keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vappu lähestyy!

Vappu lähestyy! Ja ilmat viilenee, ihan kuten vappuna yleensäkin. Silti kevät on jo pitkällä. Perhosia näkee paljon ja linnut rakentelevat pesiä. 




Nokkosperhonen lepäili pajunkissalla. Näitä voi nähdä jo maaliskuulla, jos on aurinkoisia päiviä.




Samoin tätä neitoperhosta. Sekin lentää kahdessa sukupolvessa, ensimmäinen aikaisin keväästä kesäkuulle ja toinen heinäkuun lopulta lokakuulle, jos ilmat on suotuisat.










Nämä perhoset eivät arkailleet ihmistä, sain ihailla ja kuvata ihan rauhassa ja läheltä. Tosin odottelin aika kauan sopivassa paikassa, ennenkuin ilmestyivät poseeraamaan.



Tämä sitruunaperhonen sen sijaan arkaili, mutta sainpa senkin lopulta kuvaan. Ei kuitenkaan suostunut levittämään siipiään, vaikka kuinka yritin suostutella :)


Yleensä tässä meidän ympäristössä keväällä ensimmäisenä aina näen sitruunaperhosia. Ne ovat kauniita väriläikkiä muuten vielä niin harmaassa maastossa.



Perhosista lintuihin. Niitä on nyt tullut vähän vähemmän käytyä bongaamassa, on ollut muita kiireitä. Välillä on kuitenkin ollut pakko päästä lintuja katselemaan.





Tämä uros peippo lauleskeli koivun oksalla tässä eräänä päivänä. Mukana oli naaras, mutta hän ei halunnut kuvaan. Peippo on kuulemma Suomen toiseksi runsain lintulaji. Ja kyllä niitä nyt näkeekin paljon.







Sain eräältä lukijaltani kysymyksen, mistä erottaa kanadanhanhen ja valkoposkihanhen? No, varmaan hän on jo löytänyt vastauksen Googlella, mutta tässä kuitenkin vastaus kysymykseen.




Tässä on kanadanhanhia. Itse eroitan ne helpoiten päästä, eli niillä on tuollainen valkoinen kuvio leuan alta viistosti ylös. Lisäksi se on suurempi kuin valkoposkihanhi ja väritykseltään ruskeampi selästä.








Tämä taas on valkoposkihanhi. Sillä on nimensä mukaisesti posket ja otsa valkoiset. Se on pienempi kuin kanadanhanhi ja selästä harmaan raidallinen.












Kahdessa seuraavassa kuvassa taas on metsähanhia. Ne erovat kahdesta edellisestä mm. siinä, että niillä on oranssit jalat ja muutenkin väritys on erilainen. Metsähanhia on kahta alalajia. Luulisin, että nämä ovat taigametsähanhia.







Tämä poppoo on pitänyt nyt majaa Liljendalissa. Kuvien laatu on heikko, koska kuvat on otettu myöhään illalla aika pimeällä. Hauska oli katsella näiden kolmen menoa.


Se hanhista tällä kertaa...




Tässä koreilee meriharakka. Huomaa silmien väri ja pitkä, oranssi nokka, sillä on hyvä kaivella maasta matoja. Näin näitä ensimmäisen kerran -90 luvun lopulla muutettuani Loviisaan. Hauskoja veitikoita.













Tämän herran tuntenevat kaikki, fasaanit ovat nyt liikkeellä. Niiden huuto kaikuu välillä iltaisin meidänkin pihallamme. Tämän yksilön kuvasin kuitenkin Loviisan Sahaniemessä. Tarkasteli minua tovin, mutta en ilmeisesti ollut vaarallisen oloinen koska jatkoi sitten omia touhujaan minusta enempää välittämättä. On siinä herralla upeat värit!





Eräänä iltana näimme nämä rusakot pellolla Isnäsissä. Aika kauan siinäkin vierähti kun niiden touhuja seurasimme.

Eläinten touhuilujen seuraaminen on kumman rauhoittavaa...










Mutta muutakin puuhaa on toki ollut. Jenkki on pesty ja vahattu ja valmiina ensimmäiseen kevään starttiin vapun aattona, jos vaan ilmat sallii. Tässä mies on helman alla :)










Ja kyllä se nyt kiiltää!! Toivotaan, ettei tänä iltana sada ja päästään ajelulle!







Nyt kukkivat sini- ja valkovuokot!
Äitini pihassa kasvaa sinivuokkoja, joista osa on pinkkejä.


