Sen verran ylhäällä ja aukealla, ettei hyttysistä ja muista ötököistä ole haittaa pihallakaan. Ja ihanat maisemat.

Koko loman ajaksi oli luvattu sadetta. Onneksi säätiedot eivät pitäneet paikkaansa vaan saimme suurimman osan lomasta nauttia kauniista säästä.

Maalaismaisemasta sai nauttia mökin pihalta.
Sisältä mökki on todella tunnelmallinen.


Joka aamu saimme seuraa pikkulinnuista, joita näimme yleensä ensimmäisenä, kun verhot avattiin. Allekirjoittanut heilui kameran kanssa joka puolella mökkiä, pitihän pikkuisia kuvata!

Tässä ensimmäisen aamun saalis.



Innostuimme äitini kanssa molemmat, kun heti aamusta näimme muutaman poron läheisellä niityllä.

Taivalkoskella oli vielä yöt niin lyhyitä, että menimme myöhään illalla nukkumaan ja heräsimme aikaisin. Herättyämme lähdimme aamulenkille. Sen jälkeen runsas aamupala ja sitten se tärkein eli vierailut sukulaisten luona.

Serkkuni Jaanan tytöt  Iida ja Venla innostuivat esittämään painitaitojaan kuvaajalle. 
Pikkuinen Iida on niin suloinen! 
Ensimmäisenä iltana saimme ihailla kaunista auringonlaskua.

Toisena aamuna poroja oli tullut muutama lisää ja ne olivat lähempänä mökkiä. Tällä kaverilla on kai jokin paikannuspanta kaulassa.



























Toinen päivä vierähti Kuusamossa. Tällä kertaa allekirjoittanut oli kuskina ja malttoi jättää kameran hetkeksi.

Vasta illalla otin muutaman kuvan kauniista iltataivaasta.



Kolmas aamu valkeni aika harmaana. Ja mitäpä näinkään ensimmäisenä kun avasin verhot! No, nyt porot olivat jo tulleet mökin pihalle nukkumaan! Äkkiä! Äiti tule katsomaan! Poroja pihalla!! Missä on kamera! Ja tietysti siinä on lyhyt objektiivi kiinni, ei onnistu lähikuvien otto!


Toinen poroista valpastui heti, kun avasin ikkunaverhot.

Ja sitten alkoikin sataa. Niinpä päätimme lähteä shoppailemaan. Ajelimme Posiolle Pentikin tehtaanmyymälään. Samalla kävimme tutustumassa Pentikin museoihin.


Kaikkea kaunista olisi kaupan... Allekirjoittaneelle ei tällä kertaa kuitenkaan lähtenyt
mukaan muuta kuin valokuva kännykkään...

Iltasella kävimme iltalenkillä. Taivaalla oli tummia pilviä, mutta ajattelimme, että ehdimme pois sateen tieltä. Pääsimmekin takaisin pihalle kastumatta. Allekirjoittanut jäi vielä kuvaamaan pellolla olevia poroja.

Kun käännyin, näin aivan upean sateenkaaren. Sen vieressä oli vielä toinen, heikompi. Koska minulla oli kamerassa kiinni nyt se pitkä putki ei kuvaaminen tietenkään onnistunut! Eihän kuvaan mahtunut kuin pieni osa toisesta kaaresta. Niinpä jouduin taas kuvaamaan ikivanhalla kännykälläni. Samalla huutelin äitiäni katsomaan upeaa ilmiötä.

Hetken kuluttua, juuri kun pääsin mökin terassille alkoi tulla vettä kuin saavista kaatamalla!


Hienot sateenkaaret!
Sataa kaatamalla!
Äkillinen kova sade ja myrskytuuli sai porotkin säikahtämään ja juoksemaan pois.

Sade loppui yhtä-äkkiä kuin alkoikin. Ilta-aurinko värjäsi vielä pilvet ja loi viimeiset säteet pilvien lomasta.


























Neljäs lomapäivä alkoi taas poroja kuvaten, nyt pihalle oli jo ilmestynyt parikymmentä poroa!



Loppupäivä sujui sukuloiden. Minua on siunattu ihanilla sukulaisilla! Heidän seurassaan on aina kivaa, juttu luistaa ja nauru raikuu. Aika kului huomaamatta, lopulta maltoimme lähteä mökille pakkaamaan ja nukkumaan, että jaksaa seuraavana päivänä ajella kotiin lähes 800 kilometriä.

