Lepohetki

Rakas lukijani, kevät on muuttunut jo kesäksi. Koivuissa on ainakin täällä meillä jo isot lehdet ja linnut ovat vallanneet pihamme pöntöt.

Omalla pihalla

Sinitiainen valitsee aina oppilailta saamani koivupöntön.
Eurasian blue tit

Kuten aina, ensimmäisenä pöntön varasi sinitiainen. Ja ne valitsivat saman pöntön, kuin joka vuosi. Toki ensimmäinen testi pönttöön tehtiin jo maaliskuussa. Tänä vuonna pari viikkoa myöhemmin kuin yleensä. Sen jälkeen tiaispariskuntaa ei näkynyt pitkään aikaan, mutta nyt on jo kova aherrus ollut käynnissä pidemmän aikaa.

Onhan niiden touhuiluja mukava seurata. Meidän pihamme pöntöt näkyvät lähes kaikki jostakin talomme ikkunasta. Niinpä olohuoneen ikkunasta saamme seurata sinitiaisia, makuuhuoneen ja keittiön ikkunasta talitinttejä. Muutama pönttö ei näy ikkunoista, ne on yleensä vallannut kirjosieppo. Hassua, miten samat linnut (lajit) valitsevat aina samat pöntöt. No, istummehan mekin aina sohvalla ja keittiössä samoilla paikoilla...

Otetaan rennosti

Aika autiota 

Eräänä kauniina iltapäivänä päätimme lähteä Pipomiehen kanssa ajelulle, katsomaan meren rannalle, näkyykö lintuja. Päätimme käydä Loviisan Söderbyssä. Käymme paikassa aika usein. Siellä näkee paljon vesilintuja ja myös harmaahaikaroita. Lisäksi paikalle johtavalla Saaristotiellä voi usein havaita petolintuja, ainakin hiirihaukkoja ja merikotkia.

Tällä kertaa meitä ei onnistanut vesilintujen suhteen, näimme vain muutaman sinisorsan kauempana merellä. Eikä petolintujakaan näkynyt taivaalla.

Matkalla näimme kuitenkin jotain muuta hellyttävää. Ajelimme siis Saaristotiellä, kun allekirjoittaneen tarkka silmä 😁 hoksasi kauempana tiestä jonkin hahmon makailemassa kalliolla sammalpedillä. Kevyt kiljahdus (allekirjoittaneen suusta) ja Pipomies hiljensi vauhtia. Hän on jo oppinut, että silloin on näkyvissä jotain mielenkiintoista. "KETTU!" Sanoin... "Ok, käyn vähän matkan päässä kääntymässä, niin palataan takasin siihen missä näit sen", totesi Pipomies rauhallisesti (hän tietää jo, että näin kannattaa toimia...).

Ja tosiaan, kun palasimme takaisin, näimme molemmat ketun. Eihän se vain ole kuollut, sanoin alahuuli vapisten. Tähän saimme heti vastauksen, sillä kettu haukotteli. Iloisena totesin, että sehän vaan lepäilee. Olimme siis autossa ja suhteellisen kaukana, joten emme häirinneet kettua. Ajattelin kuitenkin ottaa pari kuvaa, vaikka epäilinkin pystyykö kamera tarkentamaan, niin paljon oli oksia.

Sain kuitenkin pari kuvaa lepäilevästä ketusta... tai ainakin sen hännästä 😀.

Kettu ottaa päiväunia!
Red fox is resting!

  

On hänellä komea häntä!

Meriharakka

Päätimme vielä tämän jälkeen käydä Loviisan kaupungilla. Rantatiellä näimme kevään ensimmäiset meriharakat. Ne köpöttelivät kaikessa rauhassa tien vieressä. Nokka upposi välillä hiekkaan, ilmeisesti sieltä löytyi meheviä matoja tai ötököitä. 

Näitä porkkananokkia on aina hauska nähdä ja kuvata. Vaikka alussa emme meinannetkaan meriharakan kanssa päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä saan kuvata. Kauheita diivoja nämä porkkananokat 😀

No en käänny, en varmana käänny, kuvaa vaan mun komeita pyrstösulkia...

Voi huokaus... ehkä tässä sitten pitää näyttää myös komeaa nokkaa ja punaisia silmiä...

Okei, nyt riittää kuvaus, moikka!!

Meillekin riitti siltä päivältä ja lähdimme kotiin. Matkalla näimme vielä peipon, sekin tämän kevään ensimmäinen havainto.

Peippo 
Common chaffinch

Tällainen oli eräs kaunis kevät päivä, kivoja kohtaamisia ja havaintoja. Kotona oli kiva katsella kuvia ja yrittää etsiä merenrannalla otetuista kuvista mahdollisesti uusia lintuhavaintoja. Tällä kertaa niitä ei löytynyt.

Mukavaa viikon jatkoa!

