tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kukkia ja saaristoa

Kuumaa ja kuivaa, niin voisi lyhyesti kuvailla viime viikon säätilaa. Mutta en valita, kyllä sitä kylmää taas ehtii olla... Ja mikäs allekirjoittaneella on ollessa, kun on loma. Töissä tämä kuumuus ehkä ei enää olisikaan niin kivaa.


Pihallamme kasvaa muutaman villivadelma pensas. Ja pari vadelmaakin ovat saaneet aikaiseksi. Raakileita on paljon, mutta ovat todella pieniä, on liian kuivaa.

Vakituisilta vadelma paikoiltani en ole edes lähtenyt tarkistamaan, millainen sato on tulossa. On liian kuuma ja lisäksi paarmoja on paljon, niille olen allerginen.





Kukat pärjäävät hyvin, kunhan niitä muistaa kastella tarpeeksi. Myönnän, että oikeastaan minulla ei näin kauniita kesäkukkia ole ollut koskaan aiemmin, johtuu varmaan siitä, että olen näitä nyt  hoitanut erityisen ahkerasti.

Osan orvokeista olen ottanut pois ja korvannut muilla kukilla. Ja ne mitä on vielä jäljellä vaihdan varmaan loppuviikosta.

Elämänlanka kasvaa hurjaa vauhtia. Onneksi istutin ruukkuun, joka on paikassa, mistä kasvi ei pääse leviämään muualle, niin paljon olen nyt kuullut varoituksia tästä kauniita kukkia tekevästä kasvista. Tämä kasvi ei kuulemma kuitenkaan ole se elämänlanka joka valtaa hetkessä puutarhan. Siitä huolimatta, kuihtuneet kukat poistan yleensä heti, mutta muutama siemen on päässyt kehittymään ja ne olen laittanut samaan ruukkuun. Ja jo parissa päivässä kehittyy siemenestä pienet sirkkalehdet ja taimi.

Siipeensä saanut sinisiipi

Pieniä perhosia on ollut paljon lennossa. Sinisiipiä saattaa olla pihalla välillä vaikka kuinka monta. Niitä on hieman hankala saada kuvaan, ovat niin pieniä ja vikkeliä.

Allaolevassa kuvassa on joku hopeatäplä perhosista. Niitä, kuten sinisiipiäkin, on olemassa useita eri alalajeja, enkä valitettavasti tunne perhosia niin hyvin, että osasin ne erottaa toisistaan.

Hopeatäplä

Turku - Tukholma

Viime viikonloppuna teimme risteilyn Turusta Tukholmaan, minä, pipomies ja rakas anoppini. Suosittelen kaikille kauniista maisemista nauttiville! Ilmakin sattui olemaan mitä mainioin. Ja koska laivassa on ilmastointi, saimme hetken helpotusta kuumuuteen. Laitanpa tähän muutaman risteilyllä ottamani kuvan.










Iltalähdöllä menimme, tässä ensimmäisenä pari hytin ikkunasta otettua kuvaa. Meri oli todella tyyni ja kuvajaiset heijastuivat meren pintaan.

Muuten ei illalla kuvia tullut otettua, sinänsä harmi, koska auringon lasku värjäsi taivaanrannan upean violetiksi. Mutta joskus täytyy kuvaajankin malttaa jättää kamera hetkeksi rauhaan...












Laivan lähdettyä takaisin Tukholmasta Turkuun otinkin sitten paljon kuvia.

Pienet luodot ovat viehättäviä.




























Laivojen luomia aaltoja meren pinnassa.
























Lokit seuraavat satamasta lähtevää laivaa, niitä on mukava katsella.



Tämä lokki seurasi laivaa kauan ja lopulta päätti lepuuttaa siipiään ja siirtyä matkustajaksi...
















































Onnistunut laskeutuminen...




Räpylällä lujasti kiinni, ettei tuuli vie mukanaan...
























VAUHTIA!!

Lokki ei kuitenkaan kauaa viihtynyt kyydissä, ilmeisesti vauhti oli liian hidas :)
























Merellä oli nyt varsin vilkasta. Yläkuvassa mennään lennokasta vauhtia. Alemmassa kuvassa purjeveneitä.


























Luodoilla oli paljon vesilintuja, mm.merimetsoja.
























Avomerta ennen Maarianhaminan satamaan saapumista.

Tässä vaiheessa kuumuus alkoi tuntua kuvaajasta ja pipomiehestä sen verran ahdistavalta, että ajatus jäätelöstä alkoi tuntua houkuttelevalta. Innostuimme, kun huomasimme käytävällä opasteen Soft Ice 5 krs. Sinne siis!!
























Opasteet johdattivat meidät lasten leikkiosastolle... Sehän on Bratzi!! Pipomiehen ilme on varsin muikea. No, saimmehan me jäätelöt, somissa vihreä-valkoisissa muovikupeissa :)!

Jäätelöiden jälkeen olikin aikaa katsella laivan saapumista Maarianhaminaan. Satamassa oli kiireistä, isoja laivoja tuli ja meni...

Rosella lähti laiturista ja Galaxy saapui satamaan.

 Galaxy peruuttaa laituriin.

Amorella edellä ja Grace perässä saapumassa satamaan.

