Lomalla pohjoisessa

Teimme joka kesäisen lomamatkan Kuusamoon ja Taivalkoskelle juhannusviikolla. Lähdimme matkaan maanantaina ja takasin kotona olimme torstain ja perjantain välisenä yönä. Matkamme jäi ajan puutteen vuoksi tänä vuonna valitettavasti tavallista lyhyemmäksi. Allekirjoittaneelle on kuitenkin tärkeää päästä kerran kesässä pohjoiseen. Tavata ihania sukulaisiani ja nauttia upeista maisemista.

Määränpää alkaa häämöttää!

Matkamme alku sujui puolipilvisessä säässä, mutta Kajaanissa alkoi sataa. Lämpötila laski koko ajan alemmas ja kiittelin mielessäni, että olin tajunnut pakata mukaan lämpimiä vaatteita.

Jostain syystä aina siinä vaiheessa kun pääsemme Suomussalmelle, molemmat Pipomiehen kanssa rentoudumme täysin. Kiireet ja murheet unohtuvat.






Saapuessamme Rukalle lämpötila oli +4 astetta. Hotellin aamupalalla katselimme kuinka satoi kaatamalla ja lämpötila oli + 4,5 astetta. Eipä tuo haitannut, lähdimme kohti Taivalkoskea, vierailemaan sukulaisissa!

Ajomatkalla näimme, että järvissä ja suolammissa oli paljon enemmän vettä kuin yleensä. Ja koko päivän satoi ja satoi... Lomailijaa se ei sinänsä haitannut, mutta olisihan se aurinkokin ollut kiva. Lintuja näkyi jonkin verran, sade ja kylmä eivät oikein houkutelleet ulos kuvaamaan.

Sain ensimmäistä kertaa kuvattua härkälinnun

Kuovi

Päivä meni nopeasti rupatellessa ja kahvitellessa. Ja suvun nuorimmaisia kiusoitellessa!

Sen verran olimme ulkona, että huomasimme, ettei hyttysiä ole. Se oli tietenkin kylmän sään "ansiota".








Seuraavana päivänä päätimme uhmata sadetta ja tehdä retken Kuusamon suurpetokeskukseen, karhuja katsomaan. Siellä olemme käyneet jo ties kuinka monena vuotena. Aina sinne vaan on päästävä. Netin säätutkat ennustivat parin tunnin taukoa sateessa petokeskuksen kohdalle. Ajoitimme käynnin tuolle ajalle, josko vaikka säästyisimme kastumiselta.

Matkalla näimme lintuja eräällä järvellä, niitä piti käydä kuvaamassa. Tällaisia lintuja en olekaan ennen nähnyt! Sain myöhemmin tietää, että linnun ovat sorsasukuun kuuluvia pilkkasiipiä. Rauhoitettuja, uhanalaisia lintuja.

Vasta kotona tietokoneelle kuvat ajettuani havaitsin, että paikalla oli myös uros uivelo. Sitäkään en ole koskaan aiemmin nähnyt. Uivelo uros on valkoinen ja näyttää kuin sillä olisi musta silmä. Kuvassa näkyy oikealla tukkasotkapari ja pilkkasiipi niistä alempana. Kuva on surkea, sillä linnut olivat niin kaukana, olen rajannut kuvaa paljon.

Myös uivelo on harvinainen ja rauhoitettu.

Sade todellakin taukosi hieman ennen  suurpetokeskukselle saapumistamme. Alku näytti siis lupaavalta...

Lähdimme oppaan mukaan kiertämään tarhalle. Ensimmäisenä opas kertoi tarhan karhuista ja esitteli mm. karhun appelsiinin kuorimistaitoja.

Olihan ne hedelmät hyviä, mutta löytyisiköhän vielä jotain hyvää syötävää...

Nuuh... hmmm, jotain täällä on...

Haa! Etttepäs saa koskaan tietää mitä juuri löysin, nam!

Mikko kettu otti vierailijoiden uteliaat katseet ja kyselyt vastaan hyvin rennosti. Taisi repolaista väsyttää...

Menkäähän jo siitä, että saan nukkua, haukotus...