Illalla mökillä emme kuitenkaan olisi millään raaskineet käydä nukkumaan! Äitimme sytytti tulen takkaan, istuimme sen lämmössä, juttelimme ja pelasimme pasianssia (ihan korteilla!).

Meitä viihdyttivät myös kauniit pikku pensastaskut, jotka lentelivät mökin ympärillä ja istuskelivat pensaissa ja koiranputkilla.




Viimein tuli hiipui takassa ja me menimme nukkumaan. Aamulla pakkasimme autoon kapsakit ja sitten pikku hiljaa matka suuntautui kotia kohti. Ja Pipomiehen luokse!! Olikin jo ehtinyt tulla ikävä...

Näin sujui loma Taivalkoskella.












Tässä kaikki tällä kertaa. Laitanpa vielä loppuun kuvan kauniista lumpeenkukasta.

Hyvää alkavaa syyskuuta kaikille! Muistakaa tarkkailla muuttolintuja ja luontoa!

Katsotaan mitä tarttuu kameran muistikortille ensi kerraksi...



sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Vauvoja ja haikaroita

Kovin ovat olleet mielenkiintoiset nämä toukokuun säät. Välillä on ollut niin aurinkoista ja jopa lämmintäkin, lupauksia kesästä. Seuraavassa hetkessä onkin sitten tullut kaatosade, tai kova myrsky tai muuten vaan kylmää.

Loviisassa




Kuun alkupuolella sain rakkaan äitini vieraaksi Loviisaan. Onhan hän käynyt täällä monesti, mutta nyt päätimme viettää päivän katselemalla Loviisaa.

Kävimme Bastion Ungernilla ja sen luona olevassa puistossa. Hassua kyllä, saimme tuossa pienessä puistossa kulumaan aikaa pari tuntia.








Puistossa kukkivat kauniista scillat ja krookukset. Ja lokkeja ja sorsia oli uiskentelemassa joessa.













Kuvattuamme kaikki puiston kukat ja linnakeen joka suunnasta, lähdimme vanhaan kaupunkiin. Pian alkoi jalkoja jo väsyttää ja nälkä kurnia vatsassa. Onneksi paikalla on soma kahvila.











Kun saa ihanat, itse tehdyt munkit sekä kahvin ja teen näin kauniista astioista eihän voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle. Äitikin lähti virkistyneenä ajelemaan kohti kotia.







Suomenojan vauva!


Suomenojalta on viime aikoina kuulunut "vauva"uutisia, joten pitihän allekirjoittaneenkin päästä katsomaan pikkuisia. Heti polun alussa olikin pieni telkän poikanen poseeraamassa! Äiti telkkä oli rauhallisen näköisenä päiväunilla, ilmeisesti ei pitänyt allekirjoittanutta ja muita paikalla olevia vaarallisina.

Katsokaa! Minä olen aika haka uimaan! Huomaatteko nyt kaikki minut?! 
Hei!! Täällä on joku toinenkin samanlainen... 
Tästä sukelluksesta ei ehkä vielä paljoa heru tyylipisteitä, mutta kovasti pikkuinen harjoitteli
Kohti suurta maailmaa







Pikkuista ihaillessani huomasin kaislikossa liejukanan syömässä. Upean värikäs on hänellä nokka.





Mustakurkku-uikkukin haki ruokaa kaislikon reunasta. Nyt lintuja vielä näkee hyvin, kasvillisuus on matalaa.
Liro
Vähän sivummalla huomasin erään herran kuvaavan jotain innokkaasti. Pakkohan se oli mennä katsomaan mitä hän oli havainnut. Sanoi, että kaislikossa on joku lintu, mutta hän ei tiedä lajia. No, ei allekirjoittanutkaan tuntenut, olenhan ihan aloittelija tässä lintujen tunnistamisessa. Pipomiehen kanssa haimme apuun pari paikalla ollutta lintujen kuvaajaa. Ystävällisesti tulivat avuksi ja aikamme asiaa puituamme päädyimme siihen, että kyseessä on liro. Ja myöhemmin tämä tunnistus varmistettiin.




Tunnistustehtävän jälkeen havaitsimme harmaasorsa parin. Nokikana ajoi uroksen lentoon.











