sunnuntai 31. elokuuta 2014

Vierivä kivi ei sammaloidu...


Kylläpä on taas hurahtanut pari viikkoa vauhdilla! Paljon on tullut tehtyä ja nähtyä. Ilmat ovat olleet aika epävakaiset, mutta muutama kaunis päiväkin on ollut. Kyllähän sitä syksyn tuntua on selvästi ilmassa...

 


Pohjoisen reissulta palattuamme kävimme seuraavana päivänä ystävien kanssa Lappeenrannassa jenkki tapahtumassa. Viereisessä kuvassa teemme matkaa kolmen auton letkassa...

Kokoontuminen oli Lappeenrannan torilla. Paikalla oli paljon jenkkiharrastajia. Allekirjoittanut ihaili autoja, mutta myös tutustui paikallisherkkuihin... Hyvältä maistui vety... jos joku ei tiedä mistä on kyse, niin kerron, että se on lihapiirakka, jossa on täytteenä keitetty kananmuna ja kinkkua.





Lappeenrannassa cruisailtiin hieno lenkki rantakadulla ja kaupungin keskustassa.

Tapahtuma oli yksi mukavimmista jenkkitapahtumista joissa olen käynyt. Ihmiset olivat rennolla mielellä ja hyväntuulisia.







Metsätöitä on myös mahtunut ohjelmaan... Pipomiehen pipo vaihtui metsurinkypärään, kun hän aloitti harventamisen veljeni tontilla. Veljeni, äitini ja minä olimme apureina.




Bordeaux’ndoggi







Saimme muitakin innokkaita apulaisia, tässä on menossa välineiden tarkistus...










Risteilyä





Metsätöiden jälkeen olikin aika rentoutua ja me ajattelimme pipomiehen kanssa tehdä sen laivalla. joten teimme uuden Turku - Tukholma risteilyn.





Merellä oli jonkin verran aallokoa.
Tukholman saaristossa on kauniita taloja.
Lintuja (tässä ilmeisesti merimetsoja) oli taas paljon liikkeellä.
Joutsen perhe uiskentelee aallokossa saaren edustalla.
Laiva lähestyy Maarianhaminan satamaa, tästä kuvasta käy hyvin esille laivan koko, kun vertaa sitä saareen ja siellä olevaan taloon...
Kotimatkalla satoi välillä vettä. Sateenkaaria näkyi moneen otteeseen. Tässä vauhdissa otettu kuva. Värit olivat hämärtyvässä illassa hienot! Kotimatka sujui hyvin, kovin hiljaista oli tiellä elokuisena maanantai-iltana.

Loviisassa

Lintujen syysmuuttokin on alkamassa. Hanhia lentää suurina laumoina ja ne kokoontuvat pelloille ja rannoille. Seuraan Birdlife palvelun sivuilta miten muutto edistyy ja mitä havaintoja ihmiset ovat tehneet. Loviisassa kaupungin uimaranta on täynnä Kanadanhanhia. Niitä olen käynyt välillä kuvaamassa. Eivat paljoa ihmistä säikähdä, paitsi eräänä päivänä olivat todella säikkyjä... Vähän aikaa asiaa ihmettelin, mutta sitten tajusin, että sinä päivänä alkoi vesilintujen metsästyä.

Kanadanhanhi kuivattelee siipiään Loviisan Plagenilla


Vaikka viime päivinä onkin ollut jo hieman viileämpää, on perhosia kuitenkin ollut lennossa. Allaolevassa kuvassa neitoperhonen on vierailulla samettiruusussani.



Savonlinnan retki

Olemme jo parina kesänä suunnitelleet käyntiä Savonlinnaan. Nyt viimein saimme tehtyä sinne päivän retken.

Satuitteko katsomaan keväällä televisiosta Suomen paras leipomo ohjelmaa? Olemme molemmat melkoisia herkkusuita, joten katselimme ohjelmaa vesi kielellä.