Ilveksiä ihailen joka vuosi enemmän. Ne ovat niin kauniita ja liikkuvat sulavasti...

Välillämme on verkkoaita...

Satuimme paikalle juuri ruoka-aikaan. Ei kyllä houkettele allekirjoittanutta tämä ateria!

Uutena tuttavuutena tarhalla oli koirasusia. Niiden luota kului kova meteli, sillä siellä oli juuri pentujen koulutus menossa.

Koirasusi pentu

Karhujen aitauksessa oli ruokailemassa vieras! Pikkuinen keltasirkku.

Kierros oli ohi nopeasti ja selvisimme kuivina! Oikeasti syy sateen välttämiseen on kamera ja objektiivi, ne eivät kestä kastumista. Ja en muistanut ottaa reissulle mukaan laitteiston sateensuojaa.

Kahvilassa tapasimme paikan perustajan Sulo Karjalaisen

Juuri kun astuimme ulos suurpetokeskuksen kahvilasta alkoi sataa kaatamalla! Pipomies ritarillisesti haki auton portille, kastui läpimäräksi ja allekirjoittanut pääsi lähes kuivana autoon.

Suurpetokeskukselta ajoimme katsomaan Oravivaaraa. Siellä olen viettänyt elämäni ensimmäiset 15 vuotta kaikki kesät. Matkan aikana sade loppui ja aurinko ilmestyi esiin!!

Jokijärven suolla oli joutsenia syömässä ja lepäämässä.

Jossain kaukana taustalla oli myös kurki.

"Alussa oli vain suo, kuokka ja Jussi" 

Täältä näkee kauas!

Rukalla poikkesimme Rukajärven tielle. Ja viimeinkin!! Ensimmäinen poro!!

Mitäs tuijotat, etkös ennen ole nähnyt poroa!

Sateen jälkeen loisti kaunis sateenkaari.

Ja sitten lisää poroja!

Rukan rinteillä oli vielä lunta paikoittain. Katsokaapa tuota pilvi muodostelmaa, voisi luulla, että kohta sataa...

Mutta eipä satanut. Ja emme millään malttaneet mennä hotellille nukkumaan vaan ajelimme vielä pienen lenkin Rukan maisemissa.

Haapana pariskunta metsälammella.

Sitten oli aika palata hotellille sillä aamulla piti herätä aikaisin, olihan kotiin lähtö edessä. Tarkoituksena oli vielä kuvata keskiyön aurinko, mutta uni olikin tullut sitä odotellessa.

Ei keskiyön kuva...

Aamu oli aurinkoinen (tottakai, aika lähteä kotiin). Ensimmäiseksi ajoimme Taivalkoskelle. Kävimme vielä tervehtimässä kummitätiäni.

niin tyyntä!

Näkymä Jokijärvelle.

Matkasimme rauhallisesti Loviisaan. Kävimme matkalla vielä katsomassa miltä Kolilla näytti.

Tässä kaikki tällä kertaa.

Hyvää kesäkuun loppua kaikille kera näiden kesäkukkien!

Pohjoisen taikaa!

Hyvää elokuuta kaikille! Viime blogista onkin kulunut aikaa. Syynä on ollut lomamatka, jonka teimme pohjoiseen. Kävimme Taivalkoskella ja Rukalla, ajelimme muuallakin mm. Sallassa. Tämän joka kesäisen matkan tarkoituksena on ihailla pohjoisen luontoa, mutta tärkeintä on kuitenkin  sukulaisteni tapaaminen. Rakas tätini ja ihanat serkkuni perheineen ovat mielessä kyllä ympäri vuoden, mutta valitettavasti matka on sen verran pitkä (700 km), että tapaamme yleensä vain kerran vuodessa.

Tävä vuonna ajomatka tuntui tavallistakin pidemmältä, johtuen 30 asteen lämmöstä. Vettä meni matkan aikana paljon. Olemme usein ajaneet matkan yöllä, mutta huomanneet, että se kostautuu parin päivän väsymyksenä. Lisäksi pitää jatkuvasti olla varuillaan hirvien takia.

Hotellihuoneen parvekkeelta napattu kuva saapumisiltana klo 23.

