Näytetään tekstit, joissa on tunniste haarapääsky. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haarapääsky. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Kesä-syksy 2021

Ihana kevät 2022 on menossa, mutta palaan vielä hetkeksi vuoteen 2021 ja sen kesään ja syksyy. Muutama kuva haluaa vielä tulla julkaistuksi siltä ajalta😁.

Kesä

Pääskysiä näkyi paljon viime kesänä. Niiden touhuiluja oli mukava katsella. Omalla pihalla niitä näkee vain ylhäällä taivaalla. Lentelivät joka päivä ravinnon haussa. Ja sitähän suon yläpuolella riittää. Täällä näkee jos jonkin moista ötökkää...

Haarapääsky
Haarapääsky löysi pesänrakennusmateriaalia.
Barn swallow

Kuvan pääskynen haki pesän  rakennusmateriaalia merenrannalla, eli  kuva ei ole otettu kotonamme. Aurinko sai upeasti näkymään   höyhenten sinimustan värityksen.   Oletko  muuten huomannut, että moni  mustalta näyttävä lintu ei olekaan musta, vaan aurinko saa niiden höyhenet loistamaan upeissa eri väreissä?





Ja sitten se taas tapahtui... eräänä aamuna, kun avasin ikkunan sälekaihtimet siinä hän oli. Kirjosieppo istui takapihalla kivellä ja katsoi suoraan minuun (tai kameraan) ja katse kertoi: kaikki nämä pöntöt ovat tästä lähtien minun. 

Sillä sellainen kirjosieppo on, valtaa, tai ainakin yrittää vallata kaikki pihapiirin linnunpöntöt. Viime kesänä tämä ei kuitenkaan onnistunut. Talitintit pitivät pintansa ja saivat kasvattaa omat poikasensa. Kovasti kirjosieppo yritti kyllä, välillä käytiin hieman taisteluitakin. Kerran tulin kotiin töistä ja ei voinut kuin nauraa. Kahden pöntön katolla seisoivat talitintit, kahden katolla kirjosiepot ja kaikki neljä kyttäsivät toisiaan kuin taisteluun valmiit cowboyt. Oikein harmitti, kun ei ollut kamera mukana.

Kirjosieppo kivellä
Täällä minä taas olen! Kirjosieppo koiras vaistosi kuvaajan ikkunan takana.
European pied flycatcher

Suurin osa viime kesästä meni maalatessa. Maalasimme Pipomiehen kanssa terassin, puuvajan ja osan autotallia. Lisäksi teimme uuden lattian puuvajan katokseen ja paljon muuta pientä touhua riitti kotosalla. Kesällä jäi kuvaaminen tosi vähiin. Perhoskuvia tosin riittää...

Perhosia oli paljon viime kesänä liikkeellä. Niitä kuvasin omalla pihalla ja suolla. Minä kastelin kukkia yleensä suihkulla, ja samalla kastui osa hiekkapihastamme. Heti tuli parvi perhosia paikalle. Ne lepäilivät hiekassa, kosteissa kohdissa, niin kauan kuin hiekka kuivui. Myönnän, että kastelin välillä hiekan ihan näiden perhosten takia. En pelkästään sen vuoksi, että niitä oli ihana katsella, vaan myöskin, koska ajattelin, että ne saavat imeä kosteutta koska oli niin kuivaa ja kuumaa.

Pipomies asetteli kimalaisille ruokaa, nekin tuntuivat kärsivän kuumuudesta ja kuivuudesta. Samoin laitoimme vettä sinne tänne pihalle, linnuille ja muille eläimille.

Suruvaippa
Suruvaippa kostealla hiekalla.
Neitoperho
Neitoperhon kuviointi muistuttaa silmiä.
Hopeatäplä siankärsämöllä, koska kuva on otettu suolla kyseessä ehkä suohopeatäplä. En valitettavasti tunne kovin hyvin perhosia.
Bolaria aquilonaris

Suon laidalla olevat ohdakkeet keräsivät paljon perhosia.


Perhoset vierailivat jatkuvasti myös kukissa, jotka olin istuttanut pihallemme ruukkuihin. Osalla värit sopivat niin hyvin yhteen kukkien kanssa, ettei perhosta meinannut huomata kukassa.


Sitruunaperhonen japaninkellossa (miljoonakello).
Gonepteryx rhamni

Taivalkoski

Kesä meni ohitse todella nopeasti, aivan liian nopeasti. Heinäkuun kovan aherruksen jälkeen lähdimme äitini kanssa käymään Taivalkoskella. Varasin serkuiltani heidän mökkinsä. Aamulle heräilimme kun huvitti, söimme rauhassa aamupalaa ja sen jälkeen lähdimme tapaamaan sukulaisia tai teimme jotain muuta kivaa.