Maarianhaminan jälkeen tulikin nälkä ja kuvaaja malttoi laittaa kameran hetkeksi syrjään. 

Laivalla oli myös esityksiä. Alakuvassa estradilla tangokuninkaalliset menneiltä vuosilta Johanna Debreczeni ja Jouni Keronen.

Ennen Turun satamaan saapumista oli vielä aikaa ottaa muutamia kuvia. Kuvassa joutsen perhe.

Laiva saapui satamaan ajallaan ja kotimatka autolla sujui mukavasti. 




Siinäpä ne viime viikon kuulumiset kuvien kera.


Hyvää heinäkuun jatkoa kaikille!
 




sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Päivinä kuuman heinäkuun

Nyt olemme saaneet nauttia helteistä. Välillä tuntuu liiankin lämpöiseltä, mutta on lämpö kuitenkin mukavaa. Olen istutellut paljon erilaisia kukkia ruukkuihin ja iltaisin on mukavaa kastella ja hoidella niitä. Luonnossa olen käynyt pari kertaa kuvaamassa. Tuntuvat viikot niin lyhyiltä näin kesällä !





Tämän pelargonian ostin lasitetulle terassillemme. Se on kukkinut upeasti jo monta viikkoa. Katselen sitä työhuoneeni ikkunasta, kun olen tietokoneella.






Istutin erääseen ruukkuun lilan värisen elämänlangan. Se tekee kauniita kukkia, tässä kukat illalla nupussa. Kuvaamisessa on se hyöty, että huomaa asioita, joita muuten ei ehkä näe... Kuten tästä kuvasta tajusin, että kukassani on kirva!




Amppelimansikka on viimeinkin alkanut tehdä kukkia ja marjoja. olin jo luopua toivosta, että saisin siitä mitään satoa.
 





Tämän kalalokin kuvasin satamassa. Oli saanut kunnon aterian. Muutama kaveri pyrki saaliin jaolle, mutta tämä tyranni onnistui karkoittamaan kaikki.








Jopa merilokki siirtyi suosiolla kauemmas ja tyytyi katselemaan toisen ruokailua.

Merilokki on Suomen lokeista suurin, joten olisin luullut kalalokin aterian vaihtavan omistajaa, mutta ei...






Västäräkki on tehnyt pesänsä ilmeisesti puuvajamme katon alle. Sieltä se aina lehahtaa lentoon, kun menen ulos hoitamaan kukkia. Välillä sirkuttelee melkein jalkojen juuressa. Yrittää harhauttaa, etten vain löytäisi pesälle. Olkoon rauhassa, en halua hänen pesärauhaansa häiritä :-)





Viikolla kävin äitini luona ja siellä olivat mustarastaat taas ruokailemassa. Tässä naaras katselee heinikkoa ja varmaankin miettii mistä löytäisi seuraavan makoisan madon.

Näissä äidin orvokeissa on jännä väritys. Siniset kukkalehdet ovat aivan kuin vesivärillä maalatut.







Hennoilla siivillä kohti ateriaa...
Valkoposkihanhet ruoan hankinta puuhissa
Välillä kuivattelivat kalliolla





Torstaina kävimme Helsingissä, jossa kuvasin valkoposkihanhia. Samassa paikassa oli myös meriharakoita ja sorsia.



Ja sitten takaisin veteen, varovasti, sillä kallio oli liukas...
Tämä kaveri tyytyi kastelemaan jalat.
Sorsat tulivat katsomaan kuvaajaa ja josko vaikka saisivat jotain herkkuja, mutta tylsällä kuvaajalla ei ollut leivän- tai pullanmuruja mukana...
... Ja ilman herkkuja ei heru poseerauksia...
Osaa porukasta alkoi jo väsyttää ja he kävivät kalliolle lepäämään.
Myös meriharakka näytti väsyneeltä.
Sain uuden kaverin kuvausreissulla. Komea Timo saapui katsomaan, mitä oikein touhuilen. Pipomiehen ei kuitenkaan tarvitse olla mustasukkainen, sillä kyseessä on Amerikanstaffordshirenterrieri, viralliselta nimeltään Kesselin John Barr. Timo suostui mielellään poseeraamaan, hänhän on jo tottunut malli. Ja tietää, että kuvausten jälkeen tiedossa on... no, varsin herkullinen palkkio.






Kuvaaja haki tämän jälkeen jäätelön. Täytyyhän sitä itsekin jotain syödä, kun kaikki muutkin...

Tämä pikku varpunen olisi myös varmaan  halunnut jäätelöä.

Torstai olikin jo illassa, joten oli aika taas suunnistaa kotiin.




Lauantaina kävin Loviisassa merenrannalla ottamassa pari lintukuvaa.

Tämän pikku linnun lajista käydään keskustelua... Onko tässä kivitaskun poikanen... Sähköpostilla voi laittaa allekirjoittaneelle viestiä, kun tunnistaa lajin. (tuulikki.ekholm(at)gmail.com)

Liro etsi ruokaa matalikosta.
Merimetson ylilento
Viimeisenä kuva samettiruususta. Samettiruusu on ollut suosikkini lapsuudesta asti. Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille, luvassa on ainakin tänne Etelä - Suomeen lisää lämpöisiä päiviä!