Ohjelmasta jäi mieleen Savonlinnasta Suomen parhaaksi leipomoksi ehdolla ollut HerkkuPekka. Retkemme tavoitteena oli nyt paitsi saada kuvia Olavinlinnasta, myös käynti kyseisessä kahvilassa.

Kahvilassa ostimme suolaisia ja makeita herkkuja ja pidimme oman leikkimielisen makuraadin. Kaikki tuotteet olivat erittäin herkullisia, mutta voittajaksi selviytyi kuvan Aurinkoleivos! Suosittelen, jos satutte Savonlinnaan poikkemaan!






Vaikka päivä oli aika sateinen, sattui aurinko paistamaan juuri kun menimme Olavinlinnalle.

Sain kuvia linnasta ulkopuolelta ja puistosta.



Valitettavasti linnaan emme päässeet tutustumaan. Linnaa oli ihailemassa myös paljon ulkomaalaisia.


Linnan rannoilla oli sorsia. Vaikka niiden ruokkiminen on kielletty, ovat ne selvästi tottuneet saamaan turisteilta herkkuja. Lähestyvät ensin uteliaina, mutta kun huomaavat ettei herkkuja tipu, kääntyvät pois.

-Täältä tullaan... saisikohan tuota hassulta pitkä nenäiseltä oliolta jotain syötävää...-
-Ei sitten...-
-Kun ei tipu muruja, minä en poseeraa...- tai ehkä jotain sen suuntaista tuumi tämä sorsa.

Kotimatkalla ajoimme Puumalan kautta. Hämärtyvässä illassa otin upeista järvimaisemista muutaman kuvan.

Kuikat uimassa Puumalan lähistöllä.
Silta Puumalaan
Kaunis maisema
Pistohiekat
Pistohiekat
Kallio heijastuu peilityyneen vedenpintaan.
Kasvistoa kalliolla
Vesi oli alhaalla...




Onpa ehditty tässä parin viikon aikana juhliakin! Rakas äitini täytti vuosia ja allekirjoittanut pääsi pitkästä aikaa leipomaan kunnon täytekakun! Äidin tekemää lakkahilloa ja kermavaahtoa - nam! Hyvää oli.





Veljeni oli ostanut todella upean kukkakimpun päivänsankarille!



Paljon olemme siis ehtineet, kesällä ja lomallahan sitä ehtii...

Nyt on aika palata arkeen, syyskuu alkaa... Ensi viikoksi onkin luvattu lämpöisempää ja poutaa!!

Hyvää syyskuuta!

Nähdään taas :-D!

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Pohjoisen taikaa!


Hyvää elokuuta kaikille! Viime blogista onkin kulunut aikaa. Syynä on ollut lomamatka, jonka teimme pohjoiseen. Kävimme Taivalkoskella ja Rukalla, ajelimme muuallakin mm. Sallassa. Tämän joka kesäisen matkan tarkoituksena on ihailla pohjoisen luontoa, mutta tärkeintä on kuitenkin  sukulaisteni tapaaminen. Rakas tätini ja ihanat serkkuni perheineen ovat mielessä kyllä ympäri vuoden, mutta valitettavasti matka on sen verran pitkä (700 km), että tapaamme yleensä vain kerran vuodessa.

Tävä vuonna ajomatka tuntui tavallistakin pidemmältä, johtuen 30 asteen lämmöstä. Vettä meni matkan aikana paljon. Olemme usein ajaneet matkan yöllä, mutta huomanneet, että se kostautuu parin päivän väsymyksenä. Lisäksi pitää jatkuvasti olla varuillaan hirvien takia.

Hotellihuoneen parvekkeelta napattu kuva saapumisiltana klo 23.

Hotellin vastaamotto


Olemme jo useamman vuoden ajan yöpyneet Rukalla Rukahovi hotellissa. Siellä on hyvät huoneet ja ikkunasta aukeaa upeat maisemat. Lisäksi kyseessä on iso hotelli, joten siellä on saatavilla palvelua ympäri vuorokauden. Matkaa sinne tosin tulee vielä 80 km lisää, mutta toisaalta Rukalta on lyhyempi matka esim. Sallaan, jossa myös tulee käytyä lähes joka kesä.