Keltavästäräkki
Western yellow wagtail




Aamuisin keltavästäräkit valloittivat mökin takapihan, osa oli ilmeisesti poikasia. Niitä tuli seurattua ja kuvattua paljon. 






Raindeers 



Etupihalla sitten puolestaan olivat porot. Niitä oli välillä useitakin. 







Yhden päivän vietimme Posiolla. Yritimme hakea mummuni lapsuuden kotia. Meillä ei kuitenkaan ollut tarkkaa tietoa paikasta, joten pyörimme siellä täällä Anetjärven ympäristössä. Lopulta löysimme paikan, joka äitini ja tätini muistin mukaan olisi ollut oikea. Mutta ihan täyttä varmuutta asiaan ei saatu. 

Pienenä vinkkinä Posioon menijöille voisin sanoa, että kannattaa ajaa tie 863 Taivalkoskelta Posiolle  kääntyä ennen Loukusaa Livoniskantielle ja siitä Väinämöntielle. Tämän tien alussa on ehkä kauneimmat suomaisemat, mitä olen koskaan nähnyt. 

Suon lammikoissa uiskenteli lintuja, mutta minulla ei sattunut olemaan järjestelmäkamera lähettyvillä. Mutta suo, se oli upea, valo oli poikkeuksellinen ja taivas... huokailin ihastuksesta ja muut ihmettelivät mitä kyttään tiellä ja kuvaan koko ajan kännykällä, keskellä ei mitään.

Miten lähellä taivas näyttääkään olevan. Ja suo on niin kaunis.

Ainoat vastaantulijat tiellä olivat porot. Näin ne jo kaukaa, ne kävelivät tiellä, eivätkä välittäneen tiellä seisovasta kuvaajasta. Yksi poroista oli lähes valkoinen. 


Here we come!


Ikäviä asioitakin oli Taivalkoskella ja lähiympäristössä tapahtunut. Kova myrsky oli aiheuttanut todella mittavat metsävahingot. Kilometreittäin kaatuneita puita! Moni paikka oli muuttunut aivan eri näköiseksi. 



Viikko Taivalkoskella hurahti hujauksessa. Oli ihana tavata serkkuja ja tätini ja setäni. Näen heitä aivan liian harvoin. 

Kiitos teille rakkaat sukulaiseni!

Syksy

Heti Taivalkosken matkan jälkeen aloitin työt ja syksy olikin töiden puolesta varsin kiireinen. Teen työtä, joka on minulle tosi mieluista, joten kiire ei haittaa. Ja ehdimme Pipomiehen kanssa käydä muutaman kerran katsomassa lintujen muuttoakin.


Joutsen perhe merellä.
Muteswans

Tuhannet valkoposkihanhet valloittivat pellot. Sääskjärvellä Iitissä niitä kerrottiin syksyllä olevan 200 tuhatta. En tiedä oliko niitä niin paljon, en ehtinyt laskea kaikkia 😁.

Välillä merikotka tuli paikalle ja silloin kaikki hanhet lähtivät lentoon yhtäaikaa. Se ääni mikä niiden siivistä lähtee kuuluu kauas.

Valkoposkihanhet pellolla.
Barnacle geese.

Ja taas mennään!

Merikotka haluaa lounasta!
White-tailed eagle wants lunch!


Ja tässä olikin kaikki viime vuoden tapahtumat lyhyesti kerrottuna ja kuvattuna. Seuraavassa blogissa ollaankin jo tässä vuodessa.






Lopuksi vielä haluan toivottaa kaikille äideille ihanaa Äitienpäivää. 

Erityisesti tietysti omalle rakkaalle
äidilleni!


tiistai 14. huhtikuuta 2020

Hääpäivän retki Tammioon ja Ulko-Tammioon

Meillä oli ihan erityinen päivä viime heinäkuussa. Juhlistimme 20 vuotishääpäivää! Ja koska luonto on meille tärkeä, lähdimme päivän kunniaksi retkelle. Olimme jo pitkään miettineet, että olisi ihana jossain vaiheessa käydä Ulko-Tammiossa. Ja nyt oli aika toteuttaa tämä retki!

Ulko- Tammiohan on Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluva saari. Meillä ei ole omaa venettä, jolla voisimme mennä, joten menimme  Vikla-aluksella, yleisöristeilyllä. Vikla vie samalla ihmisiä myös Tammion saarelle.

