HeviSaurukset merellä!

Marraskuu on jo ylittänyt puolenvälin. Ja näyttää juuri nyt todelliset kasvonsa! Harmaata, sateista ja kuraista. Me kävimme marraskuun kunniaksi pienellä risteilyllä, Turusta Tukholmaan. Tämä reitti on oma suosikkimme. Kestää 23 tuntia joten lyhemmilläkin vapailla ehtii...

Turku - Tukhoma

Meillä oli ikkunallinen kahden hengen hytti. Ikkuna pitää tietysti olla että saa ottaa kuvia! Varsinkin keväällä ja kesällä on ihana katsella merinäkymiä aikaisin aamulla ennenkuin menee aamupalalle.

Ilta sujui mukavasti hyvän ruoan parissa. Istuimme ravintolassa ja söimme pitkän kaavan mukaan. Eikä tarvinnut itse tehdä ruokaa, eikä tiskata, kelpaa allekirjoittaneelle!

Pipomies osti itselleen laivalta tuliaisia

Näin talvella aamut ovat pimeitä. Laiva oli Tukholmassa 7 maissa Suomen aikaa. 

Risteily oli muuten lasten festivaaliristeily... Laivalla oli siis enimmäkseen perheitä pienten lasten kanssa. Meistä se oli aika hauskaa!

Aamupalalla oli tosi rauhallista. Varmaan perheen pienimmät olivat jo odottelemassa päivän jännittävää ohjelmaa.

Meitä jännitti lähinnä se miten paljon laiva alkaa keinua. Kapteeni nimittäin varoitti aamupalan aikana, että tulossa on myrskyisä paluu matka Turkuun.


Aamupalan jälkeen oli sen verran valoisaa, että allekirjoittanut päätti lähteä kannelle ottamaan muutaman valokuvan. Tuuli oli jo voimistunut, ja kannella oli tosi kylmä. Tuuli myös otti aika paljon vastavalonsuojaan.

Yksi merimetsokin näkyi liikkeessä. 

Vesi pärskyy...

Lopulta tuuli oli niin kovaa, että pelkäsin lentäväni kameran kanssa nurin. Eikä kuvaamisesta tullut muutenkaan mitään, koska kamera heilui niin paljon. Pitkän putken kanssa kuvaaminen myrskyssä ei ole helppoa...

Maailman vahvin tyttö, Peppi Pitkätossu
Världens starkaste flicka, Pippi Långstrump

Päätin siis suosiolla siirtyä sisätiloihin ja lähteä etsimään muita.

Kuulutuksessa ilmoitettiin, että perheen nuorimmille oli luvassa Peppi Pitkätossun esitys yökerhossa.
No, minä olin meidän seurueessa nuorin...

Eli pakkohan se oli käydä katsomassa miltä Peppi nykyään näyttää. Paikalla oli jonkin verran pikkuisia. Minä olin selvästi yli-ikäinen.

Jatkoin matkaa kohti Iskelmä baaria ja Bingoa!

Tyhjä bingolappu ja janojuomaa. Ei tullut voittoa bingossa, mutta arvonnassa voitin meikkipussin. Jotain sentään ☺

Bingon jälkeen olikin jo niin nälkä, että oli aika lounastaa. Pääruokaa oli hyvää, mutta jälkiruoka suorastaan uskomattoman herkullista. Voi kun tällaista osaisi / viitsisi väkertää kotonakin!

Vohvelia, marjoja, karamellikastiketta ja keittiön valmistamaa vaniljajäätelöä... Voin suositella!

Ruokailun jälkeen sitten koitti risteilyn tähtihetki! Ainakin niille perheen nuorimmille. Oli aika päästää dinosaurukset irti! Eikun siis Hevisaurukset!

Hevisaurukset Riffi Raffi, Herra Hevisaurus ja Milli Pilli rokkaavat.

