Kevään mököttäjät

Toukokuu ja ihana kevät! Ainakin tällä hetkellä ikkunasta näkyy pilvetön, sininen taivas. Enimmäkseen on kuitenkin ollut pilvistä ja sateista. Olemme Pipomiehen kanssa siitä huolimatta käyneet havainnoimassa luontoa ja katsomassa lintuja. Uutisissa sanottiin, että osa linnuista on jopa kääntynyt takaisin etelään, kun säät ovat Suomessa oleet niin huonoa! No toivottavasti tulevat pian takaisin.

Kantele

Kävimme Pukkilan Kanteleella toisen kerran tänä keväänä eräänä päivänä. Aamu oli kauniin aurinkoinen, vaikkakin erittäin kylmä. Olimme kuulleet, että paikalla on paljon erilaisia lintuja. Lähdimme oitis tarkistamaan tilanteen!

Ja kyllä! Pellolla, tulvalammikolla uiskenteli vaikka mitä lintuja! Joutsenia, taveja, haapanoita, erilaisia hanhia, sorsia, naurulokkeja...

Paljon lintuja... leikin piilosta pensaiden takana, oksan varjo keskellä kuvaa...
Näyttääkö muuten kuvan joutsen oudolta mielestäsi??
Lots of birds!
By the way, do You think that swan in the photo looks odd??

Sehän on pikkujoutsen! Paikalla oli pikkujoutsen perhe.
It's a Tundra swan! A whole family.

Tundrahanhia lensi ylitsemme koko ajan
Greater white-fronted geese

Jonkin ajan kuluttua alkoi tulla kylmä! Allekirjoittaneella oli liian vähän vaatetta päällä. Yleensä en kyllä lintuja katsellessa edes huomaa, että palelee, mutta nyt kädet menivät ihan turraksi. Missäs ne minun kuvauskäsineet onkaan, mietin... Minulla on sellaiset villasormikkaat, joissa saa sormenpäät paljaaksi. No, kotonahan ne nyt oli. Hyvä minä...

Kuovi lumisateessa.
The Eurasin curlew is flying in the snowfall.

Päätimme jatkaa matkaa. Autolle kävellessä huomasin viereiseltä pellolta kuovin lähtevän lentoon. Kun se oli meidän yläpuolellamme, nappasin siitä kuvan. Ja samalla alkoi sataa lunta...

Mietimme menisimmekö kotiin, vai jatkaisimmeko vielä jonnekin lintuja katsomaan. Päätimme lähteä ajelemaan kotia kohti. Matkalla alkoi kuitenkin aurinko paistaa ja ilmakin lämpeni hieman, joten päätimme vielä "poiketa" Porvoon saariston kautta.

Ajellessa näimme harmaahaikaroita saalistamassa kaislikossa. Ne häviävät kyllä niin hyvin maisemaan, että emme ensin huomanneet niitä lainkaan.

Ensin näimme tämän harmaahaikaran, Se saalisti useammankin kalan kun katselimme sitä.
First we saw this Great heron. It was fishing.

Tämä kaveri sen sijaan vain tyytyi seisomaan ja katselemaan, kun toinen saalisti ja söi.
This Grey heron just looked when it's buddy was fishing and eating.

Katselimme jonkin aikaa haikaroiden touhuiluja (samalla huomasimme, että niitä oli hieman kauempana useampiakin). Mutta lopulta oli aika jo lähteä todellakin kotiin. Vaikka ei millään olisi malttanut!

Kotimatkalla näimme vielä kevään ensimmäiset meriharakat. Siinä ne kököttivät kivellä aika apaattisen näköisenä aluksi. Sitten toinen siirtyi varovasti toisen luokse samalle kivelle, jolloin toinen vaihtoi eri kivelle. Tätä kiveltä toiselle siirtymistä jatkui jonkun aikaa, olisiko muuttomatkan aikana tullut riitaa ja aihetta mökötykseen...