Saimme tietää, että kyseisenä päivänä oli Tammion saaressa iso sukukokous. Vikla-alukselle ei oteta etukäteen varauksia, menimme paikalle jo todella aikaisin, varmistaaksemme, että saamme paikat alukselle. Vaikka olimme paikalla todella aikaisin, oli toimiston oven takana avautumista odottelemassa jo jonoa. Mutta ei onneksi niin paljon, ettemme mahtuneet mukaan alukselle.

Aluksella oli paljon toisilleen tuttuja ihmisiä menossa sukukokoukseen, joten tunnelma oli todella iloinen.

Me juhlistimme hääpäivää kuohuviinillä 😊

Pipomies asioi baaritiskillä


Kippis























Aluksen ensimmäinen pysähdys oli Tammion saari. Saaren satama on todella kaunis! Tänne jäikin suurin osa matkustajista viettämään sukukokousta. Me jatkoimme matkaa Viklan kyydissä Ulko-Tammioon.























Ja sitten saavuimme Ulko-Tammioon. Saarella on paljon sotahistoriaa. Vuosina 1939 - 1944 Kotkan, Haminan ja Virolahden merialueen saaret linnoitettiin. Ulko-Tammion varustaminen aloitettiin kesällä 1939.  Saarelle sijoitetulle vartiomiehistölle rakennettiin majoitustupa. Talvisodassa Ulko-Tammio toimi tähystyspaikkana.

Ulko-Tammiossa oli opastettu kierros, jolla näistä asioista kerrotaan ja käydään katsomassa paikkoja. Me kuitenkin lähdimme etsimään sopivaa paikkaa eväiden nauttimiseen ja maisemien katseluun.


Ulko-Tammiossa on katos, jossa on tulentekopaikka. 























Löysimmekin kivan kallio paikan, johon teimme itsellemme mukavan "retkikeittiön". Istuskelimme kalliolla ja samalla kun söimme eväitä seurailimme haahkojen elämää rannan tuntumassa. Samalle kalliolle tuli pari muutakin retkeilijää ja joogaaja esitteli omia taitojaan. Kateeksi käy moinen notkeus!


Haahkaemot ja poikaset uiskentelivat meressä.





Välillä linnut loivat meihin katseita, mutta totesivat ilmeisesti meidät vaarattomiksi, sillä ne eivät lähteneet pakoon.















































Olimme suunnitelleet, että tutkisimme saarta enemmänkin, mutta siinä haahkoja seuratessa ja muiden jutellessa ihmisten kanssa aika olikin mennyt niin nopeasti, että meidän piti lähteä kohti satamaa. Aikaa saarella oli aivan liian vähän. Mutta ehkä tänä kesänä pääsemme käymään saarella uudestaan, jossain vaiheessa...


Osa retkeläisitä ei ollut poistunut lainkaan alukselta, vaan olivat nauttinut kesäpäivästä aluksen kannella.

Ulko-Tammiosta alus palasi Tammio saarelle hakemaan matkustajia. Allekirjoittanut istuskeli aluksen kannella ja kuvasi maisemia. Lintuja ei juuri muita näkynyt kuin merimetsoja ja lokkeja.

Luodoilla näkyi paljon merimetsoja.


























Aluksen saavuttua Tammioon, se jäi joksikin aikaa satamaan. Niinpä meilläkin oli aikaa tutustua Tammioon. Saarella on kauniita rakennuksia ja pihoja.

Tammio on vanha kalastajakylä, jossa kalatusta harjoitettiin  1950-luvulle.  Nykyään saari on lähinnä tammiolaisten sukujen lomanviettopaikka. Tammio on osa Haminaa.


























Tammiosta näkee Haminaan asti.



























Kävelimme saarella ja ihailimme paikkaa. Joka paikassa oli paljon ihmisiä, sukukokoukseen liittyen. Tietysti oli myös muitakin meidän kaltaisia "turisteja".




























Vikla odottaa, aika lähteä kohti Haminaa!











































Matka Tammiosta Haminaan meni nopeasti. Allekirjoittaneella alkoi jo väsymys painaa, mutta silti innokkaasti katselin maisemia. Tosin välillä ihmettelin... olimme juuri ohittamassa luotoa, jota ajattelin kuvata, ja seiraavaksi tajusinkin, että olimme ihan eri kohdassa. En kyllä ollut torkahtanut!! En varmasti... 😊

Autossa kotimatkalla päätimme vielä käydä Pyhtäällä Stockforsin vanhassa tehdasmiljöössä, nykyinen Colombier Finland, ottamassa pari kuvaa. Samalla ruokimme joessa olevia kaloja, ne kun ovat tottuneet saamaan ruokaa päivittäin!


