Ihan hyvää musaa näillä kavereilla. Pikkuiset olivan esityksestä innoissaan, ja monet aikuisetkin , allekirjoittanutkin huomasi vielä kotona hoilaavansa "Tahdon maitoo". (klikkaa Tahdon maitoo, jos haluat nähdä videon laivalta)

Herra Hevisaurus ja Milli Pilli vauhdissa

Hevisaurusten jälkeen ehdittiin istuskella jutustelemassa ja kahvittelemassa. Sitten laiva saapui Turun satamaan ja me ajelimme kotiin. Keli oli aivan hirveä, lunta pyrytti niin, ettei tietä nähnyt eikä sitä, missä muita autoja menee. Taitavan kuskin (Pipomies) ansiosta pääsimme hyvin kotiin.

Oli taas hauska risteily!

Lumi!

Risteilyn jälkeen maa oli valkoinen. Lunta tuli aika paljon ja oli pikku pakkanen. Oma kotikatumme on aina silloin niin kaunis! Varsinkin iltaisin.

Oli ihan pakko ottaa muutama kuva.

Suon puut olivat lumessa. Huom! Valo kuvassa ei suinkaan ole auringonlaskusta vaan kotikatumme
katuvaloista.

Hieman on vielä päivänvaloa, ennenkuin illan pimeys laskeutuu!

Pari päivää myöhemmin alkoikin sataa vettä ja lumi oli enää muisto näissä kuvissa. Mutta nyt on luvassa jälleen pientä pakkasta ja lunta.

väriä marraskuun ankeuteen !

Eipä muuta tällä kertaa, saas nähdä mitä ensi kerraksi keksin!

Muistakaa, että jouluun enää alle kuukausi! Eli olkaa kiltisti!

Hyvää marraskuun jatkoa!

Jäähevosia

Picnik jäällä

Eräänä aurinkoisena tammikuun pakkasaamuna päätimme Pipomiehen kanssa lähteä jäälle retkeilemään. Mukaan otettiin evääksi kahvia sekä teetä ja voileipiä. Tarkoituksena oli kävellä merenjäätä pitkin mahdollisimman pitkälle, sitten nauttia eväät ja palata takaisin. 

Matkaan lähdettiin hyvällä mielellä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli lähes 20 astetta. Lämpimät vaatteet takasivat sen, että kylmä ei liikaa puraise. Takana oli pitkä pakkasjakso, joten oletimme, että jää kestäisi.

Ajoimme autolla merenrannalle, vakipaikkaamme. Jäällä oli muitakin jotka olivat tulleet nauttimaan aurinkoisesta talvipäivästä.

Alussa kävelimme jäälle aurattua jäärataa pitkin. Siinä olikin helppo kävellä.

Kun jäärata päättyi, edessä oli ihanasti kimalteleva koskematon hanki. Käveleminen oli kyllä edelleenkin helppoa, koska lunta ei ollut paljon. Pipomies on nopsakampi (ja rohkeampi) joten hän meni kaukana edellä. Allekirjoittanut käveli hitaammin ja tunnusteli miltä jää tuntuu... Kestääkö... Hyvin kesti.

Maisemat olivat ihanat! Valokuvia napsin samalla kun etenimme...

Jonkin aikaa käveltyämme alkoi allekirjoittanut ehdotella eväiden syömistä. Suoraan sanottuna, tuli nälkä. Pipomies ehdotti, että kävelisimme vielä jonkin matkaa, edessä oli luoto, jossa olisi hyvä levähtää. Ja sinne näkyi muitakin olevan matkalla, joten tiesimme, että jää kestää.

Mutta sitten tapahtuikin jotain yllättävää...

Jäälle ilmestyi yllättäen kaksi kaverusta! Hevonen ja poni! 

Suunta taitaa olla molemmille selvä...

Ja sitten mennään... edessä avara maailma...

Rakas lukijani, nyt allekirjoittaneen täytyy painaa päänsä häpeästä ja tunnustaa nolo tosiasia...