 

Ja nyt ei muuta kuin Hyvää vappua kaikille!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen kuulumiset

Pääsiäinen on nyt sitten ohitse. Ilmat olivat aivan mahtavat! Aurinkoa ja lämmintä joka päivä. Meillä aloitettiin grillikausi pitkänäperjantaina. Grillattiin porsaan kasleria, lisäkkeeksi vain salaattia ja anopin tekemää kotijuustoa, kyllä oli hyvää.

Pääsiäisenä oli myös yksi meidän kovasti odottamamme tapahtuma, nimittäin American Car Show. Vietimme lauantain Messukeskuksessa ihaillen kauniita autoja. Paikalla oli paljon nähtävää ja myynnissä muutakin tavaraa kuin autoihin liittyviä.

Allaolevassa kuvassa on saman merkkinen ja mallinen auto, kuin meillä on. Väri ja vuosiluku ovat erit, meidän automme on 1972 vuodelta. Tässä autossa on lisäksi Hemi (suurteho-) moottori. Kuulemma todella tehokas... Minua kiinnostaa kyllä enemmänkin tuo ulkonäkö...

Plymouth Satellite Sebring Plus 1971



Tässä seuraavassa kuvassa on yksi mielestäni näyttelyn hienoimmista autoista. Sekin on Plymouth, mutta malli on ihan eri, samoin vuosiluku. Mutta väri, se on niin kaunis, jos nyt ei ihan, niin ainakin lähes sama kuin meidän autossamme.

Plymouth AAR Business Coupe 1937
Kolmanneksi kuva Cadillacista, upea auto. Kauniita olivat muutkin kuvassa taka-alalla olevat autot. Takaikkunalla on tequila pulloa ja pari drinkkilasia siltä varalta, että kyydissä olijoilla tulee jano reissulla :)

Cadillac Sedan De Ville 1959



Näyttelyssä vierähti mukavasti muutama tunti, jonka jälkeen ajelimme vielä Helsingissä.










Hernesaaressa kävimme ihailemassa auringon siltaa merellä. Oli paljon ihmisiä Kaivopuistossa, lämmin sää houkutteli ihmiset ulos. Ja jäätelökioskit oli avattu,mutta niihin oli niin pitkät jonot, että päätimme nauttia kevään ensimmäiset irtojäätelöt joskus toiste.






Koko pääsiäisen meillä on ollut menossa myöskin pieni kriisin poikanen. Ja syynä on tämä suloinen orava! On nakerrellut isoja reikiä autotallimme seinustalle, ja perustanut sinne pesän. Valitettavasti emme haluaisi tälläistä alivuokralaista, sen verran pahaa jälkeä on hampaillaan saanut aikaan. Moni on asiaa käynyt paikanpäällä katsomassa ja ihmettelemässä... Ehkäpä kaveri siitä häiriytyy ja siirtää kotinsa muualle.




Ja tietysti pääsiäiseen on kuulunut myös puuhommia. Olimme yhden päivän äitini ja veljeni luona puita kaatamassa. Tai no, mieheni kaatoi ja me muut olimme apulaisena.

Äitini oli leiponut pullaa ja rahkapiirakoita! Ai että olivat hyviä ja niitä oli niin mukava mussuttaa rankan työrupeaman jälkeen!






Ensi kerralla lintuja ja perhosia ja muita kevään merkkejä! Nautitaan ihanista kevät päivistä!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kevät edistyy!



Tällä viikolla on selvästi menty kohti kevättä! Lintuja on tullut lisää ja tänään näin sitruunaperhosen ja kimalaisen, kummastakaan en valitettavasti onnistunut nappaamaan kuvaa. Sammakot ovat vallanneet kaikki suolammikot ja kutua piisaa.






Leskenlehtiä on ilmestynyt joka paikkaan. Niiden keltainen väri loistaa kivikoista ja kuolleen nurmen seasta.







Hello!









Olimme eräänä päivänä oppilaitteni kanssa pihalla harjoittelemassa kuvaamista digikameralla. Vierailevaksi valokuvamalliksi saimme tämän uteliaan ja rohkean oravan.

Vauhti oli kyllä sen verran kova, ettei meinannut ensin kamera pysyä mukana, ensimmäisissä kuvissa näkyy vaan takajalkoja, mutta sitten malli suostui hieman rauhoittumaan ja poseeraamaan, jotta saatiin kuvia.













Viikonloppuna kävimme linturetkellä. Pelloilla on paljon töyhtöhyyppiä. Aika metka tuo pään kuvio, näyttää kuin olisi kajalit laitettu... Saa jotenkin surumieliseltä näyttämään.










