keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ja niin saapuu syys...


Syyskuuta mennään jo hyvää matkaa. Luonto saa syysväriä, mustikanvarvut hehkuvat eri punaisen sävyissä, puolukat kypsyvät, lehdet kellastuvat...

Omat kukkani alkavat olla kukintansa kukkineet. Ruusut ovat vielä kauniita kylläkin. Lahjaksi saamani ruusu on muuttunut lasiterassillamme upeaksi riippuruusuksi.





Syksyn sato kypsyy puutarhoissa. Allekirjoittanut kävi katsomassa puutarhaa, jossa kasvihuoneessa kypsyi ihania viinirypäleitä! Useita eri lajikkeita.

Näissä punertavissa rypäleissä oli aivan ihana maku! Onneksi kaikki eivät olleet vielä kypsyneet, jäi talon emännällekin vielä rypäleitä... nam!


Myös tummia rypäleitä oli kypsymässä. Voin vakuuttaa, että maku näissä rypäleissä on aivan eri luokkaa kuin kaupan. Niin makeita ja raikkaita!

Kotiin lähtiessä allekirjoittaneella oli masu täynnä rypäleitä ja karviaisia!











Puutarhassa kukkivat nyt myös ihanat kärhöt. Niitä löytyy monen värisiä ja näköisiä.


Kärhöjen kuvista huomaa hyvin, että päivä oli varsin sateinen.
























Kultapallo on yksi omista suosikeistani. Itsellänikin kasvoi niitä entisessä asuinpaikassani.










Eräänä kauniina syyskuun alun iltana kävimme Pipomiehen kanssa Loviisan lahden rannalla katsomassa näkyykö muuttolintuja. Ilma oli todella ihana, meri oli aivan tyyni.

Lähestyessämme vakio paikkaamme, huomasin eräällä rantakivellä merikotkan. Hän havaitsi meidät oitis ja lähti samantien lentoon, ehdin juuri ja juuri napata tämän kuvan.

Kuinka kaikki olikaan kasvanut siitä, kun viimeksi olimme käyneet paikassa. Heinä oli todella pitkää... Mutta ei hätää, olimme ottaneet tämän huomioon ja suojautuneet punkeilta.






Alkuillan sininen hetki... Missä meri päättyy ja taivas alkaa? Kivikon heinät luovat varjot oikeaan alakulmaan...





























Istuskelimme rantakivikossa ja ihailimme merta ja illan värisävyjä. Pari kyhmyjoutsenta näkyi liipuvan keskellä lahtea... Hetkinen! Niitä tuli näkyviin koko ajan lisää!


Joutsenia oli kaikenkaikkiaan varmaan kolmisenkymmentä. Niiden majesteetillinen, hidas lipuminen vedessä oli kaunista katseltavaa.
Merimetsojakin oli luodolla viettämässä aikaa.



























Luonto oli todella hiljainen! Silloin tällöin hiljaisuuden rikkoin merimetson lentoon lähtö tai hanhien kalkatus jossain kauempana. Se on jotenkin niin haikeaa... Kaikkialla oli nähtävissä, että linnut ovat alkaneet valmistautumisen syysmuuttoon. Onneksi kestää vielä jonkin aikaa ennenkuin kaikki ovat poissa...


Kyhmyjoutsenia ja merimetsoja






















Ilta alkoi pimentyä niin paljon, että oli aika lähteä kotiin. Pimeässä olisi hankalaa löytää autolle.




























Matkalla autolle meillä oli saattaja! Merikotka lensi lähistöllä koko matkan. Asiaakin hänellä oli, mutta emme puhu toistemme kieltä, joten en nyt ihan saanut selvää...













Näin on syyskuuni sujunut tähän asti.

Katsotaan, mitä ensi kerralla on kuvissa.

Nähdään taas!

torstai 3. syyskuuta 2015

Ihana, ihana Kööpenhamina osa 2

Metromatkalla keskustaan ihailin Danske radion "sisäpihaa"





Kolmas päivä koitti hienona, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Päätimme tutustua kaupunkiin vesitse. Ensimmäisenä päivänä ostamamme 72 tunnin turistikorttihan kattoi myös vesibussiliikenteen.






Kävelymatkalla keskustan metrolta Nyhavnin vesibussipysäkille on paljon nähtävää. Allekirjoittaneen niska meinasi nyrjähtää, kun valokuvasin kuninkaallisen teatterin parvekkeen katon koristeita.




















Vasemmalla kuninkaallinen teatteri, oikealla Magasine du Nord tavaratalo, kyllä, tämä upea rakennus on tavaratalo!































Ja sitten edessä olikin Nyhavn! Tähän paikkaa ihastuin viime vierailullani pari vuotta sitten! Värikkäät talot, vesi ja ihmiset... Kaikki niin kaunista!

Nyhavn, Sunny side of the street.