Menimme ensimmäisenä päivänä käymään Kuusamon Suurpetokeskuksessa. Käymme siellä vuosittain katsomassa karhuja ja ilveksiä. Näitä eläimiä pääsee katsomaan ihan läheltä. Tarhalla kierretään ryhmissä oppaan kanssa. Oppaat kertovat tarhan eläimistä ja tietoa yleensäkin karhuista ja ilveksistä.

Allaolevien kuvien julkaisuun blogissani olen pyytänyt luvan keskuksen työntekijältä, sillä tarhalla otettuja kuvia ei saisi Suurpetokeskuksen sääntöjen mukaan julkaista edes kuvaaja itse. Ilveksen kuvat olen ottanut jo pari vuotta sitten.

Elvis ilves katselee rauhallisena uteliaita ihmisiä...
Mitä lienee Elvis havainnut viereisessä häkissä, katse on tarkka.
Karhu katselee... Mitä miettinee... Huomaa kynnet!

Tarhalla on myös kettuja ja poroja. Suosittelen käymään, jos satutte liikkumaan Kuusamossa päin. Suurpetokeskus löytyy 5 tien varrelta, noin 30 km ennen Kuusamoa Kajaanista päin tultaessa.

Suurpetokeskukselta ajoimme Taivalkoskelle, matkalla kuvasin tämän uteliaan nuoren poron. Kiinnostuneena katseli kameran putkea...


Teillä oli nyt paljon enemmän poroja kuin aikaisempina vuosina, kuumuuden takia.






Sukulaisten tapaamisten jälkeen palasimme Taivalkoskelta Rukalle, auringonlasku oli taas hieno.








Toisena päivänä ohjelmassa oli Kiutakönkäällä käynti. Se on suuri koski, joka sijaitsee Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa. Olemme käyneet siellä aiemminkin. Koskelle lähtee erittäin hyväkuntoinen polku Oulangan kansallispuiston luontokeskukselta. Matkaa ei ole kuin vajaa kilometri. Matkalla on kuitenkin paljon portaita, joten en suosittele huono polvisille...





Kosken alaosan kuohuille menee toinen reitti, joka kuulemma sopii liikuntaesteisille. Lisätietoja voitte lukea vaikkapa täältä.

kallion seinämät ovat kvartsiittia ja dolomiittia
Kuohuja
Pipomies ihailee kosken yläjuoksua...Mutta missä on pipo!!
Pärskeitä
Löytyihän se pipo, repusta. Melkein jalat kastuu pipomieheltä, kun allekirjoittanut kehoittaa: vielä vähän taaksepäin, vielä vähän...

Vaikka matka autolta Kiutakönkäälle ei ollut pitkä, oli allekirjoittanut erittäin väsynyt reissun jälkeen. Siitä piti huolen lähes 30 asteen lämpö. Onneksi ei sentään ollut hyttysiä! Loppupäivä menikin lepäillessä hotellilla.

Yöllä heräsimme ja päätimme lähteä ajelulle, ulkona oli ihanan viileää, vain 13 astetta. Heräsin 3 aikaan, sillä auringon nousu Rukalla oli luvassa klo 04.02. 

Ensimmäiseksi näimme metsoja tiellä. Valitettavasti oli vielä sen verran pimeää, ettei kuvista tullut oikein hyviä.

Tämä uros metso oli ensimmäinen, oli yksikseen ja lähti heti karkuun kun vastaan tuli auto.
Tällä uros metsolla oli naaras ja poikanen mukana. Kyyhkyt kiusasivat metsoja ja uros yritti ajaa niitä tiehensä.