Hotellin vastaamotto

Olemme jo useamman vuoden ajan yöpyneet Rukalla Rukahovi hotellissa. Siellä on hyvät huoneet ja ikkunasta aukeaa upeat maisemat. Lisäksi kyseessä on iso hotelli, joten siellä on saatavilla palvelua ympäri vuorokauden. Matkaa sinne tosin tulee vielä 80 km lisää, mutta toisaalta Rukalta on lyhyempi matka esim. Sallaan, jossa myös tulee käytyä lähes joka kesä.





Menimme ensimmäisenä päivänä käymään Kuusamon Suurpetokeskuksessa. Käymme siellä vuosittain katsomassa karhuja ja ilveksiä. Näitä eläimiä pääsee katsomaan ihan läheltä. Tarhalla kierretään ryhmissä oppaan kanssa. Oppaat kertovat tarhan eläimistä ja tietoa yleensäkin karhuista ja ilveksistä.

Allaolevien kuvien julkaisuun blogissani olen pyytänyt luvan keskuksen työntekijältä, sillä tarhalla otettuja kuvia ei saisi Suurpetokeskuksen sääntöjen mukaan julkaista edes kuvaaja itse. Ilveksen kuvat olen ottanut jo pari vuotta sitten.

Elvis ilves katselee rauhallisena uteliaita ihmisiä...

Mitä lienee Elvis havainnut viereisessä häkissä, katse on tarkka.

Karhu katselee... Mitä miettinee... Huomaa kynnet!

Tarhalla on myös kettuja ja poroja. Suosittelen käymään, jos satutte liikkumaan Kuusamossa päin. Suurpetokeskus löytyy 5 tien varrelta, noin 30 km ennen Kuusamoa Kajaanista päin tultaessa.

Suurpetokeskukselta ajoimme Taivalkoskelle, matkalla kuvasin tämän uteliaan nuoren poron. Kiinnostuneena katseli kameran putkea...

Teillä oli nyt paljon enemmän poroja kuin aikaisempina vuosina, kuumuuden takia.

Sukulaisten tapaamisten jälkeen palasimme Taivalkoskelta Rukalle, auringonlasku oli taas hieno.

Toisena päivänä ohjelmassa oli Kiutakönkäällä käynti. Se on suuri koski, joka sijaitsee Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa. Olemme käyneet siellä aiemminkin. Koskelle lähtee erittäin hyväkuntoinen polku Oulangan kansallispuiston luontokeskukselta. Matkaa ei ole kuin vajaa kilometri. Matkalla on kuitenkin paljon portaita, joten en suosittele huono polvisille...





Kosken alaosan kuohuille menee toinen reitti, joka kuulemma sopii liikuntaesteisille. Lisätietoja voitte lukea vaikkapa täältä.

kallion seinämät ovat kvartsiittia ja dolomiittia

Kuohuja

Pipomies ihailee kosken yläjuoksua...Mutta missä on pipo!!

Pärskeitä

Löytyihän se pipo, repusta. Melkein jalat kastuu pipomieheltä, kun allekirjoittanut kehoittaa: vielä vähän taaksepäin, vielä vähän...

Vaikka matka autolta Kiutakönkäälle ei ollut pitkä, oli allekirjoittanut erittäin väsynyt reissun jälkeen. Siitä piti huolen lähes 30 asteen lämpö. Onneksi ei sentään ollut hyttysiä! Loppupäivä menikin lepäillessä hotellilla.

Yöllä heräsimme ja päätimme lähteä ajelulle, ulkona oli ihanan viileää, vain 13 astetta. Heräsin 3 aikaan, sillä auringon nousu Rukalla oli luvassa klo 04.02. 

Ensimmäiseksi näimme metsoja tiellä. Valitettavasti oli vielä sen verran pimeää, ettei kuvista tullut oikein hyviä.

Tämä uros metso oli ensimmäinen, oli yksikseen ja lähti heti karkuun kun vastaan tuli auto.

Tällä uros metsolla oli naaras ja poikanen mukana. Kyyhkyt kiusasivat metsoja ja uros yritti ajaa niitä tiehensä.