Kurkia näimme useammassakin paikassa. Merenrannalla oli pariskunta, joka oli sen verran kaukana, että tyydyin vain tarkkailemaan niiden touhuiluja. Lentokuva piti kuitenkin ottaa.






 
Tämän parin bongasin pellolla saaristossa (Isnäs). Poseerasivat rauhallisesti tälläisellä harrastelija kuvaajalle. On ne kauniita!






Mitähän siellä kaukaisuudessa näkyy...





Sorsia on nyt runsaasti vakipaikallani, tässä Sinisorsapari
lennossa.













Lokkien rääkynä kuuluu pelloilla ja merellä. Tässä poseeraa sillankaiteella naurulokki. Tätä yksilöä ei kuvaaja härinnyt, pääsin ihan metrin päähän.Kotona huomasin, että autokin oli saanut osansa lokkien huomiosta...









Samalla retkellä kävimme kahvilla Café Kabbölessä. Kauniissa saaristo maisemassa on mukava istahtaa ja samalla kun hörppää lämmintä juomaa (näin keväällä tulee vielä kylmä luonnossa kuvatessa) voi katsella merelle, näkyisikö mitään uutta kuvattavaa.




Kotimatkalla nämä peurat. Kerrankin oli valoa riittävästi, että kuvasta tuli vähän terävämpi. Onhan siinä kavereilla katsottavaa ja ihmeteltävää... Kahdella jalalla kulkeva otus, jolla on joku kumma putki kiinni silmässä...





 
 

Viimeisenä vielä kuva krookuksesta, näitä kaunottaria on työpaikkani pihalle noussut parissa päivässä niin paljon, että pitää varoa minne astuu. Huomaa hennot lilan väriset "suonet" kukkalehdissä!


Pääsiäisenä taas kuvaamaan luontoa ja silloin on myös American Car Show!

Hyvää pääsiäistä!



  


torstai 10. huhtikuuta 2014

Katselen, kuuntelen kevättä


Miten nautinkaan tästä keväästä! Aurinko paistaa ja linnut laulaa... Iltaisin on mukava terassilla ihailla auringon laskua ja kuunnella suolta ja metsästä kuuluvia ääniä. Ja kameran kanssa oli taas päästävä kuvaamaan!

Eräällä luontoretkellä näimme  ketun pellolla. Kovin uteliaana katseli meitä, välillä jatkoi tallustelua, kääntyi taas ja katseli.

Kettu Loviisan Saaristotiellä



Onhan noita kettuja ennenkin nähty, mutta en ole saanut ennen kuvaa. joko ei ole ollut kamera mukana, tai sitten kettu on ollut liian kaukana kuvattavaksi.



Nämä kaksi kuvaa on otettu Ropanuddenissa, meren rannalla.
Ihana aurinkoinen sää oli tuolloinkin, mutta todella kylmä tuuli. Onneksi olin varustautunut paksulla toppatakilla. Sen olen näillä kuvausretkilläni luonnossa huomannut, että lämpimästi pitää olla päällä, sillä vaikka sää olisikin muuten lämmin, merenrannalla usein tuulee todella kylmästi.







Lintuja ei paikalla tuolloin juuri ollut, pari sorsaa uiskenteli vasta rannalla ja yksinäinen joutsen kauempana merellä. Kuvasin kuitenkin kaunista merimaisemaa ja huomaa ylemmän kuvan hieno taivas.



Laulujoutsenia

Koskenkylässä (Loviisassa) on jo muutaman viikon joessa viettänyt aikaa iso joukko joutsenia. Kuvassa nuori laulujoutsen kuivattelee siipiä.







Tämän hanhi parin menoa katselin
Isnäsissä (Loviisassa). Katselin niiden uintia hyvän aikaa, jotenkin mieli rauhoittui, kun ne hiljaa liipuivat vedessä.



 



Välillä pitää toki ruokaillakin, jotta jaksaa taas uiskennella...













Tyyni veden pinta, kaunis auringonlasku ja hiljaisuus, jonka rikkoo vain lintujen laulu. Tuntuu ihan kuin olisi helpompi hengittääkin...










Äkkiä linnun laulujen joukosta erottui niin erilainen lauluääni, että sen aiheuttaja oli löydettävä.

Laulaja oli tämä kaunis vihreä lintu.
Saanko esitellä: Harmaapäätikka. Näin minulle ainakin kerrottiin, sillä itse vasta opiskelen näitä eri lintulajeja.