Meriharakat
The Eurasian oystercatchers

Sen verran hauskan ja mielenkiintoisen näköistä oli meriharakoiden kiveltä kivelle touhu, että allekirjoittanut jopa unohti kuvata tapahtuman.

Suomenoja

Kävimme visiitillä äitini ja veljeni luona. Samalla kävimme myös Espoon Suomenojalla, lintualtailla. Se onkin yksi lempipaikoistani, sillä siellä lintuja näkee niin läheltä.

Nyt oli vielä altailla aika hiljaista. Naurulokit eivät olleet saapuneet ja muutenkin lintuja oli aika vähän. Sääkin oli pilvinen ja kylmä. Allekirjoittanutt se ei haitannut, nyt oli sormikkaatkin mukana!

Ensimmäisenä vastaan tuli punasotka uros. Hauskannäköinen kaveri, jonka ensimmäisen kerran näin pari vuotta sitten (siis lajin, en tiedä onko tämä sama kaveri...).

Punasotka uros
The Common pochard male

Altaalla oli todella paljon sinisorsia. Urokset nahistelivat naaraisen suosiosta. Ja välillä pyllisteltiin, eli syötiin. Sinisorsat eivät ihmistä pelkää.

Sinisorsa uros, katsokaa kuinka upea hän on!.
Mallard male, look how gorgeous he is!

Ken saa tämän paikan omakseen...
Who's getting this place of his own...

Tämä on minun paikkani... voittaja
This is my place... the winner

Paikalla oli myös ahkera liejukana. Koko ajan se etsi kai ruokaa, liejusta. Liejukanasta erityisen kauniin tekee mielestäni sen nokka.

Liejukana
The Common moorhen

Lapasorsa oli tällä kertaa ihmeen sopuisalla tuulella.
The Norhern shoveler was very peaceable this time.

Nokikanat sen sijaat olivat todella villillä päällä. Tappelivat keskenään ja muiden lajien kanssa aina kun vaan siihen tarjoutui tilaisuus. Yksi nokikanoista oli vallannut itselleen pesäpaikan kävelypolun vierestä. Meistä ihmisistä se ei välittänyt, mutta auta armias, jos joku muu lintu sattui lähistölle!!

Älkää tulko tänne, häipykää!!
Don't come here!!

Tajusivatpa viimeinkin, kuka on paikan kingi!
Finally they realised who's the king!!

Tukkasotka otti rauhallisesti.
The Tufted duck.

Harmaasorsa pariskunta ei muista linnuista välittänyt vaan uiskenteli ja söi kaikessa rauhassa kaislikon reunassa. Mielenkiintoisinta oli, että ne saivat kaikessa rauhassa myös olla nokikanan pesän luona, kaikki muut lajit sen sijaan saivat kokea nokikanan raivon.






Suomenojalta lähdimme sitten äitini luo. Pipomies oli jo varmaan kurkkua myöden täynnä allekirjoittaneen höpötystä siitä, miten olisi kiva saada puukiipijä kuvaan. Heti kun pääsimme pihalle, otin kameran ja menin paparazzaamaan äidin ruokapaikalle, ajattelin, josko nyt viimein onnistuu.

Ja kyllä!! Siellä hän oli!!

Puukiipijä
The Eurasian treecreeper

Tämän jälkeen olikin kiva mennä äiti kullan kahvipöytään, nauttia äidin leipomia rahkapiirakoita ja korvapuusteja. Sillä kukaan ei tee niistä niin ihania!! Siinä aikamme rupattelimme ja sitten taas kohti kotia.

Mikä ihana päivä!!

Olen lisännyt muutamia videoklippejä Youtube tililleni. Tässä niistä kaksi.

Ensimmäisestä voit katsella kun harmaahaikara nappaa kalan.
Here is a short video from Grey heron catching the fish.

Tässä toisessa liejukana touhuilee ahkerana.
And here is a short video from Common moorhen.