Lopulta uros päätti lähteä pois paikalta...

Naaras vei pokasen metsään turvaan, hyvä on suojaväri, keski kauan ennenkuin huomasin linnun, ja poikasen huomasin vasta kun se oli jo kameran tavoittamattomissa.

Ja viimein se aurinkokin nousi!

Auringon nousun aikaan Rukan lähellä jokin pikku järvi sai kauniin värityksen...

 

Linnut aamu-uinnilla

Aamu-usva joella

Auringon nousun jälkeen olikin aika palata hotellille, oli aamupalan aika. Sen jälkeen pienet nokoset ja sitten Taivalkoskelle, Jalavan kauppaan.

Jalavan kauppa lienee yksi tunnetuimpia Taivalkoskelaisia "nähtävyyksiä". Kauppa on tuttu Kalle Päätalon kirjojen lukijoille, se on perustettu jo 1883. Itse olen pienestä pitäen tässä kaupassa tottunut käymään. Nykyään paikka on enemmänkin turistinähtävyys kuin kauppa, mutta paljon kaikenlaista on myynnissä.

Myytävää tavaraa roikkuu katossa. Oma pappani osti täältä usein mm. raappahousut, kuinka moni lukijoistani tietää mitä ne ovat??

Asian voi tarkistaa vaikkapa Googlella...

Jalavan kaupan kahvilasta voi ostaa monenlaisia herkkuja. Itse syön täällä aina munkin, ne ovat aivan mahtavan hyviä!

Illalla kävimme vielä katsomassa sukumme uutta jäsentä. Vauhdikas pikkuinen sai heti allekirjoittaneen sydämen sulamaan...

Lisäksi kävimme Oravivaarassa, missä on äitini lapsuuden koti. Ihan vain pikavisiitti, sillä autosta ulos mentäessä kimppuumme hyökkäsi lentomuurahaisarmeija. Äkkiä autoon takaisin ja kohti Taivalkoskea. Lentomuurahaisia oli tuhansia noin neljän kilometrin matkalla...

Kuumuus uuvutti porotkin, tässä lepäillään sahanpurukasan vieressä.

Suomutunturi on napapiirillä

Seuraavana päivänä oli aikaa pienelle ajelulle. Kohteena oli Salla. Menimme Suomutunturin kautta. Kuvan lumiukko on kahvila Tuulenpesän pihalla.















Suomutunturilta matka jatkui Sallaan ja Sallatunturille. Kuvassa Sallatunturi, etualalla mielenkiintoisen muodon omaava hotelli Revontuli.

Hotellilla on ihan omat erittäin egologiset ruohonleikkurit...

Rinteillä ruohonleikkuusta huolehtii traktori.

Näkymä Sallatunturin rinteeltä

Sallatunturilla kohtasimme lomareissumme itsepäisimmän kaverin... Tämä poro ei antanut kenellekään tuumaakaan periksi. Saimme ajaa autolla sen perässä, kaveri mutkitteli kävellessään koko ajan varmistaen, ettemme millään päässeet ohi. Meillähän ei ollut kiire, joten meitä ei haitannut... Aikansa käveltyään poro päätti pitää lounas tauon ja antaa tietä muille.

Yöksi takaisin hotellille, sillä seuraavana aamuna olikin aika lähteä takaisin kohti kotia.

Vielä viimeinen kuva Rukalta...

Tädilläni kasvaa Mustanmeren ruusuja parvekkeella.

Kävimme vielä Taivalkoskella tätini luona ennenkuin auto suunnisti kohti etelää...

Järvimaisema jossain Taivalkosken ja vitostien välillä...

Lomamatkan viimeiset havaitut porot...

Kuikat uiskentelivat Suomussalmella järvessä...

Kotimatkalla satoi vettä runsaasti kerran, ensimmäinen sade joka osui omalle kohdalle moneen viikkoon.

Onneksi oli viileämpi päivä kuin menomatkalla.











Kotona olimme puolilta öin... Ihana lomamatka! Ensi vuonna taas...

Hyvää elokuun jatkoa, luvassa kuulemma vielä lämpöisiä kesäpäiviä, nautitaan niistä!