Kaislikon reunassa lintuja tarkkaillessa minulle tuli yht' äkkiä tunne, että minua tuijotetaan. Mutta kuka, ketään ei ollut näkyvissä...

Katse jalkojen juureen, vedessä, siellä oli joku! IIKKK ROTTA!!!

Höpö, höpö, piisamihan se oli tullut ihmettelemään allekirjoittanutta!
Heippa! (vai rotta, mikä loukkaus!)
Lapasorsa tuimailmeisenä (taas)




Harmaasorsauros oli päässyt takaisin veteen ja tuli jutustelemaan meille kovaäänisesti. Yritin kovasti kysellä, mitä asiaa hänellä oli, mutta en ymmärtänyt. Naaras kuitenkin ymmärsi ja tuli lopulta uroksen luo.







Oli tullut aika lähteä eteenpäin. Ehdimme vielä huomata, missä pikku telkän koti oli. Ja tajusin, miksi telkkä emo nautti päiväunia. Vilkkaita pikkuisia oli ainakin 10 pesässä.

Kuka ehtii veteen ensimmäisenä? 




Parkkipaikalla mustarasta lauloi meille sulosäveliä koivunoksalla.








Vauvojen jälkeen haikaroita...


Eräänä iltapäivänä päätimme lähteä merenrannalle käveleskelemään. Kivikon ja kallioiden sekaan. Mukaan pakattiin tietysti eväät. Ja sen olemme myös oppineet, että vaelluskengät on nykyään aina autossa mukana. Juurakoiden lomassa ja liukkailla kivillä ja kallioilla on niillä paljon turvallisempaa ja mukavampaa kävellä.

Sain kivikossa kuvattua pari minulle uutta pikkulintu tuttavuutta.

Kivitasku poseeraa
Pensastasku


AIkamme käveltyämme (tai allekirjoittaneeseen sopii tässä paremmin sana kompuroituani), istahdimme rantakiville nauttimaan upeasta näköalasta ja auringosta. Mikä ihana kevätsää! Leivät esille ja kuumaa teetä termarista mukiin, aahh!

Samalla tietysti allekirjoittanut seurasi merellä uiskentelevia ja taivaalla lenteleviä lintuja, jos vaikka olisi uutta kuvattavaa. Merimetsoja oli paljon.

"Tuoltapa tulee isoja lokkeja" totesin Pipomiehelle ja otin kameran valmiiksi."Ei, nehän ovatkin harmaahaikaroita."... Ja todellakin, kuusi kaunista haikaraa lensi meitä kohti! Ennenkuin tajusin edes mitä tapahtuu, haikarat laskeutuivat ihan lähellemme. Suoraan edessämme olevalle kalliolle. "Kuvaa nyt!!"Pipomies kuiskaa. Mutta kun minulla oli yhden pisteen tarkennus ja ihan väärät asetukset kamerassa! No ei auta, asetuksia ei nyt ehdi muuttamaan, joten kamera vaan "laulamaan". Valitettavasti  kuvat eivät ole tarkkoja.

Laskeutuminen...
Sirot mannekiinit
Okei, tuossa edessä istuu kaksi hassunnäköistä kaksijalkaista, en tuijota niitä se on epäkohteliasta, joten katsonpa muka tuonne sivulle...
Lisää kavereita liittyy joukkoon...
Älä nyt katso, mutta miten tuolla toisella on noiiinn iso nenä joka koko ajan surisee!!

Omat eväät muillakin mukana...
Eiköhän tämä näytös riitä...
Ja niin he poistuivat paikalta!

Ja me jatkoimme eväiden syöntiä ja samalla höpisimme siitä, miten upeita elämyksiä voikaan kokea Suomen luonnossa.

Istuimme vielä aika kauan kallioilla ja näimme paljon lintuja. Ohitsemme lensivät mm. kolme kyhmyjoutsenta.




Tämän jälkeen alkoi allekirjoittanutta väsyttää ja aurinkokin alkoi poskia poltella, vaikka suojakertoimia olikin useampi kymmenen. Kotia kohti siis!

Loppuun vielä kuva tuppaaneista. Kauniita, mutta joskus sisällä voi piillä harmillinen vieras! Yritäpä löytää mitä tarkoitan rakas lukijani!

Hyvää kesäkuun alkua kaikille!