Lisää videoita mm. sinisorsia ja harmaasorsa naaras syömässä, löydät Youtube tililtäni, pääset sinne tästä.

I have Youtube account, there are more videos.

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kerralla arvoitus...

Ihanaa alkanutta toukokuuta kaikille! Loppuun vielä kuva kevään kauniista kukkijasta, sinivuokosta.

Aurinkoisen päivän antia!

On se niin ihanaa tämä kevät! Valo ja valoisa aika lisääntyy koko ajan. Se tekee valokuvaamisen helpommaksi. Ja kuvattavaahan nyt riittää! Pipomies on lomilla, joten olemme ehtineet käydä kuvaamassa paljon.

Suomenojan lintualtaat

Kevät auringossa on mukava lämmitellä, tuumaa telkkä naaras.

Jo jonkun aikaa olemme miettineet, että olisi kiva käydä Suomenojan lintualtailla. Viime keväänä siellä oli niin runsaasti kuvattavaa. Suosittelen paikkaa kaikille lintujen ystäville. Varsinkin aloittelevalle lintu- ja luontokuvaajalle. Linnut ovat aika lähellä ja osa ei arastele ihmisiä lainkaan. Eli ei välttämättä tarvita pitkälle kantavia objektiiveja.

Eräänä maanantaina sitten katselimme säätiedotuksesta, että on luvassa aurinkoinen päivä. Kamera ja tarvikkeet autoon ja kohti Suomenojaa.




Heti autosta ulos tullessa se iski! Naurulokkien räkätys! Alussa tuntui, ettei pysty edes ajattelemaan mitään... Täällä on vaikea uskoa, että Suomessa naurulokin uhanalaisluokitus on nykyään vaarantunut. Ääneen kuitenkin turtui pian niin, ettei sitä edes huomaa.

Allekirjoittanut huomasi lapasorsia kaislikon reunalla, lammen toisella puolella. Niitä piti tietenkin jäädä kuvaamaan. Ovat niin kauniin värisiä.

Lapasorsa uros tulee ihmettelemään allekirjoittanutta ihan nokan mitan tuntumaan... 

Nokikanat keräilivät jo pesätarvikkeita.  

Naurulokki ja harmaasorsa,  onko kyseessä ruoan anastus vai mikä, sitä en osaa sanoa...

Yllättäen sukelluksista esille pulpahtava telkkä naaras herätti hämmennystä naurulokeissa. Nokikana sen sijaan jatkoi itsensä sukimista.

Telkkä uros riensi rouvansa turvaksi... tai kenties vahtimaan, ettei kukaan muu telkkä uros pääse tekemään rouvan kanssa lähempää tuttavuutta.

Täällä allekirjoittanut näki kevään ensimmäisen västäräkin. Eli kesään on enää vähän aikaa...

Eipä taida allekirjoittanut sitä ihan uskoa.










Peipponen lauleskeli puussa ja samalla piti tiukasti silmällä allekirjoittanutta. Eihän sitä koskaan tiedä mikä hurja peto allekirjoittanut on...

Tämä hurja ilme ei oikeastaan kohdistu allekirjoittaneeseen, sinisorsa vain sattui venyttelemään näin näyttävästi... Niin ainakin minä asian näin.

Lintualtailla oli paljon tukkasotkia. Ne ottivat elämän rennosti ja muiden hössöttäessä parin löytämisessä ja pesän rakennusmateriaalin keruussa nämä kaverit nauttivat mukavia päiväunia.

Punasotka uros uiskenteli etsien sopivaa partneria itselleen... Valitettavasti kaikki olivat jo varattu ja tämä kaveri sai toistuvasti pakit.

Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta...
No kuitenkin, ensimmäinen kuvani tiklistä.