Huh, huh, onpas kuumaa... Tässä vaiheessa alkoi kaunis kesäpäivä tuoda myös haasteita. Allekirjoittaneen olo alkoi olla jo hieman tukala. Ja se vesipullo oli tietenkin siellä serkun pöydällä! Edellä kulkeva äitini mumisi jotain sarkastista tyyliin "aurinkoinen puoli piti ottaa, kadun toisella puolella olisi ihanan varjoisaa, mutta ei..."

Onneksi olimme kuitenkin pian vesibussipysäkillä ja lauttakin lähti samantien.

Allekirjoittaneen tihrustellessa opaskartalta lautan reittiä, tuli miehistön jäsen kyselemään voiko hän auttaa. Vastasin "eipä varmaan, me vain tässä olemme menossa jonnekin, mutta en tiedä minne". "Sittenhän te sovitte hyvin joukkoon" kuului vastaus ystävällisen hymyn kera...

Ja niinhän se oli, suurin osa kanssamatkustajista oli turisteja, jotka ihmettelivät minne asti mennä. Olin saanut serkultani neuvon, ettei kannata stressata, ostamamme lippu kattoi kyllä koko vesibussireitin.


Nousimme vesibussiin Skuespilhusetin terassin vierestä. 
Kööpenhaminan kuninkaallinen kirjasto, rakennus on nimetty Mustaksi timantiksi. Huomaa lasipintojen heijastukset.



Ihmisiä otti aurinkoa kaikkalla. Ja uimareita riitti.

Me matkasimme eteenpäin. Joka pysäkillä mietin, jokohan käännytään takaisin päin...













Vesibussi reissulla näkee paljon tosi no, ainakin erikoisia rakennuksia. En tiedä, onko tässä kyseessä asuinrakennus vai hotelli tai mikä. Mutta erikoinen...






Lautta kääntyi takaisin jossain vaiheessa. Allekirjoittanut kävi välillä ulkona kannella kuvaamassa, mutta kuuma ilma sai aika pian palaamaan takaisin sisälle. Ihoni ei tykkää auringosta yhtä paljon kuin minä itse... Palan helposti ja vaikka en palaisikaan, näytän hyvin äkkiä ihan keitetyltä ravulta.

Emme jääneet pois vesibussista lähtöpysäkillä, vaan jatkoimme nyt matkaa toiseen suuntaan. Tavoitteena reitin toinen päätepysäkki.

Kööpenhaminan Oopperatalo. Hieno!


Jäimme pois kuitenkin ensin Amalienborgin linnan läheisellä pysäkillä. Tarkoituksena oli katsella hieman maisemia.

Yksi palatseista näkyy olevan remontissa. Patsas kuvassa on kaupungin perustajan kuningas Fredrik V:n ratsastajapatsas.


























Emme käyneet varsinaisesti linnan alueella, se tuli tutuksi 2 vuotta sitten. Löysimme kivan kahvilan, jossa söimme maukkaat sämpylät ja todella hyvää mustikkapiirakkaa.

Palasimme takaisin vesibussi pysäkille ja astuimme ensimmäiseen saapuvaan lauttaan. Ja kappas, sehän lähtikin ihan oikeaan suuntaan...

Kuvassa kuninkaallinen huvipursi KDM Danneborg, taustalla näkyy Marmorikirkon kupoli
























Vesibussi ajelun jälkeen lähdimme kävelemään pois, nyt suosiolla siirryimme varjoisalle puolelle. Kaipa se on tunnustettava, että viimeisetkin mehut puristettiin allekirjoittaneesta kävelymatkalla Nyhavnista metrolle.

Nyhavn...











Illan mittaan aloimme serkun luona piristyä. Lopulta saimmekin idean lähteä käymään Bella Sky hotellilla. Allekirjoittanut päätti kerrankin jättää kameran pois matkasta.

No, pitihän se kuitenkin saada kuva hotellista iltavalaistuksessa. Onneksi kännykässä on kamera! Hotellin ylimmässä kerraoksessa on ravintola, josta on näkymät aina Malmön asti.










Tervetuloa Tivoliin!





Ja sitten koittikin matkamme viimeinen päivä! Lentomme lähti takaisin Suomeen vasta illalla, joten ehdimme vielä aamupäivällä piipahtaa Tivolissa. Kaunis paikka, jossa allekirjoittanutta viehättivät upeat kukkaistutukset ja lukuisat jäätelökioskit! Ei vaan, onhan Tivolissa myös paljon muutakin katsottavaa.





Monenmoista kieputinta sitä on olemassa. Allekirjoittanut tyytyi katselemaan ja kuvaamaan muiden menoa.

HUUUIII!!!!!!


Tivolista olikin aika palata pakkaamaan laukut ja lähteä lentokentälle.

Kentällä sanoimme haikeat näkemiit serkulle, sniifff!!!





















Lento Helsinkiin sujui hyvin. Iltarusko värjäsi taivaan kauniin väriseksi.









Tällainen oli allekirjoittaneen Kööpenhaminan lomamatka.

Hyvää syyskuuta kaikille!