Lopulta uros päätti lähteä pois paikalta...
Naaras vei pokasen metsään turvaan, hyvä on suojaväri, keski kauan ennenkuin huomasin linnun, ja poikasen huomasin vasta kun se oli jo kameran tavoittamattomissa.
Ja viimein se aurinkokin nousi!
Auringon nousun aikaan Rukan lähellä jokin pikku järvi sai kauniin värityksen...
 

Linnut aamu-uinnilla
Aamu-usva joella
Auringon nousun jälkeen olikin aika palata hotellille, oli aamupalan aika. Sen jälkeen pienet nokoset ja sitten Taivalkoskelle, Jalavan kauppaan.







Jalavan kauppa lienee yksi tunnetuimpia Taivalkoskelaisia "nähtävyyksiä". Kauppa on tuttu Kalle Päätalon kirjojen lukijoille, se on perustettu jo 1883. Itse olen pienestä pitäen tässä kaupassa tottunut käymään. Nykyään paikka on enemmänkin turistinähtävyys kuin kauppa, mutta paljon kaikenlaista on myynnissä.













Myytävää tavaraa roikkuu katossa. Oma pappani osti täältä usein mm. raappahousut, kuinka moni lukijoistani tietää mitä ne ovat??

Asian voi tarkistaa vaikkapa Googlella...




Jalavan kaupan kahvilasta voi ostaa monenlaisia herkkuja. Itse syön täällä aina munkin, ne ovat aivan mahtavan hyviä!

Illalla kävimme vielä katsomassa sukumme uutta jäsentä. Vauhdikas pikkuinen sai heti allekirjoittaneen sydämen sulamaan...

Lisäksi kävimme Oravivaarassa, missä on äitini lapsuuden koti. Ihan vain pikavisiitti, sillä autosta ulos mentäessä kimppuumme hyökkäsi lentomuurahaisarmeija. Äkkiä autoon takaisin ja kohti Taivalkoskea. Lentomuurahaisia oli tuhansia noin neljän kilometrin matkalla...

Kuumuus uuvutti porotkin, tässä lepäillään sahanpurukasan vieressä.

Suomutunturi on napapiirillä


Seuraavana päivänä oli aikaa pienelle ajelulle. Kohteena oli Salla. Menimme Suomutunturin kautta. Kuvan lumiukko on kahvila Tuulenpesän pihalla.















Suomutunturilta matka jatkui Sallaan ja Sallatunturille. Kuvassa Sallatunturi, etualalla mielenkiintoisen muodon omaava hotelli Revontuli.



Hotellilla on ihan omat erittäin egologiset ruohonleikkurit...
Rinteillä ruohonleikkuusta huolehtii traktori.
Näkymä Sallatunturin rinteeltä
Sallatunturilla kohtasimme lomareissumme itsepäisimmän kaverin... Tämä poro ei antanut kenellekään tuumaakaan periksi. Saimme ajaa autolla sen perässä, kaveri mutkitteli kävellessään koko ajan varmistaen, ettemme millään päässeet ohi. Meillähän ei ollut kiire, joten meitä ei haitannut... Aikansa käveltyään poro päätti pitää lounas tauon ja antaa tietä muille.

Yöksi takaisin hotellille, sillä seuraavana aamuna olikin aika lähteä takaisin kohti kotia.

Vielä viimeinen kuva Rukalta...
Tädilläni kasvaa Mustanmeren ruusuja parvekkeella.





Kävimme vielä Taivalkoskella tätini luona ennenkuin auto suunnisti kohti etelää...







Järvimaisema jossain Taivalkosken ja vitostien välillä...
Lomamatkan viimeiset havaitut porot...
Kuikat uiskentelivat Suomussalmella järvessä...




Kotimatkalla satoi vettä runsaasti kerran, ensimmäinen sade joka osui omalle kohdalle moneen viikkoon.

Onneksi oli viileämpi päivä kuin menomatkalla.











Kotona olimme puolilta öin... Ihana lomamatka! Ensi vuonna taas...

Hyvää elokuun jatkoa, luvassa kuulemma vielä lämpöisiä kesäpäiviä, nautitaan niistä!