Paikalla oli paljon haarapääskyjä. Ne olivat niin uteliaita, että tulivat tarkkailemaan meitä ihan lähelle. Mitä lienee meistä tuumineet, se jääköön arvailujen varaan!


























Sitten olikin taas aika palata kotiin, väsyneenä, silti virkistyneenä. Olipa upea päivä ja paljon kaunista katsottavaa ja kuvattavaa!

Kiitos rakkaalle aviomiehelleni ihanasta 20 aviovuodesta. Yhteiseen elämäämme on kuulunut paljon iloa, suuria suruja ja sitä ihanaa arkea! Ja yhteinen matkamme jatkuu...
Loppuun häävalssimme sanat.


Akselin ja Elinan häävälssi
Ja näin me tanssimme 1999.

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin.
Kauan katsoin,
katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran,
vihille käydä saamme.
Kenties kerran,
olet rinnallain.
Kenties kerran,
vihille käydä saamme.
Kenties kerran,
olet rinnallain.

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin.
Kauan katsoin,
katsoin ja ajattelin.
Puutteen, murheen,
yhteisen riemun jaamme.
Kunnes pois häivymme unholaan
Puutteen, murheen,
yhteisen riemun jaamme.
Kunnes pois, häivymme unholaan.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Arktika

Allekirjoittanut on nauttinut kesän alusta täysin siemauksin. Jos aurinko on paistanut, olemme istuneet terassilla ja katselleet alivuokralaistemme elämää. Kirjosieppo- ja sinitiaispariskunta ovat ahkerasti ahertaneet jälkipolvensa hyväksi. Meitä ei ole niille olemassakaan tällä hetkellä. Jos ne alussa hieman "arastelivat" niin nyt saamme olla vaikka pöntön vieressä niin poikasille viedään syötävää. Allekirjoittanut voi siis rauhassa istutella kukkasia ja kuljeskella pihalla kameran kanssa.

"Juu, juu!! Meillä on sopimus, että saadaan asua tässä kunhan vaan toimitaan välillä mallina. Mutta eikö tämä mene jo liioitteluksi? Lentokuva on nyt otettu uusiksi varmaan 100 kertaa! Eikä se vieläkään kelpaa?!!"
"Yes, yes!! I know we had a deal, that we can live here if we time to time work as Your model. But isn't this an exaggeration? The image of me flying is now taken  at least 100 times! And yet it isn't it good enough?!!





























Arktika


Ensimmäinen päivä



"Arktika, as the north-bound mass migration of arctic birds is 
called in Finland, is a highlight for any bird and nature enthusiast." 
(text from Arktika days page)
 We were following the migration of birds
to the Arctic regions over Finland.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin... Toukokuuhun asti! Silloin vietettiin Virolahdella taas Arktika päiviä. Tänä vuonna meillä jäi tapahtuma hieman lyhyeksi, johtuen Pipomiehen kunnosta. Kävimme paikalla vain pari kertaa. Mutta miten allekirjoittanut nauttikaan noista päivistä! Oli niin ihanaa istua rannalla, kuvata ohi lentäviä ja vedessä uiskentelevia lintuja. Ja rupatella muiden lintuharrastajien kanssa. Samalla saimme arvokasta tietoa ja vinkkejä paikalla olevilta lintuoppailta.







Allaoleva kuva osoittaa mistä Arktikassa periaatteessa on kyse. Sadat tuhannet linnut muuttavat Arktisille alueille ja niiden muuttoa seurataan maasta. Kukin omien kykyjensä mukaan. Joillakin on hienot ( ja kalliit) kaukoputket, joillakin kiikarit, joku sihtailee parvia kameran linssin läpi, samalla kuvaten. Ja monilla on kaikki nämä välineet ja paljon muitakin. Välillä tietoja laitetaan ylös vihkoon tai kännykkään, vaikkapa Tiiran havaintosivuille.

Usein parvet ovat niin korkealla, että vain kaukoputkella näkee mitä lajia nämä mustat täplät taivaalla edustavat. Allekirjoittaneesta tuntuu välillä uskomattomalta, kun en edes näe mitään ja joku tietää jo että parvessa lentää esim. mustalintuja.

Lintuparvi suuntaa kohti Arktisia alueita. Kuulemma Sepelhanhia.
They said this was flock of branths.
Tämän parven lajin allekirjoittanutkin tunnistaa: Valkoposkihanhia
These geese I know: Barnacle geese

Joskus paikalle osuu myös harvinaisuuksia. Tänä vuonna paikalla oli mustakaulauikku. Allekirjoittanut ei valitettavasti kameralla saanut ujoa kaveria kuvaan, niin kaukana se oli. Eräs ystävällinen herrasmies antoi allekirjoittaneen katsella harvinaista vierasta kaukoputkellaan. Ja siinä olikin aikamoista säätämistä, allekirjoittanut kun on puolimetriä lyhyempi kuin kaukoputken omistaja ja  silmälasitkin pyörii nenällä... Kiitos erittäin kärsivälliselle lintuharrastajalle!