Kävelimme lintualtaiden kävelyreitin tällä kertaa kokonaisuudessaan. Eihän se pitkä ole, vajaa kilometri. Mutta kun oli niin paljon nähtävää ja kuvattavaa, kesti matka hyvinkin pari tuntia. Sen jälkeen menimme takaisin autolle. Allekirjoittanut oli jo laittanut kameran autoon kun läheiseen koivuun lennähti kaunis, värikäs pikkulintu. Tikli! Siitä minulla ei ole kuvaa! Äkkiä kamera esiin, virta päälle, asetukset... Ja tietysti lintu oli jo ehtinyt siirtyä kauemma ja oksien piiloon!!



Tyytyväisinä päivän havantoihin päätimme vielä jatkaa matkaa Porkkalanniemelle. Siellä olisi mukava katsella kauniita maisemia ja syödä eväät.

Porkkalanniemi

Kauniimpaa eväiden nauttimispaikkaa on vaikea kuvitella...

Porkkalanniemessä emme olekaan käyneet pitkään aikaan. Paikka on aivan ihana, aivan kuin olisi ulkomailla. Ja lintuja sekä muita eläimiä näkee melko varmasti, kunhan pitää silmät auki.

Tällä kertaa vierailumme oli aika pikainen, Suomenojalla meni niin kauan.




Eväät syötyämme, allekirjoittanut alkoi tähystellä lintuja. Joitakin vesilintuja näkyi kauempana, mutta en saanut selvää mitä ne olivat. Vasta kuvasta tajusin, että kuvissa on haahka pariskunta. Minulla on ainoastaan pari kuvaa haahkasta. Viime keväänä sain kuvat, kaukaa nekin otettu. Nyt sentään sain hieman paremman kuvan. Kuva on aika kaukaa ja rajusti rajattu...

Haahka koiras on kyllä hupaisan näköinen. Ihan kuin hattu olisi päässä.

Sitten alkoikin jo ilta taas hämärtää ja oli aika lähteä kotiin. Päätimme tulla Porkkalaan pian uudestaan, ja paremmalla ajalla. Jospa haahkoja olisi paikalla enemmänkin.

Kaislikossa näimme vielä kauniin peuran. Mutta se herätti meissä myös ihmetystä. Jotain on mennyt pieleen...

Onko sarvien kasvussa tapahtunut jotain vai mistä kyse. Ehkäpä joku lukija osaa valaista allekirjoittanutta?

Eipä muuta tänään. Hyvää huhtikuun jatkoa.

Lintuja ja auringonlaskuja

Marraskuu... Allekirjoittanut ei valitettavasti tykkää siitä lainkaan. Kuvaaminen on hankalaa, kun ei valo riitä. Jos on aurinkoa, pitäisi olla heti valmiina kameran kanssa menossa, tai mieluiten jo kuvauspaikalla, niin vähän aikaa valoa riittää. Säätiedotuksia seuraan siis tällä hetkellä tarkasti. Mutta! Ei hätää, muutama aurinkoinen päivä on ollut ja silloin olen sattunut olemaan vapaana ja kamera on ollut mukana! (No, se on lähes aina mukana).

Kävimme eräänä aurinkoinen päivä Helsingissä, Seurasaaren sillalla. Siellä en ole ennen käynyt kuvaamassa. Paikalla oli paljon kanadanhanhia ja sorsia. Kauempana näkyi joutsenia ja jopa yksinäinen silkkiuikku. Sorsat odottelivat kai ruokaa, sen verran innokkaasti alussa seurailivat allekirjoittanutta. Pian kuitenkin tajusivat, että olenkin tylsä tyyppi ilman muruja ja menivät takaisin omiin touhinsa.

No, jo on kumma, jos ei tällä hienolla esityksellä edes muutamaa murua heru!! Siis ei!! No jo on!!

Kun ei tipu ruokaa, niin minähän käyn nukkumaan...

Kaikkein hauskin oli kuitenkin paikalle saapunut nuori tukkasotka. Kaveri poseerasi antaumuksella. Ilme oli aika äksy, mutta niin näillä aina. Ruokaa eivät ihmiseltä huoli, joten ilmeisesti kiinnostuksen kohteena oli allekirjoittaneen kamera.