Sillä, paitsi että tunnen suurta ihailua ja kunnioitusta näitä kauniita eläimiä kohtaan, minä myös pelkään hevosia, paljon! Niin kauan kuin pysyvät aidan toisella puolen kaikki on hyvin, saatan jopa varovasti ojentaa heinää ja sipaista turpaa (se on niin ihanaa samettia!). Mutta!! Nyt oltiin ilman aitaa! Tapahtui siis ensin niin, että allekirjoittanut jähmettyi täysin, sen jälkeen kädet tutisten otin pari kuvaa... Ja sitten mentiin!!Allekirjoittanut vauhdilla kohti autoa ja turvaa ja hevoset jäätä pitkin kohti tuntematonta.

Siinä ei kuulkaa monen kilon mottorikelkkahaalari tai nälkä allekirjoittaneen vauhtia pystynyt hidastamaan...

Ja eväät söimme vasta kotona...

Lumisateita

Tänä vuonna helmikuu on ollut aika lämmin ja varsin vähäluminen. Niinpä niin... Juuri kun olimme ihmetelleet vähälumista talvea, saimmekin paljon lunta. Meillä sitä satoi lähes tauotta useampana päivänä. Lumikolat ja lapiot olivat kovassa käytössä. Allekirjoittaneen selkä ei oikein ole moisesta ensin tykännyt, mutta kun muutaman päivän kolasin, niin selkäkin tottui.

Kotikatumme on varsin talvisen näköinen.

Ja vielä lisää lunta...

Pipomieheltä lumityöt sujuvat suit sait sukkelaan.

Alkuillan sininen hetki katuvalojen loistaessa. Kaunista!

Päivän lumityöt on tehty ja on aika vetäytyä sisälle, lämmittää takka ja juoda kupponen hyvää teetä!

Ja voi että nukutti hyvin!

Lintukuvia ei valitettavasti paljon ole nyt saanut otettua. Sorsia olen kuitenkin käynyt kuvaamassa. Ne ovat niin hauskoja! Laitanpa pari kuvaa niistä tähän lopuksi.

Ruokaa odotellaan lumisateessa...

Mitähän hyvää täältä löytyy, njam njam!

Tässä kaikki tällä kertaa.

Oikein hyvää helmikuun loppua kaikille!

Valoja ja värejä pimeydessä

Paras 2015 / Best 2015

Äänestys vuoden 2015 parhaasta kuvasta päättyi sunnuntaina 31.1. Äänestyksen tulokset ja arvonnan voittajat julkaistaan helmikuun puolessa välissä.

The Best 2015 voting ended at Sunday 31.1. results and the winners of the draw will be publicized later in February





Toivottavasti meneillään oleva vuosi on alkanut kaikilla mukavasti. Allekirjoittanut on ollut kiireinen, mutta kuvaamassa olemme käyneet muutaman kerran.

Vielä joulun jälkeenkin oli paljon vesilintuja merenrannoilla. Näimme kyhmyjoutsenia ja isokoskeloita isoina parvina. Viereisessä kuvassa aallokossa ui jo tutuksi käyneen perheen jäsen.

Isokoskeloita auringonlaskussa 

Onnistuimme myös näkemään metsälintuja. Tässä oksalla ylimmällä tutkailee maastoa teeri. Tämä on oikeastaan allekirjoittaneen ensimmäinen kuva teerestä.

Kyseessä olikin varsinainen poseeraaja. Istuskelimme Pipomiehen kanssa ihailemassa ja kuvaamassa lintua varmaan puolituntia. Kaveri ei ollut millänsäkään. Vaihtoi vaan puuta yhdessä vaiheessa, kun tuli nälkä.

Koivun urvut ovat talvella teeren ruokaa

Lopulta lähdimme eteenpäin ja jätimme teeren jatkamaan ruokailua.

Ilta Helsingissä

Kämpin ravintolan
sisäänkäynnin edessä
loistivat kauniit jouluvalot

Jälkiruoaksi allekirjoittanut nautti
kaakaon ja Pipomies Café Latten.
Nekin aivan ihanat!

Eräänä iltana ajelimme Helsinkiin. Ajattelimme käydä kahvilla tai syömässä jossakin mukavassa paikassa.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyimme Kämpiin.

Päätimme tilata salaatit. Allekirjoittanut tilasi Nizzan salaatin. Miten yksinkertaisista aineksista voikin saada aikaiseksi jotain niin hyvää ja maukasta! Ainoa asia joka jäi harmittamaan, oli että tilasimme pienet salaatit!