Kevään ensimmäinen linturetki

Oi rakas lukijani! Se on viimeinkin täällä! Kevät, ihana, kauan kaivattu kevät! Allekirjoittanut aina odottaa innokkaasti ensimmäisiä muuttolintuja, sitä kevään ensimmäistä perhosta ja kevään ensi kukkien aukeamista. En ole yhtään talvi-ihminen, kaipaan aurinkoa ja Suomen kevään lämpöä. Sen lempeyttä, joka myöhemmin muuttuu kesän kuumuuteen. Noh, joskus toki kesällä on aika viileääkin, mutta allekirjoittanut ei kuumuutta kaipaakaan, vain lempeää lämpöä.

En ole taaskaan pitkään aikaa kirjoitellut mitään. Mutta nyt on aika taas aloittaa. 

Ensimmäinen linturetki tehtiin vasta Pääsiäisenä. Olimme molemmat Pipomiehen kanssa hieman pidemmillä vapailla, niin oli aikaa. Vaikkakin puuhommat ovatkin taas kiivaimmillaan, joka keväiseen tapaan.

Suunnistimme Loviisan Sarvisaloon, se on usein keväisin se ensimmäinen paikka, jossa käymme. Eikä paikka nytkään tuottanut pettymystä. Monen monta lajia saimme havaita.

Sulan veden ja jään rajalla oli sinisorsia, kanadanhanhia, merimetsoja, sekä laulu-, että kyhmyjoutsenia ja telkkiä.  

Näimme myös merihanhiparin. Ne viettivät aikaa hieman syrjemmällä kahdestaan.

Merihanhia 
Greylag goose

Kauempana merimetsoilla oli menossa välillä varsin kovia taisteluita. Kisaa käytiin kenties reviiristä tai kumppanista. Toisia ei myöskään miellyttänyt se, jos kaveri onnistui nappaamaan kalan, sitä yritettiin heti varastaa kaverin nokasta.

Merimetsot taistelivat välillä kiivaasti.
Olivat sen verran kaukana, että hyviä kuvia oli mahdoton napata.
Great cormorant

Kaislikossa näimme pienen linnun uiskentelevan. Mikä se on? Aurinko paitoi suoraan silmiin niin, ettemme nähneet edes linnun väriä. Linnun tapa liikkua viittasi kuitenkin nokikanaan. Ja kun aikamme katselimme, tuli lintu lähemmäksi ja osoitti arvauksemme oikeaksi. 

Nokikanahan se!
Eurasian coot

Naurulokki
Black-headed gull

Äkkiä kuului ääntä, josta ei voi erehtyä! Kevään ensimmäinen naurulokki lensi ylitsemme! 

Joutsenia oli paikalla useita. Ne kävivät välillä hieman kamppailuja, mutta aika rauhallisesti ottivat muiden joutsenten paikalla olon. Usein keväällä näkee varsin verisiäkin tappeluita. Laulujoutsenet olivat lähimpänä meitä. Ne uiskentelivat kanadanhanhien parissa ja välillä sukeltelivat.

Laulujoutsenet liipuivat kauniisti merenrannalla
Beautiful Whooper swans

Kyhmyjoutsenet olivat kauempana rannasta. Niitä olikin ainakin kymmenen kappaletta. Niillä oli menossa soidinmenoja, mutta alla olevan kuvan pari oli jo tyytyväisenä yhdessä.

Kyhmyjoutsenia
Mute swans

Seisoin paikallani ja kuvasin vedessä olevia lintuja, kun huomioni kiinnittyi kauas taivaanrantaan. Jotain tummaa lähestyi kuvauspaikkaa kovaa vauhtia... Parvi!! Ensimmäinen iso hanhiparvi tänä keväänä! Ja se tulisi lentämään suoraan meidän päältä, miten hienoa!

Yritin saada kameran tuettua johonkin, pystysuoraan taivaalle on vaikeaa kuvata muutaman kilon kameralle ilman tukea. Ja kun yrittää, niin saattaa alkaa huipata. Onneksi sain tukea sillan kaiteesta. Ja samassa parvi olikin jo kohdallamme. Se ei ollutkaan niin ylhäällä, hanhet siis. Parvi jotain valkeita lintuja lensi myös, todella korkealla, näin vain häivähdyksen niistä.

Metsähanhia ja tundrahanhia parvessa. Tundrahanhet tunnistaa vatsan mustista poikittaisista raidoista. Eli tässä kuvassa on 2 tundrahanhea, osaatko kertoa mitkä ne ovat?
Bean geese and 2 Greater white-fronted geese.

Parvessa oli metsähanhia, tundrahanhia ja olipa mukana jo pari valkoposkihanheakin. Ihanaa!! Kevät!!

Valkoposkihanhi ja metsähanhia.
Barnacle goose and bean geese.

Mutta sitten olikin tehdä, kuten joutsenet ja lähteä pois, eli kotiin. Olipa ihanan keväinen päivä, täynnä kevään ensimmäisiä lintuhavaintoja.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Ensi kerralla otetaan rennosti...