Hmm... epäillyttävän näköinen kahdella jalalla kulkeva suriseva otus. Mielettömän pitkä nenä!! Mitä se tuolla sillalla oikein touhuaa??!!

Kappas, jo on komea kaveri tuolla vedessä... 

Mustarasta ei pelännyt meitä lainkaan.

Seurasaaren sillalta ajelimme Suomenojalle. Siellä kuvasaalis jäi aika laihaksi. Suurin osa linnuista on jo lähtenyt lämpimämpiin maihin viettämään talvea.

Tuttu harmaasorsa pariskunta oli edelleen paikalla. Olivatkin ainoat uiskentelijat.

Lopuksi kävimme vielä Hernesaaressa ikuistamassa auringonlaskun. Aika pilvistä oli jo tässä vaiheessa, mutta vielä ehdin saada kuvan auringin viime säteistä.

Aina ei säätiedotukseen ole luottamista. Eräänä allekirjoittaneen ja Pipomiehen yhteisenä vapaapäivänä piti olla kaunista ja aurinkoista. Illalla laitoimme kellon herättämään aikaisin, jotta olisimme auringon noustessa valmiina kuvauspaikalla. Arvaahan sen miten siinä kävi. Heti herättyäni näin, että on tulossa pilvinen ja pimeä päivä. Laitoin siis kellon soimaan myöhemmin ja vedin peittoa tiiviimmiin ympärille!

Kunnon yöunien ja herkullisen (ja runsaan) aamupalan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä ajelemaan ja katselemaan, löytyykö kuvattavaa.

Kävimme Teutjärvellä. Ennen lintupaikkoja allekirjoittanut kiljahti riemusta, säikäyttäen Pipomiehen perusteellisesti. Miten söpö aasin varsa! Se piti tietysti kuvata.

Oli lintujakin paikalla. Joutsenia oli paljon ja niitä tuli koko ajan lisää. Voi kun olisi ollut kirkkaampi sää!! Muutaman kuva sain kuitenkin räpsittyä.

Tööt, tööt... Laulujoutsenten ääni ei tee oikeutta niiden nimelle!

Muutama valkoposkihanhikin oli ruokailemassa.

Päädyimme lopulta Haukkavuorelle. Oli kovin sumuista, märkää ja ilta alkoi hämärtää. Maisemat ovat kuitenkin komeat, tänne pitää joskus tulla paremmalla säällä!

Tässä vaiheessa runsas aamupala oli muisto vain ja olikin aika lähteä kotiin syömään.




Loviisan rannoilla olen käynyt katsastamassa lintutilannetta. Eräänä kauniina päivänä paikalla oli kanadanhanhia, joutsenia, isokoskeloita ja sorsia Meri oli tyyni ja valo oli sininen. Sorsat laskeutuivat ja auringon valo paistoi niiden pikku räpylöiden ihon läpi. Kaunista!

Isokoskelo uros vauhdissa. 

Joskus käy niin, että kaikkein kauneimman, tai ainakin värikkäimmän kuvan saa napattua vasta auringon laskeutuessa. Ja varsinkin nyt on ollut monia iltoja, jolloin taivas on suorastaan kuin tulessa.

Päivän linturetkellä jäivät linnut (melkein) kuvaamatta, mutta auringonlasku oli henkeäsalpaavan kaunis!

Onhan siellä kokonainen lintuparvi, horisontissa!

Ihana vaaleanpunainen ruusunikin tietää, että talvi lähestyy. Viimeinen kukka aukesi täyteen loistoon jo pari viikkoa sitten. Nuppu ei enää aukea, on liian viileää. Muut kukat ovatkin jo talvilevossa...

Hyvää marraskuun jatkoa! Saas nähdä mitä kuvaan osuu ensi kerraksi!