Näiden havaintojen jälkeen olikin aika lähteä kotimatkalle. Aikaa näillä retkillä menee huomaamatta useita tunteja.





Kotimatkalla näimme vielä tämän kurki parin. Niiden suojaväri on näin keväällä harmailla pelloilla todella hyvä, en alussa meinannut huomata näitäkään.





Ja pitäähän se olla mukana yksi kuva näistä siroista ja uteliaista, mutta aroista valkohäntäpeuroista. Olivatkohan menossa golfaamaan, sillä golfkentän reunalta ne bongasin :)!









torstai 3. huhtikuuta 2014

Viikon havaintoja

Tällä viikolla on ollut aika koleaa ja tuntuu, ettei kevät ole edennyt lainkaan. Kerran olen kuitenkin käynyt luontoa tarkkailemassa. Ja netistä olen Tiira palvelusta päivittäin tarkastellut lintujen muuttotilannetta, hieno palvelu, kannattaa tutustua jos linnut kiinnostavat.



Sen lisäksi on ollut aikaa joka keväiseen hyötyliikuntaan, eli puuhommin.

Paljon on vielä tekemistä ennenkuin ensi talven puut on saatu puuliiteriin.

Myönnettäköön, että suurimman työn tässä asiassa tekee mieheni, itse auttelen siinä missä pystyn.








Hanhia näkee nyt joka paikassa. Täällä Loviisan seudulla niitä on myös uimarannalla. Nämä yksilöt
kuitenkin olivat pellolla.









Keskiviikkona kävin vakipaikallani tarkastelemassa, onko paikalle tullut uusia lintuja. Pääsin matkaan aika myöhään, joten valitettavasti kuvien laatu ei ole kovin hyvä.




Tällä kertaa yritin saada kuvaa harmaahaikaroista, vaikka olivatkin kaukana. Harmaahaikarat olivat hyvin hiljaisina paikoillaan, kunnes merikotka jälleen ilmestyi taivaalle liitelemään, tällöin kaulaa venytettiin ja liikehdittiin hetki levottomasti.









 

Itse näin ensimmäisen vapaan harmaahaikaran Kööpenhaminassa, siellä niitä oli enemmänkin. Tämä yksilö oli lepäilemässä serkkuni naapurissa.

Toisen yksilön näin Kööpenhaminan kasvitieteellisessä puutarhassa, ilmestyi esiin yllättäen ja yritti napata ruoaksi nokikanan poikasen. Urheat vanhemmat onnistuivat kuitenkin pelastamaan pienokaisen. Tosin äitini tietämättään auttoi, hän meni ottamaan kuvaa samaan paikkaan johon haikara laskeutui.








Ateriointi menossa


Nämä joutsenet aterioivat kaislikossa, niitä on paljon nyt oikeastaan vähän kaikkialla. Kauniita ovat, ylväitä ja sulavasti liikkuvia vedessä.

Varis katselee joutsenten vieressä jäätä mietteliään näköisenä. Näkyyköhän jäästä oma kuva vai jään alta ruokaa, tiedä häntä...




Jonkin matkan päässä oli kurkia, niitä en vielä tänä keväänä ole montakaan nähnyt.  Nämä lähtivät juuri lentoon, kun tulin paikalle. Ehdin kuitenkin napata muutaman kuvan.








Iso lintu on kurkikin ja kova ääninen. Luin että kurkia oli maanantaina Kaarinassa 688 muuttavaa kurkea, siinä sitä on ollut huutoa kerrakseen.










Pelloilla oli paljon kottaraisia. Nämä pienet linnut ovat todella kauniin värisiä, niiden höyhenetsuorastaan kimaltelevat auringon valon niihin osuessa.






 




Töyhtöhyypät kuvasin myös pellolla. Määrätietoisesti marssivat peräkkäin. Metkan näköistä on tuo töyhtön vipatus päälaella...





 

Auringon laskiessa oli aika lähteä kohti kotia. Löytyi hienoja uusia paikkoja, joihin täytyy mennä uudestaan, kunhan on aikaa päivänvalolla.

Kotimatkalla näimme taas valkohäntäpeuroja. Kuvasin, vaikka valoa olikin hyvin vähän.Laitoin valotuksen +2,  niin sain vähän paremmin näkymään iltapalalla olijat.

Tuleekohan tuo lähemmäksi...

Ja lopuksi vielä kuva scilloista, jotka ovat ihan kohta kukkimassa. Kevät edistyy, koleudesta huolimatta.



 Muistakaa ulkoilla ja havainnoida luontoa ja kevään edistymistä...