Hieno aula...

Kauniita kristallikruunuja... ja juomiakin löytyy moneen makuun.

Paljon valoja! Mutta kun ei ollut lunta...

Vasta 2.1. saimme lumipeitteen.

Helsinki Lux


Tänäkin vuonna päätimme käydä katsomassa Lux tapahtumaa.

Helsingissä oli kova pakkanen ja lumipyry kun saavuimme sinne. Ensimmäiseksi kävimme katsomassa Ateneumia. Kauniita eri värejä heijastui Ateneumiin julkisivuun, teos oli Sun Effectsin Candy House. 

Seuraavaksi suuntasimme Senaatintorille katsomaan millainen on Ilon kuvia teos, jossa heijastetaan kuvia Tuomiokirkkoon. Allekirjoittanut otti kuvia, vaikkakin kädet olivat jo niin jäässä, ettei sormissa ollut tuntoa.

Tuomiokirkon tapuliin heijastettiin myös teos, kävin sitäkin katsomassa, mutta myönnän, etten siitä ollut kovin kiinnostunut. Kuvasin ja katselin mieluimmin väkijoukkoa.




























Senaatintorin jälkeen menimme Ruttopuistoon eli Vanhaan kirkonpuistoon. Siellä oli eri teoksia ja paljon värejä ja valoja. Ehdottomasti hienoin LUX paikka, allekirjoittaneen mielestä.

Värit saivat puiston näyttämään epätodelliselta.

Myös kirkko oli avoinna yleisölle,en kuitenkaan jäänyt jonottamaan 15 asteen pakkaseen.

Puistosta oli ihana päästä autoon lämmittelemään. Onneksi olin varautunut kylmään paksulla vaatekerroksella. Mutta ne kädet... Kuvaaminen ei onnistu käsineet kädessä pimeällä, kun koko ajan muutan kuvaussäätöjä.

Viimeisenä kävimme katsomassa Annantalon ulkoseinään heijastettavaa teoasta. Näytti aivan kuin talo olisi tulessa.

Ja pitihän sitä jotain huikopalaakin ottaa.
Vuohenjuustoleipä ja jälkiruoaksi sitruuna- marenkitorttua...

Tämän jälkeen ilmoitin Pipomiehelle, että nyt pitää saada jotain lämmintä juotavaa. Allekirjoittaneen mielestä kaakao on pakkasella paras juoma! Ja erittäin hyvää sellaista saa Café Ursulasta. Ja kun päälle vielä saa erittäin runsaasti kermavaahtoa niin eihän se voi olla kuin aivan älyttömän hyvää!





Kotimatkalla keksimme uuden idean! Mennäänpä Kilpilahdelle kuvaamaan Porvoon jalostamon liekkejä! Ei muuta kuin sinne siis. Etsittiin siinä sitten parasta mahdollista kuvauspaikkaa. Pipomies ajoi ja ajoi... allekirjoittanut löysi aina jotain vikaa paikoista. Lopulta Pipomies totesi että nyt me ollaan saatu vartija peräämme! Ja todellakin vartija ajoi automme viereen ja kyseli (todella ystävällisesti) etsimmekö jotain tiettyä paikkaa. No, kello oli jo puolilla öin, joten nolona siinä esittelin kameraa ja selittelin, että kun ajattelin ottaa yökuvia.

Erittäin ystävällinen vartija kertoi minne meidän kannattaa ajaa, jotta saadaan mahdollisimman laajalta alueelta kuva. Kiitimme ja ajoimme kyseiseen paikkaa. Ja otin siinä sitten lumituiskussa ja yli 20 asteen pakkasessa kädet tutisten monta kuvaa.

Tulipatsaasta nousi kaunis valon säde ylös taivaisiin...

Ja sitten äkkiä kotiin lämpimään!

Näin alkoi allekirjoittaneen ja Pipomiehen vuosi. Tästä on hyvä jatkaa. Ensi kerralla käydään ainakin jäällä.

Hauskaa helmikuun alkua kaikille!