Tuolla jossain aaltojen joukossa oli myös mustakaulauikku. Haahka ui etualalla ja lisää niitä on kivellä.
There was also a Black-necked grebe in the waves. The Common eider swims in the foreground.

Valkoposkihanhia oli runsaasti sekä maalla, että ilmassa.
The Barnacle goose

Pelloillakin oli lintuja, tässä kurki.
The Crane in the field.

Kävimme tietysti Hanskin satamassa katsomassa mitä kuuluu silkkiuikuille. Haarapääskyt olivat myös saapuneet paikalle.

Beautiful Barn swallows are here!

Silkkiuikuilla oli edelleen menossa kosiomenot. Niitä onkin hauska seurata. Meteli on kova ja samoin vauhti. Silkkiuikkujen kosiomenoissa tanssitaan ns. pingviinitanssia. Ja juostaan vedessä.

Soidinmenoissa päätä käännellään samaan tahtiin eri suuntiin.
The Great crested grebe are lek mating.

Vedessä juoksulla katsotaan, pysyykö mahdollinen kumppani perässä, eli riittääkö kunto.

Nyt mennään kovaa!
Hurry up, hurry up... 
Maalissa!
At the finish!


























Telkkänaaras kuivatteli itseään kivellä ilta-auringossa.
The female Common goldeneye in the evening sun.

Toinen päivä


Toisen kerran menimme Virojoelle Arktika tapahtuman viimeisenä päivänä. Paikalla oli edelleenkin paljon ihmisiä. Ja parvia lensi edelleen, vaikkakin suurin muutto oli ainakin hanhien osalta ollut paria päivää aikaisemmin.

Istuskelimme Leerviikissä lintuoppaiden juttuja kuunnellen jonkin aikaa, mutta sitten päätimme käväistä välillä muualla. Allekirjoittanut halusi käydä tutustumassa Kolsinpohjan lintutornille. Tornille johtaa pitkospolku. Tämä pitkospolku menee todella kauniissa metsikössä. Metsikössäkin oli vaikka mitä katseltavaa.

Perhosia oli paljon.
Butterfly in the woods.

Tornilta näimme mm. pikkutyllejä, valkoviklon ja sääksen. Mutta ne olivat kaikki niin kaukana, että kuvat ovat julkaisukelvottomia. Sen sijaan kaunis keltasirkku pääsi kuvaan.


Keltasirkku katselee ja ihmettelee maailmaa...
Little Yellowhammer is watching and wondering the wold...

Aikamme tiirailimme tornilta lintuja, mutta sitten alkoi tulla paikalle niin paljon ihmisiä, että oli aika antaa muille tilaa ja palasimme Leerviikkiin.

Isokoskelo naaras seisoi tomerana kivellä.
The Common merganser (female)

Tiira antoi allekirjoittaneelle kalastusnäytöksen. Sen syöksyily veteen oli vain turhan nopeaa kuvattavaa jo hieman väsähtäneelle allekirjoittaneelle.

The Common tern got the fish.


Arktika tapahtuma tältä vuodelta oli tullut päätökseensä. Lintuoppaat poistuivat paikalta ja niin päätimme tehdä myös me. Ensi vuonna taas uudestaan!!


Västäräkki kävi vielä poseeraamassa allekirjoittaneelle.
The White wagtail posed to me.

Nokikana
The Eurasin coot




Kotimatkalla ajoin Haminan kautta, tarkistamassa mitä näkyy Lupinlahden lintutornilla. Olihan sielläkin paljon lintuja.









Räyskä
The Caspian tern




























Lopulta oli kuitenkin aika palata kotiin, uni alkoi jo painaa allekirjoittaneen silmiä. Ja piti vielä jaksaa ajaa!

Tässä kaikki tällä kertaa. Hyvää kesäkuun jatkoa! Ensi kerralla lisää lintumaailman ihmeitä.

I planted flowers to the pots. This is the Pelargonium.


Loppuun vielä kuva allekirjoittaneen pelargoniasta. Kukkaistutusten kanssa allekirjoittaneelle kävi vanhanaikaisesti, taimet loppuivat kesken, kamalaa! Nyt on "pakko" mennä ostamaan lisää!!
  😉